Suvaitsevaiset ovat Suomen Breivikkejä

En nyt enempää ota kantaa siihen kuinka älyttömiä äärisuvisten ja äärimokuttajien avautumiset ovat olleet tuon Norjan iskun jälkeen. Kirjoitan siitä ehkä myöhemmin kun pöly on hieman laskeutunut ja koko tapahtumaketjua voi analysoida paremmin. Mutta joo. Norjan poliisi ei ollut ehtinyt edes noukkia vedessä kelluvia ruumiita kyytiinsä Utøyan saaren edustalta, kun suomalaiset äärisuvaitsevaiset ja äärimokuttajat(SÄSjÄM) vetivät Suomessa välittömästi Breivikistä yhtäläisyysviivan suomalaisiin maahanmuuttokriitikoihin.

Heitä ei häiritse tässä ensinnäkään uhrien haudoilla hyppiminen omien poliittisten intressien ajamiseksi ja poliittisten vastustajiensa lyömiseksi eikä heitä toiseksikaan häiritse se, että Breivikin ajatusmaailma poikkeaa täydellisesti suomalaisista maahanmuuttokriitikoista. Breivik ei uskonut demokraattiseen päätöksentekoon, suomalaiset maahanmuuttokriitikot uskovat. Breivik ei uskonut pystyvänsä vaikuttamaan politiikalla, suomalaiset maahanmuuttokriitikot uskovat. Breivik halusi vaientaa poliittiset vastustajansa, suomalaiset maahanmuuttokriitikot eivät. Breivik demonisoi vastapuolensa, suomalaiset maahanmuuttokriitikot eivät. Breivik kannattaa väkivaltaa, suomalaiset maahanmuuttokriitikot eivät.

Ainut asia siis mikä suomalaisia maahanmuuttokriitikoita ja Breivikiä yhdistää on, jep, maahanmuuttokritiikki. Yhtä lailla siis Breivik olisi voitu yhdistää kristittyihin, muihin väkivaltaisiin norjalaisiin tai WoWin pelaajiin. Mikä siis Suomessa tehtiinkin. Lisäksi hänet oltaisiin voitu yhdistää anti-natseihin tai pro-homo-liikkeisiin. Näin ei kuitenkaan jostain syystä tehty. Ehkäpä tälläinen yhdistäminen vaikutti joidenkin SÄSjÄMien mielestä idioottimaiselta? Niinpä.

Breivikistä Suomessa alkunsa saaneesta keskustelusta voidaan kuitenkin tehdä yksi kriittinen havainto. SÄSjÄMit vaativat nyt verkon anonymiteetin poistoa. SÄSjÄMit leimaavat nyt kaiken maahanmuuttokritiikin ”vihapuheeksi” ja haluavat kieltää sen. SÄSjÄMit siis haluavat hyökätä rajusti sananvapautta vastaan ja tätä he ovat jo tehneetkin Hommaforumiin kohdistuvien jatkuvien palvelunestohyökkäysten kautta. SÄSjÄMit demonisoivat poliittiset vastustajansa natseiksi, rasisteiksi, hommahomoiksi, hompansseiksi ja nyt tietenkin uusimpana pikku-Breivikeiksi. SÄSjÄMit yllyttävät ihmisiä väkivaltaan maahanmuuttokriitikoita kohtaan, mikä ilmenee mm. tappouhkauksina meitä ja meidän perheenjäseniämme kohtaan. SÄSjÄMit haluavat sulkea maahanmuuttokriitikot pois demokraattisesta päätöksenteosta.

Kyllä tätä hulabaloota katsellessa homma näyttäisi ihan siis siltä, että SÄSjÄMien ajatusmaailma on hämmästyttävän samankaltainen Breivikin ajatusmaailman kanssa ja heidän tavoitteensa näyttävät myöskin olevan kuin yks yhteen. Eli eipä tässä voi sitten muuta johtopäätöstä tehdä, kuin todeta juuri SÄSjÄMien olevan niitä Suomen Breivikkejä.


Faktaa rattijuopoista – Merja Kyllönen kuulolla!

Helsingin Sanomat kertoi tänään, että uusi liikenneministerimme Merja Kyllönen (vas) haluasi laskea autoilijoiden promillerajan 0,2:een 0,5:stä. Jutussa ei kerrota miksi liikenneministerimme haluaa laskea promillerajaa, mutta blogisti epäilee että takana on tietämättömyys rattijuopumuksesta sekä sen syistä että vaaroista. Tätä kirjoitusta voitaneen kai pitää jonkinlaisena avoimena kirjeenä liikenneministerillemme, joten olehan Kyllönen kuulolla! Tiedot perustuvat Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen Rikollisuustilanne 2009 -raporttiin, VALT:n vuosiraporttiin 2008, VALT:n tutkimukseen alkoholionnettomuuksista 1999-2008 sekä VALT:n ennakkotietoihin alkoholionnettomuuksista 2010. Osa tekstistä on lainattu suoraan lähdemateriaalista.

Poliisin tietoon tuli noin 23 200 rattijuopumusta vuonna 2009. Poliisin arvion mukaan puhallutuksia suoritetaan nykyisin noin 1,5–2 miljoonaa kertaa vuodessa. Tämän tiedon valossa rattijuopumuksia olisi ollut 11–15 tuhatta puhallutusta kohti vuonna 2009. 53% poliisin tietoon tulleista rattijuopumuksista ylitti 1,2 promillen rajan, eli törkeitä rattijuopumuksia oli 12 260 kappaletta ja alle 1,2 promillen rattijuopumuksia oli 10 943. Vuonna 2009 tehdyssä koko maan kattavassa ratsiatutkimuksessa rattijuoppoja oli 0,14 prosenttia 108 872 tarkastetusta ajoneuvon kuljettajasta (eli yksi noin 700 kuljettajasta). Rattijuopumukseen syyllistyneiden osuus on pysynyt samalla tasolla (0,14–0,21%) viimeisen 10 vuoden ajan.

Ja nyt sitten tarkkana. Valtaosa ratsiatutkimuksissa esiin tulleista tapauksista (vaihdellen 66–85% välillä vuosina 1996–2008) oli alle 0,5 verenalkoholipromillen tapauksia, eli ns maistelleita. Erillisselvityksen (Salusjärvi 2004) mukaan maistelleille (veren alkoholipitoisuus alle 0,5 promillea) sattui 51 kuolemaan johtanutta onnettomuutta vuosina 1990-2002. Siis alle 5 vuodessa, joka vastaa noin prosenttia kaikista rattijuopumusonnettomuuksissa kuolleista. Arvoisa liikenneministeri, tämä ryhmä on juuri se ryhmä johon promillerajan laskeminen oletetusti vaikuttaisi. Mitään näyttöä ei ole, että emme menettäisi näitä viittä ihmishenkeä vuosittain promillerajaa laskemalla, koska näitä onnettomuuksia ei voida yhdistää alkoholin käyttöön. Ajaahan ihminen selvinkin päin kolareita.

Lähes aina rattijuoppo ajaa kuolinonnettomuuden vahvassa humalassa. Vuonna 2009 heistä 93% ylitti törkeän rattijuopumuksen rajan. Vuosina 1999–2008 onnettomuuden sattuessa alkoholin vaikutuksen alaisena ajaneista kuljettajista yli 80% oli vähintään 1,2 promillen humalassa ja näistä vuosina 2006-2010 noin 40% oli vähintään 2,00 promillen humalassa. Useiden tutkimusten (ks. Mäki 1983; Peltoniemi 1991) perusteella näyttää siltä, että kuljettajan onnettomuuteen joutumisen todennäköisyys kasvaa jyrkästi vasta veren alkoholipitoisuuden ylitettyä 0,8 promillen rajan.

Ylinopeuden ajo oli tavallista alkoholin vaikutuksen alaisille kuljettajille sekä yhteentörmäyksissä että erityisen korostuneena yksittäisonnettomuuksissa. Alkoholionnettomuuksista 71 % oli yksittäisonnettomuuksia. Rattijuopon ajoneuvossa turvavyön käytön laiminlyöminen oli myös molemmissa onnettomuustyypeissä ja sekä kuljettajille että matkustajille yleistä. Kuljettajista 70–80% ja matkustajista 70% ei käyttänyt turvavyötä.

Sivulliset vahingoittuvat rattijuopumusonnettomuuksissa selvästi harvemmin, kuin rattijuoppo itse tai hänen matkustajansa. Vuosittain noin joka kymmenes rattijuopumusonnettomuuksissa kuollut ja joka kuudes loukkaantunut on joku muu, kuin rattijuoppo itse tai hänen matkustajansa. Vuonna 2009 rattijuopumusonnettomuuksissa kuolleiden osuus oli 24 prosenttia (28 % vuonna 2008) ja loukkaantuneiden osuus 12 prosenttia (11 % vuonna 2008) kaikista samana vuonna tieliikenneonnettomuuksissa kuolleista ja loukkaantuneista. Vuonna 2009 uhrina oli rattijuoppo itse tai matkustajat 91% tapauksista, sivullinen 9% tapauksista. Loukkaantuneista 86% oli rattijuoppo itse tai matkustajat, sivullinen 14% tapauksista. Vuosien 2000-2009 keskiarvot: kuolleina rattijuoppo itse tai matkustajat 92,125%, sivullinen 7,875%. Loukkaantuneina rattijuoppo itse tai matkustajat 84,875%, sivullinen 15,125%.

Rattijuopumuksen uusimista Helsingissä koskeneen selvityksen (Seppä 1992) mukaan vuonna 1990 rattijuopumukseen syyllistyneistä runsas kolmannes (37%) oli vuosina 1986–1990 (51% vuosina 1972–1990) jäänyt vähintään kerran aikaisemmin kiinni rattijuopumuksesta. Uusijoista noin puolet (51%; 63% vuosina 1972–1990) oli syyllistynyt rattijuopumukseen vähintään kaksi kertaa aikaisemmin. Moninkertaisia uusijoita (vähintään 5 aikaisempaa rattijuopumusta) oli kaikista rattijuopumukseen syyllistyneistä 5 prosenttia (11% vuosina 1972–1990) ja uusijoista 15 prosenttia (22% vuosina 1972–1990). Vuoden 1990 aikana rattijuopumukseen syyllistyneistä noin joka kymmenes (9%) uusi rikoksensa saman vuoden aikana. Näiden uusijoiden osalle kertyi neljännes (25%) vuoden 1990 rattijuopumusrikoksista.

Tuoreen selvityksen (Impinen ym. 2009) mukaan joka kolmas vuosina 1993–2007 rattijuopumuksesta kiinni jäänyt uusi tekonsa tuona aikana. Pitemmällä 15 vuoden ajanjaksolla noin joka toinen ehtii uusia tekonsa. Uusimisriski oli tutkimuksen mukaan erityisen suuri huumeita käyttäneillä, miehillä, nuorilla sekä niillä, joiden veren alkoholipitoisuus oli kiinni jäädessä keskimääräistä korkeampi. Sellaisilla kuljettajilla, jotka jäivät kiinni arkipäivisin ja päiväsaikaan uusimisriski oli myös suurempi kuin muilla.

Tiedot viittaavat odotusten mukaisesti siihen, että uusimisriski on ylipäätään suurin päihderiippuvaisilla kuljettajilla. Alkoholiongelmaisten kuljettajien ohella toinen rattijuopumukseen usein syyllistyvä ryhmä koostuu ns. ongelmakuljettajista. Ongelmakuljettajia voidaan luonnehtia henkilöiksi, joille on ominaista omaan sisäiseen kontrolliin luottaminen, riskialtis elämäntyyli, runsas alkoholinkäyttö sekä välinpitämättömyys toisten turvallisuutta ja yhteiskunnan asettamia normeja kohtaan (ks. Heinonen & Lehto 1991; Mikkonen 1991).

Kaikki nämä edellä mainitsemani seikat huomioon ottaen esitän johtopäätökseni. Rattijuoppo ei ole vaarallinen juuri kenellekään muulle, kuin itselleen sekä kyydissään oleville. Tyypillinen rattijuoppo on yhteiskunnan säännöistä vähät välittävä ongelmaihminen, joka ajaa toistuvasti humalassa, ylinopeutta ja ilman turvavyötä. Promillerajan laskeminen ei tule vaikuttamaan mitenkään tähän kyseiseen ryhmään, mutta tavalliseen lakia kunnioittavaan kansalaiseen se tulee vaikuttamaan varmasti. Ehkäpä jos promillerajaa lasketaan, niin pian meillä on 23 000 tilastoidun rattijuopon tilalla 50 000 tilastoitua rattijuoppoa, rutkasti lisää sakkotuloja, kortittomia kuljettajia ja siis ihmisiä jotka eivät ole vaarantaneet liikenneturvallisuutta mitenkään.


Suomeen tarvitaan demokratia-tuomioistuin

Viimeisiä eduskuntavaaleja seuranneiden takinkäännön Suomenmestaruuskisojen jälkeen on käynyt varsin selväksi, että suomalainen demokratia on täysin rikki. Likimain puolet valituista edustajista unohti välittömästi vaalien jälkeen ne lupaukset ja puheet, joiden ansiosta kansa äänesti heitä eduskuntaan. Suomessa tämä on mahdollista sen takia, että edustajien tekemät lupaukset eivät sido heitä mihinkään eikä kauniiden vaalipuheiden unohtuessa heille koidu minkäänlaisia seuraamuksia.

Useassa muussa demokratiaksi itseään kutsuvassa maassa tälläinen toiminta olisi erittäin häpeällistä edustajalle sekä puolueelle ja edustaja todennäköisesti erotettaisiin tai hän eroaisi itse tehtävästään, mutta ei Suomessa. Meillä poliitikot selittävät valehtelun ja äänestäjien pettämisen olevankin vastuun kantamista. Rehellisyys on harvinaisuus, jota kummastellaan ja se saattaa jopa johtaa eduskuntaryhmästä erottamiseen.

Äänestäjien ”kuluttajansuoja” ei toteudu

Tämän johdosta tarvitsemmekin Suomeen demokratiatuomioistuimen, jonka tarkoitus on vahtia ja seurata kansanvallan toteutumista ja jakaa tuomioita demokratian vastaiselle päätöksenteolle ja politikoinnille. Tuomioistuimen tulee tarkkailla aivan kaikkea demokraattista päätöksentekoa, kunnallisesta valtakunnalliseen, yksittäisestä edustajasta puolueeseen ja kokonaisesta kunnallisvaltuustosta tai eduskunnasta kansanäänestyksiin asti. Mikäli esimerkiksi kunta järjestää neuvoa-antavan kunnallisäänestyksen, mutta päättää päinvastoin kuin äänestyksen tulos on, niin kunnallisvaltuusto on tehnyt demokratian vastaisen päätöksen ja se tulee tällöin tuomita.

Arviointimateriaalina tuomioistuin käyttäisi vaalikonevastauksia ja vaalilupauksia joita edustajat tekevät. Näitä verrataan edustajien tekemiin päätöksiin ja ristiriitaisuuksien ilmetessä punnitaan onko edustaja toiminut demokratian vastaisesti. Puolueiden kohdalla tehtyjä päätöksiä verrataan vaaliohjelmiin, sekä puolueiden sisäistä demokratiaa seurataan. Jos puoluekokouksessa puolueen jäsenet esimerkiksi äänestävät jotain asiaa vastaan, mutta puoluejohto päättää siitäkin huolimatta ottaa tätä asiaa puoltavan kannan niin puolueen toiminta tulee tuomita demokratian vastaiseksi.

Demokratiatuomioistuin tarkkailee myöskin kunnallisvaltuustojen, sekä eduskunnan päätöksentekoa ja vertaa tehtyjä päätöksiä kansan yleiseen mielipiteeseen. Kansan yleinen mielipide, jos se on epäselvä, pyritään selvittämään mielipidetutkimuksilla. Apuna arvioinnissa tuomioistuin käyttää asiantuntijaneuvostoa, jonka jäsenet ovat poliittisesti sitoutumattomia. On esimerkiksi täysin kestämätön ajatus, että poliitikot itse päästettäisiin arvioimaan omaa demokraattisuuttaan. Lisäksi tuomioistuimen apuna tulee käyttää kansalaisjärjestöjen arvioita demokratian toteutumisesta.

Tuomioistuinta tarvitaan osaksi myös siksi, koska suomalainen media ei hoida sille kuuluvia tehtäviä. Juuri median pitäisi toimia politiikan vahtikoirana, mutta Suomessa se toimiikin sen sylikoirana.

Kaavio demokratiatuomioistuimen toiminnasta.


Kun demokratia kuoli

En tiedä tarkalleen ottaen milloin ja miten se tapahtui, koska olen seurannut maamme poliittista kulttuuria vasta muutaman vuoden ajan. Jotkut sanoivat, että se kuoli jo 70-luvulla, joidenkin mielestä se tapahtui vuonna 1994 kun Suomi päätti liittyä Euroopan Unioniin. Se mikä on varmaa on, että se on kuollut tai ainakaan mitään elonmerkkejä se ei enää näytä. Viimeisimmät vaalit vahvistavat havainnon ja todennäköisesti tänä vaalikautena hyväksyttävä perustuslain uudistus on viimeinen naula sen arkkuun. Kun Suomesta tulee EU-osavaltio, niin ei meillä ole enää mitään valtaa päättää omista asioistamme.

Suomessa ei ole demokratiaa. Demokratia tarkoittaa kansan valtaa. Edustuksellisessa demokratiassa tämä tarkoittaa sitä, että kansa valitsee edustajansa ja edustajat toimisivat kansan antaman mandaatin voimalla maansa hyväksi vaalilupaustensa mukaisesti. Näin teoriassa. Suomessa edustuksellinen demokratia toimii siihen asti, kun äänet on laskettu. Tämän jälkeen edustajien mielipiteillä ja kannoilla ei ole merkitystä, vaikka kansa on nimen omaan valinnut edustajansa näiden takia. Tällöin vallan ottaa puolueiden puheenjohtajat ja varsinkin pääministerin puolueen johto.

Eivät äänestäjät äänestä ehdokkaita sen takia, että he toimisivat vaalilupaustensa vastaisesti. Takin kääntäminen ei ole mitään vastuun ottamista, vaan se on valehtelua, petosta. Jos jokaisen edustajan selkäranka vääntyy aina oman puolueen tai suurimman puolueen johdon vaatimuksiin, niin yhtä lailla voisimme valita edustajamme täysin arvalla. Esimerkiksi edustajistamme 135 vastasi vaalikoneisiin, että Suomen ei kuulu jatkossa tukea ahdinkoon joutuneita EU-maita, mutta Portugalin äänestyksen tulos oli lähes tarkalleen päinvastainen: jaa-ääniä kertyi 137.

Nyt hyvin moni onkin totaalisen pettynyt demokratiamme toimintaan tai toimimattomuuteen. Suomalainen demokratia näyttäisi olevan teatteria ja eduskuntatalo on sen päänäyttämö. Neljä vuotta jaksoimme odottaa, että pääsisimme vaikuttamaan maamme suuntaan, mutta mitään ratkaisevaa ei tapahtunutkaan. Sama vanha politiikka jatkaa nyt siis kulkuaan, jaksaako kansa odottaa taas neljää vuotta? Neljään vuoteen meillä ei ole mitään mahdollisuutta vaikuttaa mihinkään. Neljän vuoden ajan valta ei ole kansalla, vaan suurimman puolueen johdolla. Neljän vuoden päästä meillä on taas muutama viikko, ehkä kuukausi aikaa leikkiä että me voimme vaikuttaa. Savua ja peilejä.

Miten kansa voi vaikuttaa maamme asioihin seuraavan neljän vuoden aikana? Ei mitenkään. Miten kansa voi saada ääntänsä kuuluviin seuraavan neljän vuoden aikana? Ei mitenkään. Miten kansa voi vaikuttaa seuraavissa vaaleissa? Ei mitenkään. Vaalilupaukset eivät sido mihinkään, takkinsa voi kääntää samana päivänä, kun äänestyspaikkojen ovet sulkeutuvat, eikä kukaan voi tehdä tälle mitään, eikä seuraamuksia ole. Ainakaan siis seuraavaan neljään vuoteen. Neljä vuotta on pitkä aika äänestäjän kuluttajan suojan toteutumiseen. Aivan liian pitkä aika ja lopulta mitään todellisia vaikutusmahdollisuuksia ei edes ole. Kuka kehtaa kutsua tätä demokratiaksi?


Älyllisen epärehellisyyden akrobatiaa

Perussuomalaiset julkaisivat noin viikko sitten julkilausuman rasismia, syrjintää ja väkivaltaa vastaan. Oli täysin odotettavissa heti kun luin julkilausuman, ettei yksikään suvaitseva taho tulisi allekirjoittamaan Perussuomalaisten tekstiä, koska persut vastustivat julkilausumassa kaikkea syrjintää. Suvaitsevat tahot taas eivät vastusta kaikkea syrjintää, vaan ne jopa edistävät sitä silloin kun kyse on heidän lemmikkivähemmistöistään.

Noh. Muutama päivä siinä meni, kun suvikset heräilivät ymmärtämään mistä tekstissä on kyse. Tästä seurasikin sitten blogistia kovin huvittavia aivopieruja, jossa mm. erilaisten suvaitsevaisten tahojen puolesta kummasteltiin seuraavaa.

Nils Torvalds (RKP),varapuheenjohtaja

Vaatimus siitä, että kaikkia pitää kohdella samalla tavalla, on vähän ongelmallinen, sillä silloin meidän sosiaalipolitiikkamme menee kokonaan uusiksi. Niin kauan kuin Suomi on ollut sivistysvaltio, me olemme harrastaneet mittavastikin positiivista diskriminaatiota.

Vanha sanonta, että jokaisella on oikeus asua sillan alla, on siinä mielessä hyvin symmetrinen, mutta se ei vastaa siihen todelliseen elämänhaasteeseen, mitä meidän eteemme kuitenkin tulee.

Eva Lindberg, Pakolaisneuvonta ry,
toiminnanjohtaja

Hyvä, että he ovat alkaneet keskuudessaan keskustella näistä syrjintäasioista, koska ne ovat vakavia asioita ja niitä esiintyy. Ihan sama kohtelu kauttaaltaan kaikille ei ole kuitenkaan yhdenvertaisuutta. Aina pitää osata arvioida myös tiettyjä taustatekijöitä ja nämä perusaspektit puuttuvat tästä, mutta oikein hyvä avaus tälle keskustelulle.

Vaatimus kaikkien samanlaisesta kohtelusta on siis ongelmallinen tai ihan sama kohtelu kauttaaltaan kaikille ei kuitenkaan ole yhdenvertaisuutta. Näin siis niiden suusta, jotka suitsuttavat omaa suvaitsevaisuuttaan ja vaativat tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden perään.

Monet suvaitsevat tahot ovat myöskin niputtaneet yhteen työttömät, vanhukset, köyhät, sotaveteraanit, vammaiset, ulkomaalaiset tai vaikkapa suomenruotsalaiset ja kertovat julkilausuman asettavan nämä kyseiset ryhmät vähempiarvoiseen asemaan, vähän niin kuin natsitkin tekivät. On hyvin vaikeata edes kuvitella, miten tälläiseen johtopäätökseen on päästy. Se vaatii kyllä semmoista älyllisen epärehellisyyden akrobatiaa, että blogisti itse ei siihen kykene.

Katsotaanpa nyt sitten. Perussuomalaisten julkilausumasta.

Tuomitsemme mihin tahansa etniseen, uskonnolliseen, kulttuuriseen, aatteelliseen, kielelliseen tai poliittiseen ryhmään kohdistuvan yleistävän tai valheellisen mustamaalauksen ja demonisoinnin riippumatta siitä, edustaako ryhmä enemmistöä vai vähemmistöä.

Tuomitsemme yhtäläisesti kaikki hyökkäykset ihmisen fyysistä koskemattomuutta vastaan riippumatta siitä, mitä etnistä tai muuta ryhmää uhri ja tekijä edustavat, ja riippumatta siitä, onko teon takana rasistisia motiiveja, muita motiiveja, vai ei lainkaan motiivia.

Tuomitsemme kaiken etniseen taustaan, kieleen, kulttuuriin, uskontoon tai vastaavaan seikkaan perustuvan syrjinnän tai suosimisen työmarkkinoilla, koulutuksessa ja muissa yhteyksissä.

Kyse on siis etnisestä taustasta, kielestä, kulttuurista, uskonnosta tai vastaavasta seikasta johtuvan syrjinnän tuomitsemisesta. Ensinnäkään missään ei siis vedetä yhtäläisyysviivoja esimerkiksi ihmisen luonnollisen ikääntymisprosessin kanssa, jonka jokainen ihminen tulee läpikäymään täysin riippumatta siitä, onko hän muslimi, ruotsinkielinen tai poliitikko.

Sotaveteraanit ja vammaiset taas menevät kategoriaan, joissa ihmisryhmällä on jokin normaalia ruumiintoimintaa vaikeuttava vamma, synnynnäinen tai ulkoa-aiheutettu. Toistetaanpa siis, ihminen voi olla sotaveteraani tai vammainen täysin riippumatta siitä, onko hän muslimi, ruotsinkielinen tai poliitikko. Suvaitsevaiset tahot vetävät nyt siis yhtäläisyysmerkkejä sen kanssa, että ulkomaalainen, kuten vaikkapa somali olisi rinnastettavissa vammaiseen, vanhukseen tai lapseen. Tämä kertoo mielestäni enemmän suvaitsevaisten ajatuksenjuoksusta, kuin perussuomalaisten.

Sitten viimeiseksi otetaan nämä yhteiskunnan vähäosaiset, köyhät, sekä rikkaat. Kaikki nämä ovat sellaisia asioita, mitkä eivät ole ominaisuuksia. Ne ovat taloudellisia tiloja, johon taas jälleen kerran kuka tahansa voi joutua, tai päästä täysin riippumatta siitä, onko hän muslimi, ruotsinkielinen tai poliitikko. Tässäkään tapauksessa siis kyse ei ole etniseen taustaan, kieleen, poliittiseen mielipiteeseen, uskontoon, kulttuuriin tai vastaavaan rinnastettavista seikoista.

Viimeiseksi otetaan sitten esille se asia, että perussuomalaisten julkilausumaa on kritisoitu myöskin siitä, ettei se ole yhtenäinen YK:n ihmisoikeusjulistuksen kanssa, minkä persut ovat muuten allekirjoittaneet jo viime vuosikymmenellä ja että RKP:n kyhäämä erityisoikeuksia vaativa rasismia vastustava julkilausuma olisi parempi, jolloin persujen julkilausumaa ei siis ole tarvetta allekirjoittaa. Miksi kenenkään oli siis tarve allekirjoittaa RKP:n julkilausuma, kun kerran YK:n paljon parempi ihmisoikeusjulistus oli jo kaikilta allekirjoitettu?

Tässä muuten vielä ote siitä YK:n ihmisoikeusjulistuksesta, joka siis ei ole yhtenäinen persujen julistuksen kanssa.

2 artikla.

1. Jokainen sopimusvaltio sitoutuu kunnioittamaan ja takaamaan jokaiselle alueellaan olevalle ja oikeuspiiriinsä kuuluvalle yksilölle tässä yleissopimuksessa tunnustetut oikeudet ilman minkäänlaista rotuun, ihonväriin, sukupuoleen, kieleen, uskontoon, poliittiseen tai muuhun mielipiteeseen, kansalliseen tai yhteiskunnalliseen alkuperään, omaisuuteen, syntyperään tai muuhun asemaan perustuvaa syrjintää.

Katsos vaan. Kyllähän se nyt vaan näyttäisi siltä, että hyvin nuo sopivat yhteen.


Neekeri, persu, Hakkarainen ja poliittinen korrektius

Perussuomalaisten uusi kansanedustaja Teuvo Hakkarainen teki sinisilmäisyyttään sen suurimman synnin, minkä Suomessa voi kansanedustaja julkisuudessa tehdä, kahdesti. Hakkarainen meni ja sanoi vaarallisen sanan, neekeri. Olen ennenkin pistänyt merkille, että Suomen median ja suvaistevasiten tiedostajien suhteellisuudentaju leijuu jossakin käsittämättömissä sfääreissä, mutta tällä hetkellä näyttäisi siltä, että se on lopettanut totaalisesti olemassaolonsa, kadonnut. On täysin absurdia esimerkiksi väittää, että kyseessä olisi vihapuhe, vihapuheen luonteista puhetta, rasismin kanssa flirttailua saati rasismia.

Wikipedian mukaan, neekeri-sanaa alettiin käyttää Suomessa 1800-luvun loppupuolella. Suomeen sana on lainattu ruotsin kielestä. Ruotsin neger pohjautuu puolestaan muinaisranskan sanaan negre ja edelleen espanjan tai portugalin sanaan negro. Perustana on latinan mustaa väriä merkitsevä adjektiivi niger. Neekeri sana siis tarkoittaa mustaa ja viittaa näennäisen negridisen rodun ihonväriin. Vielä 1970-luvulla sanaa käytettiin suomen kielessä yleisesti sekä tieto- että kaunokirjallisuudessa, myös hakuteoksissa ja koulukirjoissa. Ja vielä 1980-luvulle asti neekeri-sana oli nykyistä selvästi yleisemmässä käytössä eikä sitä pidetty halventavana.

Yhdysvalloissa sellaisenaan espanjasta lainattu sana negro oli käytössä 1800-luvun lopulta alkaen, jolloin se syrjäytti sanan colored. Negro-sana vastaa kaikista parhaiten juurikin Suomen sanaa neekeri ja juuri tätä sanaa mm. Martin Luther King käytti esimerkiksi kuuluisassa I have a dream-puheessaan. 1960-luvun lopulta alkaen termi korvautui nopeasti termillä black. Black-sana taas korvattiin termillä African American, joka kääntyy suomen sanaksi afroamerikkalainen. Tämä taas tapahtui juurikin samoihin aikoihin, kuin poliittinen korrektius pesiytyi yhdysvaltalaiseen kulttuuriin. Juuri samankaltainen kehitys meillä on käynnissä myös Suomessa, joskin muutaman kymmenen vuotta jälkijunassa.

Alunperin suomen sanassa neekeri ei ole ollut mitään halventavaa, eikä siinä monen mielestä ole vieläkään. Sitä kuullaan käytettävän ihan normaaleissa kahvipöytäkeskusteluissa ympäri Suomea ja saattaapa sitä käyttää jopa blogistikin ystäviensä kanssa keskustellessa ja ihan ilman mitään kielteisiä konnonaatioita. Poliittisen korrektiuden kulttuuri Suomessa on tehnyt siitä Yhdysvaltojen vasemmistolaisia sisariaan mukaillen epäkorrektin meilläkin. Seuraavaksi vuorossa on sana musta, joka näytti ainakin Jani Toivolassa herättävän ihmetystä eräässä vaalien jälkeisessä haastattelussa, kun toimittaja erehtyi kysymään jotakin tyyliin miltä tuntuu olla ensimmäinen musta kansanedustaja.

No miten se persu tähän liittyy? Esimerkiksi Sisäasiainministeriön ylläpitämän Yhdenvertaisuus.fi-verkkosivuston mukaan juuri sillä on merkitystä, pitävätkö sanan kohteeksi joutuneet itse ilmausta loukkaavana ja samankaltaiseen johtopäätökseen päätyy myöskin Suomen Journalistiliitto. Heidän mielestään on tärkeätä kysyä ihmisiltä itseltään, miten he itsensä määrittelevät. Hämeen piirin perussuomalaiset tekivät alle kuukausi sitten julkilausuman persu-sanan käytöstä ja kuinka media pyrkii halventamaan perussuomalaisia sillä. Lausuman mukaan media on lyönyt sanaan negatiivisen konnonaation, minkä pitäisi Sisäasianministeriön ja Suomen Journalistiliiton lausumien perusteella määrittää sen käyttöä julkisuudessa.

Blogisti itse ei pidä persu-sanaa, eikä neekeri-sanaakaan loukkaavana. Jos me lähdemme määrittelemään ihmisten itsensä tunteman loukkaavuuden, toisin sanoen poliittisen korrektiuden mukaan sanojen käyttöä, niin edessämme on tällöin loputon suo. Yhdysvalloissa on nyt menossa neljäs käytännössä samaa asiaa tarkoittava sana, Suomessa ainakin toinen ja hyvin pian meidän täytyisi keksiä jo kolmas. Mihin vedetään raja? Voidaanko rajaa vetää, jos perusteet sanan uudelleenmäärittämiselle pysyvät jatkuvasti samoina? Mitä sanoja korvaamme seuraavaksi ja miksi persu-sanan toteaminen halventavaksi sai osakseen vain naureskelua ja ivaa?

Meidän on siis rehellisesti todettava, että joko jokainen halventavaksi koettu sana korvataan uudella kerta toisensa jälkeen, mikä johtaa Yhdysvaltojen tapaiseen ahdistuneisuuden ja herkkähipiäisyyden poliittisen korrektiuden kulttuuriin tai sitten me emme korvaa sanoja, joilla ei ilmaista mitään halventavaa asiaa. Kyllä minun nähdäkseni nyt muutaman tiedostajan kannattaisi harjoitella hieman itsehillintää, jos kerran yhden sanan näkeminen tai kuuleminen saa aikaan tälläisen reaktion, että sen käyttäjää syytetään rikoksesta, jahdataan median toimesta, syytetään nuorison pilaamisesta, hekumoidaan ampumisella ja kaikista pahinta, sivuutetaan täysin miehen puheiden sisältö!

Näkisin, että Hakkarainen tekee erittäin tärkeätä sananvapauden työtä kenties tietämättään ja samalla kairaa koivutukin mentäviä reikiä kankeaan poliittisen korrektiuden kulttuuriimme. Ja se on hyvä se.


Rasismin nousu on legenda

Edellisessä kirjoituksessani käsittelin sitä, miten media synnyttää disinformaation kautta huhun ja huhun levitessä ja siis disinformaatiota toistamalla siitä syntyy legenda ja tositapahtuma. Tämä ei toki ole yhtään uutta mediakentällä, näin kävi esimerkiksi Kajaanissa vuonna 2005. Silloin lehdet revittelivät viikkokaupalla suurin otsikoin rasistisesta hyökkäyksestä kajaanilaiseen pizzeriaan. Jälkeenpäin kuitenkin ilmeni, ettei mitään hyökkäystä, rasistista tai rasismitonta, ollut tapahtunut ja lopuksi vain pizzerian maahanmuuttajataustaiset työntekijät tuomittiin suomalaismiesten pahoinpitelyistä.

Kuuluisin tälläinen tapaus on ehdottomasti vuonna 2009 tapahtunut Junacausti. Tällöin medialle rasismikohun synnyttämiseen riitti se, että somalitaustainen 8-vuotias tyttö kertoi tulleensa tönäistyksi junasta. Tytön ammattiloukkaantuja isä teki asiasta tutkintapyynnön ja suuri poliisin koneisto valjastettiin etsimään tytön tönäisijää. Oltiinpa sisäministeriössä käynnistämässä asian takia jopa Älä töni-kampanjaa. Loppujen lopuksi tapaus kuivui kasaan, koska mitään todisteita 8-vuotiaan tytön puheille ei saatu. Tönijää tai tytön pystyyn auttanutta naishenkilöä ei löydetty, valvontakameroista ei näkynyt mitään eikä yhtäkään silminnäkijähavaintoa saatu.

Ominainen kehitys tälläisille tapauksille mediassa on seuraavan kaltainen. Ensin toimittaja levittää disinformaatiota, sitten suvis kirjoittaa disinformaation perusteella kolumnin, näiden kahden edellisen perusteella toinen suvis kirjoittaa blogikirjoituksen ja kolmas käyttää näitä kaikkia todisteena siitä, että teko on tapahtunut. Viimeiseksi neljäs suvis kirjoittaa uutisen näitä kaikkia lähteinään käyttäen ja samalla pitäen näitä todisteena rasismin yleistymisestä. Näin ympyrä sulkeutuu ja kierto alkaa alusta, seuraava kirjoittaja kertookin sitten kuinka mediassa on yleisesti huomattu rasismin lisääntyneen. Jokainen kirjoitus siis samalla seuraa edellistä, sekä itsessään synnyttää uuden todisteen ilmiön olemassaolosta.

Yhteistä tälle kaikelle on myöskin se, kuinka totuuden paljastuessa kukaan itsensä tapauksia keppihevosenaan käyttäessä nolannut toimittaja, blogisti, poliitikko, you name it ei tule oikomaan tekemiään virheitä. Korkeintaan homma kuitataan yhdellä pikku-uutisella. Näin tulee vääjäämättä käymään myös tälle uusimmalle, bussicaustille, josta saamme kuulla vielä muutaman kerran mattimyöhäisten suvisten toimesta. Hyvin noloa tämä on kaikille näille päivitteleville suvaitsevaisille vieläpä sen takia, että totuuden etsiminen on todellakin hyvin helppoa. Yksi puhelinsoitto, tai edes alkuperäisen poliisitiedotteen lukeminen riittäisi. Eikä siinä hommassa pahitteeksi ole logiikka ja järjenkäyttökään.

Mitenkäs sitten sen ihan ihka aidon rasismin kanssa? On totta, että esimerkiksi rasistisesti motivoitujen tai ns. viharikosten määrä on muutaman viime vuoden aikana kasvanut, mutta tämä johtuu siitä, että tilastointimenetelmää muutettiin vuonna 2008. Osassa maassa poliisi on myöskin ottanut sellaisia käytäntöjä, että rikos tilastoidaan aina rasistiseksi, kun uhrina on ollut maahanmuuttaja ja näistä ei taideta edes poissulkea sitä onko rikoksentekijäkin kenties on ollut samaa etnisyyttä edustava maahanmuuttaja. Nämä asiat selittävät viime vuosien ”räjähdysmäisen” kasvun oikein hyvin. Loppu kasvu taas selittyy ihan normaalilla maahanmuuttajien määrän kasvulla.

Miksi suomalainen suvaitsevainen sitten sivuuttaa kaikki nämä faktat? No siksi, koska Suomessa ei juuri ole rasismia. Sitä on itseasissa niin vähän, että kaikki edes etäisesti rasismille haiskahtava täytyy käyttää hyväksi, jotta saataisiin sellainen kuva, että olisi jotakin mitä vastaan taistella. Jos tapauksia ei sitten taas vaan tule, niin silloin niitä keksitään vaikka väkisin.


Rasistinen Suomi

Muutaman kuluneen viikon aikana mediassa on alkanut melkoinen lumipallonpyöritys siitä, kuka kirjoittaa parhaan jutun rasismista. Ilmeistä on, että pyörityksen syy on perussuomalaisten vaalivoitto ja kaikki mahdollinen vähänkin rasismille viittaava pyritään esittämään tämän voiton aikaansaamana asiana. Muutamat tahot ovat myöskin jo tämän takia vaatineet persuilta vastuunkantoa ja irtisanoutumista rasismista ja on väitetty, että vaalivoitto on tehnyt rasismista jotenkin hyväksytympää.

Ehdoton median ykkösesimerkki persujen synnyttämästä rasismista on maahanmuuttajataustaisen bussinkuljettajan pahoinpitely Elielinaukiolla. Mediaa ei haittaa niin sitten tippaakaan se, että pahoinpitelyä ei ole millään virallisella taholla yhdistetty rasismiin, eikä tekijän etnisyydestä ole mitään tietoa. No sitten se media vasta riemastuikin, kun huomattiin että toinenkin maahanmuuttajataistainen bussinkulkettaja on pahoinpidelty tämän vuoden aikana. Tässä vaiheessa ilmeisesti harkinta petti lopullisesti ja innosta värisevät suvikset unohtivat täysin, että HelBin liikennejohtaja Mika Seppäsen mukaan pahoinpitelyjen uhreiksi joutuu yhtä paljon maahanmuuttajataustaisia ja kantaväestöön kuuluvia kuljettajia.

Perussuomalaisten kansanedustaja Jussi Halla-aho oli ottanut asiasta vielä enemmän selvää.

Poliisihallituksen edustajan mukaan vuonna 2009 pahoinpideltiin pääkaupunkiseudulla 78 bussikuskia, vuonna 2010 50 ja tänä vuonna 18. Rasistisesti motivoituja pahoinpitelyjä oli 2009 1kpl, 2010 1kpl ja tänä vuonna ei toistaiseksi yksikään. Pahoinpidellyistä kuskeista oli mamuja vuonna 2009 10 ja 2010 saman verran. Tekijät olivat tasaisesti etnoja ja suomalaisia. Mamukuskit ovat reilusti aliedustettuina kaikkien hakattujen joukossa.

Kummassakaan edellisessä tapauksessa pahoinpitelyä ei ole siis yhdistetty poliisin taholta rasismiin. Edellisessä uutisessa muistetaan tosin myöskin mainita viime helmikuussa Elielinaukiolla tapahtunut näitä kahta tapausta muistuttava, joskin seuraamuksiltaan vakavampi pahoinpitely, mutta jätetään täysin kertomatta että tällöin ottavana osapuolena on ollut suomalainen ja antavana maahanmuuttajat. Tästähän tapauksesta mokumedia ei toki ole huolissaan, eivätkä suvikset kirjoitelleet tapauksesta kolumneja innosta pinkeinä, koska kun suomalainen saa mamulta turpaan niin kyseessä ei ole rasismi, vaan korkeintaan suomalaisen oma vika.

Nämä kaikki edellä mainitut asiat voidaan toki unohtaa, kun tuoreempaa tapausta keppihevosenaan käyttävät Keskustanaiset haastavat kaikki rasismin vastaiseen kamppailuun. Miksi se ei ole rasismia, kun suomalainen bussinkuljettaja pahoinpidellään maahanmuuttajien toimesta, mutta se on rasismia kun ulkomaalainen bussinkuljettaja pahoinpidellään ihan kenen tahansa toimesta? Vanhimmassa maahanmuuttajaan kohdistuneessa tapauksessa tekijät olivat suomalaisia, mutta uusimmassa tapauksessa tekijästä ei ole edes yhtään mitään tietoa. Silti rasismi? Olisiko kyseessä kuitenkin ihan vaan bussinkuljettajiin kohdistuva väkivalta, joka kertoo yhteiskunnan raaistumisesta eikä rasismin noususta?

Timo Harakka antaa myöskin oman panoksensa lumipallon pyöritykseen. Harakka kertoo meille kolumnissaan, että perussuomalaisten vaalivoitto on antanut luvan sanallisiin tai jopa fyysisiin hyökkäyksiin. Yllätys ei ole kovin suuri, kun lukee minkä esimerkin Harakka on näistä hyökkäyksistä esittänyt, tosin tällä kertaa monikossa. Maahanmuuttajataustaisia bussinkuljettajia pahoinpidellään keskellä kirkasta päivää, kertoo Harakka. Harakka toteaa myöskin, että jokainen kaupungilla kulkeva osaa kertoa, että niin eriväriset kuin vaikkapa ruotsia puhuvat saavat jatkuvasti pelätä väkivaltaa. Ilmeisesti Harakka viittaa nyt ainakin tähän Aftonbladetin avautumiseen.

Pyörittäjille on kelvannut moni muukin uutinen esimerkiksi rasismista, kuten ulkomaalaistaustaisen tytön pahoinpitely Helsingin Viikissä. Kaksi kolmikymppistä urpoa oli häiriintynyt nuorisojoukon mekastuksesta ja käynyt lyömässä yhtä nuorisojoukon jäsentä. Nuorisojoukkoon kuului ulkomaalaistaustaisia ja suomalaisia nuoria. Kyseessä on tietenkin rasismi, koska jos nuorisojoukko olisi koostunut pelkästään suomalaisista niin miehet eivät olisi häiriintyneet, lyöneet ketään saati muutenkaan käyneet pihalla uhoamassa golfmailan ja laudanpätkän kanssa. Blogisti arvelee, että kyseessä olivat urpoileva nuorisojengi, sekä urpommat humaltuneet aikuiset lätkäfanit.

Keskustanaiset käyttävät esimerkkinä rasismista myöskin kanadalaisnaiseen kohdistunutta hyökkäystä Siilitien metroasemalla Helsingissä. Tässä tapauksessa kyseessä on todennäköisesti ihan oikea rasismin motivoima hyökkäys, koska kanadalaisen kimppuun käynyt nainen oli huutanut vihaavansa vitun amerikkalaista, ilmeisesti sekoitettuaan kanadalaisen amerikkalaiseen ja nainen yritti myöskin lyödä kanadalaista sanomalehdellä. Tässä välissä blogisti ei voi olla miettimättä, että kukas niitä kapitalistisikoja, siis amerikkalaisia, nyt Suomessa kertoo vihaavansakaan? Hmm.

Saska Saarikoski taas kertoo meille, kuinka hän Töölön ratikalla matkustaessaan oli törmännyt seuraavaan tapahtumaan.

Hyppään perheeni kanssa ratikasta Töölössä. Pysäkillä kolme huppareihin ja lippiksiin sonnustautunutta teinipoikaa heittää jotain juttua. En kiinnitä heihin suurempaa huomiota, mutta erotan puheesta sanan ”likainen”.

Ohi kulkee kaksi noin 12-13-vuotiasta tyttöä. Toinen heistä on intialaisittain tummaihoinen. Hän näyttää olevan allapäin. Vaaleatukkainen tyttö lohduttaa: ”Oisit sanonu sille, että itte oot likainen!”

Hieman näiden suvaitsevaisten ihmisten rehellisyyttä epäilevänä, sekä usean kerran sen nähneenä kun suvaitsevainen tyrmää maahanmuuttajista omia huonoja kokemuksia kertovan jutut, koska kertojalla ei ole osoittaa tilastoja, tutkimuksia tai muita todisteita kokemustensa tueksi, niin täytyy nyt kyllä sanoa Saarikoskelle, että höpö höpö. Keksi parempi tarina.

Noh, mitä tästä lumipallon pyörittämisestä sitten seuraa? Siitä seuraa lumipalloefekti. Tarinat lähtevät kiertämään ja joku pitää niitä totena. Esimerkiksi näin on ilmeisesti käynyt vihreiden Fatim Diarralle. Diarraa pelottaa kävellä pimeällä yksin kotiin, koska Suomessa on niin paljon väkivaltaisia rasisteja, perussuomalaisia, näin lukee lehdessä. Diarraa on mm. katsottu kadulla rasistisesti ja karaokebaarissa joku on laulanut kappaleen Olen suomalainen.

Lisävauhtia lumipallolle antaa myöskin Helsingin Sanomien Matti Mielonen, joka käyttää Keskustanaisten tavoin jo ylempänä mainittua maahanmuuttajataustaisen bussinkuljettajan etnisesti tuntemattomaksi jäänyttä potkaisijaa keppihevosena ja keksii kymmeniä uusia tarinoita suomalaisesta rasismista. Blogistia huolettaa, koska blogistilla on kokemuksia, että loppujen lopuksi näitä samoja tarinoita toistellaan suvisten taholta kerta toisensa jälkeen ja niistä tulee totuus, Junacausti ja siis suviksille selkeä osoitus rasismin noususta, kun kerran mediakin kirjoittaa niistä kokoajan.

Paavo Lipponen taas avautuu MTV3:lle antamassaan haastattelussa perussuomalaisiin viitaten, että eduskuntaan on pesiytynyt äärioikeistoa. Taasen tähän Lipposen avautumiseen viittaava Etelä-Suomen Sanomat kertoo meille tosiaankin, että suvaitsemattomuus, syrjintä ja suoranainen väkivalta maahanmuuttajia kohtaan on viime aikoina ollut silmiinpistävää. Lehti kertoo, että Helsingissä on ollut useita vihan ja rasismin leimauksia arkielämässä. Ja minkäs ESS sitten antaakaan esimerkiksi näistä rasismin leimauksista? No juurikin nämä bussinkuljettajiin kohdistuneet väkivallanteot. Ja näin lumipallo jatkaa pyörimistään.

Ja se pyörii ja se pyörii vaan. Tällä kertaa Akuliina Saarikoski hyppelehtii innoissaan Uuden Suomen Puheenvuoro-osiolla Fatim Diarran kirjoituksen pohjalta, johon ylempänä kirjoituksessani viittaan, sekä muistaa toki mainita tuon jo legendaksi muodostuneen bussinkuljettajan potkaisijan. Ironista kyllä, Saarikoski kertoo huomanneensa, että mediassa on viime päivinä esiintynyt useita huolestuneita kolumneja muuttuneesta ilmapiiristä. Saarikosken kirjoitus itsessään on yksi kappale lisää näihin huolestuneiden kirjoitusten summaan, joista jokainen pohjautuu edelliseen. Toistamalla ilmiöstä ja sen synnyttämistä tarinoista tulee todellista, eikä ketään enää kiinnosta mitä oikeasti alunperin on tapahtunut.

Miksi kyseinen herras- ja rouvasväki siis kauhistelee rasismina satunnaiseen maahanmuuttajaan kohdistuvaa väkivaltaa oli väkivallantekijänä sitten maahanmuuttaja tai kantaväestöön kuuluva, saati oliko väkivallanteon rasistisesta motiivista edes minkäänlaista faktaa pöydässä? Miksei maahanmuuttajien suomalaisiin kohdistama väkivalta kiinnosta ja miksi se ei ole kyseisen väen mielestä rasismia? Eikö kaikki väkivalta pitäisi tuomita tasapuolisesti uhrin ja tekijän etnisyydestä välittämättä?

Miksette te kirjoita kynät sauhuten siitä, kun ulkomaalainen miesporukka huorittelee Niko Nousiaisen kihlattua Sofia Ruusilaa, lähtee seuraamaan paria ja iskee Nousiaiselle mustan silmän? Miksette te hekumoi viikkokaupalla tuosta ylempänä mainitusta tapauksesta, jossa suomalainen bussikuski hakataan maahanmuuttajien toimesta? Miksi olette näin saatanan puolueellisia?


Kokoomusedustaja haluaisi torpata vastustajiensa politiikan lainsäädännöllä

Kokoomuksen kansanedustaja Kari Tolvanen kertoo Suomenmaa-lehden kirjoituksessa, että tällä vaalikaudella eduskunnassa tulisi säätää laki, joka torppaisi eduskuntavaaleissa sellaisten henkilöiden ehdokkuuden, joilla on tuomio päällä tai joita epäillään rikoksesta. Nykyisin ehdokkuuden estäminen kuuluu puolueiden omaan harkintaan.

Tähän pitäisi saada ryhtiliikettä. Nytkin eduskuntaan valittujen joukossa on sellaisia henkilöitä, joilla on oikeusjuttu vireillä. Se on eri juttu, jos jollain on nuoruuden hairahduksia 10-20 vuoden takaa. Se ei liene este ehdokkuudelle, Tolvanen sanoo.

Blogisti ihmettelee kovasti mitä kyseisellä uudistuksella saavutettaisiin. Epäilen vahvasti, että kyseisen uudistuksen tarkoitus olisi mahdollistaa käytäntö, jossa eräät tahot voisivat rikosilmoituksia tehtailemalla torpata vastatahojensa poliitikkojen ehdokkuudet.

Tähän mietintään kun vielä lisätään se, miten korkeassa lainkäytön asemassa viimeisen neljän vuoden aikana eri poliittisten suuntausten esittäjiä on kohdeltu. Nopeasti tilanne voisi näyttää siltä, että lainkäyttäjän omaan viiteryhmään kuuluvien mielipiteiden esittäjien rikostutkinnat saatettaisiin loppuun ennätysvauhtia, kun taas päinvastaisia mielipiteitä esittävien henkilöiden rikostutkinnat venyisivät suhteettoman pitkäksi.

Jos kyseinen laki olisi jo ollut voimassa, niin esimerkiksi Helsingin vaalipiiristä Jussi Halla-aho ei olisi todennäköisesti voinut asettua ehdolle ja näin mitä ilmeisemmin olisi käynyt myöskin Hämeen vaalipiirissä James Hirvisaarelle. Blogisti ei epäile hetkeäkään, etteikö persuja vastustavat tahot olisi tarvittaessa saaneet aikaiseksi rikosilmoituksia vaikka jokaisesta persujen ehdokkaasta. Tällöin myöskin poliisin resursseja olisi rasitettu juuri sopivasti, jotta tutkinnan venymistä voitaisiin tosiaankin selitellä rikosilmoitusryöpyllä.

Teoreettisesti tämä kyseinen uudistus voisi myöskin lukita lainsäädännön. Koska kaikista nykyistä maahanmuuttopolitiikkaa arvostelevista poliitikoista voitaisii tehdä rikosilmoitus, niin näiden poliitikkojen ehdokkuudet voitaisiin torpata, jolloin eduskuntaan ei saataisi maahanmuuttopolitiikkaan muutoksia ajavia edustajia. Tällöin maahanmuuttopolitiikka olisi käytännössä lukittu.

Sama koskisi toki esimerkiksi sitä, jos piratismia tai kannabiksen laillistamista edistävät poliittiset mielipiteet tai toiminta tehtäisiin laittomaksi, niin tällöin mikään uudistuksia ajava puolue, kuten esimerkiksi Piraattipuolue, ei voisi toimia. Teoriassa tälläisiä lakeja ei tosin edes tarvittaisi, koska ainahan ehdokkaasta voisi tehdä rikosilmoituksen vaikkapa laittoman verkkolataamisen perusteella.

Eli mikä se Tolvasen ajatus tälläisen uudistuksen takana nyt sitten on? Foliohattuinen puoleni minusta sanoo, että juuri tälläistä yllä kuvailtua käytäntöä tässä haettaisiin, koska Tolvanen ei esimerkiksi esitä uudistukselle mitään perusteita. Jätetään nyt kuitenkin pieni varaus, että kansanedustaja Tolvanen hakisi sittenkin uudistuksella jotakin blogistille toistaiseksi hyvin epäselväksi jäänyttä asiaa ja Tolvanen ei ole vain ajatellut uudistuksesta aiheutuvia seuraamuksia loppuun asti.


Miksi SDP:n kansanedustaja valehteli näpistystuomiostaan?

SDP:n uusi Varsinais-Suomesta eduskuntaan ponnahtanut kansanedustaja Eeva-Johanna Eloranta jäi kiinni näpistyksestä lokakuussa 2009, kun hän pakkasi kassiinsa 400 euron arvosta vaatteita ja kotitaloustarvikkeita ja poistui maksamatta turkulaisesta tavaratalosta. Hänet tuomittiin maksamaan 30 päiväsakkoa.

Eloranta oli tekohetkellä kunnallisvaltuutettuna, Turun tarkastuslautakunnan jäsenenä, Oy Turkuhalli-Åbohallen ab hallituksen varapuheenjohtajana ja aluesihteerinä Pelastakaa Lapset ry:ssä. Tekoaan hän perusteli irtisanomisen uhalla ja kertoi olevansa sekavassa elämäntilanteessa.

Sivuhuomautuksena, myymälässä vahtimestarina toimineena allekirjoittanut itse pitää 400 euron näpistystä melko huimana saavutuksena, sekä ihmettelee miksi rikosnimikkeenä ei ole varkaus.

No mutta se itse rikoksesta. Enemmän blogistia kiinnostaa asiassa se, että Eloranta on pyrkinyt peittelemään, tai jopa valehtelemaan rikostaustaansa. Eloranta ei ole kertonut saamastaan tuomiosta Iltalehden nuorten vaalikoneessa. Kansanedustajamme vastaus kohtaan ”22. Minut on tuomittu rikoksesta”.

Olen saanut kaksi kertaa ylinopeussakot ja parit pysäköintisakot.

Huomatkaa myöskin, että Elorannan vierityspallukka on tässä vastauskohdassa enemmän ”Eri mieltä”, kuin ”Samaa mieltä” alueen puolella, mikä näyttäisi blogistin silmiin joko siltä, että Eloranta on myöskin pyrkinyt peittelemään ylinopeus- ja parkkisakkojaan, tai hänellä on käynyt tahaton lipsahdus pallukan asettelemisessa. Mahdollisesti Elorannalle on käynyt lipsahdus myöskin juuri näpistystuomionsa osalta, joka ei ole juuri vaalikoneen täyttämishetkellä muistunut mieleen.

Siltä varalta kuitenkin, että Elorannan muistissa ei ole vikaa, esitän todistusaineistoa uuden kansanedustajamme rehellisyydestä. Iltalehden normaalissa vaalikoneessa Eloranta ei näyttäisi hyväksyvän valehtelua politiikassa. Kohta ”20. Hyväksyn valehtelun politiikassa, jos se johtaa parempaan lopputulokseen”. Vierityspallukka on aivan ääriasennossa ”Eri mieltä” alueella.

Elorannan kotisivuilta poimin taas seuraavan kohdan, osiosta ”Kysymyksiä ja vastauksia”.

Mitä arvostat lähimmäisessäsi?
Rehellisyyttä. En voi sietää valehtelua.

Tähän väliin blogisti huomauttaa, että Elorantaa painostaneen kokoomuslaisen poliisimiehen teko on toki vastenmielistä toimintaa, mutta vähintään yhtä vastenmielistä on Elorannankin toiminta. Eloranta kertoo, että ei missään nimessä siedä valehtelua, eikä hyväksy sitä politiikassa, mutta kuitenkin Eloranta itse peittelee, tai valehtelee Iltalehden nuorten vaalikoneessa omaa rikostaustaansa. Mielestäni olisi ollut kovinkin suotavaa, että äänestäjä olisi tiennyt Elorannan tuomiosta jo ennen vaaleja ja silloin myös tämäkin blogikirjoitus olisi jäänyt kirjoittamatta.

Otin alkuviikosta yhteyttä Elorantaan, poliisimieheen joka Elorantaa kiristi sekä SDP:n Varsinais-Suomen piirijärjestöön. Elorantaan siksi, että saisin selityksen siihen miksi hän valehtelee vaalikoneessa, poliisimieheen jotta saisin hänen versionsa käydyistä yhteydenotoista Elorantaan sekä SDP:n piirijärjestöön siksi, että saisin kuulla ovatko he olleet tietoisia ehdokkaansa näpistystuomiosta ja että mitä mieltä he ovat Elorannan toiminnasta.

Keneltäkään edellä mainituilta tahoilta en saanut minkäänlaista vastausta kysymyksiini, joten joudun kirjoittamaan tämän kirjoituksen pelkästään median antamien tietojen perusteella. Jos mainituilla tahoilla tulee yhtäkkiä pakottava tarve kuitenkin nyt vastata ja korjata tietojani, niin voitte niin jatkossakin tehdä, jolloin korjaan mahdolliset virheelliset tiedot.


%d bloggaajaa tykkää tästä: