Kun demokratia kuoli

En tiedä tarkalleen ottaen milloin ja miten se tapahtui, koska olen seurannut maamme poliittista kulttuuria vasta muutaman vuoden ajan. Jotkut sanoivat, että se kuoli jo 70-luvulla, joidenkin mielestä se tapahtui vuonna 1994 kun Suomi päätti liittyä Euroopan Unioniin. Se mikä on varmaa on, että se on kuollut tai ainakaan mitään elonmerkkejä se ei enää näytä. Viimeisimmät vaalit vahvistavat havainnon ja todennäköisesti tänä vaalikautena hyväksyttävä perustuslain uudistus on viimeinen naula sen arkkuun. Kun Suomesta tulee EU-osavaltio, niin ei meillä ole enää mitään valtaa päättää omista asioistamme.

Suomessa ei ole demokratiaa. Demokratia tarkoittaa kansan valtaa. Edustuksellisessa demokratiassa tämä tarkoittaa sitä, että kansa valitsee edustajansa ja edustajat toimisivat kansan antaman mandaatin voimalla maansa hyväksi vaalilupaustensa mukaisesti. Näin teoriassa. Suomessa edustuksellinen demokratia toimii siihen asti, kun äänet on laskettu. Tämän jälkeen edustajien mielipiteillä ja kannoilla ei ole merkitystä, vaikka kansa on nimen omaan valinnut edustajansa näiden takia. Tällöin vallan ottaa puolueiden puheenjohtajat ja varsinkin pääministerin puolueen johto.

Eivät äänestäjät äänestä ehdokkaita sen takia, että he toimisivat vaalilupaustensa vastaisesti. Takin kääntäminen ei ole mitään vastuun ottamista, vaan se on valehtelua, petosta. Jos jokaisen edustajan selkäranka vääntyy aina oman puolueen tai suurimman puolueen johdon vaatimuksiin, niin yhtä lailla voisimme valita edustajamme täysin arvalla. Esimerkiksi edustajistamme 135 vastasi vaalikoneisiin, että Suomen ei kuulu jatkossa tukea ahdinkoon joutuneita EU-maita, mutta Portugalin äänestyksen tulos oli lähes tarkalleen päinvastainen: jaa-ääniä kertyi 137.

Nyt hyvin moni onkin totaalisen pettynyt demokratiamme toimintaan tai toimimattomuuteen. Suomalainen demokratia näyttäisi olevan teatteria ja eduskuntatalo on sen päänäyttämö. Neljä vuotta jaksoimme odottaa, että pääsisimme vaikuttamaan maamme suuntaan, mutta mitään ratkaisevaa ei tapahtunutkaan. Sama vanha politiikka jatkaa nyt siis kulkuaan, jaksaako kansa odottaa taas neljää vuotta? Neljään vuoteen meillä ei ole mitään mahdollisuutta vaikuttaa mihinkään. Neljän vuoden ajan valta ei ole kansalla, vaan suurimman puolueen johdolla. Neljän vuoden päästä meillä on taas muutama viikko, ehkä kuukausi aikaa leikkiä että me voimme vaikuttaa. Savua ja peilejä.

Miten kansa voi vaikuttaa maamme asioihin seuraavan neljän vuoden aikana? Ei mitenkään. Miten kansa voi saada ääntänsä kuuluviin seuraavan neljän vuoden aikana? Ei mitenkään. Miten kansa voi vaikuttaa seuraavissa vaaleissa? Ei mitenkään. Vaalilupaukset eivät sido mihinkään, takkinsa voi kääntää samana päivänä, kun äänestyspaikkojen ovet sulkeutuvat, eikä kukaan voi tehdä tälle mitään, eikä seuraamuksia ole. Ainakaan siis seuraavaan neljään vuoteen. Neljä vuotta on pitkä aika äänestäjän kuluttajan suojan toteutumiseen. Aivan liian pitkä aika ja lopulta mitään todellisia vaikutusmahdollisuuksia ei edes ole. Kuka kehtaa kutsua tätä demokratiaksi?

Tietoja Veli

Suomalaisten etua, sananvapautta ja suoraa demokratiaa ajava nuori poliitikko Hämeen vaalipiiristä. Näytä kaikki artikkelit kirjoittajalta Veli

2 responses to “Kun demokratia kuoli

  • Jan Ole

    No joo, kun nimet raapustellaan paperiin, niin silloin se sitten konkreettisesti kai tapahtui. Juurensa juontaa kuitenkin aikaisempiin käännekohtiin, joissa asetelmat pääsee helposti vaihtumaan, jos ei ole tarkkana.

    1. Saksat yhdistyi taas – jonkinsortin poliittinen tyhjiö, vaikeus hahmottaa ”mitä vastaan ja minkä puolesta nyt eteenpäin”?

    2. Kotimaan lama ja pankkikriisi.

    3. Kotimaan pankkikriisin selvittely, ja tässä selvittelyssä nimenomaan pääsi jotain muljahtamaan sillain, että vastuita ei kantanutkaan ne, joiden se olisi kuulunut kantaa, ja teollisuuden investointeja rahoittaa pankit, edelleen.

    4. Sitten tulee Viinasen hallitus, jonka ainoa tarjottava veronmaksajille on juustohöylä.

    Suomi oli valmis Euroopan Unioniin.

    • Veli

      Toiset kertovat että se tapahtui Neuvostoliiton romahduksen jälkeen. Kaikkialla muualla maailmassa johtopaikat puhdistettiin tämän jälkeen neuvostomyönteisistä lobbareista, mutta ei Suomessa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s