Sammutetuin lyhdyin kohti NATO:a?

Suomen puolustusbudjettia aiotaan leikata 200 miljoonalla eurolla. Tämä on 10% koko puolustusbudjetista. Summa on huima ja sen saavuttamiseksi todennäköisesti useita varuskuntia joudutaan lakkauttamaan, upseeristoa irtisanomaan, kertausvuorokaudet puolittamaan ja varusmiesten metsäaamuja vähentämään huomattavasti. Nyt on myöskin puhuttu siitä, että 200 miljoonaa ei riitä vaan leikkaustarpeen määrä olisikin 400 miljoonaa.

Kumpikin tarkoittaisi Suomen puolustuskyvyn merkittävää heikentämistä. Enää koko Suomea ei välttämättä pystyttäisi puolustamaan. Onko juuri sinun synnyin- tai kotikuntasi se, joka tullaan luovuttamaan viholliselle ilman taistelun taistelua? Kuinka hyvin sotilaallakaan sitten riittää motivaatio puolustaa isojen herrojen Helsinkiä, jos sotilaan omalla rajakunnalla ei ole vallassa oleville mitään väliä.

Eräässä vanhemmassa kirjoituksessani missä vastustin puolustusbudjetin leikkausta jo totesinkin, että tämä leikkaustarve ei ole todellinen vaan sitä ohjaavat poliittiset tavoitteet. Suomea ollaan viemässä sammutetuin lyhdyin kohti NATO:a, koska Katainen on jo näin mahdollisesta kansalaisten vastustuksesta huolimatta mennyt NATO:n herroille lupaamaan.

Kataisen maine NATO:n herrojen pöydässä on paljon tärkeämpää, kuin Suomen puolustusvoimien taistelukyky. Tämä on fakta. Olisihan se nyt täysin kestämätöntä, että Katainen joutuisi mukamas perumaan lupauksensa, mikä jo alkujaankin tehtiin ilman minkäänlaista kansalaiskeskustelua Suomen kansan kanssa. Eihän nyt meille suinkaan kuulu se asia, miten me haluamme omaa maatamme puolustaa.

Se voidaanko Suomen koskemattomuus NATO:on liittymättä turvata on samantekevä tekijä tässä yhtälössä. Näin se vaan on. Tulevaisuudessa puolustusta tullaan leikkaamaan vuosi vuodelta enemmän ja enemmän mukamas juurikin näihin säästötarpeisiin vetoamalla. Samalla kaavallahan on menty jo tähänkin asti. Puolustusvoimat on ollut leikkauslistan kärjessä joka ainoa kerta samaan aikaan, kuin esimerkiksi kehitysyhteistyörahoja on korotettu ja korotettu.

Jossakin vaiheessa olemmekin sitten sellaisessa tilanteessa, missä puolustusministerimme toteaa, että maata ei voida enää jostain ihmeen kumman syystä puolustaa, vaikka jokaisen leikkauksen kohdalla ollaan siihen mennessä vakuuteltu etteivät ne vaikuta puolustuskykyyn. Tilanteeseen ollaan ikäänkuin yhtäkkiä päädytty täysin vahingossa. Sitten onkin oikea aika ehdottaa NATO:on liittymistä.

NATO:on liittyminen tullaan myymään kansalle ainoana ratkaisuna, kun niistä jalkaväkimiinoistakin tuli silloin joskus luovuttua ja varuskuntia on jouduttu ihan pakon edessä lakkauttamaan, eikä se maanpuolustushenkikään ole enää niin korkealla, jostain ihme syystä.

Eduskunta runnoo vanhaan tuttuun ja turvalliseen suomalaiseen päätöksentekotyyliin liittymisen äänestyksessä läpi riippumatta siitä, mitä kansa tai yksittäiset näennäisesti ratkaisua vastustavat edustajat ovat siitä mieltä, onhan meillä katsokaas ryhmäkuri. Ja tämä päivä on lähempänä kuin uskottekaan.

Advertisement

Enemmän kuntia, kiitos

Ensimmäisenä pahoittelen etten ole ehtinyt kirjoitella, saati juuri vastailla kommenttiosioiden kommentteihin. Aloitin opiskelun Tampereella ja tällä hetkellä päivärutiineihini kuuluu 80 minuuttia junamatkustusta, 20 minuuttia bussilla matkustusta ja noin tunnin verran odottelua asemalla. Lisäksi tietenkin itse koulutus. Tämä on vienyt oman veronsa saatavillani olevasta ajasta, sekä vireydestäni, mutta kaippa tämä pikkuhiljaa tästä. Sitten itse asiaan.

Eduskunnassa käydään kiivasta keskustelua siitä, onko kuntauudistus hyvä vai huono asia. Ehtipä Katainen jo kertoakin, että uudistus tullaan tekemään, ihan sama mitä kukakin sanoo. Lähes jokainen edustaja näyttäisi argumentoivan joko sen puolesta, tai vastaan pelkästään kuntatalouden tai palvelujen turvaamisen perusteella. Lähes vuoron perään jokainen siis unohtaa sen päällimmäisen seikan miksi Suomessa oli itsenäistymisen ensiaskeleilla 532 kuntaa. Siksi, koska Suomessa oli 532 selkeästi toisistaan erotettavissa olevaa aluetta.

Toki Suomi ei ole alueellisesti se sama, mitä se oli sata vuotta sitten. Taajamat ovat laajentuneet, kylät ovat yhdistyneet ja uusia asuinalueita on rakennettu roppakaupalla. Joskus kuntaliitokset ovat siis olleet ihan paikallaan ja toisinaan taas sitten kuntien hajoaminen pienemmiksi on ollut tarpeellista. Miksi tämä Suomen jakautuminen erinäisiin toisistaan erotettavissa oleviin alueisiin on sitten niin tärkeä huomio? Kansanvallan takia.

Jokaisella asuinalueella asuu oma väestönsä. Jokaisen asuinalueen väestön on pystyttävä vaikuttamaan oman asuinalueensa kehitykseen. Suomessa tämä on hoidettu kuntajärjestelmällä. Mitä pienempi kunta, sitä paremmat mahdollisuudet sen asukkailla on vaikuttaa kunnallisvaaleissa valittavien valtuutettujen kautta. Tämä järjestelmä on erityisen tärkeä kansanvallan jonkinasteisen toteutumisen kannalta. Suurissa kunnissa oman asuinalueen kehitykseen vaikuttaminen on hyvin vaikeata, joskus jopa mahdotonta.

Otetaanpa vaikkapa esimerkkeinä Lammi ja Hämeenlinna. Lammi on entinen Suomen kunta ja vuonna 2009 tehdyn kuntaliitoksen jälkeen osa Hämeenlinnan kaupunkia. Ennen kunnan lakkauttamista kunnassa oli 5 530 asukasta ja siis tietenkin oma kunnanvaltuustonsa, joka teki päätökset alueen kehityksestä. Hämeenlinnassa taasen oli ennen liitosta 66 131 asukasta. Mitä luulette, että kävi entisen Lammin alueen asukkaiden mahdollisuudelle päättää oman asuinalueensa kehityksestä yhdistymisen jälkeen?

No eihän siinä hyvin käynyt, eikä tulevaisuuskaan näytä ruusuiselta. Käytännössä entinen Lammin alueen kehitys on nyt täysin entisen Hämeenlinnan alueen asukkaiden kätösissä. Ja yhtä vähän niillä Hämeenlinnan joillakin asuinalueiden asukkaillakin on mahdollisuuksia vaikuttaa siihen oman asuinalueensa kehitykseen. Suurissa kunnissa kansanvalta luisuu kunnan- tai kaupunginvaltuuston jäsenten käsiin ja sieltä hallitukselle. Loppujen lopuksi suuren alueen kehityksestä päättääkin kunnan- tai kaupunginjohtaja.

Suuri asukasmäärä vesittää myöskin kokonaan kuntalain suoman kunnallisen neuvoa-antavan kansanäänestyksen ajatuksen. Spekuloidaanpa vaikka, että Hämeenlinnan kaupunki päättääkin perustaa entiselle Lammin alueelle kaatopaikan. Siinä missä ideaa vastustavaa kansanäänestysaloitetta varten entisessä Lammissa riitti kolmisen sataa nimeä, niin Hämeenlinnan suurkunnan osana nimiä pitääkin kerätä kolmisen tuhatta. Käytännössä nimi tarvitaan siis jokaiselta äänioikeutetulta lammilaiselta. Noh jatketaan spekulaatiota. Hämeenlinnan kaupunki toteuttaa äänestyksen. Lammin 3 000 ääntä saa vastaansa Hämeenlinnan 40 000 ääntä. Miten luulette äänestyksessä käyvän?

Kaiken kaikkiaan kuntauudistus siis tietää todella huonoja aikoja kansanvallalle, eivätkä meidän kansanedustajamme edes välitä. Heitä kiinnostaa kuntaliitoksista saadut säästöt ja vielä siinä määrin, että kansanvaltaa ollaan laimentamassa pakolla. Asia pitäisi ratkaista aivan toisella tavalla, kuten esimerkiksi talous ja palveluliitoilla. Näin kuntien asukkaat säilyttävät itsemääräämisoikeutensa ja kuntakenttää voidaan huoletta pirstaloida juurikin niin paljon, mikä on tarpeellista, jotta kansanvalta toteutuisi tasavertaisesti kaikkialla.

Oulun raju vaalimellakka – Nyt vittu oikeesti!

Länsi-Hollannissa, Alphen aan den Rijnin kaupungin Ridderhofin kauppakeskuksessa on tapahtunut ampumavälikohtaus, jossa noin 25-vuotias automaattiaseella varustautunut mies on avannut tulen väkijoukkoon tappaen viisi ja haavoittaen noin kymmentä ihmistä, joista ainakin neljää erittäin vakavasti, viittä keskivaikeasti ja vähintään kahta lievästi. Lopuksi mies on ampunut itsensä.

Ammuskelu on luonnollisesti synnyttänyt kauppakeskuksessa paniikkia ja kaaosta ja ihmiset ovat pelänneet, että ampujalla olisi ollut kumppaneita. Nyt kauppakeskus on eristetty. Ampumisen syystä ei ole tietoa. Alphen aan den Rijn sijaitsee noin 20 kilometriä Hollannin pääkaupungista Amsterdamista lounaaseen.

Tämä järkyttävä uutinen ei luonnollisestikaan ole ollut tämän päivän ykkösuutinen Iltalehdelle, Iltasanomille tai MTV3:lle. Kokoomuksen vaaliteltalla Oulun kävelykatu Rotuaarilla on nähkääs ollut jonkinlaista pientä kädenvääntöä. Iltalehti uutisoi välittömästi tapahtuman jälkeen sen olleen ”raju mellakka” ja Iltasanomat kertoo välikohtauksen olleen ”raju kähinä”. Myös MTV3 ja Kaleva on uutisoinut tästä ”hyökkäyksestä(1)(2)”.

Ilmeisesti lähteenään Iltalehti, Iltasanomat ja MTV3 on käyttänyt Kalevan uutista, mutta vain MTV3 on jaksanut mainita tämän ”hyökkäyksen” takana olleen tahon. ”Hyökkääjät” olivat Suomen Vastarinta-liikkeen aktiiveja. Iltalehti ja Iltasanomat ovat ilmeisen tarkoituksellisesti jättäneet tämän seikan mainitsematta, jolloin useilla(kuten IL:n) keskustelupalstoilla tapaus onkin liitetty suoraan perussuomalaisiin, mikä on todennäköisesti ollut IL:n ja IS:n tavoite.

Joka tapauksessa kaikki nämä lehdet ovat liioitelleet tapahtunutta huomattavasti. Kokoomuksen vaaliteltan lähistöllä ollut Muutoksen Oulun vaalipiirin ehdokas Lauri Pekkarinen kommentoi tapausta seuraavasti:

”Raju mellakka” on hieno kuvaus tapahtumasta. Olin tuossa aika vieressä enkä huomannut mitään ihmeellistä tapahtuvan ennenkuin poliisit kurvasivat siihen ja paketoivat yhden tyypin ja veivät sen autoon.

Eikä muuten ole itse ”hyökkäyksen” kohteeksi joutuneen Oulun kokoomuksen piiritoimiston kunnallissihteerin Jaakko Salovaarankaan kommentit tapahtuneesta kovin mairittelevia median uutisointiin verrattuna.

Olin ottanut kuvia Facebookiin ehdokkaistamme Rotuaarilla. Miehet luulivat, että he olivat tallentuneet kuviin. He halusivat nähdä muistikortilla olevat kuvat. Olin juuri silloin puhelimessa ja pyysin heitä odottamaan. Sitten yksi miehistä tarttui minua takinrintamuksesta, mutta ei lyönyt.

Takistani irtosi nappi ja kahvikuppi putosi lattialle. Siinä olivat ainoat vahingot.

No mikä tässä nyt sitten kismittää?

Iltalehdelle, Iltasanomille sekä MTV3:lle tämä on etusivun juttu ja tuo Hollannin ammuskelu tulee vasta kakkosena! Kaikki näköjään kelpaa meidän paskalehdistöllemme, jotta saisivat edes etäisesti yhdistettyä perussuomalaiset johonkin torilla tapahtuneeseen napin irtoamiseen tai kahvikupin kaatumiseen.

Inhimillinen kärsimys ja kuolonuhrit tulevat vasta kakkosena.

Puolustusbudjettia ei saa leikata!

Muutama päivä sitten A-studiossa keskusteltiin puolustusbudjetin leikkaustavoitteista. Tarkoituksena olisi kuulemma päästä satojen miljoonien säästöihin vuositasolla. Tämähän tarkoittaa melkein kymmentä prosenttia puolustusvoimien budjetista! Aliupseeriliiton puheenjohtaja Petteri Leino osaa kertoa, että koska materiaalihankkeista ja palvelusopimuksista ei voida säästää niin leikkaukset kohdistuisivat pääsääntöisesti asevelvollisten koulutukseen ja henkilöstöön.

Suomeksi ja suoraan sanottuna tuon suuruusluokan leikkaukset tarkoitavat erittäin rajua rauhan ajan toimintojen supistuksia. Näihin lukuihin ei päästä pelkästään viiden tai kuuden varuskunnan lakkauttamisella, vaan se tarkoittaa myös henkilöstökunnan määrän vähentämistä.

Siitä lähtien kun itse suoritin palveluksen vuosina 2005-2006 tai jo tämän aikana muistan kuinka puolustusvoimien budjettia leikattiin ja varuskuntia lopetettiin. Tämä ei siis ole mikään laman aiheuttama pakollinen leikkaustarve vaan leikkauksilla on ollut jo pitkään ihan selvä trendi, joka tulee jatkumaan siihen pisteeseen asti kunnes puolustusvoimat on ajettu muutaman kymmenen tuhannen miehen kokoiseksi ammattiarmeijaksi. Samaa mieltä näyttää olevan Leinokin.

Pelkään, että Suomen puolustusvoimille tapahtuu tämän vuosikymmenen ensimmäisellä puoliskolla sama, mikä tapahtui Ruotsin Försvarsmaktenille 2000-luvun alkupuolella.

Eikö kansalaisilla pitäisi olla tähän väliin jotain sanottavaa? Kyse on kuitenkin ensisijaisesti meidän valtakunnallisen puolustuksemme kyvystä ja uskottavuudesta ja sitä ollaan nyt hallituspuolueiden johdolla hiljakseen ja hiljaisesti ajamassa alas. Eikö meiltä pitäisi kysyä minkälaisen puolustuksen me maallemme haluamme?

Leikkauksia budjettiin täytyy toden totta tehdä, se nyt on selvää, mutta näyttäisi siltä että aina leikataan kaikista tärkeimmistä eli koulutuksesta, vanhustenhoidosta, lastenhoidosta, puolustusvoimista, poliisista, terveydenhuollosta jne. Uskoisin että jo virkakoneistosta ja byrokratiasta voitais leikata suorilta puolet pois, eikä se näkyisi mitenkään tavallisen kansalaisen arkeen, mutta eihän tuo koneisto nyt omaa oksaansa rupea sahaamaan.

Mihinkä puolustusvoimia ollaan kehittämässä vai ollaanko sitä kehittämässä mihinkään? Onko tavoitteena tosiaankin tuo Ruotsin malli, mistä kyllä puhutaan muttei myönnetä että sitä kohti ollaan menossa? Joko siis puolustusvoimilta puuttuu selkeä tavoite tai sitten tosiaankin sitä tavoitetta ei uskalleta myöntää! Ei tämmöinen peli vetele. Aivan törkeätä piittaamattomuutta sotilaspoliittisen johdon ja hallituspuolueiden taholta maamme kansalaisten turvallisuutta kohtaan. Jotenkin valitettavasti tuntuu ettei tämä ole ainoa asia missä tämä näkyy!

Mihin menet Suomi-neito?

Minua huolestuttaa.

Mihin meitä oikein ollaan viemässä. Mitä siellä määränpäässä on. Kukaan ei oikein tiedä mihin suuntaan me olemme menossa ja mitä sinne mentäessä tulee vastaan. Meitä ollaan viemässä jonnekin sellaisten tahojen toimesta, joille tärkeätä näyttää olevan se että juuri he pääsevät määräämään sen suunnan ja vauhdin, kuin että heitä oikeastaan kiinnostaisi mitä siellä määränpäässä on ja mitä meille siellä oikein tapahtuu.

Helsingin Sanomat kirjoittaa tänään suunnitteilla olevasta peruskoulu-uudistuksesta. Tämä uudistus on valtava. Uudistus tulee koskemaan joka ikistä peruskoulua nyt tai tulevaisuudessa käyvää suomalaista. Uudistus olisi merkittävämpi kuin ulkomaalaislain uudistus, se tulisi maksamaan enemmän kuin paskalaki ja se kirjaimellisesti tulisi muokkaamaan tulevia sukupolviamme. Siksi onkin merkillistä kuinka vähän uudistuksesta on keskusteltu ja kuinka vähän tietoa siitä on saatavilla.

Onko peruskoulu rikki? Tarvitseeko peruskoulu korjata?

Peruskoulu-uudistus toisi yhden uuden oppiaineen, etiikan. Sen tavoitteena olisi vahvistaa suomalaisen yhteiskunnan perusarvojen ja eri katsomusryhmille yhteisten arvostusten pohdintaa Yksilö, yritys ja yhteiskunta -oppiainekokonaisuudessa. Mitähän tämä käytännössä tarkoittaa? Tarkoittaako se sitä että oppilaille opetetaan suvaitsevaisuutta, monikulttuurisuutta ja eri etnisyyksien arvostamista? Onko kyseessä aivopesuaine, jota pyritään opettamaan jokaiselle tulevalle suomalaiselle? Googletin tuon oppiainekokonaisuuden nimen ja ensimmäinen haku toi työministeriön julkaisun ”Monimuotoisuus – Yksilön, yrityksen ja yhteiskunnan etu”. Tuskimpa tuo ainakaan isänmaallisuuden ja suomalaisuuden opettamista tarkoittaa.

Kieliohjelma ja valinnaisia

Uudistus toisi myös uuden kieliohjelman, jonka keskeisinä tavoitteina ovat yhteiskunnan kielivarannon rikastaminen, kielten opiskelun monipuolistaminen ja varhentaminen sekä kansalliskielten aseman turvaaminen. Käytännössä uudistus tarkoittaa seuraavaa.
– Kakkosluokkalaisille pakollinen toinen kieli. Vaihtoehtoina on tarjottava kolmea eri kieltä, joista pelkästään ruotsia olisi tarjottava jokaiselle.
– Kolmannen kielen opiskelua on tarjottava viimeistään viidennellä luokalla.
– Viimeistään kuudennella luokalla kaikkien pitää aloittaa ruotsin kielen opiskelu.

Se näyttää juuri silti mitä se on.

Uudistus toisi myös lisää valinnaisuutta oppilaille. Minun näkökulmastani valinnaisuuden lisääminen olisi hyvä asia ainakin yläasteella. Ala-asteen valinnaisista en osaa juuri sanoa mitään. Olisin kuitenkin hyvin varovainen ala-asteelaisten valinnaisuuksien lisäämisen kanssa. Asiaan pitäisi perehtyä huolella.. puhummehan me nyt tulevista sukupolvista jotka määräävät Suomen tulevaisuun. Vaikka minä itsekin ehdotan valinnaisuuksien lisäämistä ylä-asteella, niin en siltikään suhtaudu edes omaan ehdotukseeni kritiikittömästi. Jos osoittautuu että valinnaisuuden lisääminen on huono asia, niin silloin niitä ei pidä tietenkään lisätä.

Edes eduskunnassa uudistusta ei puolustella

Pari kolme viikkoa sitten eduskunta kävi ajankohtaiskeskustelun perusopetuksen tavoitteista. Uudistusta ajavan työryhmän esitys syntyi ristiriitaisin tuloksin. Työryhmä lausui esityksestä poikkeuksellisen monta risteävää mielipidettä. Ei siis mikään ihme, että eduskunta kävi kiivasta keskustelua asiasta. Ainut esityksen puolustaja oli työryhmän asettanut opetusministeri Virkkunen ja hänen puolueensa Kokoomus. Sanoipa ministeri Virkkunen jopa, että uudistus viedään läpi tällä hallituskaudella, vaikka väkisin.

Jotenkin tämä on suorastaan paistanut läpi viime aikoina päätöksenteossa. Lapsipornolain, lex Nokian, lex Braxin, paskalain, aselain, ulkomaalaislain ja nyt lex Soininvaaran kanssa aivan sama juttu. Laki on susi, työryhmän tunnelmat ovat ristiriitaisia, kukaan ei tiedä mitä päätöksestä seuraa eikä ketään kiinnosta kysyä niiltä tahoilta jotka asioista tietäisivät ja joita tehdyt päätökset koskettaisivat. Uudistukset on vain saatava runnottua läpi, vaikka väkisin! Oman oikeassaolemisen tarpeen takia ollaan valmiita uhraamaan sananvapaus, perustuslaki, turvallisuus, opiskelijat ja jopa omat lapset.

Mihin vittuun olet menossa Suomi-neito.

Voitat todennäköisemmin lotossa, kuin jäät rattijuopon yliajamaksi

Kovat keinot: Kaikkiin autoihin alkolukko ja nopeudenrajoitin

…

Poliisiylijohtaja Mikko Paatero nimittäin haluaa alkolukon pakolliseksi Suomeen sekä nopeusrajoittimet kaikkiin autoihin.

– Mihin meillä tarvitaan autoja, joilla voi ajaa yli kahtasataa?

Hän toistaa jo aikaisemmin esittämänsä kannan 0,2 promillen rattijuopumusrajasta maantieliikenteeseen ja 0,5 promillen rajasta vesille.

Nyt rangaistusrajat ovat 0,5 ja 1 promillea.

…

Paateron mukaan ylinopeusvalvonnan nollatoleranssi on ainoa oikea tie.

Näin jutustelee poliisiylijohtajamme Mikko Paatero. Eipä heti tule mieleen ihan hirveän paljon typerämpiä ehdotuksia ja vielä virkamiehen suusta, jonka sentään odottaisi tietävän mistä hän puhuu! Ammattitaidottomuuden esikuva ennemminkin. Katsotaas vähän näitä kamalia rattijuoppoja ja tuota promillerajaa.

Rattijuoppo aiheuttaa joka neljännen kuolinonnettomuuden, kertoo tutkijalautakunta. Juu näin todellakin on, mutta mitäs jos katsoisimme lukuja hieman syvemmälle.

Lähes aina rattijuoppo ajaa kuolinonnettomuuden vahvassa humalassa. Viime vuonna heistä 93 % ylitti törkeän rattijuopumuksen rajan, ilmenee liikenneonnettomuuksien tutkijalautakuntien viime vuoden alkoholiraportista.

Nonniin siis hetkonen nyt. Törkeän rattijuopumuksen raja on 1,2 promillea. Kuolemaan johtaneista onnettomuuksista siis 93% ajettiin yli 1,2 promillen kumarassa. Mitä ehdottaa tutkijalautakunta ja Mikko Paatero?

Tutkijalautakunta:
Tutkijalautakuntien mielestä alkolukko, promillerajan alentaminen 0,2 promilleen sekä valvonnan tehostaminen edistäisivät rattijuopumuksen torjuntatoimia.

Paatero:
Hän toistaa jo aikaisemmin esittämänsä kannan 0,2 promillen rattijuopumusrajasta maantieliikenteeseen ja 0,5 promillen rajasta vesille.

Ahaa! Rattijuoppojen kuolemaan johtaneita onnettomuuksia siis vähennettäisiin promillerajaa laskemalla 0,2:teen, vaikka 93% kuolleista rattijuopoista ajeli yli 1,2 promillen tuubassa? Selkee! Alkoholionnettomuudet ovat myöskin enimmäkseen yksittäisonnettomuuksia, eli onnettomuuksia joissa ei ole toista osapuolta.

Tyypillisesti alkoholionnettomuudet keskittyvät vuoden kesäpuoliskoon ja viikonloppuun. Enin osa (73 %) onnettomuuksista oli yksittäisonnettomuuksia.

Ja sitten katsotaankin itse niitä rattijuoppojen aiheuttamia kuolemaan johtaneita onnettomuuksia, sitä neljäsosaa.. mitäs se oikeen sisältääkään?
Kuolinonnettomuuksien rattijuopot kovassa kännissä

Tutkijalautakunnat selvittivät kaikkiaan 70 rattijuopon aiheuttamaa moottoriajoneuvo-onnettomuutta. Näistä 72 prosentissa rattijuoppo kuoli itse. Kaikkiaan onnettomuuksissa menehtyi 79 henkeä, jotka kahta lukuun ottamatta olivat rattijuopon ajoneuvossa. Lisäksi kaksi rattijuopon kolhimaa jalankulkijaa kuoli.

Eli rattijuopon aiheuttamissa liikenneonnettomuuksissa kuolee 79 henkeä vuodessa ja rattijuoppo itse kuoli 72(57kpl)%:ssa tapauksista. Kahta uhria lukuun ottamatta menehtyneet olivat rattijuopon mukana samassa autossa ja lisätään vielä kaksi sivullista jalankulkijaa. Neljässä tapauksessa 79:stä rattijuoppo tappoi jonkun muun, kuin itsensä tai kyydissä olevat! Siis viidessä prosentissa tapauksista kuoli sivullinen. Rattijuoppo tappaa 95%:ssa rattijuoppojen aiheuttamista kuolinonnettomuuksista itsensä ja kyydissä olevat! Suomessa on suurempi todennäköisyys voittaa lotossa, kuin joutua rattijuopon yliajamaksi.

Tulee tässä näitä promillerajan alentamisehdotuksia, alkolukkopakkoa ja rattijuopumuksen kauhistelua katsellessa mieleen, että yritetäänkö meitä kenties, ehkäkö, mahdollisestiko kusettaa? Sen takia, että vuodessa kuolee 4 sivullista rattijuopon takia ollaan valmiita asentamaan jokaiseen autoon alkolukko. Siitäkin huolimatta, että 93%:ssa kuolemaan johtaneista onnemuuksista rattijuoppo on ajellut yli 1,2 promillen humalassa, ehdotetaan promillerajan laskemista rattijuopumustapausten vähentämiseksi. Rattijuopon vaarallisuus on yksi aikojemme suurimpia kusetuksia ja sen kusetuksen jatkamisen takia ollaan näköjään valmiita vainoamaan joka ikistä autoilijaa Suomessa liikenneturvallisuuden parantamisen nimissä. Kaikki autoilijat ollaan pakottamassa maksamaan yli 1000 euron lisäkustannukset vuodessa alkolukon asentamisen ja sen huoltojen muodossa. Kaikkia autoilijoita ollaan rankaisemassa promillerajan alentamisen muodossa sen takia, kun 4 sivullista kuolee vuodessa rattijuopon aiheuttamissa onnettomuuksissa. Ja mitä vielä, tätä promillerajan laskemista perustellaan todellakin sillä, että 93% kuolemaansa ajavista rattijuopoista tekee sen yli 1,2 promillen humalassa! Se on varmaa, että rajan laskeminen leimaisi monen monta nykyisin laillisesti ajelevaa autoilijaa rattijuopoksi ja rikolliseksi, sekä tuottaisi kasoittan sakkotuloja poliisille.

Entäs ylinopeus ja nollatoleranssi? Kirjoitin juuri edellisessä kirjoituksessani näin:

Ylinopeus ei ole merkittävä liikenneturvallisuutta vaarantava tekijä, esimerkiksi vuonna 1999 alle 2% liikennekuolemista johtui ylinopeudesta.

Samassa kirjoituksessa käsittelen myös nopeudenvalvontakameroita. Lukekaapas se, sekä hieman vanhempi kirjoitukseni Yleisesti liikenneturvallisuudesta.

Aselaki, vaan ei sittenkään.

Lueskelen tässä taas vaihteeksi HS.fin keskusteluja, tällä kertaa Porvoon ampumatapauksesta (1)(2), tuntien samaan aikaan valtavaa tarvetta hakata päätäni jotakin fyysistä objektia vasten. Huoh, huoh ja huoh. En ota nyt kantaa tai spekuloi tapahtuneen syitä sen enempää, kuin toteamalla idioottien tekevän idioottimaisia tekoja. Näin on ollut aina ja näin tulee aina olemaan jatkossakin. Tässä ei ole mitään yllättävää, eikä asiaan voida mitenkään muuten puuttua, kuin sulkemalla idiootit kiven sisään koko loppuelämäkseen. Tälläisiä tekoja tälläisistä syistä tekeviä ihmisiä ei ikinä pitäisi päästää kulkemaan vapaana normaaleiden ihmisten pariin. Noh se siitä.

Siirryn siihen pääseikkaan, tai siis siihen mistä piti ensin kirjoittaa. Aselainsäädäntöön ja sen kuviteltuun tiukentamistarpeeseen. Todettakoon nyt tekijän olevan poliisin vanha tuttu, joten hänen aseensa tuskin oli luvanvarainen tai tekijän oma. Lainassa, varastettu tai pimeiltä markkinoilta ostettu. Mikä saa minut lyömään päätäni seinään on usean kommentoijan ”ratkaisu” tämänkaltaisiin tilanteisiin. Laittomilla aseilla tehdyt rikokset mystisesti häviävät, kun lailliset aseet kielletään.

Minun siis piti kirjoittaa siitä, miksi asia ei näin ole, mutta tästä on niin moni jo kirjoittanut kaiken kirjoitettavissa olevan todeten ”ratkaisun”, sekä epäloogiseksi että täysin vääräksi. Tässä muutama:

Aseista ja turvallisuudesta taas.
Roman heitti schatzit silmille
Kauhajoki lautakunnan raportista
Kun Belgia aseet kielsi
Handgun crime ’up’ despite ban
Aselaki-blogi
Aselaki-info

Mistä minä sitten kirjoitan? Siitä, miksi ihmiset luulevat aselainsäädännön tiukentamisen tai kaikkien käsiaseiden kieltämisen johtavan aseilla tehtyjen henkirikosten vähentymiseen, vaikka saatavilla olevaa tietoa on olemassa näin paljon.

Minulle tulee ainakin muutama syy mieleen. Ensimmäinen on tietenkin pelko. Aseet ovat pelottavia, aseet täytyy siis kieltää. Aseita pelkäävät samat piirit, mitkä pelkäävät esimerkiksi myös ydinvoimaa. Pelko taas johtuu tiedon puutteesta ja tietoa ei hankita lisää, koska ollaan jo muodostettu oma mielipide asiasta tunteen ja misinformaation perusteella. Misinformaatio taas on saatu ideologiasta ja ideologia on valittu sen mukaan mikä sopii omiin tunteisiin.

Sitten on myös niitä, jotka valitsevat ideologian statuksensa kohottamisen mukaan. Tällöin ideologiaksi valitaan sellainen jolla saavutetaan kaikista eniten moraalisäteilyä muiden samaan ideologiaan kuuluvien silmissä. On tärkeintä näyttää ulospäin hyvältä ihmiseltä, faktoilla ei sitten olekkaan niin väliä. Tähän perustuu mielestäni esimerkiksi vihreiden ydinvoimaa kohtaan tuntema kammo.

Sitten kun yhdistetään tälläiseen henkilöön oikeassa olemisen tarve saadaankin jo aikaiseksi se aseiden kieltämisen puolesta sotivan henkilön stereotyyppi. Tälläisten henkilöiden käyttäytyminen muistuttaa erehdyttävän paljon ”uskontohihhulin” käyttäytymistä mm. silloin, kun todellisuudesta saatu tieto poikkeaa omasta maailmankuvasta. Tällöin menee päälle vahvat defenssimekanismit ja henkilö alkaa vakuuttamaan asiaa itselleen. Aseet ovat pahoja, aseet pitää kieltää, kun aseet kielletään niin niillä tehdyt rikokset loppuvat. Tätä sanotaan myös hylkimisreaktioksi. Toisinaan se menee niin pitkälle, ettei henkilö pysty enää vastaanottamaan minkäänlaista tietoa kohtauksensa aikana.

En sano, että Hesarin kommenttipalstalle kirjoittava olisi tälläinen henkilö. Hän voi yksinkertaisesti olla myös liian sinisilmäinen mediakritiikissään. Näyttäisi näet siltä, että mediassa aseista kirjoittavat tai kommentteja antavat ovat lähes poikkeuksetta tuollaisia henkilöitä. Toisenlaista tietoa ei ole yleisesti saatavilla ja voit vaikka lyödä vetoa, ettei informaationsaantinsa pelkästään Hesarin varaan uskova ainakaan kovin aktiivisesti pyri sitä muualta etsimään.