Kuukausittainen arkisto:tammikuu 2011

Vihreät lietsovat pelkoa ja väärää tietoa

Verkkouutiset kertoo tänään, että Vihreät eivät lähde mukaan seuraavaan hallitukseen, mikäli hallitusohjelmaan kirjataan ydinvoiman lisärakentaminen. Tämä oli jokseenkin yllätys minulle(No ei ollut), koska Vihreäthän hyväksyivät hallituksessa ollessaan ydinvoiman lisärakentamisen viime vuoden heinäkuussa, samalla vastustaen sitä kiivaasti julkisuudessa. Niin kun vaikka näin:

– Tähän hallitukseen lähtiessämme meille oli tärkeää, että hallitusohjelmaan ei ollut kirjattu ydinvoiman lisärakentamista, muistuttaa vihreiden puheenjohtaja Anni Sinnemäki.

No mitäpä pienistä. Suurin osa Vihreiden äänestäjistä tuskin edes tietää, että Vihreät olivat hallituksessa, joten ei tästä kaksilla korteilla pelaamisesta ainakaan suurta kannattajakatoa synny. Vihreät ei halua Sinnemäen mukaan lähteä myöskään sellaiseen hallitukseen, joka on sitoutunut vesivoimakapasiteetin lisäämiseen. Tästä tuskin on kauheasti huolta, koska lähes ehdoton koskiensuojelulaki on kieltänyt vesivoiman lisärakentamisen jo viimeiset 25 vuotta.

Miksi Vihreät sitten vastustavat ydinvoimaa? No siksi, koska se herättää ihmisissä tunteita ja sillä voi pelotella äänestäjiä! Vihreät kyllä todennäköisesti tietävät, että nykyajan ydinvoiman turvallisuus on huippuluokkaa. Ydinonnettomuudet on länsimaissa saatu suhteellisen harvinaisiksi ja niiden vaikutukset rajattua kauttaaltaan voimalaitoksen sisälle: yhdessäkään tapauksessa onnettomuudella ei tunneta ympäristö- tai terveysvaikutuksia laitoksen ulkopuolella. Mutta sinä et välttämättä tiedä, eikä se Vihreiden perusäänestäjäkään ja juuri tämän takia Vihreillä on helppo paikka syöttää äänestäjille väärää tietoa ja tunneargumentteja. Näin he laskevat saavan äänesi!

Tietoisuus ydinvoiman turvallisuudesta lisääntyy, joten Vihreiden on täytynyt keksiä uusia keinoja pelotella ihmisiä sillä. Tämä on tietenkin käytetty ydinpolttoaine, joka on hassun hauskasti ihan sattumalta nimetty ydinjätteeksi. Muistatteko nämä kuvat säteilevistä ydinjätejunan vaunuista? Herra siunaa katsokaa nyt noita vaunuja!! Ja jumankavita, nuo ihmisetkin säteilevät!!! Ydinvoima!! Ydinpommit!! Ydinsota!! Huumeet!! Darth Vader!! Sith Lordit!! Hitler!!! !!!!

Kröhöm.

Kyllä, siinä käytetyssä ydinpolttoaineessa on tietenkin runsaasti energiaa jäljellä. Se tuottaa yhä lämpöä. Vaunut ja sen ympärillä olevat ihmiset säteilevät lämpöä. Ydinreaktorin tuottamasta ydinjätteestä ei tulevaisuudessa tarvitse huolehtia. Voimaloiden ydinjäte aiotaan sijoittaa loppusijoituspaikaksi valittuun Eurajoen Olkiluodolle. Tälle ei kuitenkaan tulevaisuudessa tule olemaan tarvetta, koska ydinjätettä voidaan käyttää polttoaineena hyötöreaktorissa. Minkä kehittelyä Vihreät ovat tietenkin vastustaneet viimeiset 20 vuotta. Niillä tunneargumenteilla ja pelonlietsonnalla.

Hyötöreaktorien kehittäminen alkoi 1946 Yhdysvalloissa, tasainen kehitys saavutti huippunsa 1980-luvun alkuun tultaessa ja useissa maissa oli käynnissä ohjelmia prototyyppi- ja kaupallisen koon nopeita hyötöreaktoreja varten. 1990-luvulla kiinnostus teollisuusmaissa laimeni poliittisen painostuksen takia ja vuosikymmenen loppuun mennessä useat maat olivat sulkeneet tärkeimmät hyötöreaktorinsa. Suurimpia hyötöreaktorien vastustajia olivat länsimäiden vihreät liikkeet.

Ei pidä myöskään unohtaa sitä, että ydinvoima on tämänhetkisistä energiatuotannoista kaikista puhtainta energiaa, eli se tuottaa vähemmän kasvihuonekaasuja kuin tuuli-, vesi-, ja aurinkovoima. Maat joilla on eniten ydinvoimaa suhteessa muihin energiatuotantomalleihin tuottavat siis luonnollisesti myös suhteellisesti vähiten kasvihuonekaasuja.

Kokonaisuutena koko ydinpolttoainekierto, jopa ilman hyötöreaktoria, aiheuttaa vähemmän ympäristövaikutuksia ja henkilövahinkoja suhteessa tuotettuun energiaan, kuin fossiilisten polttoaineiden käyttö ja monet uusiutuvat energianlähteet.

Jos Vihreät liikkeet eivät olisi niin kiivaasti vastustaneet ydinvoimaa, niin suurin osa käyttämästämme energiasta tulisi nyt ydinvoimasta. Kenties meillä olisi käytössä jo useita satoja ellei tuhansia hybridivoimaloita tai hyötövoimaloita. Joka tapauksessa ne olisivat 4:nen sukupolven voimaloita.

Tällöin Yhdysvaltojen ei olisi tarvinnut käydä öljysotia. Ihmishenkiä olisi säästynyt tuhansittain ellei kymmenin tuhansittain. Kivihiiltä ei tarvitsisi kaivaa vaarallisissa olosuhteissa ja öljykatastrofeilta oltaisiin säästytty, koska sitä ei tarvitsisi porata valtamerien pohjasta.

Miettikää kuinka helvetin paljon helpompaa meillä olisi jos viimeiset 40 vuotta olisi käytetty ydinvoiman kehittämiseen eikä sen vastustamiseen.

Tätä se hippi siellä kaupunginpuistossa ei sinulle kerro.


Vähemmistövaltuutettu haluaa toimia sensorina

Vähemmistövaltuutettu Eva Biaudet ehdoitti tänään uutta lainsäädäntöä verkossa esiintyvän ”vihapuheen” suitsimiseksi. Hän on huolissaan verkossa esiintyvän vihapuheen lisääntymisestä ja peräänkuuluttaa vahvempia keinoja vihapuheen vähentämiseksi. Hänen mielestään tarvitaan uutta lainsäädäntöä, koska sananvapaus ja mahdollisuudet puuttua muukalaisvihamielisiin tekoihin eivät ole tasapainossa.

Hän toteaa mm. että:

– Ehdotamme että etsitään tehokkaampia keinoja nettirasismiin puuttumiseksi. Tämän hetkinen oikeuskäytäntö osoittaa, että lainsäädäntö sisältää välineitä, joiden avulla voidaan puuttua vain kaikkein törkeimpiin loukkauksiin tai vihapuheen muotoihin, vähemmistövaltuutettu Eva Biaudet sanoo.

– Vallalla näyttää olevan käsitys siitä, että sanavapaus sallii verkossa minkälaisen ilmaisun tahansa, mutta haluan muistuttaa, että sananvapaus ei oikeuta vihapuheeseen, hän jatkaa.

– Tavoitteenamme ei ole rajoittaa esimerkiksi maahanmuuttopolitiikasta tai maahanmuutosta käytävää julkista keskustelua. Sananvapaus on keskeinen perusoikeus, mutta on tärkeää käydä jatkuvaa yhteiskunnallista keskustelua siitä, millaisten lausumien esittäminen on sananvapauden nimissä sallittua sekä siitä, ovatko olemassa olevat välineet puuttua muukalaisvihamielisiin lausumiin riittävän tehokkaita.

Lähdetään vaikka siitä seikasta, ettei lausunnossa vihapuhetta määritellä mitenkään. Siinä esiintyy kyllä epämääräisiä määreitä, kuten ”epäasiallinen lausuma” ja ”epäasiallinen materiaali”. Että näinkö, Eva Biaudet? Tässähän suoraan vihjataan ettei materiaalin tai lausunnon tarvitse olla edes laitonta, mutta Evapa haluaa siihen silti puuttua. Tai oikeastaan vähemmistövaltuutettu on tähän päivään mennessä tehnyt poliisille jo kymmeniä tutkintapyyntöjä, mutta ne eivät ole johtaneet minkäänlaisiin tuloksiin, koska lakia ei ole rikottu. Vika ei ole siis vähemmistövaltuutetussa, joka tehtailee turhia tutkintapyyntöjä, vaan lainsäädännössä!

Seuraavaksi lausunnossa sitten toistuu tämä ennenkin esitetty ”yleisön saataville asettaminen”, jonka Biaudet haluaa myöskin tehdä rikolliseksi. Pelkkä linkittäminen sivustolle, joka sisältää tätä ”vihapuhetta” tai tämän ”vihapuheen” lainaaminen pitäisi hänen mielestään saattaa rangaistavaksi teoksi. Sittenhän päästään tähän ennenkin esitettyyn helmeen, eli että keskustelupalstan ylläpitäjä saatettaisiin vastuuseen keskustelupalstan muiden henkilöiden tekemistä rikkeistä. Oikeusministeriön tulkinnan mukaan tämä tarkoittaisi esimerkiksi myös Facebookryhmän tai henkilökohtaisen blogin ylläpitäjää. Tämä vaan vahvistaa huomiotani siitä, että nykyvirkamies ei tajua yhtään mitään siitä mikä verkon luonne on.

Mutta ei tässä vielä kaikki! Lukekaapas tämä:

Vähemmistövaltuutettu katsoo, että syrjintää kannattaviin tai edistäviin lausumiin tulisi voida puuttua, vaikka kyseiset lausumat eivät täyttäisikään ehdotettujen kiihottamisrikossäännösten tunnusmerkistöjä ja vaikka niihin ei sisältyisikään vihan tai väkivallan puolustamista. Tällaisiin lausumiin tulisi voida puuttua joko rikosoikeudellisilla tai muilla tehokkailla keinoilla, koska yhdenvertaisuus ja syrjinnän kielto ovat keskeisiä yhteiskunnan perusarvoja. Törkeimpiin ja vakavimpiin syrjintää kannattaviin ja edistäviin lausumiin tulisi tarvittaessa voida puuttua rikosoikeudellisin keinoin. Katsomme, ettei Suomen lainsäädäntö sisällä tällä hetkella sellaisia säännöksiä, joiden avulla voitaisiin tehokkaasti puuttua syrjintää edistaviin lausumiin tai tekoihin. Olisi tärkeää, että lainsäädännöllä korjattaisiin sitä epätasapainoa, joka ilmaisunvapauden ja mahdollisuuksien puuttua muukalaisvihamielisiin tekoihin välillä tällä hetkellä vallitsee. Muukalaisvihamielisten lausumien lisääntymiseen tulisi voida puuttua tehokkaammin.

Tämähän tarkoittaa siis sitä, että vaikka Biaudetin himoitsema lainmuutos toteutuisi ja laajentaisi rikoslainsäädännön koskemaan esimerkiksi jotakin määrittelemätöntä ”vihapuhetta”, ”epäasiallisia lausumia ja materiaaleja” ja pelkkä linkittäminen tai lainaaminen tähän ”vihapuheeseen” kiellettäisiin, sekä keskustelupalstojen ylläpitäjät asetettaisiin vastuuseen näistä käyttäjien rikkeistä, niin vieläkin pitäisi saada kovemmat keinot käyttöön, eli mahdollisuus puuttua jopa tämän todella tiukan DDR -tyylisen lain ulkopuolella olevaan lailliseen materiaaliin ja vieläpä rikosoikeudellisilla tai muilla tehokkailla keinoilla, joita ei edes määritellä.

Ja mitäs se Biaudet nyt sitten alun lainauksessa sanoikaan?

– Tavoitteenamme ei ole rajoittaa esimerkiksi maahanmuuttopolitiikasta tai maahanmuutosta käytävää julkista keskustelua.

Kyllä se nyt pahasti siltä Eva hyvä näyttäisi, että juuri tämä on lain tarkoitus. Vähemmistövaltuutettu haluaa toimia sensorina, joka voi mielivaltaisesti rajoittaa sananvapautta ja määrätä ihmisille rangaistuksia, jos he kirjoittavat virallisen totuuden vastaista materiaalia tai edes linkittävät tälläiseen materiaaliin.

Pahoin pelkään, että tämäkin älyvapaa lainuudistus menisi heittämällä läpi eduskunnan äänestyksessä. Mitä helvettiä me kansalaiset voimme tehdä, kun virkamiehet ovat tätä luokkaa ja eduskunta on vain yksi iso ryhmäkurin voimalla toimiva kumileimasin, joka ei edes tajua minkälaisia lakeja se hyväksyy murskaavin lukemin?


Oikeusmurha

Käräjäoikeus tuomitsi äskettäin kaksi helsinkiläistä vertaisverkkopalvelun ylläpitäjää yhteensä yli 800 000 euron korvauksiin. Tuomitut olivat 21-vuotias mies, joka sai lisäksi kolmen kuukauden ehdollisen tuomion ja 35-vuotias nainen, joka sai lisäksi neljän kuukauden ehdollisen tuomion.

Mikä oli tuomittujen rikos? Se että he ylläpitivät eräänlaista luetteloa siitä missä erinäiset tiedostot sijaitsevat. He eivät siis itse kopioineet yhtään mitään eivätkä hallussapitäneet mitään laitonta materiaalia. Tuomion korvaukset perustuivat siihen, että palvelun käyttäjien hallussa arvioitiin olevan yli 750 000 musiikkialbumia joita palvelun käyttäjät jakoivat keskenään.

Lähdetään nyt ensinnäkin siitä, että perusteena tuomiolle oli luvattoman verkkojakamisen mahdollistaminen ja siihen osallistuminen. Tuomitut eivät siis rikkoneet tekijänoikeuslakia mitenkään, mutta heitä rangaistiin palvelun käyttäjien tekemistä rikoksista eli tekijänoikeuslain alaisen materiaalin jakamisesta ja lataamisesta. Tällä perusteella ihan mitä tahansa palveluntarjoajaa, kuten Youtubea, Facebookkia tai vaikkapa Elisaa tai Welhoa voitaisiin syyttää samasta asiasta ja vaatia korvauksia.

Seuraavaksi sitten noihin tuomioihin. Käytännössä tuollaiset korvausvaatimukset tuhoavat näiden kahden ihmisen loppuelämän. Ei kenelläkään tavallisella kansalaisella ole mitään mahdollisuutta maksaa tuollaisia korvauksia kun jo pelkät korot tuollaisille ovat monia tuhansia euroja kuukaudessa. Nämä kaksi ihmistä siis tulevat jatkossa elämään täysin yhteiskunnan tuella, eikä heillä ole mitään mieltä tehdä työtä verollisesti tai noudattaa tämän yhteiskunnan lakeja joka heitä näin löi, ellei rikkomuksesta seuraa ehdotonta vankeutta.

Tämä tuomio on myöskin korvausvaatimuksiensa osalta täysin suhteeton aiheutettuihin tulonmenetyksiin nähden. Ensinnäkään ei ole minkäänlaisia todisteita siitä, että ilmaisjakaminen netissä vähentäisi tuotteen myyntiä, mutta sitten taas löytyy paljonkin todisteita siitä että tämä saattaa jopa lisätä sitä. Tämä kuulostaa ihan loogiselta, koska rahaton henkilö käyttää yhtä paljon rahaa musiikin ostoon kuin rahaton henkilö joka lataa sen musiikin sieltä verkosta. Nolla kertaa X on edelleen nolla.

Oma näkökulmani on, että tälläiset typerät lait pitäisi mitä enenevässä määrin poistaa kokonaan tai niiden rangaistukset pitäisi suhteuttaa täysin siihen minkälaisia haittoja lain rajoittamat asiat aiheuttavat yhteiskunnalle. Nähdäkseni verkkolataaminen ei aiheuta kansalaiselle yhtään minkäänlaista haittaa ja vielä vähemmän sitä aiheutavat verkkolataamisen mahdollistavat palvelut. Myöskin 800 000 euron korvausvaatimukset tälläisestä täysin haittoja aiheuttamattomasta teosta, joka ei edes riko lakia on aivan superabsurdinmegajärkyttävän kohtuutonta!


Muutoksen yhteiskannanotto: Pakollisesta ruotsin kielen opiskelusta on luovuttava

Muutos 2011 jatkaa eduskuntavaaliehdokkaidensa yhteiskannanottojen julkaisemista. Näissä kannanotoissa ehdokkaat ottavat kantaa sellaisiin asioihin, joista puolueella ei ole omaa näkemystä. Yhteiskannanotot siis edustavat vain allekirjoittajiensa eikä puolueen linjaa. Tässä kannanotossa osa Muutoksen eduskuntavaaliehdokkaista vaatii ruotsin kielen pakollisesta opiskelusta luopumista. Merkille pantavaa on, että kaksi allekirjoittajista on suomenruotsalaisia.

*

Pakollisesta ruotsin kielen opiskelusta on luovuttava

Suomessa pitkään vellonut keskustelu pakkoruotsin poistosta sai uuden ulottuvuuden RKP:n varapuheenjohtaja Nils Torvaldsin asettuessa sen kannalle. Samalla Torvalds kuitenkin asetti ehtoja eli korvaukseksi pakkoruotsin poistosta kielilakia alettaisiin tulkita aiempaa tiukemmin. Torvalds on sitä mieltä, että tiukemman laintulkinnan myötä palveluiden saaminen ruotsin kielellä helpottuisi.

Ihmetystä herättää, miten lakia voisi tulkita entistä tiukemmin, koska jo nyt Suomen perustuslaissa sanotaan: ”Suomen kansalliskielet ovat suomi ja ruotsi. Jokaisen oikeus käyttää tuomioistuimessa ja muussa viranomaisessa asiassaan omaa kieltään, joko suomea tai ruotsia, sekä saada toimituskirjansa tällä kielellä turvataan lailla. Julkisen vallan on huolehdittava maan suomen- ja ruotsinkielisen väestön sivistyksellisistä ja yhteiskunnallisista tarpeista samanlaisten perusteiden mukaan.”

Perustuslaissa puhutaan kansalaisten oikeuksista, ei velvollisuuksista. Jokaisen suomalaisen ei täydy osata sekä suomea että ruotsia. Kaksikielisyys on mahdollisuus, ei velvollisuus. Tämä mahdollisuus toteuttaa väestömme tarpeet toteutuu parhaiten vapaaehtoisuudella, ei pakolla.

Lisäksi on muistettava, että ruotsia puhuu Suomessa vain noin viisi prosenttia väestöstä. Mielestämme yli 90 prosentin pakottaminen opiskelemaan kieltä, jota he eivät välttämättä koskaan tarvitse, on turhaa ajan ja energian haaskausta. Lisäämällä valinnanvapautta voitaisiin laajentaa mahdollisuuksia ruotsin ja englannin lisäksi muiden kielten opiskeluun. Koska 70–80 prosenttia suomalaisista haluaa kouluruotsin valinnaiseksi, perheillä tulisi olla mahdollisuus päättää tästä asiasta.

On kyse myös erittäin suuresta menoerästä. Tarkkaa summaa ei ole saatavilla, mutta vuositasolla viranomaisbyrokratian pitäminen kaksikielisenä maksanee jopa kaksi miljardia euroa.

Perustuslain edellyttämä asioiden hoitaminen omalla kielellä voitaisiin järjestää ruotsinkielisillä alueilla ruotsia äidinkielenään puhuvilla viranhaltijoilla tai tulkkipalveluilla. Muussa osassa Suomea virkamiesruotsin pakollisuus voitaisiin poistaa tarpeettomana.

Helsingin vaalipiiri
Lauri Ahlroth
Tomi Ahosilta
Harri Eerikäinen
Aki Greus
Markku Penttilä
Aleksi Pousar

Uudenmaan vaalipiiri
Pasi Hallikainen
Ari Hyttinen
Jouni Jokela
Richard Järnefelt
Marjukka Kaakkola
Samuel Kielosto
Mikael Korkman
Seppo Lintunen
Martti Munne
Sanna Onkamo
Eerin Rosenström
Timo Röyhkiö
Lauri Virkamäki

Varsinais-Suomen vaalipiiri
Jari-Petri Heino
Ida-Emilia Kaukonen
Jiri Keronen
Tapio Äyräväinen

Satakunnan vaalipiiri
Olli Hakala

Hämeen vaalipiiri
Veli Karimies
Kimmo Koljonen

Pirkanmaan vaalipiiri
Kai Leponiemi
Oula Lintula

Kymen vaalipiiri
Markku Papinniemi

Etelä-Savon vaalipiiri
Simo Lipsanen

Oulun vaalipiiri
Ritva Puolakka

Kannanotto Muutoksen sivuilla.
Keskusteluketju Muutoksen foorumilla.


Ylinopeuden epädramatisointi

Onko ylinopeus vaarallista? Kuinka moni ajaa ylinopeutta ja kuinka monta ihmistä kuolee sen takia vuodessa?

Kun tarkastellaan tätä vakuutusyhtiöiden liikenneturvallisuustoimikuntien raporttia kuolemaan johtaneista tieliikenneonnettomuuksista, niin meille selviää seuraavaa. 33%:tia kaikista onnettomuuksien pääaiheuttajista ajoi ylinopeutta onnettomuuden syntyhetkellä. Tämä ei vielä yksistään kerro meille mitään, vaan meidän täytyy suhteuttaa tämä luku kaikkiin ylinopeutta ajaviin.

Eri lähteistä saadaan eri lukuja, mutta tässäpä nyt muutama.
Liikenneturva – Toimivat pelisäännöt.

  • Yksiajorataisilla teillä, joiden tiekohtainen nopeusrajoitus on 80 km/h, nopeusrajoituksen ylitti vuonna 2001 noin 60 % autoilijoista. Vastaavasti 100 km/h rajoitusalueella vuonna 2001 ylinopeutta ajoi noin 40 % autoilijoista.
  • Lievää ylinopeutta kertoo ajaneensa yhdeksän kymmenestä vastaajista, huomattavaa ylinopeuttakin seitsemän kuljettajaa kymmenestä.
  • Liikenneturva – Nopeustutkimus.

  • Lähes kaikki kuljettajat kertovat ylittävänsä nopeusrajoituksia. Keväällä 2008 tehdyssä kyselyssä suomalaisista kuljettajista ainoastaan 4 prosenttia kertoi, ettei koskaan ylitä nopeusrajoituksia, eli 96 prosenttia kuljettajista ajaa joskus ylinopeutta.
  • Tavallisimmin kuljettajat kertovat ylittävänsä nopeusrajoituksen ”hyvin harvoin” tai ”silloin tällöin”. ”Hyvin harvoin” nopeusrajoituksen ylittää 37 prosenttia kuljettajista, yhtä moni (38 %) ”silloin tällöin”. Nämä olivat myös vastausvaihtoehdot, joissa oli eniten lisäystä verrattaessa vuoteen 2001.
  • Joka viides kuljettaja kertoo ylittävänsä nopeusrajoituksen usein (melko usein, usein, tai hyvin usein).
  • Tutkimuksessa olevan taulukon mukaan 59% kuljettajista ajaa ylinopeutta silloin tällöin tai useammin, kuin silloin tällöin.
  • Lintu – Tehostetun kameravalvonnan ja alennetun puuttumiskynnyksen vaikutus turvallisuuteen.

  • Touko–kesäkuussa 2002 100 km/h:n nopeusrajoituksen ylitti 25–41 prosenttia autoilijoista mittauspaikasta riippuen.
  • Kesäkuussa 2006 nopeusrajoitusalueella 80 km/h 74–85
    prosenttia kuljettajista ylitti nopeusrajoituksen.
  • Liikennevirasto – Matkanopeuteen perustuvan automaattivalvonnan kokeilu.

  • 49 % kuljettajista ajoi ylinopeutta.
  • Mielestäni voidaan siis ihan surutta vetää tässä välissä johtopäätös, että yli puolet kuljettajista ajaa jatkuvasti ylinopeutta. Yli puolet kuljettajista ajaa ylinopeutta, mutta vain 33% kuolemaan johtaneiden onnettomuuksien pääaiheuttajista ajaa ylinopeutta. Ylinopeutta ajavat ovat siis aliedustettuina kuolemaan johtaneissa onnettomuuksissa.

    Me emme toki voi vetää tästä suoraan sellaista johtopäätöstä, että ylinopeuden ajaminen olisi turvallisempaa, mutta sellaisen johtopäätöksen me voimme vetää, että ylinopeutta ajavat ovat joko taitavampia kuljettajia, kuin sallittua tai alinopeutta ajavat tai he ajavat turvallisemmilla ja paremmilla autoilla. Mahdollisesti myös molempia.

    No kuinka monta kuolononnettomuutta se ylinopeus sitten aiheuttaa vuodessa? Tästä ”MOT – Kuolonkolarit kielletty! Voidaanko liikenneturmat lopettaa käskemällä?” -ohjelman vuonna 2001 keräämästä vuoden 1999 kuolonkolaritaulukosta selviää, että vuonna 1999 liikenteessä tapahtui 302 kuolonkolaria, joista 5 kappaletta johtui selkeästä ylinopeudesta. Ellei tämä vuosi 1999 ollut joku kauhea friikkivuosi jossa tilastot heittivät häränpyllyä, niin voidaan ihan hyvin olettaa että samat luvut pitävät suurin piirtein paikkaansa myös muina tarkastelujaksoina. 1,6% kuolonkolareista johtui ylinopeudesta.

    Palataanpa nyt sitten tuohon alussa esittämääni 33%:tiin. Mitä tämä luku pitää sisällään? Kuolemaan johtaneet moottoriajoneuvo-onnettomuudet ja kuljettajan käyttämä ylinopeus suhteessa tien nopeusrajoitukseen:

  • Ei ylinopeutta 67%
  • 1-9km/h ylinopeutta ajoi 6%
  • 10-19km/h ylinopeutta ajoi 5%
  • 20-29km/h ylinopeutta ajoi 4%
  • 30km/h tai yli ylinopeutta ajoi 16%
  • Suurin osa autoilijoista ajaa 1-19 km/h ylinopeuksia. Mitä suurempia ylinopeuksia ajetaan, sitä pienempi on ryhmä joka niitä ajaa. Näyttäisi siis siltä, että pienten ylinopeuksien ajaminen ei ole mitenkään merkittävä seikka kuolononnettomuuksien synnyn kannalta, mutta 30 km/h ylitykset lisäävät onnettomuus- ja kuolononnettomuusriskiä aivan selvästi.

    Miksi näin on? Minun nähdäkseni liikenteessä ei juurikaan merkitse se kuinka lujaa liikenne kulkee, vaan se että kaikki liikenteessä olevat kulkevat samaa nopeutta, jolloin tarvetta ohitteluun, jarrutteluun ja kiihdyttelyyn ei tule. Ylinopeuden ajaminen on myöskin lisääntynyt vuosi vuodelta, joten ihmiset eivät selkeästi pidä nykyisiä nopeusrajoituksia hyvinä. Miksikäs pitäisivätkään, kun kerran autojen ajo-ominaisuudet ovat parantuneet, autojen turvallisuus on parantunut ja teidemme turvallisuus on parantunut huomattavasti siitä, kun näitä rajoituksia ruvettiin asettamaan silloin 40 vuotta sitten.


    Sano ei uudelle kansalaisuuslaille!

    Vielä toistaiseksi Suomen kansalaisilla on todella hyvä maine ympäri maapalloa. Tulevaisuudessa näin ei välttämättä ole. Kansalaisuuttamme kaavaillaan jaettavaksi lähes kaikille jotka sitä vaan kehtaavat pyytää. Lakialoitteen takana on tietenkin taas se sama vihervasemmistolainen veijariryhmä joka hitaasti, mutta vääjäämättömästi on koko vaalikauden ajan kääntänyt Suomi-laivan nokkaa kohti taivaanrannassa häämöttävää vesiputouksen pauhua. Pääkunnian tästä fiaskosta ottavat ainakin Holmlund, Thors ja Viljanen.

    Lakiuudistuksen jälkeen mm. pitkäkään ehdoton vankeusrangaistus ei olisi este Suomen kansalaisuuden saamiselle, vuosi maassa oleskelua tilapäisellä oleskeluluvalla laskettaisiin myös puoleksi vuodeksi asumisajassa, Suomi käytännössä myöntäisi kansalaisuuksia ulkomaalaisille lyhyemmän oleskeluajan jälkeen kuin valtaosa muista EU-maista ja ulkomaalaiselta ei välttämättä vaadittaisi minkäänlaista kielitaitoa jos hänellä on kielitaidottomuudelleen erityinen painava syy! Uudistus mahdollistaisi myöskin sen, että kansalaisuuden voisi saada vieläkin nopeammin jos hakija on oppinut hyvin ruotsin tai suomen kielen.

    Ja tätä uudistusta todellakin perustellaan yleisesti esimerkiksi sillä, että se toimisi eräänlaisena porkkanana integraation parantamiseksi. Saanen epäillä että tässä tulisi käymään juuri päin vastoin. Mitä hyötyä paremmasta integraatiosta enää olisi jos kaikki mahdolliset edut on jo saavutettu ilman sitä? Mikähän mahtaa olla uudistusta ajavien henkilöiden todellinen motiivi? Kansalaisuus ei saa olla mikään porkkana, vaan sen pitää olla lopullinen tavoite johon päästään määrätietoisella työllä ja integraatiolla. Suomen kansalaisuuden pitää kertoa jotakin. Vaaliohjelmassani esitän kansalaisuuden saamiseksi seuraavaa:

    Maahanmuuttaja voi hakea Suomen kansalaisuutta ensimmäistä kertaa esimerkiksi 5 vuotta maassa oleskeltuaan. Hänen on kansalaisuuden myöntämistä varten omattava tarvittavan puhdas rikosrekisteri(esimerkiksi paria ylinopeus- ja parkkisakkoa ei katsota esteeksi kansalaisuuden myöntämiseksi), hänellä on tarvittava toimeentulo itsensä elättämiseksi, tai häntä elättää Suomen kansalainen, hänen on omattava tarpeellinen kielitaito pystyäkseen kommunikoimaan esteettömästä suomen kielellä töissä ja vapaa-ajalla, hänen on tunnettava Suomen ja sen lähialueiden historia ja hän ymmärtää miten Suomen yhteiskunnallinen- ja poliittinen koneisto toimii.

    Kansalaisuutta ei myönnetä heti edellä mainittujen kohtien täyttymisen jälkeen, vaan hakijalle myönnetään esimerkiksi 5 vuoden koeaika, jolloin hän nauttii kaikkia kansalaisten saamia etuja. Jos hakija syyllistyy koeaikana vakaviin rikoksiin, tai hän omasta tahdostaan ja vaikutuksestaan päätyy täysin suomalaisen sosiaaliturvan elättämäksi peruutetaan häneltä tällöin koeajan suomat edut ja hänen karkoittamisprosessinsa aloitetaan.

    Puolueeni Muutos 2011(silloin vielä yhdistys) lähetti noin vuosi sitten tämän lain valmistelijoille virallisen lausunnon kansalaisuuslain uudistamisesta. Tässä on yhteenveto kyseisestä lausunnosta. Lue myös koko lausuntoyhteenveto.

    Muutos 2011 ry huomauttaa, että kansalaisuudessa ei ole kyse pelkästään siitä, kuka saa asua ja työskennellä Suomessa tai nauttia suomalaisesta sosiaaliturvasta, vaan myös siitä, kuka saa osallistua poliittisten päättäjiemme valintaan. Yhdistyksen mukaan ehdotuksessa uudeksi kansalaisuuslaiksi virallistetaan olemassa olevia käytäntöjä, jotka perustuvat yksittäisten virkamiesten tekemiin päätöksiin, mutta aidosti demokraattisissa valtioissa menettelyjärjestys olisi luonnollisesti päinvastainen. Muutos 2011 ry:n mukaan ehdotus uudeksi kansalaisuuslaiksi ei myöskään sen perustelujen vastaisesti motivoisi ulkomaalaisia opiskelijoita opiskelemaan suomea, sillä useimmat heistä tulevat maahamme vain ilmaisen koulutuksen vuoksi ja poistuvat maasta välittömästi valmistuttuaan.

    Yhdistys esittää myös, että nuhteettomuusedellytystä tulkitaan liian väljästi, henkilötiedot pitäisi pystyä todistamaan luotettavasti, asumisaikaedellytys on liian lyhyt, kielitaitoedellytys on liian vaatimaton, kielitaitoedellytykseen esitetyt poikkeukset ovat liian tulkinnanvaraisia eivätkä kannusta lukutaidottomia tai monilapsisten perheiden äitejä kouluttautumaan. Asianmukaisella testillä pitäisi myös todistaa, että kansalaisuutta hakeva henkilö on omaksunut keskeiset Suomen kansalaisen oikeudet ja velvollisuudet.

    Yhteenvetona Muutos 2011 ry lausuu, että lakiesityksen tavoite on virallistaa erilaisia joustoja ja poikkeuksia sekä lyhentää kansalaisuuden saamiseksi vaadittavaa asumisaikaa. Mitään kestäviä perusteita näille tavoitteille ei esitetä. Samalla tärkeimmät sopeutumista edistävät vaatimukset sivuutetaan täysin. Lakiuudistuksen konkreettisia vaikutuksia olisivat muun muassa perheen-yhdistämisten merkittävä kasvu, humanitaaristen maahanmuuttajien kielitaitovaatimusten de facto–poistuminen sekä suomalaisille vieraiden patriarkaalisten kulttuurien aseman vahvistuminen. Lakiesitys ei sisällä yhtäkään perusteltua syytä olettaa, että suunnitellut muutokset kannustaisivat ylipäätään mitään maahanmuuttajaryhmää panostamaan suomen kielen opiskeluun sekä suomalaiseen kulttuuriin ja elämäntapaan sopeutumiseen.

    Päinvastoin lakiesitys vähentää sopeutumisen tarvetta entisestään. Kansalaisuuden saamista tulisi helpottamisen sijaan tiukentaa huomattavasti muiden kuin aidosti työperäisten maahanmuuttajien osalta. Sosiaaliturvapaikkaa hakevien elintasopakolaisten pääsy maahan on estettävä kokonaan. Yhdistyksen mukaan perusteluissa on perusteetonta, puhtaaksi viljeltyä monikulttuurisuus-propagandaa, jonka paikka ei ole lakiesityksessä.

    Silloinen puheenjohtaja Juha Mäki-Ketelä aloitti myöskin adressin, jossa vaaditaan että uudesta kansalaisuuslaista järjestetään sitova kansanäänestys. Allekirjoita adressi tästä.

    Meikäläinen tosin vähän veikkaa, että mikään ei tässä vaiheessa enää auta jos olisi auttanut aikaisemminkaan. Uusi kansalaisuuslaki tulee menemään läpi murskaavin äänin, aivan samoin kuin uusi ulkomaalaislaki tai aselaki aikoinaan. Lain läpimeno on jo päätetty ja eduskunnan tehtävä on toimia ryhmäkurin voimalla toimivana kumileimasimena.. ellei nyt jostain ihmeen kumman syystä(joka on hieman yli kolmen kuukauden päästä) poliitikot löydä jotakin syytä lukea niitä lakitekstejä ja ymmärtää mitä tämäkin uudistus tulee aiheuttamaan.


    Puolustusbudjettia ei saa leikata!

    Muutama päivä sitten A-studiossa keskusteltiin puolustusbudjetin leikkaustavoitteista. Tarkoituksena olisi kuulemma päästä satojen miljoonien säästöihin vuositasolla. Tämähän tarkoittaa melkein kymmentä prosenttia puolustusvoimien budjetista! Aliupseeriliiton puheenjohtaja Petteri Leino osaa kertoa, että koska materiaalihankkeista ja palvelusopimuksista ei voida säästää niin leikkaukset kohdistuisivat pääsääntöisesti asevelvollisten koulutukseen ja henkilöstöön.

    Suomeksi ja suoraan sanottuna tuon suuruusluokan leikkaukset tarkoitavat erittäin rajua rauhan ajan toimintojen supistuksia. Näihin lukuihin ei päästä pelkästään viiden tai kuuden varuskunnan lakkauttamisella, vaan se tarkoittaa myös henkilöstökunnan määrän vähentämistä.

    Siitä lähtien kun itse suoritin palveluksen vuosina 2005-2006 tai jo tämän aikana muistan kuinka puolustusvoimien budjettia leikattiin ja varuskuntia lopetettiin. Tämä ei siis ole mikään laman aiheuttama pakollinen leikkaustarve vaan leikkauksilla on ollut jo pitkään ihan selvä trendi, joka tulee jatkumaan siihen pisteeseen asti kunnes puolustusvoimat on ajettu muutaman kymmenen tuhannen miehen kokoiseksi ammattiarmeijaksi. Samaa mieltä näyttää olevan Leinokin.

    Pelkään, että Suomen puolustusvoimille tapahtuu tämän vuosikymmenen ensimmäisellä puoliskolla sama, mikä tapahtui Ruotsin Försvarsmaktenille 2000-luvun alkupuolella.

    Eikö kansalaisilla pitäisi olla tähän väliin jotain sanottavaa? Kyse on kuitenkin ensisijaisesti meidän valtakunnallisen puolustuksemme kyvystä ja uskottavuudesta ja sitä ollaan nyt hallituspuolueiden johdolla hiljakseen ja hiljaisesti ajamassa alas. Eikö meiltä pitäisi kysyä minkälaisen puolustuksen me maallemme haluamme?

    Leikkauksia budjettiin täytyy toden totta tehdä, se nyt on selvää, mutta näyttäisi siltä että aina leikataan kaikista tärkeimmistä eli koulutuksesta, vanhustenhoidosta, lastenhoidosta, puolustusvoimista, poliisista, terveydenhuollosta jne. Uskoisin että jo virkakoneistosta ja byrokratiasta voitais leikata suorilta puolet pois, eikä se näkyisi mitenkään tavallisen kansalaisen arkeen, mutta eihän tuo koneisto nyt omaa oksaansa rupea sahaamaan.

    Mihinkä puolustusvoimia ollaan kehittämässä vai ollaanko sitä kehittämässä mihinkään? Onko tavoitteena tosiaankin tuo Ruotsin malli, mistä kyllä puhutaan muttei myönnetä että sitä kohti ollaan menossa? Joko siis puolustusvoimilta puuttuu selkeä tavoite tai sitten tosiaankin sitä tavoitetta ei uskalleta myöntää! Ei tämmöinen peli vetele. Aivan törkeätä piittaamattomuutta sotilaspoliittisen johdon ja hallituspuolueiden taholta maamme kansalaisten turvallisuutta kohtaan. Jotenkin valitettavasti tuntuu ettei tämä ole ainoa asia missä tämä näkyy!


    Perheväkivalta on törkeä rikos!

    HEUNIn viime vuonna tekemän kyselytutkimuksen mukaan miehet ja naiset joutuvat Suomessa yhtä usein perheväkivallan uhriksi. Joskin miehet joutuvat useammin henkirikoksen yrityksen uhriksi, sekä kokevat useammin törkeätä perheväkivaltaa. Naiset taas joutuvat useammin lievän pahoinpitelyn tai henkirikoksen uhriksi. Naiset myöskin pahoinpitelevät lapsia huomattavasti useammin kuin miehet, vaikka asennetasolla vastustavat sitä hanakammin.

    Hyvin usein perheväkivalta jää piiloon, eikä sen ymmärretä olevan väkivaltaa. Näin käy varsinkin miesten kohdalla, koska yhteiskunta ei tunnista miesten kokemaa perheväkivaltaa, eikä poliisi osaa reagoida siihen muuten, kuin nauramalla. Toinen vaiettu aihe on naisten lapsiin kohdistama väkivalta, jota ei aina edes tunnisteta yhdeksi perheväkivallan muodoksi. Jotkut ovat peräti väittäneet, että näistä asioista vaikeneminen johtuu siitä, että vallalla ollut pitkälti feminismin teorioihin nojannut perheväkivallan tutkimus on ollut varsin haluton puuttumaan näihin ongelmiin.

    Perheväkivallan eri muotojen tunnistamisen kanssa on siis ongelmia. Esimerkiksi henkistä perheväkivaltaa ei näytetä tilastoitavan tai tutkittavan juuri mitenkään. Siitä ei myöskään voida rangaista, vaikka se saattaa jättää uhrilleen pysyvät psyykkiset arvet loppuiäkseen, varsinkin jos hän on lapsi. Yhteiskuntamme kyllä tunnistaa työpaikkakiusaamisen ja henkisistä kärsimyksistä asetetut korvaukset, mutta ei perheen sisällä tapahtuvaa kiusaamista, eikä henkistä väkivaltaa, joka aiheuttaa henkisiä kärsimyksiä? Ranskassa henkinen perheväkivalta aiotaan säätää rikokseksi tämän vuoden alkupuolella.

    Joitain parannuksia on sentään luvassa. Tekijä voi esimerkiksi joutua tulevaisuudessa vastuuseen lievästä pahoinpitelystä, mitä ei normaalisti edes tutkittaisi ellei uhri sitä tahtoisi. Tämä ei kuitenkaan riitä alkuunkaan. Suomessa annetaan jo nyt vuosittain vain 1 400 tuomiota kotona tehdyistä väkivaltarikoksista. Suurin osa tuomioista on sakkotuomioita. Nämä sakkotuomiot eivät ole estäneet, eivätkä tule estämään yhtäkään perheväkivaltatapausta. Lähestymiskiellot ovat ihan samalla tavalla yhtä tyhjän kansa, niin kuin nähtiin viimeksi tänään Lahdessa. Lähestymiskiellon rikkomista ei estä mikään.

    Perheen sisällä tapahtunut pahoinpitely pitäisi aina tutkia ja tuomita törkeänä pahoinpitelynä, koska tekijä käyttää hyväkseen eräänlaista luottamusasemaa. Oman kodin täytyy olla ihmiselle se turvallisin paikka ja asia elämässä, eikä ole mitenkään hyväksyttävää, että tämän turvallisimman paikan sisällä ihminen joutuu pelkäämään oman koskemattomuutensa ja turvallisuutensa puolesta. Etenkin tämän pitäisi koskettaa lapsiin kohdistuneita väkivallantekoja, koska lapsella ei ole mitään mahdollisuutta lähteä pois turvattomasta (perhe)suhteesta samaan tyyliin, kuin aikuisella itsenäisellä ihmisellä on.


    Vaalilupauksia – Muutoslaisten yhteinen kannanotto.

    Muutos 2011 aloittaa eduskuntavaaliehdokkaidensa yhteiskannanottojen julkaisemisen. Näissä kannanotoissa ehdokkaat ottavat kantaa sellaisiin asioihin, joista puolueella ei ole omaa näkemystä. Yhteiskannanotot siis edustavat vain allekirjoittajiensa eikä puolueen linjaa. Ensimmäisessä yhteiskannanotossaan osa Muutoksen ehdokkaista lupautuu valituksi tullessaan äänestämään eduskunnassa neuvoa-antavan kansanäänestyksen mukaisesti, jos sellainen järjestetään. Kannanotto allekirjoittajineen löytyy alempaa.

    Muutos 2011 on uusi puolue, jonka tavoite on Suomen kansalaisten edun ajaminen. Keinoina tähän ovat suora demokratia eli sitovien kansanäänestysten ottaminen käyttöön Suomessa ja sananvapaus. Muutos 2011 haluaa olemassaolollaan lopettaa nykyisen epäterveen konsensuspolitiikan, järkevöittää maahanmuuttoa ja saada väkivalta- ja seksuaalirikostuomiot vastaamaan kansalaisten oikeustajua. Jäsenemme ja ehdokkaamme saavat ajaa itselleen tärkeitä asioita Muutoksen kautta, kunhan ne eivät ole ristiriidassa edellä mainittujen periaatteiden ja tavoitteiden kanssa.

    *

    Vaalilupauksia

    Suomen laki tuntee käsitteen valtiollisesta neuvoa-antavasta kansanäänestyksestä. Lain mukaan äänestyksen tulosta ei kuitenkaan tarvitse toteuttaa. Neuvoa-antava kansanäänestys on demokratian irvikuva. Jos tulos on valtaapitävien mielestä oikea, se voidaan toteuttaa demokratian viittaan puettuna. Jos tulos on väärä, se voidaan sivuuttaa täysin ja haudata vähin äänin.

    Suomessa on toistaiseksi toimitettu vain kaksi neuvoa-antavaa kansanäänestystä. Toinen kieltolain kumoamisesta 29.–30.12.1931 ja toinen Suomen liittymisestä Euroopan unionin jäseneksi 16.10.1994. Vaikka eduskunta kummallakin kerralla toteutti äänestyksen tuloksen, äänestysten harvinaisuus kertoo karua kieltä siitä, minkä verran kansalaisten mielipide eduskuntaa kiinnostaa.

    Jos kuitenkin neuvoa-antavia kansanäänestyksiä järjestetään, olipa asia mikä tahansa, me allekirjoittaneet Muutos 2011:n eduskuntavaaliehdokkaat lupaamme eduskunnassa äänestää kansanäänestyksen tuloksen mukaisesti, jopa omaa tahtoamme vastaan. Tämä on ainoita asioita, joissa voimme hyväksyä jopa ryhmäkurin – perusteena siis kansan tahto, vaikka neuvoa-antavakin.

    Toivomme samanlaista lupausta myös muiden puolueiden edustajilta, jos he väittävät olevansa kansan asialla ja toivovat kansan tahdon toteutuvan. Muutos 2011 katsoo, että eduskunnan on järjestettävä sitova kansanäänestys tavallisesta laista tai toimenpiteestä, jos 35 000 äänioikeutettua kansalaista eli noin 0,8 prosenttia äänioikeutetuista kansalaisista niin vaatii. Perustuslain muuttamiseksi tai kansainvälisen sopimuksen hyväksymiseksi tai purkamiseksi tarvitaan Muutos 2011:n mielestä aloite, jonka on allekirjoittanut 43 000 äänioikeutettua kansalaista. Edellytämme myös, että jokainen kunnallinen neuvoa-antava kansanäänestys, jota varten kerätään tarvittava määrä nimiä, järjestetään.

    Helsingin vaalipiiri
    Lauri Ahlroth
    Tomi Ahosilta
    Harri Eerikäinen
    Aki Greus
    Markku Penttilä
    Aleksi Pousar

    Uudenmaan vaalipiiri
    Pasi Hallikainen
    Ari Hyttinen
    Jouni Jokela
    Richard Järnefelt
    Marjukka Kaakkola
    Mikael Korkman
    Martti Munne
    Eerin Rosenström
    Timo Röyhkiö
    Lauri Virkamäki
    Jussi Yli-Paavola

    Varsinais-Suomen vaalipiiri
    Jari-Petri Heino
    Jiri Keronen
    Tapio Äyräväinen

    Satakunnan vaalipiiri
    Olli Hakala

    Hämeen vaalipiiri
    Veli Karimies
    Janne Kuisma

    Pirkanmaan vaalipiiri
    Jari Leino
    Kai Leponiemi
    Oula Lintula

    Kymen vaalipiiri
    Markku Papinniemi

    Etelä-Savon vaalipiiri
    Simo Lipsanen

    Oulun vaalipiiri
    Ritva Puolakka

    Kannanotto Muutoksen sivustolla.
    Keskusteluketju Muutoksen foorumilla.


    Kenelle ruumiini kuuluu kuolemani jälkeen?

    Jos vastasit otsikon kysymykseen ”minulle” tai ”omaisilleni”, niin olet väärässä. Nähkääs elokuussa tuli voimaan uusi elintenluovutuslaki, joka sallii elinten talteenoton, jos ei ole syytä olettaa että luovutuksen kohdehenkilö on vastustanut eläessään elintensä luovutusta. Uudistuksen takia mm. useat elintenluovutuskortin omaavat repivät korttinsa ja hommasivat tilalle kortin, jolla he kieltävät elintensä luovutuksen ja reilu määrä muita ihmisiä(kuten minä) totesimme, että tulemme todennäköisesti vastustamaan elintemme luovutusta ennen, kuin logiikka ja järki jättää ruumiin.

    Vaikka kyseessä on hyvää tarkoittava uudistus niin sen toteutus on epäonnistunut täysin. Oletetaan nyt ensinnäkin, että ette ole kuulleet koko laista yhtään mitään ennen tätä päivää. Tämä on ihan normaalia, koska uudistuksen tiedotuksen kanssa on epäonnistuttu täydellisesti. Osaksi tämä johtuu varmaan siitä, että on ymmärretty ihmisten tekevän juuri samanlaisia ratkaisuja, kuin minä ja muut kun tämä laki tulee voimaan.

    Minusta asia on kuvottava. Uudistus periaatteessa tarkoittaa sitä, että oletusarvoisesti valtio katsoo omistavansa kansalaistensa ruumiit ja ne ovat meillä vain lainassa. Asian tiimoilta vallinnut mediahiljaisuus on myöskin hyvin kyseenalaista. Mitään kunnollista keskustelua tästä ei oikeestaan ole käyty. Eduskunnassa jotakin, tässä pari otetta: 1, 2.

    Erkki Pulliainen (vihr.):
    Tuli vaan mieleen semmoinen mahdollisuus, että ei mitään muuta kun mikrosiru vaan tuonne johonkin niskan alueelle ihon alle ja koneella katsotaan heti, kun tämä henkilö tulee, että onko lupa annettu vai ei.

    Sirpa Asko-Seljanvaara(Kok.):
    Sitten, kun me saamme tämän kansallisen terveyskertomuksen, joka on luvattu vuoteen 2011 mennessä – se valitettavasti kyllä viivästyy – niin ei nyt kannata sitä ennen oikeastaan vielä ottaa tätä tatuointia tai mikrosirua itseensä, sillä tähän kertomukseenhan voidaan sitten merkitä tahto tai se kielto.

    Päivi Räsänen (kd):
    Se, mistä valiokunnassa käytiin aika paljon keskustelua, oli tuo perustuslakivaliokunnan lausunto, joka kyllä mielestäni joltakin osin vähän hämärtää ja vesittääkin tätä hallituksen esitystä. Nimittäin siihen jouduttiin valiokunnassa, siis perustuslakivaliokunnan vaatimuksesta, lisäämään tällainen lause, että ennen kuolleen ihmisen elimien, kudoksien tai solujen irrottamista on mahdollisuuksien mukaan selvitettävä vainajan oma elinaikainen käsitys elimiensä, kudoksiensa tai solujensa irrottamisesta tässä laissa säädettyyn tarkoitukseen.

    Tämä valitettavasti voi johtaa siihen, että jälleen joudutaan siihen keskusteluun omaisten kanssa, jossa joudutaan vielä tekemään omaisten kanssa tulkintaa, mikä oli vainajan elinaikainen käsitys elinsiirroista, ja jos joku omainen on sitä mieltä, että kyllä vainaja suhtautui myönteisesti elinsiirtoihin, ja toinen omainen on taas sitä mieltä, että minulla on sellainen käsitys, että vainaja suhtautui kielteisesti elinsiirtoihin, niin voi tulla edelleenkin näitä hankalia tilanteita.

    Pentti Tiusanen (vas.):
    Olen samaa mieltä, että tämä perustuslakivaliokunnan arvelu tässä välissä, että pitää kuitenkin pyrkiä selvittämään vainajan omaa elinaikaista käsitystä elimiensä, kudoksiensa ja solujensa irrottamisesta, on hiukan vaikeata. Ensinnäkin se tietysti on käytännössä vaikeata, mutta sen lisäksi se sitten mahdollisesti hidastaa tätä elimen siirron toteuttamista

    Päivi Räsänen (kd):
    Perustuslakivaliokunta edellytti, että jotta tämä lakiehdotus voidaan käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä, tätä säätelyä on täydennettävä niin, että ennen kuin ryhdytään tähän elinten irrottamiseen, on selvitettävä vainajan elinaikainen kanta lähiomaisilta tai muilta läheisiltä. Eli se oli perustuslakivaliokunnan vaatimus, ja itse en kyllä vieläkään ymmärrä sitä, mitä varten perustuslakivaliokunta tällaiseen päätyi.

    Erkki Virtanen (vas.):
    Arvoisa puhemies! Jokainen toimi, jolla pelastetaan elämää ja suojellaan sitä, on tarpeellinen ja hyväksyttävä.

    Tätä mieltä kansanedustajamme ovat kansalaistensa oikeudesta päättää omista ruumiistamme. Osan kommenteista käy selvästi ilmi, että he olivat valmiita valtuuttamaan sen että ihmisiltä talteenotetaan elimet jopa täysin vastoin henkilön omaa tahtoa.

    Onneksi perustuslakivaliokunta tajusi jotain perustuslainsäädännöstä ja vesitti aloitteen karmeimman pääidean eli omaisten veto-oikeuden kumoamisen, sekä oletusarvoisen elinten talteenoton jos luovuttaja ei ole ehtinyt esimerkiksi yllättävän onnettomuuden takia kieltämään tai sallimaan luovutusta.

    Miksi asia lähestulkoon haudattiin julkiselta keskustelulta? Miksi uudistus piti saada lävitse, vaikka muutaman vuoden sisään saamme käyttöömme sähköisen valtakunnallisen potilastietoarkiston? Sinne voi sitten rekisteröidä potilaiden halukkuuden luovuttaa elimiään, eikä kenenkään tarvitsisi sosialisoida Suomen kansalaisia tai sählätä elinsiirtokorttien ja vihreiden Pulliaisen ehdottamien mikrosirujen kanssa.

    Asian kanssa olisi pitänyt toimia juuri päinvastoin. Eduskunnan olisi pitänyt aloittaa juliste- ja tv-kampanjointi vapaaehtoisen elintensiirron puolesta ja lähettää kertarykäyksellä jokaiselle täysi-ikäiselle Suomen kansalaiselle postitse elintensiirtokortti ja kylkeen roima annos informaatiota luettavaksi.


    %d bloggaajaa tykkää tästä: