Kuukausittainen arkisto:heinäkuu 2011

Suvaitsevaiset ovat Suomen Breivikkejä

En nyt enempää ota kantaa siihen kuinka älyttömiä äärisuvisten ja äärimokuttajien avautumiset ovat olleet tuon Norjan iskun jälkeen. Kirjoitan siitä ehkä myöhemmin kun pöly on hieman laskeutunut ja koko tapahtumaketjua voi analysoida paremmin. Mutta joo. Norjan poliisi ei ollut ehtinyt edes noukkia vedessä kelluvia ruumiita kyytiinsä Utøyan saaren edustalta, kun suomalaiset äärisuvaitsevaiset ja äärimokuttajat(SÄSjÄM) vetivät Suomessa välittömästi Breivikistä yhtäläisyysviivan suomalaisiin maahanmuuttokriitikoihin.

Heitä ei häiritse tässä ensinnäkään uhrien haudoilla hyppiminen omien poliittisten intressien ajamiseksi ja poliittisten vastustajiensa lyömiseksi eikä heitä toiseksikaan häiritse se, että Breivikin ajatusmaailma poikkeaa täydellisesti suomalaisista maahanmuuttokriitikoista. Breivik ei uskonut demokraattiseen päätöksentekoon, suomalaiset maahanmuuttokriitikot uskovat. Breivik ei uskonut pystyvänsä vaikuttamaan politiikalla, suomalaiset maahanmuuttokriitikot uskovat. Breivik halusi vaientaa poliittiset vastustajansa, suomalaiset maahanmuuttokriitikot eivät. Breivik demonisoi vastapuolensa, suomalaiset maahanmuuttokriitikot eivät. Breivik kannattaa väkivaltaa, suomalaiset maahanmuuttokriitikot eivät.

Ainut asia siis mikä suomalaisia maahanmuuttokriitikoita ja Breivikiä yhdistää on, jep, maahanmuuttokritiikki. Yhtä lailla siis Breivik olisi voitu yhdistää kristittyihin, muihin väkivaltaisiin norjalaisiin tai WoWin pelaajiin. Mikä siis Suomessa tehtiinkin. Lisäksi hänet oltaisiin voitu yhdistää anti-natseihin tai pro-homo-liikkeisiin. Näin ei kuitenkaan jostain syystä tehty. Ehkäpä tälläinen yhdistäminen vaikutti joidenkin SÄSjÄMien mielestä idioottimaiselta? Niinpä.

Breivikistä Suomessa alkunsa saaneesta keskustelusta voidaan kuitenkin tehdä yksi kriittinen havainto. SÄSjÄMit vaativat nyt verkon anonymiteetin poistoa. SÄSjÄMit leimaavat nyt kaiken maahanmuuttokritiikin ”vihapuheeksi” ja haluavat kieltää sen. SÄSjÄMit siis haluavat hyökätä rajusti sananvapautta vastaan ja tätä he ovat jo tehneetkin Hommaforumiin kohdistuvien jatkuvien palvelunestohyökkäysten kautta. SÄSjÄMit demonisoivat poliittiset vastustajansa natseiksi, rasisteiksi, hommahomoiksi, hompansseiksi ja nyt tietenkin uusimpana pikku-Breivikeiksi. SÄSjÄMit yllyttävät ihmisiä väkivaltaan maahanmuuttokriitikoita kohtaan, mikä ilmenee mm. tappouhkauksina meitä ja meidän perheenjäseniämme kohtaan. SÄSjÄMit haluavat sulkea maahanmuuttokriitikot pois demokraattisesta päätöksenteosta.

Kyllä tätä hulabaloota katsellessa homma näyttäisi ihan siis siltä, että SÄSjÄMien ajatusmaailma on hämmästyttävän samankaltainen Breivikin ajatusmaailman kanssa ja heidän tavoitteensa näyttävät myöskin olevan kuin yks yhteen. Eli eipä tässä voi sitten muuta johtopäätöstä tehdä, kuin todeta juuri SÄSjÄMien olevan niitä Suomen Breivikkejä.


Faktaa rattijuopoista – Merja Kyllönen kuulolla!

Helsingin Sanomat kertoi tänään, että uusi liikenneministerimme Merja Kyllönen (vas) haluasi laskea autoilijoiden promillerajan 0,2:een 0,5:stä. Jutussa ei kerrota miksi liikenneministerimme haluaa laskea promillerajaa, mutta blogisti epäilee että takana on tietämättömyys rattijuopumuksesta sekä sen syistä että vaaroista. Tätä kirjoitusta voitaneen kai pitää jonkinlaisena avoimena kirjeenä liikenneministerillemme, joten olehan Kyllönen kuulolla! Tiedot perustuvat Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen Rikollisuustilanne 2009 -raporttiin, VALT:n vuosiraporttiin 2008, VALT:n tutkimukseen alkoholionnettomuuksista 1999-2008 sekä VALT:n ennakkotietoihin alkoholionnettomuuksista 2010. Osa tekstistä on lainattu suoraan lähdemateriaalista.

Poliisin tietoon tuli noin 23 200 rattijuopumusta vuonna 2009. Poliisin arvion mukaan puhallutuksia suoritetaan nykyisin noin 1,5–2 miljoonaa kertaa vuodessa. Tämän tiedon valossa rattijuopumuksia olisi ollut 11–15 tuhatta puhallutusta kohti vuonna 2009. 53% poliisin tietoon tulleista rattijuopumuksista ylitti 1,2 promillen rajan, eli törkeitä rattijuopumuksia oli 12 260 kappaletta ja alle 1,2 promillen rattijuopumuksia oli 10 943. Vuonna 2009 tehdyssä koko maan kattavassa ratsiatutkimuksessa rattijuoppoja oli 0,14 prosenttia 108 872 tarkastetusta ajoneuvon kuljettajasta (eli yksi noin 700 kuljettajasta). Rattijuopumukseen syyllistyneiden osuus on pysynyt samalla tasolla (0,14–0,21%) viimeisen 10 vuoden ajan.

Ja nyt sitten tarkkana. Valtaosa ratsiatutkimuksissa esiin tulleista tapauksista (vaihdellen 66–85% välillä vuosina 1996–2008) oli alle 0,5 verenalkoholipromillen tapauksia, eli ns maistelleita. Erillisselvityksen (Salusjärvi 2004) mukaan maistelleille (veren alkoholipitoisuus alle 0,5 promillea) sattui 51 kuolemaan johtanutta onnettomuutta vuosina 1990-2002. Siis alle 5 vuodessa, joka vastaa noin prosenttia kaikista rattijuopumusonnettomuuksissa kuolleista. Arvoisa liikenneministeri, tämä ryhmä on juuri se ryhmä johon promillerajan laskeminen oletetusti vaikuttaisi. Mitään näyttöä ei ole, että emme menettäisi näitä viittä ihmishenkeä vuosittain promillerajaa laskemalla, koska näitä onnettomuuksia ei voida yhdistää alkoholin käyttöön. Ajaahan ihminen selvinkin päin kolareita.

Lähes aina rattijuoppo ajaa kuolinonnettomuuden vahvassa humalassa. Vuonna 2009 heistä 93% ylitti törkeän rattijuopumuksen rajan. Vuosina 1999–2008 onnettomuuden sattuessa alkoholin vaikutuksen alaisena ajaneista kuljettajista yli 80% oli vähintään 1,2 promillen humalassa ja näistä vuosina 2006-2010 noin 40% oli vähintään 2,00 promillen humalassa. Useiden tutkimusten (ks. Mäki 1983; Peltoniemi 1991) perusteella näyttää siltä, että kuljettajan onnettomuuteen joutumisen todennäköisyys kasvaa jyrkästi vasta veren alkoholipitoisuuden ylitettyä 0,8 promillen rajan.

Ylinopeuden ajo oli tavallista alkoholin vaikutuksen alaisille kuljettajille sekä yhteentörmäyksissä että erityisen korostuneena yksittäisonnettomuuksissa. Alkoholionnettomuuksista 71 % oli yksittäisonnettomuuksia. Rattijuopon ajoneuvossa turvavyön käytön laiminlyöminen oli myös molemmissa onnettomuustyypeissä ja sekä kuljettajille että matkustajille yleistä. Kuljettajista 70–80% ja matkustajista 70% ei käyttänyt turvavyötä.

Sivulliset vahingoittuvat rattijuopumusonnettomuuksissa selvästi harvemmin, kuin rattijuoppo itse tai hänen matkustajansa. Vuosittain noin joka kymmenes rattijuopumusonnettomuuksissa kuollut ja joka kuudes loukkaantunut on joku muu, kuin rattijuoppo itse tai hänen matkustajansa. Vuonna 2009 rattijuopumusonnettomuuksissa kuolleiden osuus oli 24 prosenttia (28 % vuonna 2008) ja loukkaantuneiden osuus 12 prosenttia (11 % vuonna 2008) kaikista samana vuonna tieliikenneonnettomuuksissa kuolleista ja loukkaantuneista. Vuonna 2009 uhrina oli rattijuoppo itse tai matkustajat 91% tapauksista, sivullinen 9% tapauksista. Loukkaantuneista 86% oli rattijuoppo itse tai matkustajat, sivullinen 14% tapauksista. Vuosien 2000-2009 keskiarvot: kuolleina rattijuoppo itse tai matkustajat 92,125%, sivullinen 7,875%. Loukkaantuneina rattijuoppo itse tai matkustajat 84,875%, sivullinen 15,125%.

Rattijuopumuksen uusimista Helsingissä koskeneen selvityksen (Seppä 1992) mukaan vuonna 1990 rattijuopumukseen syyllistyneistä runsas kolmannes (37%) oli vuosina 1986–1990 (51% vuosina 1972–1990) jäänyt vähintään kerran aikaisemmin kiinni rattijuopumuksesta. Uusijoista noin puolet (51%; 63% vuosina 1972–1990) oli syyllistynyt rattijuopumukseen vähintään kaksi kertaa aikaisemmin. Moninkertaisia uusijoita (vähintään 5 aikaisempaa rattijuopumusta) oli kaikista rattijuopumukseen syyllistyneistä 5 prosenttia (11% vuosina 1972–1990) ja uusijoista 15 prosenttia (22% vuosina 1972–1990). Vuoden 1990 aikana rattijuopumukseen syyllistyneistä noin joka kymmenes (9%) uusi rikoksensa saman vuoden aikana. Näiden uusijoiden osalle kertyi neljännes (25%) vuoden 1990 rattijuopumusrikoksista.

Tuoreen selvityksen (Impinen ym. 2009) mukaan joka kolmas vuosina 1993–2007 rattijuopumuksesta kiinni jäänyt uusi tekonsa tuona aikana. Pitemmällä 15 vuoden ajanjaksolla noin joka toinen ehtii uusia tekonsa. Uusimisriski oli tutkimuksen mukaan erityisen suuri huumeita käyttäneillä, miehillä, nuorilla sekä niillä, joiden veren alkoholipitoisuus oli kiinni jäädessä keskimääräistä korkeampi. Sellaisilla kuljettajilla, jotka jäivät kiinni arkipäivisin ja päiväsaikaan uusimisriski oli myös suurempi kuin muilla.

Tiedot viittaavat odotusten mukaisesti siihen, että uusimisriski on ylipäätään suurin päihderiippuvaisilla kuljettajilla. Alkoholiongelmaisten kuljettajien ohella toinen rattijuopumukseen usein syyllistyvä ryhmä koostuu ns. ongelmakuljettajista. Ongelmakuljettajia voidaan luonnehtia henkilöiksi, joille on ominaista omaan sisäiseen kontrolliin luottaminen, riskialtis elämäntyyli, runsas alkoholinkäyttö sekä välinpitämättömyys toisten turvallisuutta ja yhteiskunnan asettamia normeja kohtaan (ks. Heinonen & Lehto 1991; Mikkonen 1991).

Kaikki nämä edellä mainitsemani seikat huomioon ottaen esitän johtopäätökseni. Rattijuoppo ei ole vaarallinen juuri kenellekään muulle, kuin itselleen sekä kyydissään oleville. Tyypillinen rattijuoppo on yhteiskunnan säännöistä vähät välittävä ongelmaihminen, joka ajaa toistuvasti humalassa, ylinopeutta ja ilman turvavyötä. Promillerajan laskeminen ei tule vaikuttamaan mitenkään tähän kyseiseen ryhmään, mutta tavalliseen lakia kunnioittavaan kansalaiseen se tulee vaikuttamaan varmasti. Ehkäpä jos promillerajaa lasketaan, niin pian meillä on 23 000 tilastoidun rattijuopon tilalla 50 000 tilastoitua rattijuoppoa, rutkasti lisää sakkotuloja, kortittomia kuljettajia ja siis ihmisiä jotka eivät ole vaarantaneet liikenneturvallisuutta mitenkään.


Suomeen tarvitaan demokratia-tuomioistuin

Viimeisiä eduskuntavaaleja seuranneiden takinkäännön Suomenmestaruuskisojen jälkeen on käynyt varsin selväksi, että suomalainen demokratia on täysin rikki. Likimain puolet valituista edustajista unohti välittömästi vaalien jälkeen ne lupaukset ja puheet, joiden ansiosta kansa äänesti heitä eduskuntaan. Suomessa tämä on mahdollista sen takia, että edustajien tekemät lupaukset eivät sido heitä mihinkään eikä kauniiden vaalipuheiden unohtuessa heille koidu minkäänlaisia seuraamuksia.

Useassa muussa demokratiaksi itseään kutsuvassa maassa tälläinen toiminta olisi erittäin häpeällistä edustajalle sekä puolueelle ja edustaja todennäköisesti erotettaisiin tai hän eroaisi itse tehtävästään, mutta ei Suomessa. Meillä poliitikot selittävät valehtelun ja äänestäjien pettämisen olevankin vastuun kantamista. Rehellisyys on harvinaisuus, jota kummastellaan ja se saattaa jopa johtaa eduskuntaryhmästä erottamiseen.

Äänestäjien ”kuluttajansuoja” ei toteudu

Tämän johdosta tarvitsemmekin Suomeen demokratiatuomioistuimen, jonka tarkoitus on vahtia ja seurata kansanvallan toteutumista ja jakaa tuomioita demokratian vastaiselle päätöksenteolle ja politikoinnille. Tuomioistuimen tulee tarkkailla aivan kaikkea demokraattista päätöksentekoa, kunnallisesta valtakunnalliseen, yksittäisestä edustajasta puolueeseen ja kokonaisesta kunnallisvaltuustosta tai eduskunnasta kansanäänestyksiin asti. Mikäli esimerkiksi kunta järjestää neuvoa-antavan kunnallisäänestyksen, mutta päättää päinvastoin kuin äänestyksen tulos on, niin kunnallisvaltuusto on tehnyt demokratian vastaisen päätöksen ja se tulee tällöin tuomita.

Arviointimateriaalina tuomioistuin käyttäisi vaalikonevastauksia ja vaalilupauksia joita edustajat tekevät. Näitä verrataan edustajien tekemiin päätöksiin ja ristiriitaisuuksien ilmetessä punnitaan onko edustaja toiminut demokratian vastaisesti. Puolueiden kohdalla tehtyjä päätöksiä verrataan vaaliohjelmiin, sekä puolueiden sisäistä demokratiaa seurataan. Jos puoluekokouksessa puolueen jäsenet esimerkiksi äänestävät jotain asiaa vastaan, mutta puoluejohto päättää siitäkin huolimatta ottaa tätä asiaa puoltavan kannan niin puolueen toiminta tulee tuomita demokratian vastaiseksi.

Demokratiatuomioistuin tarkkailee myöskin kunnallisvaltuustojen, sekä eduskunnan päätöksentekoa ja vertaa tehtyjä päätöksiä kansan yleiseen mielipiteeseen. Kansan yleinen mielipide, jos se on epäselvä, pyritään selvittämään mielipidetutkimuksilla. Apuna arvioinnissa tuomioistuin käyttää asiantuntijaneuvostoa, jonka jäsenet ovat poliittisesti sitoutumattomia. On esimerkiksi täysin kestämätön ajatus, että poliitikot itse päästettäisiin arvioimaan omaa demokraattisuuttaan. Lisäksi tuomioistuimen apuna tulee käyttää kansalaisjärjestöjen arvioita demokratian toteutumisesta.

Tuomioistuinta tarvitaan osaksi myös siksi, koska suomalainen media ei hoida sille kuuluvia tehtäviä. Juuri median pitäisi toimia politiikan vahtikoirana, mutta Suomessa se toimiikin sen sylikoirana.

Kaavio demokratiatuomioistuimen toiminnasta.