Suomeen tarvitaan demokratia-tuomioistuin

Viimeisiä eduskuntavaaleja seuranneiden takinkäännön Suomenmestaruuskisojen jälkeen on käynyt varsin selväksi, että suomalainen demokratia on täysin rikki. Likimain puolet valituista edustajista unohti välittömästi vaalien jälkeen ne lupaukset ja puheet, joiden ansiosta kansa äänesti heitä eduskuntaan. Suomessa tämä on mahdollista sen takia, että edustajien tekemät lupaukset eivät sido heitä mihinkään eikä kauniiden vaalipuheiden unohtuessa heille koidu minkäänlaisia seuraamuksia.

Useassa muussa demokratiaksi itseään kutsuvassa maassa tälläinen toiminta olisi erittäin häpeällistä edustajalle sekä puolueelle ja edustaja todennäköisesti erotettaisiin tai hän eroaisi itse tehtävästään, mutta ei Suomessa. Meillä poliitikot selittävät valehtelun ja äänestäjien pettämisen olevankin vastuun kantamista. Rehellisyys on harvinaisuus, jota kummastellaan ja se saattaa jopa johtaa eduskuntaryhmästä erottamiseen.

Äänestäjien ”kuluttajansuoja” ei toteudu

Tämän johdosta tarvitsemmekin Suomeen demokratiatuomioistuimen, jonka tarkoitus on vahtia ja seurata kansanvallan toteutumista ja jakaa tuomioita demokratian vastaiselle päätöksenteolle ja politikoinnille. Tuomioistuimen tulee tarkkailla aivan kaikkea demokraattista päätöksentekoa, kunnallisesta valtakunnalliseen, yksittäisestä edustajasta puolueeseen ja kokonaisesta kunnallisvaltuustosta tai eduskunnasta kansanäänestyksiin asti. Mikäli esimerkiksi kunta järjestää neuvoa-antavan kunnallisäänestyksen, mutta päättää päinvastoin kuin äänestyksen tulos on, niin kunnallisvaltuusto on tehnyt demokratian vastaisen päätöksen ja se tulee tällöin tuomita.

Arviointimateriaalina tuomioistuin käyttäisi vaalikonevastauksia ja vaalilupauksia joita edustajat tekevät. Näitä verrataan edustajien tekemiin päätöksiin ja ristiriitaisuuksien ilmetessä punnitaan onko edustaja toiminut demokratian vastaisesti. Puolueiden kohdalla tehtyjä päätöksiä verrataan vaaliohjelmiin, sekä puolueiden sisäistä demokratiaa seurataan. Jos puoluekokouksessa puolueen jäsenet esimerkiksi äänestävät jotain asiaa vastaan, mutta puoluejohto päättää siitäkin huolimatta ottaa tätä asiaa puoltavan kannan niin puolueen toiminta tulee tuomita demokratian vastaiseksi.

Demokratiatuomioistuin tarkkailee myöskin kunnallisvaltuustojen, sekä eduskunnan päätöksentekoa ja vertaa tehtyjä päätöksiä kansan yleiseen mielipiteeseen. Kansan yleinen mielipide, jos se on epäselvä, pyritään selvittämään mielipidetutkimuksilla. Apuna arvioinnissa tuomioistuin käyttää asiantuntijaneuvostoa, jonka jäsenet ovat poliittisesti sitoutumattomia. On esimerkiksi täysin kestämätön ajatus, että poliitikot itse päästettäisiin arvioimaan omaa demokraattisuuttaan. Lisäksi tuomioistuimen apuna tulee käyttää kansalaisjärjestöjen arvioita demokratian toteutumisesta.

Tuomioistuinta tarvitaan osaksi myös siksi, koska suomalainen media ei hoida sille kuuluvia tehtäviä. Juuri median pitäisi toimia politiikan vahtikoirana, mutta Suomessa se toimiikin sen sylikoirana.

Kaavio demokratiatuomioistuimen toiminnasta.

Advertisement

Miksi SDP:n kansanedustaja valehteli näpistystuomiostaan?

SDP:n uusi Varsinais-Suomesta eduskuntaan ponnahtanut kansanedustaja Eeva-Johanna Eloranta jäi kiinni näpistyksestä lokakuussa 2009, kun hän pakkasi kassiinsa 400 euron arvosta vaatteita ja kotitaloustarvikkeita ja poistui maksamatta turkulaisesta tavaratalosta. Hänet tuomittiin maksamaan 30 päiväsakkoa.

Eloranta oli tekohetkellä kunnallisvaltuutettuna, Turun tarkastuslautakunnan jäsenenä, Oy Turkuhalli-Åbohallen ab hallituksen varapuheenjohtajana ja aluesihteerinä Pelastakaa Lapset ry:ssä. Tekoaan hän perusteli irtisanomisen uhalla ja kertoi olevansa sekavassa elämäntilanteessa.

Sivuhuomautuksena, myymälässä vahtimestarina toimineena allekirjoittanut itse pitää 400 euron näpistystä melko huimana saavutuksena, sekä ihmettelee miksi rikosnimikkeenä ei ole varkaus.

No mutta se itse rikoksesta. Enemmän blogistia kiinnostaa asiassa se, että Eloranta on pyrkinyt peittelemään, tai jopa valehtelemaan rikostaustaansa. Eloranta ei ole kertonut saamastaan tuomiosta Iltalehden nuorten vaalikoneessa. Kansanedustajamme vastaus kohtaan ”22. Minut on tuomittu rikoksesta”.

Olen saanut kaksi kertaa ylinopeussakot ja parit pysäköintisakot.

Huomatkaa myöskin, että Elorannan vierityspallukka on tässä vastauskohdassa enemmän ”Eri mieltä”, kuin ”Samaa mieltä” alueen puolella, mikä näyttäisi blogistin silmiin joko siltä, että Eloranta on myöskin pyrkinyt peittelemään ylinopeus- ja parkkisakkojaan, tai hänellä on käynyt tahaton lipsahdus pallukan asettelemisessa. Mahdollisesti Elorannalle on käynyt lipsahdus myöskin juuri näpistystuomionsa osalta, joka ei ole juuri vaalikoneen täyttämishetkellä muistunut mieleen.

Siltä varalta kuitenkin, että Elorannan muistissa ei ole vikaa, esitän todistusaineistoa uuden kansanedustajamme rehellisyydestä. Iltalehden normaalissa vaalikoneessa Eloranta ei näyttäisi hyväksyvän valehtelua politiikassa. Kohta ”20. Hyväksyn valehtelun politiikassa, jos se johtaa parempaan lopputulokseen”. Vierityspallukka on aivan ääriasennossa ”Eri mieltä” alueella.

Elorannan kotisivuilta poimin taas seuraavan kohdan, osiosta ”Kysymyksiä ja vastauksia”.

Mitä arvostat lähimmäisessäsi?
Rehellisyyttä. En voi sietää valehtelua.

Tähän väliin blogisti huomauttaa, että Elorantaa painostaneen kokoomuslaisen poliisimiehen teko on toki vastenmielistä toimintaa, mutta vähintään yhtä vastenmielistä on Elorannankin toiminta. Eloranta kertoo, että ei missään nimessä siedä valehtelua, eikä hyväksy sitä politiikassa, mutta kuitenkin Eloranta itse peittelee, tai valehtelee Iltalehden nuorten vaalikoneessa omaa rikostaustaansa. Mielestäni olisi ollut kovinkin suotavaa, että äänestäjä olisi tiennyt Elorannan tuomiosta jo ennen vaaleja ja silloin myös tämäkin blogikirjoitus olisi jäänyt kirjoittamatta.

Otin alkuviikosta yhteyttä Elorantaan, poliisimieheen joka Elorantaa kiristi sekä SDP:n Varsinais-Suomen piirijärjestöön. Elorantaan siksi, että saisin selityksen siihen miksi hän valehtelee vaalikoneessa, poliisimieheen jotta saisin hänen versionsa käydyistä yhteydenotoista Elorantaan sekä SDP:n piirijärjestöön siksi, että saisin kuulla ovatko he olleet tietoisia ehdokkaansa näpistystuomiosta ja että mitä mieltä he ovat Elorannan toiminnasta.

Keneltäkään edellä mainituilta tahoilta en saanut minkäänlaista vastausta kysymyksiini, joten joudun kirjoittamaan tämän kirjoituksen pelkästään median antamien tietojen perusteella. Jos mainituilla tahoilla tulee yhtäkkiä pakottava tarve kuitenkin nyt vastata ja korjata tietojani, niin voitte niin jatkossakin tehdä, jolloin korjaan mahdolliset virheelliset tiedot.

Vihreiden suorasta demokratiasta tuli demokratian irvikuva

Vuoden 2004 kunnallisvaalien jälkeen vihreät julkaisivat demokratiaohjelman, jossa he esittelivät mm. ajatuksiansa suorasta demokratiasta. Niihin sisältyi esimerkiksi kunnallisten kansanäänestysten järjestäminen aina, kun kuntalaiset keräävät tarvittavan määrän nimiä aloitetta varten, mutta ehdotuksesta puuttui äänestyksen tuloksen sitovuus. Lisäksi he puhuivat ohjelmassaan valtiollisista neuvoa-antavista kansanäänestyksistä, joista tulisi tehdä sitovia ja kansalaisille tulisi antaa mahdollisuus tehdä aloitteita tälläisten äänestysten järjestämisestä. Ohjelma oli siis kunnallisdemokraattisesti vajavainen eli käytännössä siitä puuttui se suoran demokratian tärkein ajatus. Päätöksenteko on tuotava mahdollisimman lähelle kansalaisia.

Nyt kuusi vuotta ja neljä kuukautta myöhemmin vihreät muistivat taas ajamansa suoran demokratian. Muutama vihreä ”nuorta aktivistia” julkaisi tänään Kansan valta -nimisen pamfletin, joka ”siirtää ajatuksen maailmalla käytetystä suorasta demokratiasta Suomeen.”. Pamfletin kirjoittajat ovat kovin huolissaan siitä, että maahanmuuttokriittinen Muutos 2011 -puolue on lähtenyt ajamaan suoraa demokratiaa. Huolta on myöskin herättänyt se, että suoran demokratian edelläkävijämaassa Sveitsissä suoraa demokratiaa ollaan ajettu viime vuosina vahvasti maahanmuuttokriittisten puolueiden suunnasta. Sveitsissä kansa esimerkiksi äänesti vuonna 2009 ettei maahan saa enää rakentaa uusia minareettejä. Hui kauhea, väärin äänestetty.

Toisaalta taas pamfletissa ollaan hyvin riemuissaan perustuslain muutoksesta, minkä toteutuessa 50 000 kansalaista voisi tehdä aloitteen kansanäänestyksen järjestämisestä ja tämä aloite otettaisiin eduskunnan käsittelyyn, mutta äänestystä ei olisi pakko järjestää eikä sen tulosta kunnioittaa. Ja juuri tämä kyseinen uudistus on demokratian irvikuva. Kansanäänestys mikä ei sido eduskuntaa mihinkään tarkoittaa sitä, että jos tulos on valtaapitävien mielestä oikea, se voidaan toteuttaa demokratian viittaan puettuna, mutta jos tulos on väärä, se voidaan sivuuttaa täysin ja haudata vähin äänin. Samoin pamfletti riemuitsee EU:n kansalaisaloitteesta, joka on aivan samanlaista demokratian viittaan puettua ihmisten kusetusta, koska äänestykset eivät sido päättäjiä mihinkään! Jos sitovuutta ei ole, niin menetelmistä muodostuu ainoastaan tapa lisätä vallassa olevien valtaa entisestään.

Vihreiden suoran demokratian ajatuksen voidaan siis päätellä epäonnistuneen totaalisesti. Jo aluksi se oli vajavainen kunnallisten äänestysten sitomattomuuden takia ja nyt myös kansallisten äänestysten sitovuus on kuopattu. Tämä näyttää sopivan vihreille oikein hyvin! Vihreät tekevät tosiaan pesäeron myös väärän ja oikean suoran demokratian välille. Punavihreä suora demokratia hyvä, oikeistolainen suora demokratia paha. Useille vihreille sitovat kansanäänestykset näyttäisivätkin sopivan vain silloin, kun kansalaisten mielipiteet ovat yhteneviä heidän omien mielipiteidensä kanssa, mutta silloin äänestyksiä ei sovi järjestää, kun kansa ajattelee väärin.

Kansan valta -pamfletin kirjoittajat ovat aktivisteja, poliitikkoja ja tutkijoita: Tuija Brax, Rolf Büchi, Saara Ilvessalo, Henrik Jaakkola, Kaisa Leka (sarjakuvat), Rosa Meriläinen ja Matti Niemi.

Suoran demokratian lyhyt oppimäärä

Kirjoitin vähän aikaa sitten lyhyen katsauksen suoran demokratian historiasta. Pyrin kyseisellä kirjoituksella valoittamaan hieman miksi suora demokratia päätettiin valita Sveitsin päätöksentekomalliksi edustuksellisen demokratian sijasta ja miksi muut Euroopan maat päätyivät edustukselliseen demokratiaan. Kannattaa ehdottomasti lukaista tuo kirjoitus ensin, jos sitä ei ole vielä lukenut ja sitten jatkaa tällä kirjoituksella.

Suora demokratia toimii siten, että eduskunnan on järjestettävä sitova kansanäänestys kaikista merkittävistä kansaa koskettavista asioista. Lisäksi kansalla on aloite-oikeus sitovien kansanäänestysten järjestämisestä. Jotta aloite menisi läpi ja kansanäänestys järjestetään, täytyy äänestettävän asian olla perustuslain mukainen ja sitä varten pitää kerätä tietty määrä nimiä. Muutos 2011 on ehdottanut tarvittavan tavallisesta laista 35 000 ja perustuslain muuttamiseksi tai kansainvälisestä sopimuksesta 43 000 nimeä. Lisäksi suoralla demokratialla voidaan valita avainasemissa olevat virkamiehet, kuten ministerit.

Sen lisäksi sitovia kansanäänestyksiä järjestetään kunnallistasolla kaikista sellaisista asioista, joita varten kerätään 5%:tin verran äänioikeutettujen kuntalaisten nimiä, sekä niistä asioista jotka ovat kunnallisella tasolla merkittäviä. Nämä kuntatasolla järjestettävät kansanäänestykset ovat myöskin yksi suoran demokratian tärkeimmistä ominaisuuksista, eli päätösvallan tuominen mahdollisimman lähelle sitä, ketä kyseinen päätös koskettaa. Kuntatason äänestys ei voi olla Suomen lakien vastainen.

Suora demokratia on ylivoimainen päätöksentekomalli

Pelkkään edustukselliseen demokratiaan verrattuna suora demokratia on absoluuttisen ylivoimainen keino toteuttaa demokratiaa. Ensinnäkin suora demokratia toimii edustuksellisen demokratian vahtikoirana. Tämä tarkoittaa sitä, että eduskunnan on pysyttävä ajan tasalla tärkeistä asioista ja toteutettava päätöksentekoa kansan tuntojen mukaan, koska muuten jos eduskunta ei näin tee niin sen hallintokausi jää hyvin hyvin lyhyeksi suoran demokratian hajoittaessa epäpätevän eduskunnan.

Toiseksikin suora demokratia on ylivertainen juuri nykyaikana, koska suora demokratia noudattaa täsmällisesti kansan tahtoa alati muuttuvassa yhteiskunnassa. Nykyaikana yhteiskunta saattaa 10 vuodessa muuttua enemmän, kuin edellisen 100 vuoden aikana. Pelkkä edustuksellinen demokratia on täysin vanhentunut päätöksentekomalli, koska päättäjät eivät näytä muuttavan vanhentuneita ajatusmallejaan edes monien kymmenien vuosien aikana, kun taas yhteiskunta on voinut tänä aikana käydä läpi suuriakin mullistuksia. Päättäjät ovat vieraantuneet kansasta. Suora demokratia tuo demokratian nykyaikaan.

Kolmanneksi suora demokratia on korruptoimatonta. Viittä miljoonaa kansalaista on mahdoton lahjoa. Nyky-Suomessa asiat päätetään kabineteissa suljettujen ovien takana ja tämän jälkeen ne esitellään edustusryhmille jotka käytännössä pakotetaan äänestämään jo valmiiksi päätetyn asian puolesta ryhmäkurin voimin, tosin jotkut rohkeat uskaltavat jopa jättää kokonaan äänestämättä. Suora demokratia palauttaa vallan sille kenelle se kuuluu, eli kansalle. Eduskunta on kansan palveluksessa ja sen pitää totella kansan tahtoa, eikä päinvastoin niin kuin nyt. Eduskunta on Suomen kansalaisten edunvalvontakoneisto, ei hallintokoneisto.

Suoran demokratian saaminen Suomeen on siis hyvin ajankohtaista nopeasti muuttuvan yhteiskunnan ja kansalaisista vieraantuneiden korruptoituneiden päättäjien takia. Se on tärkeää myös siksi, että pian päätöksentekokoneiston uudistus ei ole poliittisin keinoin enää mahdollista tai se on hyvin vaikeata. Suomea viedään kovaa vauhtia kohti EU:n liittovaltiota ja pois päin itsenäisestä kansakunnasta, joka tekee päätöksensä itse.

Haluatteko te, että teidän lapsenne elävät liittovaltio-Suomessa, jonka kansalla ei ole juuri omaa sanaa sanottavana omista asioistaan, vai että he elävät itsenäisessä maassa, jossa kansalla on kaikki valta? Päätöksenteon aika on nyt.

Sano ei uudelle kansalaisuuslaille!

Vielä toistaiseksi Suomen kansalaisilla on todella hyvä maine ympäri maapalloa. Tulevaisuudessa näin ei välttämättä ole. Kansalaisuuttamme kaavaillaan jaettavaksi lähes kaikille jotka sitä vaan kehtaavat pyytää. Lakialoitteen takana on tietenkin taas se sama vihervasemmistolainen veijariryhmä joka hitaasti, mutta vääjäämättömästi on koko vaalikauden ajan kääntänyt Suomi-laivan nokkaa kohti taivaanrannassa häämöttävää vesiputouksen pauhua. Pääkunnian tästä fiaskosta ottavat ainakin Holmlund, Thors ja Viljanen.

Lakiuudistuksen jälkeen mm. pitkäkään ehdoton vankeusrangaistus ei olisi este Suomen kansalaisuuden saamiselle, vuosi maassa oleskelua tilapäisellä oleskeluluvalla laskettaisiin myös puoleksi vuodeksi asumisajassa, Suomi käytännössä myöntäisi kansalaisuuksia ulkomaalaisille lyhyemmän oleskeluajan jälkeen kuin valtaosa muista EU-maista ja ulkomaalaiselta ei välttämättä vaadittaisi minkäänlaista kielitaitoa jos hänellä on kielitaidottomuudelleen erityinen painava syy! Uudistus mahdollistaisi myöskin sen, että kansalaisuuden voisi saada vieläkin nopeammin jos hakija on oppinut hyvin ruotsin tai suomen kielen.

Ja tätä uudistusta todellakin perustellaan yleisesti esimerkiksi sillä, että se toimisi eräänlaisena porkkanana integraation parantamiseksi. Saanen epäillä että tässä tulisi käymään juuri päin vastoin. Mitä hyötyä paremmasta integraatiosta enää olisi jos kaikki mahdolliset edut on jo saavutettu ilman sitä? Mikähän mahtaa olla uudistusta ajavien henkilöiden todellinen motiivi? Kansalaisuus ei saa olla mikään porkkana, vaan sen pitää olla lopullinen tavoite johon päästään määrätietoisella työllä ja integraatiolla. Suomen kansalaisuuden pitää kertoa jotakin. Vaaliohjelmassani esitän kansalaisuuden saamiseksi seuraavaa:

Maahanmuuttaja voi hakea Suomen kansalaisuutta ensimmäistä kertaa esimerkiksi 5 vuotta maassa oleskeltuaan. Hänen on kansalaisuuden myöntämistä varten omattava tarvittavan puhdas rikosrekisteri(esimerkiksi paria ylinopeus- ja parkkisakkoa ei katsota esteeksi kansalaisuuden myöntämiseksi), hänellä on tarvittava toimeentulo itsensä elättämiseksi, tai häntä elättää Suomen kansalainen, hänen on omattava tarpeellinen kielitaito pystyäkseen kommunikoimaan esteettömästä suomen kielellä töissä ja vapaa-ajalla, hänen on tunnettava Suomen ja sen lähialueiden historia ja hän ymmärtää miten Suomen yhteiskunnallinen- ja poliittinen koneisto toimii.

Kansalaisuutta ei myönnetä heti edellä mainittujen kohtien täyttymisen jälkeen, vaan hakijalle myönnetään esimerkiksi 5 vuoden koeaika, jolloin hän nauttii kaikkia kansalaisten saamia etuja. Jos hakija syyllistyy koeaikana vakaviin rikoksiin, tai hän omasta tahdostaan ja vaikutuksestaan päätyy täysin suomalaisen sosiaaliturvan elättämäksi peruutetaan häneltä tällöin koeajan suomat edut ja hänen karkoittamisprosessinsa aloitetaan.

Puolueeni Muutos 2011(silloin vielä yhdistys) lähetti noin vuosi sitten tämän lain valmistelijoille virallisen lausunnon kansalaisuuslain uudistamisesta. Tässä on yhteenveto kyseisestä lausunnosta. Lue myös koko lausuntoyhteenveto.

Muutos 2011 ry huomauttaa, että kansalaisuudessa ei ole kyse pelkästään siitä, kuka saa asua ja työskennellä Suomessa tai nauttia suomalaisesta sosiaaliturvasta, vaan myös siitä, kuka saa osallistua poliittisten päättäjiemme valintaan. Yhdistyksen mukaan ehdotuksessa uudeksi kansalaisuuslaiksi virallistetaan olemassa olevia käytäntöjä, jotka perustuvat yksittäisten virkamiesten tekemiin päätöksiin, mutta aidosti demokraattisissa valtioissa menettelyjärjestys olisi luonnollisesti päinvastainen. Muutos 2011 ry:n mukaan ehdotus uudeksi kansalaisuuslaiksi ei myöskään sen perustelujen vastaisesti motivoisi ulkomaalaisia opiskelijoita opiskelemaan suomea, sillä useimmat heistä tulevat maahamme vain ilmaisen koulutuksen vuoksi ja poistuvat maasta välittömästi valmistuttuaan.

Yhdistys esittää myös, että nuhteettomuusedellytystä tulkitaan liian väljästi, henkilötiedot pitäisi pystyä todistamaan luotettavasti, asumisaikaedellytys on liian lyhyt, kielitaitoedellytys on liian vaatimaton, kielitaitoedellytykseen esitetyt poikkeukset ovat liian tulkinnanvaraisia eivätkä kannusta lukutaidottomia tai monilapsisten perheiden äitejä kouluttautumaan. Asianmukaisella testillä pitäisi myös todistaa, että kansalaisuutta hakeva henkilö on omaksunut keskeiset Suomen kansalaisen oikeudet ja velvollisuudet.

Yhteenvetona Muutos 2011 ry lausuu, että lakiesityksen tavoite on virallistaa erilaisia joustoja ja poikkeuksia sekä lyhentää kansalaisuuden saamiseksi vaadittavaa asumisaikaa. Mitään kestäviä perusteita näille tavoitteille ei esitetä. Samalla tärkeimmät sopeutumista edistävät vaatimukset sivuutetaan täysin. Lakiuudistuksen konkreettisia vaikutuksia olisivat muun muassa perheen-yhdistämisten merkittävä kasvu, humanitaaristen maahanmuuttajien kielitaitovaatimusten de facto–poistuminen sekä suomalaisille vieraiden patriarkaalisten kulttuurien aseman vahvistuminen. Lakiesitys ei sisällä yhtäkään perusteltua syytä olettaa, että suunnitellut muutokset kannustaisivat ylipäätään mitään maahanmuuttajaryhmää panostamaan suomen kielen opiskeluun sekä suomalaiseen kulttuuriin ja elämäntapaan sopeutumiseen.

Päinvastoin lakiesitys vähentää sopeutumisen tarvetta entisestään. Kansalaisuuden saamista tulisi helpottamisen sijaan tiukentaa huomattavasti muiden kuin aidosti työperäisten maahanmuuttajien osalta. Sosiaaliturvapaikkaa hakevien elintasopakolaisten pääsy maahan on estettävä kokonaan. Yhdistyksen mukaan perusteluissa on perusteetonta, puhtaaksi viljeltyä monikulttuurisuus-propagandaa, jonka paikka ei ole lakiesityksessä.

Silloinen puheenjohtaja Juha Mäki-Ketelä aloitti myöskin adressin, jossa vaaditaan että uudesta kansalaisuuslaista järjestetään sitova kansanäänestys. Allekirjoita adressi tästä.

Meikäläinen tosin vähän veikkaa, että mikään ei tässä vaiheessa enää auta jos olisi auttanut aikaisemminkaan. Uusi kansalaisuuslaki tulee menemään läpi murskaavin äänin, aivan samoin kuin uusi ulkomaalaislaki tai aselaki aikoinaan. Lain läpimeno on jo päätetty ja eduskunnan tehtävä on toimia ryhmäkurin voimalla toimivana kumileimasimena.. ellei nyt jostain ihmeen kumman syystä(joka on hieman yli kolmen kuukauden päästä) poliitikot löydä jotakin syytä lukea niitä lakitekstejä ja ymmärtää mitä tämäkin uudistus tulee aiheuttamaan.

Ruotsin kielen asemasta täytyy järjestää kansanäänestys

Eilinen A2 Teema: Pakkoruotsi-ilta on herättänyt odotetusti vilkasta keskustelua ruotsinkielen tarpeellisuudesta ja asemasta maassamme. Eräät tahot arvioivat, että pakollisen ruotsinkielen puolestapuhujilla oli ohjelmassa kolminkertainen edustus sen sitä valinnaiseksi ehdottavia vastaan. Esimerkiksi paikalla oli 3 RKP:läistä, mutta vain yksi perussuomalainen ja hänkin oli siellä Suomalaisuuden liiton puheenjohtajan roolissa. Tämä ei silti estänyt ruotsinkielisiä tekemästä itsestään naurunalaisia ja valuttamasta lisää ääniä pakkoruotsinvastaisten tahojen, kuten perussuomalaisten laariin. Käytännössä ohjelmassa ei tullut esille mitään uutta. Ruotsinkieliset puolustivat pakkoruotsia niillä samoilla argumenteilla joilla sitä ollaan puolustettu jo viimeiset 50 vuotta. Historialliset syyt, ruotsinkielisten asema, ruotsia saattaa ehkä joskus mahdollisesti tarvita jne. Käytännössä siis minkäänlaisia päteviä asia-argumentteja ei esitetty pakkoruotsin puolesta, mikä oli ihan oletettavissa koska eipä sillä nyt vaan taida sellaisia olla. Ainakaan minun tiedossani siis ei tälläisiä ole.

Pakkoruotsia ja ruotsin kielen asemaa vastaan taas puhuvat useat seikat. Suomalainen ei tarvitse ruotsia edes Ruotsissa, koska ruotsalainen ja suomalainen puhuvat keskenään englantia. Suomalainen ei opi ruotsia, saati muitakaan kieliä jos hän ei halua niitä oppia. Asia ei muutu vaikka häntä kuinka siihen pakotettaisiin. Ruotsin kieli yleisesti maksaa aivan älyttömästi. Miettikääpä.. kaikki viralliset tekstit kahteen kertaa, satoja ellei tuhansia täysin hukkaan heitettyjä opetustunteja joidenka aikana olisi voinut opettaa jotain muuta, kielen vaatimat AV ja ATK laitteet johon tarvitaan omat ohjelmistonta, ruotsinkielisten opettajien kouluttaminen ja palkkaus ja sitten vielä erinäiset etuudet mitä ruotsinkieliset nauttivat, kuten omat koulunsa, päiväkotinsa, televisio- ja radiokanavansa yms.. nämä kaikki kustannetaan verorahoista. Tässä näin aluksi.

Ruotsinkielisten määrä Suomessa on 5,44% väestöstä ja he sijoittautuvat suurimmaksi osaksi kapeahkolle vyöhykkeelle Uudenmaan ja Pohjanmaan rannikoille. Yhteensä Suomessa on 342 kuntaa, joista yksikielisiä ruotsinkielisiä kuntia oli 19 ja niistäkin 16 on Ahvenanmaalla. Kaksikielisiä kuntia, joissa ruotsinkieliset ovat enemmistönä on 13 ja kaksikielisiä kuntia, joissa enemmistön kieli on suomi, on 18. Huomioidaan vielä se, että kunnan katsotaan olevan kaksikielinen, jos kunnassa on sekä suomen- että ruotsinkielisiä asukkaita ja vähemmistö on vähintään kahdeksan prosenttia asukkaista tai vähintään 3 000 asukasta.

Ruotsin kieli täytyisi esimerkiksi siis asettaa samanlaiseen vähemmistökielen asemaan kuin saamenkieli ja sen opiskelusta tehdä täysin vapaaehtoista kaikissa yksikielisissä suomenkielisissä kunnissa. Suomen ainoaksi viralliseksi kieleksi tulisi asettaa suomi. Ja paras tapa mielestäni tästä asiasta varmuuden saamiseksi olisi sitovan kansanäänestyksen järjestäminen. Jos kansa ei halua opiskella ruotsia ja maksaa sen erityisasemasta, niin silloin sen ei pitäisi niin joutua tekemään.

Pakkoruotsin osalta olisin toki valmis tekemään myös jonkinlaiseen kompromissin. Ehdotinkin vaaliohjelmassani, että ruotsia opetettaisiin pakollisena aineena seitsemännellä luokalla, jonka jälkeen se siirtyisi aivan normaaliksi valinnaiseksi aineeksi muiden kielten joukkoon. Tämä olisi mielestäni täysin riittävä kädenojennus ruotsinkielisten suuntaan ja antaisi peruskoululaiselle potentiaalia jatkaa ruotsin kielen opiskelua jos oppilas niin haluaisi itse tehdä.

Lopuksi vielä Björn Månsson, RKP:n eduskuntaryhmän pääsihteeri argumentoimassa.

Suora demokratia ratkaisisi monta huolenaihetta

Kansalaisille on annettava vaihtoehto, jossa he saavat osallistua päätöksentekoon niin kutsutun suoran demokratian keinoin. Suoran demokratian periaate on Euroopan valtioista käytössä Sveitsissä. Suora demokratia tarkoittaa sitä, että kansalaiset pääsisivät itse ratkaisemaan heitä itseään koskevia päätöksiä. Suoran demokratian keskeisiä vaikutustapoja ovat mm. kansalaisaloite ja kansanäänestys. Kansalaisaloitteen voi tehdä määrätty määrä kansalaisia, ja se etenee kansanäänestykseen, jos erikseen sovittava määrä kansalaisia kannattaa sitä. Suorassa demokratiassa kansanäänestyksen tulos on aina sitova.

Nykyinen kuntalakimme tuntee kunnallisen neuvoa-antavan kansanäänestyksen. Aloitteen kansanäänestyksen järjestämisestä voi tehdä vähintään 5 % äänioikeutetuista kunnan asukkaista. Hämeenlinnan nykyisessä suurkunnassa tämä tarkoittaa noin 2800 henkilöä, Hattulassa noin 380 henkilöä. Nykyinen laki ei myöskään sido kunnanvaltuustoa järjestämään kansanäänestystä, eikä sitoutumaan äänestyksen tulokseen. Tällä hetkellä keräämme allekirjoituksia kansanäänestystä varten Lammin vastaanottokeskuksesta. Perustuslain mukaan vastaanottokeskus on nimenomaan sellainen kohde, josta kansanäänestys olisi pitänyt järjestää. Perustuslaissa sanotaan, että kansanvaltaan kuuluu yksilön oikeus osallistua ja vaikuttaa yhteiskunnan ja elinympäristönsä kehittämiseen ja julkisen vallan tehtävä on edistää näitä yksilön osallistumis- ja vaikutusmahdollisuuksia. Jos vastaanottokeskuksen lailla radikaalisti lähielinympäristönsä ilmapiiriin ja väestörakenteeseen vaikuttava asia ei ole tällainen, en sitten tiedä mikä on. Hämeenlinnassa kansanäänestyksiä voitaisiin lisäksi järjestää esimerkiksi moottoritien kattamisesta, moottoriradan käytöstä, Ahveniston maauimalasta, Poltinahon poliisitalosta, Vuorentaan vanhainkodin sulkemisesta tai Ahveniston kalastuskiellosta. Hämeenlinnan kunta voisikin näyttää mallia muille Suomen kunnille ja sitoutua ensimmäisenä kunnallisten kansanäänestystensä toimittamiseen ja tuloksiin huolimatta siitä, mitä ne ovat.

Valtakunnallisella tasolla äänestettävät asiat voisivat olla vaikka pakkoruotsin poistaminen, ydinvoiman lisärakentaminen, maahanmuuttopolitiikka, YLEn mediamaksu, Suomen mahdollinen liittyminen Natoon, seksuaalivähemmistöjen adoptio-oikeus, sukupuolineutraali avioliittolaki, tupakoinnin rajoitukset, siviili- ja varusmiespalveluksen pituus, siirtyminen palkka-armeijaan, EU:n perustuslaki, mietojen huumeiden salliminen, pienlainatoiminnan korkokatto, päihdeäitien pakkohoito, koiravero, prostituution laillistaminen, kansalaisen oikeus omistaa ase, 16-vuotiaiden oikeus äänestää, työ- ja pääomatulojen verottamisen yhtenäistäminen, perintöveron poistaminen, viinien tuominen ruokakauppoihin, ulkomaalaisten oikeus ostaa maata Suomesta, kauppojen sunnuntaiaukiolo, tulisiko kasvot peittävä vaatetus kieltää yleisillä paikoilla, työstä ja opiskelusta kieltäytyvän henkilön oikeus sosiaaliturvaan, ulkomaalaisten ilmainen koulutus Suomen korkeakouluissa, uskonnonopetuksen poistaminen koulusta, internetjakelun laillistaminen, EU-jäsenyyden jatkaminen, lex Nokia, tulisiko Suomen siirtyä tuulivoiman takuuhintajärjestelmään, pitäisikö Suomen vetäytyä Euroopan ulkopuolisista rauhanturvaoperaatioista, kansalaispalkka, kehitysapujärjestelmän tulevaisuus, kiintiöpakolaisten määrä, turvapaikanhakijoiden vastaanoton ehdot, turvapaikanhakijoiden työvelvoite sosiaaliturvaa vastaan, eläinten oikeudet, turkistarhaus tai koulujen kasvisruokapäivät. Lista on pitkä, koska mahdollisuuksia on paljon.

Suora demokratia ei ole mikään ihmelääke, joka hetkessä korjaa kaikki epäkohdat, mutta edustuksellisen demokratian jatkona se on erittäin hyvä työkalu, jonka avulla saadaan varmasti kansalaistemme näköisiä päätöksiä. Erittäin hyvin suora demokratia toimisi nimenomaan kunnallisella tasolla, siksi onkin harmillista että kunnan käsitettä pyritään jatkuvasti hämärtämään muun muassa kuntayhdistymisillä. Pahimmillaan pieni kunta ja sen kuntalaiset saattavat näin menettää totaalisesti perustus- ja kuntalain määräämän oikeuden päättää oman elinympäristönsä kehittämisestä.

Aselaki, vaan ei sittenkään.

Lueskelen tässä taas vaihteeksi HS.fin keskusteluja, tällä kertaa Porvoon ampumatapauksesta (1)(2), tuntien samaan aikaan valtavaa tarvetta hakata päätäni jotakin fyysistä objektia vasten. Huoh, huoh ja huoh. En ota nyt kantaa tai spekuloi tapahtuneen syitä sen enempää, kuin toteamalla idioottien tekevän idioottimaisia tekoja. Näin on ollut aina ja näin tulee aina olemaan jatkossakin. Tässä ei ole mitään yllättävää, eikä asiaan voida mitenkään muuten puuttua, kuin sulkemalla idiootit kiven sisään koko loppuelämäkseen. Tälläisiä tekoja tälläisistä syistä tekeviä ihmisiä ei ikinä pitäisi päästää kulkemaan vapaana normaaleiden ihmisten pariin. Noh se siitä.

Siirryn siihen pääseikkaan, tai siis siihen mistä piti ensin kirjoittaa. Aselainsäädäntöön ja sen kuviteltuun tiukentamistarpeeseen. Todettakoon nyt tekijän olevan poliisin vanha tuttu, joten hänen aseensa tuskin oli luvanvarainen tai tekijän oma. Lainassa, varastettu tai pimeiltä markkinoilta ostettu. Mikä saa minut lyömään päätäni seinään on usean kommentoijan ”ratkaisu” tämänkaltaisiin tilanteisiin. Laittomilla aseilla tehdyt rikokset mystisesti häviävät, kun lailliset aseet kielletään.

Minun siis piti kirjoittaa siitä, miksi asia ei näin ole, mutta tästä on niin moni jo kirjoittanut kaiken kirjoitettavissa olevan todeten ”ratkaisun”, sekä epäloogiseksi että täysin vääräksi. Tässä muutama:

Aseista ja turvallisuudesta taas.
Roman heitti schatzit silmille
Kauhajoki lautakunnan raportista
Kun Belgia aseet kielsi
Handgun crime ’up’ despite ban
Aselaki-blogi
Aselaki-info

Mistä minä sitten kirjoitan? Siitä, miksi ihmiset luulevat aselainsäädännön tiukentamisen tai kaikkien käsiaseiden kieltämisen johtavan aseilla tehtyjen henkirikosten vähentymiseen, vaikka saatavilla olevaa tietoa on olemassa näin paljon.

Minulle tulee ainakin muutama syy mieleen. Ensimmäinen on tietenkin pelko. Aseet ovat pelottavia, aseet täytyy siis kieltää. Aseita pelkäävät samat piirit, mitkä pelkäävät esimerkiksi myös ydinvoimaa. Pelko taas johtuu tiedon puutteesta ja tietoa ei hankita lisää, koska ollaan jo muodostettu oma mielipide asiasta tunteen ja misinformaation perusteella. Misinformaatio taas on saatu ideologiasta ja ideologia on valittu sen mukaan mikä sopii omiin tunteisiin.

Sitten on myös niitä, jotka valitsevat ideologian statuksensa kohottamisen mukaan. Tällöin ideologiaksi valitaan sellainen jolla saavutetaan kaikista eniten moraalisäteilyä muiden samaan ideologiaan kuuluvien silmissä. On tärkeintä näyttää ulospäin hyvältä ihmiseltä, faktoilla ei sitten olekkaan niin väliä. Tähän perustuu mielestäni esimerkiksi vihreiden ydinvoimaa kohtaan tuntema kammo.

Sitten kun yhdistetään tälläiseen henkilöön oikeassa olemisen tarve saadaankin jo aikaiseksi se aseiden kieltämisen puolesta sotivan henkilön stereotyyppi. Tälläisten henkilöiden käyttäytyminen muistuttaa erehdyttävän paljon ”uskontohihhulin” käyttäytymistä mm. silloin, kun todellisuudesta saatu tieto poikkeaa omasta maailmankuvasta. Tällöin menee päälle vahvat defenssimekanismit ja henkilö alkaa vakuuttamaan asiaa itselleen. Aseet ovat pahoja, aseet pitää kieltää, kun aseet kielletään niin niillä tehdyt rikokset loppuvat. Tätä sanotaan myös hylkimisreaktioksi. Toisinaan se menee niin pitkälle, ettei henkilö pysty enää vastaanottamaan minkäänlaista tietoa kohtauksensa aikana.

En sano, että Hesarin kommenttipalstalle kirjoittava olisi tälläinen henkilö. Hän voi yksinkertaisesti olla myös liian sinisilmäinen mediakritiikissään. Näyttäisi näet siltä, että mediassa aseista kirjoittavat tai kommentteja antavat ovat lähes poikkeuksetta tuollaisia henkilöitä. Toisenlaista tietoa ei ole yleisesti saatavilla ja voit vaikka lyödä vetoa, ettei informaationsaantinsa pelkästään Hesarin varaan uskova ainakaan kovin aktiivisesti pyri sitä muualta etsimään.

Ydinvoimaa, kiitos!

Eduskunta teki tänään kauan odotetun päätöksensä ydinvoimasta. Suomeen aiotaan vuoteen 2020 mennessä rakentaa kaksi uutta ydinvoimalaa, toinen rakennetaan Olkiluotoon neljänneksi reaktoriksi ja toinen, taas kokonaan uutena voimalana Pohjois-Suomeen joko Pyhäjoelle tai Simoon. Tämä on todella hyvä uutinen muutaman seikan takia. 1. Suomi tulee olemaan ensimmäistä kertaa sotien jälkeen omavarainen sähköntuotantonsa kanssa, eli me tuotamme vähintään sen verran sähköä mitä itse kulutamme ja 2. Suomi pystyy myös viemään sähköä ulkomaille. Ensimmäinen ydinvoimala tuottaa noin 70% siitä sähköstä minkä tällä hetkellä tuomme ja toisen tuotannosta taas jää 40-70% vientiä varten!

Ydinvoiman viennin kanssakin harjoitettu pelleily saadaan varmasti tuohon mennessä loppumaan. Nythän eduskunta on kieltänyt pysyvän viennin, lähinnä miellyttääkseen vihreitä hallituskumppaneitaan.

Nykyajan ydinvoiman turvallisuus on huippuluokkaa, ydinonnettomuudet on länsimaissa saatu suhteellisen harvinaisiksi ja niiden vaikutukset rajattua kauttaaltaan voimalaitoksen sisälle: yhdessäkään tapauksessa onnettomuudella ei tunneta ympäristö- tai terveysvaikutuksia laitoksen ulkopuolella. Lisäksi ydinreaktorin tuottamasta ydinjätteestä ei tulevaisuudessa tarvitse huolehtia. Voimaloiden ydinjäte aiotaan sijoittaa loppusijoituspaikaksi valittuun Eurajoen Olkiluodolle. Tälle ei kuitenkaan tulevaisuudessa tule olemaan tarvetta, koska ydinjätettä voidaan käyttää polttoaineena hyötöreaktorissa.

Hyötöreaktorien kehittäminen alkoi 1946 Yhdysvalloissa, tasainen kehitys saavutti huippunsa 1980-luvun alkuun tultaessa ja useissa maissa oli käynnissä ohjelmia prototyyppi- ja kaupallisen koon nopeita hyötöreaktoreja varten. 1990-luvulla kiinnostus teollisuusmaissa laimeni poliittisen painostuksen takia ja vuosikymmenen loppuun mennessä useat maat olivat sulkeneet tärkeimmät hyötöreaktorinsa. Suurimpia hyötöreaktorien vastustajia olivat länsimäiden vihreät liikkeet.

Ei pidä myöskään unohtaa sitä, että ydinvoima on tämänhetkisistä erergiatuotannoista kaikista puhtainta energiaa, eli se tuottaa vähemmän kasvihuonekaasuja kuin tuuli-, vesi-, ja aurinkovoima. Maat joilla on eniten ydinvoimaa suhteessa muihin energiatuotantomalleihin tuottavat siis luonnollisesti myös vähiten kasvihuonekaasuja. Nämä kaikki yllä mainitut asiat huomioon ottaen onkin erikoista, että ydinvoimaa vastustetaan kaikista hanakimmin juuri vihreiden riveistä. Ei ole mitään syytä olla rakentamatta lisää ydinvoimaa.

Kokonaisuutena koko ydinpolttoainekierto, jopa ilman hyötöreaktoria, aiheuttaa vähemmän ympäristövaikutuksia ja henkilövahinkoja suhteessa tuotettuun energiaan, kuin fossiilisten polttoaineiden käyttö ja monet uusiutuvat energianlähteet.

Joten kyllä, kyllä kiitos ydinvoimalle!

Verot – mihin niitä maksaisin?

Me suomalaiset maksamme paljon veroja, koska haluamme mm. ilmaisen koulutuksen, terveydenhuollon, sekä sosiaali- ja eläketurvan. Me myöskin maksamme veroja, jotta meidät tullaan pelastamaan palavasta rakennuksesta, kuljetetaan ambulanssilla sairaalaan ja poliisi suorittaa rikostutkinnan palon alkuperästä ja mahdollisesti ottaa kiinni palon sytyttäneen rikollisen. Ihan reilua. Maksan mielelläni veroja näitä tarkoituksia varten.

Mihinkä muuhun niitä verorahoja sitten käytetään? Pystytetäänkö verorahoillamme valtateiden varsille ylinopeuksia ajavia autoilijoita kuvaavia kameroita? Käytetäänkö poliisin rajattuja resursseja 1-2 km/h ylinopeusten valvontaan? Käytetäänkö verorahojamme miljardettain nykyisen turvapaikkabisneksen pyörittämiseen? Jaammeko me vastikkeettomasti verorahojamme henkilöille, jotka eivät tule koskaan yhteiskuntaamme tai meitä hyödyttämään? Kuinka paljon verorahojamme tuhlataan tutkimuksiin ja oikeudenkäynteihin kunnianloukkaus-, jumalanpilkka/uskonrauhanrikkomis- ja tekijänoikeusasioissa? Entä poliittisten toisinajattelijoiden vainoamisessa ja internetin vääriä mielipiteitä(nykyistä päätöntä poliittista kulttuuria arvostelevia) tarjoavien sivustojen käyttäjien valvomisessa?

Paljonko paloi verorahoja Porvoon ruandalaisoikeudenkäyntiin? Paljonko maksaa ammattitaidottomat jäävit tutkintalautakunnat, joidenka raporteissa ei ole mitään tolkkua ja työryhmät jotka ehdottavat todellisuudesta vieraantuneita lakiehdotuksia. Paljonko maksaa kun tälläinen lakiehdotus menee kansan vastustuksesta huolimatta läpi ja se osoittautuu juuri niin tuhoisaksi, kuin kansa varoitti?

Näihin asioihin minä en verorahojani pistäisi. Verorahojemme käytön tulisi olla mahdollisimman tarkkaa ja rajattua, niin että se aiheuttaa mahdollisimman suuren hyödyn ja mahdollisimman pienen haitan meille verorahoja maksaville, kansalaisille. Nykyisin näyttää siltä, että asia on juuri päinvastoin. Kansalta yritetään pumpata kaikin keinoin kaikki raha jonninjoutaviin asioihin joilla ei ole meille mitään merkittävää vaikutusta tai päinvastoin, negatiivinen sellainen. Nollatoleranssi ylinopeuksissa, internetin väärinajattelijoiden jatkuvat sensuroimisyritykset ja Yle-maksu.

Minun logiikallani jokainen poliisi, joka on kyttäämässä 1-2 km/h ylinopeuksia teiden varsilla tai selaamassa nettiä vääriltä ajatuksilta on poissa kaduilta järjestystä ylläpitämästä ja rikollisia kiinni ottamasta. Korjatkaa siis, jos olen väärässä.