Jääkiekkoa ja humalahakuista juomista

Tässä on nyt muutamaan otteeseen uutisoitu siitä, kuinka Helsingin apulaiskaupunginjohtaja Paula Kokkonen haluaa laittaa kaljahanat kiinni lätkämatseissa tai olutta halutaan lähteä laimentamaan. Kokkosen huolenaiheena on se, kun Suomi voitti lätkän maailmanmestaruuden ja ajatelkaapa tätä, ihmiset joivat silloin alkoholia! Ilmeisesti myöskin alkoholi aiheuttaa Kokkosen mielestä liikaa kustannuksia yhteiskunnallemme. Oluen ja siiderin laimentamista taas ehdottaa peruspalveluministerimme Maria Guzenina-Richardson(SDP). Hän on ennen kaikkea huolissaan lasten ja nuorten juomavalinnoista. Noh tehdäänpä nyt sitten lyhyt katsaus nuorison alkoholinkäyttöön Suomessa.

Peruspalveluministerimme tietää kertoa, että nuorten alkoholinkulutuksesta yli puolet on olutta ja siideriä. Ilmeisesti siis hän on katsellut samanlaisia tilastoraportteja, kuin meikäläinen katsoo juuri nyt tätä kirjoittaessani. Näistä selviää esimerkiksi se, että juurikin oluen ja siiderin juomisen suosio on laskenut reilusti sekä tytöillä ja pojilla. Vuonna 1999 poikien suosikkijuomista 51% oli olutta ja 42% siideriä. Vuonna 2007 poikien vastaavat luvut olivat taas 43% ja 22%. Tyttöjen vastaavat luvut samalta aikajaksolta ovat olut 34% -> 33% ja siideri 59% -> 38%. Väkevien alkoholijuomien osalta luvut ovat pojilla 44% -> 29% ja tytöillä 41% -> 32%.

Minusta on melkosen hyvä asia, että tytöillä siideri ja pojilla olut ovat ohittaneet väkevien juomien suosion reilusti. Myös viinin suosio on laskenut huimasti näihin kahteen selkeään suosikkijuomaan verrattuna molemmilla ryhmillä. Kyseinen taulukko kertoo meille myöskin sen, että kaikkien alkoholijuomien suosio on laskenut jonkin verran. Ainoana poikkeuksena salakuljetettu väkevä viina, jonka suosio on tyttöjen kohdalla noussut kahdesta prosentista neljään prosenttiin. Pistää ainakin meikäläisen miettimään miten kävisi väkevien suosion verrattuna siideriin ja olueen, jos näitä kahta ruvettaisiin laimentamaan. Tämän asian miettimiseen myös arvon ministerin kannattaisi viettää useampi täyspitkä työpäivä.

Nuorten raittius näyttää olevan kasvussa pienen 90-luvun notkahduksen jälkeen. Oikeastaan 12-, 14-, 16- ja 18-vuotiaiden poikien ja tyttöjen kohdalla raittius on pysynyt viimeisen 30 vuoden aikana lähes samoissa lukemissa viime vuosien kasvuun saakka. Suurinta vaihtelua on esiintynyt 16-vuotiaiden raittiudessa. Vertaillaan vaikka kolmea ajankohtaa keskenään. 16-vuotiasta pojista vuonna 1977 noin 47% oli raittiita. Vuonna 1999 taas noin 36% ja vuonna 2007 noin 65%. Tyttöjen vastaavat lukemat olivat vuonna 1977 noin 44%, vuonna 1999 noin 31% ja vuonna 2007 noin 55%. Voidaankin siis sanoa, että tuo 90-luvun aikana tapahtunut notkahdus on taittunut ja lähtenyt nousuun ja jokaisessa ikäluokassa on tällä hetkellä enemmän raittiita nuoria, kuin koko muuna 30 vuotisena tarkastelujaksona.

Sama ilmiö näkyy käänteisenä alkoholin käytössä. Pojilla vain 18-vuotiaiden alkoholin käyttö on 90-luvun hypyn jälkeen nyt yleisempää kuin vuonna 1977. Tytöillä käyttö on taas kasvanut vuodesta 1977 sekä 18- että 16-vuotiaiden ryhmissä vuoteen 2007 verrattuna. Kuitenkin muuten tyttöjen alkoholin käyttö on laskenut tuon 90-luvulla nähtävän hypyn jälkeen. Kokonaisuudessa siis tälläkin saralla ollaan menossa varsin hyvään suuntaan. Puolestaan humalahakuinen juominen on taas kasvanut. Näyttäisi siltä, että nykyinen taso on saavutettu jo vuosien 1985, 1987, 1989 ja 1991 aikana. Vuonna 1995 nuorison humalahakuisessa juomisessa on tapahtunut selkeä kymmenisen prosentin notkahdus, mutta määrät ovat palanneet nykyisiksi muutaman vuoden aikana. Onkin peräti mielenkiintoista spekuloida onko vuonna 1995 voitetulla ensimmäisellä jääkiekon maailmanmestaruudella ollut tekemistä tämän asian kanssa.

Koko väestön käsittävissä tilastoissa alkoholin käyttö on kasvanut vuoden 1968 lukuihin verrattuna roimasti, mutta vuoden 1976 ja 1984 lukuihin verrattuna taas sitten kasvu on ollut muutaman prosenttiyksikön luokkaa, joskin naisilla selvästi suuremmissa määrin. Käytetään taas kolmea tarkasteluvuotta. Vähintään kerran viikossa alkoholia käytti koko ikäryhmän miehistä vuonna 1976 noin 51%, vuonna 1992 noin 59% ja vuonna 2000 noin 56%. Naisten vastaavat luvut ovat vuonna 1976 noin 24%, vuonna 1992 noin 35% ja vuonna 2000 noin 35%. Todella humalassa vähintään kerran kuukaudessa miehistä oli vuonna 1984 noin 26%, vuonna 1992 noin 27% ja vuonna 2000 noin 29%. Naisten vastaavat luvut ovat vuonna 1984 noin 4%, vuonna 1992 noin 8% ja vuonna 2000 noin 8%.

Alkoholin kokonaiskulutus Suomessa vuosina 1965–2008 on kasvanut tasaisesti sitten vuoden 1974 jolloin se oli noin 8,5 sataprosenttista alkoholilitraa asukasta kohden ja vuonna 2008 noin 11,5% sataprosenttista alkoholilitraa. Suurin kasvu on tapahtunut ehdottomasti vuosien 1965 ja 1974 välillä, jolloin kulutus pomppasi noin kolmesta litrasta tuonne edellä mainittuun noin 8,5 litraan.

Euroopan muihin maihin verrattuna Suomen nuoriso ei ole mikään kummajainen alkoholinkäytöllään. 15–16-vuotiaista koululaisista 15% ei ollut käyttänyt alkoholia koskaan ja 23% ei ollut käyttänyt alkoholia kuluneen vuoden aikana. Suomea enemmän raittiita nuoria oli vain Portugalissa, Ruotsissa, Norjassa ja Islannissa. Kaikkien näiden maiden vähittäismyynnin ja anniskelun ikärajat poikkeavat toisistaan, esimerkiksi Islannissa vähittäismyynti ja anniskeluraja kaikille juomille on 20 vuotta, mutta Portugalissa kaikkia alkoholijuomia taas vähittäismyydään ja anniskellaan jo 16 vuotta täyttäneille. Suomen anniskelurajat ovat yhteneväisiä muiden Euroopan maiden kanssa, mutta sen vähittäismyyntirajat ovat hieman tiukemmat juurikin 20 vuoden ikärajalla väkevien myynnissä.

15–16-vuotiaista koululaisista taas 19% kertoi olleensa humalassa ennen 14 ikävuottaan. Tämä oli selkeästi Euroopan kärkipäästä, vain Viro, Tanska, Englanti, Latvia ja Slovakia ylsivät Suomea suurempiin lukemiin. Kuitenkin väkeviä juoneiden osuus kyseisestä ryhmästä oli neljänneksi alhaisin koko Euroopasta, viiniä juoneiden osuus viidenneksi alhaisin, limuviinaa juoneiden osuus kuudenneksi alhaisin ja olutta juoneiden osuus neljänneksi alhaisin. Alkoholia viimeisten 30 päivän aikana käyttäneiden 15-16-vuotiaiden osuudet muihin Euroopan maihin verrattuina olivat kolmanneksi alhaisimmat, mutta humalassa viimeisten 30 päivän aikana olleiden osuudet taas neljänneksi suurimmat.

Kokonaisuudessaan alkoholi aiheuttaa yhteiskunnalle vuosittain noin 670–900 miljoonan euron kustannukset, joista terveydenhuollon ja sosiaalihuollon osuus on lähes puolet. Alkoholista saatavat verotulot ovat olleet noin miljardin euron luokkaa sitten vuoden 2003 tuontirajoitusten poiston ja veron laskun. Alkoholi siis tuottanee valtion kassaan muutaman sata miljoonaa euroa vuodessa.

Näyttäisi siltä, että nuorison alkoholinkulutus ja -käyttö Suomessa on varsin maltillista muihin Euroopan maihin verrattuna, joskin hieman enemmän humalahakuisempaa. Hyviä puolia myöskin ovat nimen omaan se, että nuoriso juo juurikin olutta ja siideriä, eikä esimerkiksi väkeviä niin kuin vielä aikaisempina vuosikymmeninä. Lisäksi nuorisoraittius on kasvussa, mikä tarkoittaa suoraan alkoholin kokonaiskäytön vähentymistä tulevinakin vuosina, toivottavasti.

Ainoat asiat mitkä tämän kehityksen voisivat estää ovat esimerkiksi oluen ja siiderin laimentaminen, jolloin nuoret, niin kuin kaikki muutkin ikäryhmät siirtyisivät väkevimpiin juomiin. Tämän lisäksi selkeästi 90-luvun lama vaikutti alkoholinkäyttöön sitä lisäten. Toivoisinkin nykyiseltä hallitukselta Suomen kannalta oikeasti vastuullista talouspolitiikkaa tämänkin asian takia.

Mainokset

Marginaali-ilmiöitä

Kaikki alkoi oikeastaan siitä, kun Norjan pääkaupungin Oslon hallintokorttelissa räjähti pommi. Viimeisimmät laajaa mediahuomiota saaneet pommi-iskut Euroopassa olivat Lontoon metroiskut, Madridin junaisku ja Tukholman pommi-iskun yritys. Kaikki islamistien tekosia. Norjan suojelupoliisi oli korottanut terroristi-iskujen osalta valmiuttaan alkuvuodesta 2010. Se oli tehnyt viime kesänä runsaasti pidätyksiä liittyen terroristiuhkiin. Norjalaiset terrorismiasiantuntijat uskoivat nopeasti iskun takana olevan ääri-islamistit.

Iskua yhdistettiin medioissa myöskin Libyaan ja Gaddafiin, joka oli uhannut iskeä Eurooppaan. Islamistinen terroristiryhmä ilmoittautui pommi-iskun tekijäksi. Näiden alkutietojen valossa kaikki näyttivät tekevän sen päätelmän, että iskun takana oli islamistinen terroristijärjestö. Kuka oikeasti ihan rehellisesti ei pitänyt tätä vaihtoehtoa kaikista todennäköisimpänä? Jos vastasit ”minä” niin valehtelet tai olet älyllisesti vajavainen.

Noh. Ei siinä vielä mitään, että tämä johtopäätös oli kaikista todennäköisin, mutta kun se tehtiin kaikkien medioiden, lehtien, foorumien, kahvipöytien ja uutislähetysten joukossa myöskin Suomen pahamaineisimmalla foorumilla, Hommaforumilla, niin tästäkös eräät tahot vasta riemastuivatkin. Ympäri nettiä lähti leviämään kirjoituksia joissa lainattiin miten hommarasistit syyttävät iskusta muslimeja. Samalla nämä kirjoitukset sivuuttivat täysin sen, että Hommassa myöskin spekuloitiin kantisvaihtoehtoa ensimmäisen kerran alle 30 minuuttia tapahtumasta.

Eräässäkin poiminnassa ensimmäisen neljän sivun kommenteista oli poimittu 10 islamisteja tekijöiksi spekuloivaa kommenttia, mutta jätettiin kertomatta että niiltä neljältä ensimmäiseltä sivulta löytyi myöskin 10 tekijää kantikseksi spekuloivaa kommenttia. Tämä riemu oli kuitenkin vielä pientä siihen verrattuna mitä oli tuleman. Kun selvisikin iskun tehneen kantanorjalaisen kirjoitelleen maahanmuutto- ja islamkriittisillä keskustelupalstoilla ja että hänen 1500 sivun copy-pastella kokoomassaan manifestissa mainittiin suomalaisen maahanmuuttokritiikin kuumin keihäänkärki Jussi Halla-aho. Siitä se taisi varsinaisesti vasta alkaa.

Se absurdin ällistyttävä sosiaalipornonäytelmä, kun Suomen silmäätekevät suvaitsevaiset herrat, rouvat, nuorisojärjestöt ja yhdistykset käyttivät Utøyan saaren kaislikossa makaavia verisiä ruumiita lyödäkseen säälimättä poliittisia vastustajiaan. Ajatelkaapa tätä. Halla-aho kirjoittaa vuonna 2006 blogikirjoittajan asemassa Ruotsin sosiaalidemokraattien epärehellisyydestä ja kutsuu näitä alhaisiksi matelijoiksi. Vuonna 2011 norjalainen sekopää iskee Norjan sosiaalidemokraatteja vastaan ja viimein Suomen sosiaalidemokraatit vaativat nyt hallintovaliokunnan puheenjohtaja Halla-ahoa eroamaan. Loogista, eikö!

Suomen koko mediakenttä valjastettiin muutamaksi viikoksi suvaitsevaisten ritariensa tueksi syyttelemään tapahtuneesta perussuomalaisia, maahanmuuttokriitikoita, Hommaforumia ja varsinkin Halla-ahoa. Halla-ahon mainitseminen manifestissa oli ilmeisesti varsin raskauttava todiste, tosin manifestista löytyvä lainaus oli itse asiassa norjalaisen bloggarin Fjordmanin kirjoituksesta poimittu kohta, jossa Fjordman kertoo tulleensa samoihin johtopäätöksiin kuin Halla-aho.

Mutta palataan tässä vaiheessa siihen kuinka alkutietojen valossa islamistiterrorismin todennäköisyys oli kaikista suurin. Tätä selvää todennäköisyyttä on nyt pyritty kumoamaan ja ollaan esitetty, että spekulaatiot johtuivatkin pelkästään rasistisista asenteista muslimeja kohtaan, mitkä meihin kaikkiin ympäri maapalloa on aivopesty jonkun näkymättömän koneiston avulla. Todisteena tästä ollaan heiluteltu Europolin vuoden 2010 terrorismiraporttia, jossa islamistien syyksi on tilastoitu vain kolme iskua. Nämä kolme iskua pitävät sisällään vuonna 2010 suoritetut, epäonnistuneet ja estetyt iskut. Raportista selviää myöskin pidätysten määrä, joista islamisteille on merkitty 179 kappaletta. Seuraavaksi tuomioiden ja syytteiden määrä, joista islamisteille on merkitty 84 kappaletta.

Islamisteja sekä pidätetään, syytetään, että tuomitaan toiseksi eniten kaikista ryhmistä, iskuja he tekevät kolmanneksi eniten. Ryhmät ovat separatistit, vasemmistolaiset, oikeistolaiset, yksittäiset ja ei luokitellut. Separatistit tekevät selvästi eniten terrori-iskuja Euroopassa ja heitä myöskin pidätetään, syytetään sekä tuomitaan eniten. Vasemmistolaiset tekevät toiseksi eniten iskuja ja heitä pidätetään, syytetään ja tuomitaan kolmanneksi eniten. Norjalla ei ole päällänsä separatistisen tai vasemmistolaisen terrorismin uhkaa, mutta Norja taas oli varautunut islamistiterroristien iskuun. No mites sitten sen oikeistoterrorismin todennäköisyyden kanssa? Pyöreät nolla iskua, nolla pidätystä, nolla syytöstä ja nolla tuomiota koko Euroopassa vuonna 2010.

Tämän samaisen raportin mukaan siis jolla suvaitsevaiset pyrkivät osoittamaan islamistiterrorismin marginaalisuuden voidaan osoittaa, että oikeistoterrorismi ja sen uhka on täysin olematonta.

Demari- ja Vasemmistonuoret päätyivät iskun jälkeen huolestumaan oikein kovasti oikeistoterrorismin kasvusta. Heidän mukaansa äärioikeistolaiset hyökkäykset ovat yleistyneet Suomessa viime vuosien aikana. Esimerkkeinä näistä esitetään hyökkäystä seksuaalivähemmistöjen Pride-kulkueeseen, netissä leviävää ”vihapuhetta” sekä äärioikeistolaisten toimijoiden uhkauksia tasavertaisuuden puolesta työskenteleviä tahoja vastaan. Erityisen huolestuneita kyseiset nuorisojärjestöt ovat nimen omaan rasismista ja ”vihapuheesta”. Viranomaisten tulisi kuulemma asettaa äärioikeistolaisten ryhmien toiminnan lopettaminen prioriteetikseen.

POLAMKin tekemän vuosiselvityksen mukaan poliisille tehtiin vuonna 2009 yhteensä 1007 rikosilmoitusta viharikoksista. Määrä on enemmän kuin edellisenä vuotena jolloin ilmoituksia tehtiin 859. Toisaalta taas tänä vuonna rasistisia rikoksia on kirjattu tammi–kesäkuussa 141 kappaletta, mikä on 17 prosenttia vähemmän kuin viime vuoden vastaavana aikana. Poliisin tuoreessa tilastoraportissa arvioidaankin alkuvuoden tietojen perusteella, että rasistisia rikoksia kirjataan tänä vuonna yhteensä 271 kappaletta, mikä on vähemmän kuin kertaakaan sitten vuoden 2005.

Tietyt suvaitsevaiset tahot ovat vuosien saatossa esittäneet, että Suomen maahanmuuttopolitiikan ongelmakohdat, maahanmuuttajien aiheuttamat kustannukset, maahanmuuttajien rikollisuus ja itse maahanmuutto on marginaali-ilmiö ja maahanmuuttokritiikki taas täysin marginaalitouhua. Tällä verukkeella iso osa kritiikistä onkin pyritty sivuuttamaan ja se loput sitten aktiivisella rasistiksi haukkumisella. Meidän kuulemma pitäisi keskittyä isompiin ja merkittävämpiin asioihin. Kuten vihapuheeseen, kysyy blogisti?

Pelkästään romanialaiset yksin tekivät vuonna 2009 Suomessa 2378 omaisuusrikosta ja yhteensä heitä epäiltiin 2634 rikoslakirikoksesta. Pelkästään vuonna 2009 Romanian kansalaisia oli maassamme 1183 henkilöä ja Bulgarian kansalaisia 714 henkilöä. Bulgarian kansalaiset tekivät tuolloin 739 turvapaikkahakemusta, vaikka EU:maan kansalaisina heidän hakemuksensa olivat ilmeisen perusteettomia.

Siis pelkästään yksi ainoa maahanmuuttopolitiikan pikkuinen yksityiskohta näyttäisi jo lukumäärällisesti olevan monin verroin merkittävämpi, kuin koko rasismikysymys Suomessa. Uusin kulovalkean tavoin levinnyt termimme vihapuhe taas vastaisi virtuaalipoliisi ylikonstaapeli Marko Forssin mukaan kiihottamista kansanryhmää vastaan, julkista kehottamista rikokseen, uskonrauhan rikkomista, laitonta uhkausta ja kunnianloukkausta. Edellä mainitun POLAMKin raportin mukaan näitä piirteitä vastaavia rikosilmoituksia tehtiin 312 kappaletta vuonna 2008 ja 377 kappaletta vuonna 2009.

Vaarallinen vihapuheilmiömme jää siis lukumäärällisesti jalkoihin jo tuolle Bulgarian romanien samana vuonna harjoittamalle turvapaikanhakutehtailulle. Turvapaikanhakutehtailu oli vielä todellakin aivan todellinen todettavissa oleva ilmiö, kun taas viharikosten kohdalla puhumme rikosilmoituksista. Tuomioita kovennetaan rasistisen motiivin takia vain muutamassa tapauksessa vuodessa. Muutamassa tapauksessa vuodessa!

Kuvitelkaa tässä vaiheessa että katsotte elokuvaa, jossa tarinankerronta on nykyajasta ja tästä hetkestä viety menneisyyteen. Olemme Vantaan Rekolan juna-aseman lähellä sijaitsevan turvalaiteyksikön luona, on sunnuntain aamuyön hämärät viimeiset hetket. Turvalaiteyksikön luona häärii joukko epäilyttävän tuntuisia henkilöitä. Tarinankerronta liikkuu toiseen paikkaan. On maanantai 6. kesäkuuta. Samainen epäilyttävien henkilöiden joukko liikkuu ympäri Helsingin katuja. Kuva vaihtuu, turvalaiteyksikkö palaa, Tapaninvainion kylmäasemalle on heitetty polttopullo, Helsingin poliisi eristää Esterinportin tienoota Pasilassa räjähdysuhan takia. Paikalta löytyy räjähtämätön pommi. Hyppäys viime viikkoon. Viron puolustusministeriöön on isketty räjähteiden ja aseen kanssa. Laukauksia vaihdetaan ja hyökkääjä menehtyy.

Suomen iskujen tekijöiksi ilmoittautui anarkistiryhmä, joka kertoo tehneensä iskut solidaarisuuden vuoksi Sosiaalikeskus Satamaa tukeakseen. Sosiaalikeskus Satama ei irtisanoudu iskuista. Viron iskun takana oli äärivasemmistolainen juristi. Kukaan ei ole syyttelemässä vasemmistoa ympäri Eurooppaa. Kukaan ei ole vaatimassa vasemmistopoliitikoiden eroa. Kukaan ei ole varsinkaan kauhistelemassa vasemmistoterrorismin nousua, vaikka todistettavasti jo edellä mainitun Europolin terrorismiraportin mukaan vasemmistoterrori on yleisempää kuin marginaalinen islamistiterrorismi ja olematon oikeistoterrorismi.

Mitä me nyt sitten tästä kaikesta opimme? Me opimme sen, että kaikki maahanmuuttokriitikot ovat vastuussa norjalaisen sekopään tekemästä terrori-iskusta kärkipään poliitikkoja myöten, vaikka se tuomittaisiin ankarasti, mutta vasemmistopoliitikot eivät ole vastuussa edes omassa maassamme tehdyistä anarkistien iskuista, vaikka eivät edes sanoutuisi niistä irti. Me opimme sen, että olematon oikeistoterrorismi on vakava uhka Suomessa, mutta maassammekin iskuja tekevät vasemmistoterroristit, jotka ovat samalla toiseksi eniten terrori-iskuja tekevä ryhmä Euroopassa eivät.

Ja viimeisenä muttei vähäisinpänä me opimme sen, että vihapuhe ja rasismi ovat vakavia ja todellisia uhkia maassamme. Maahanmuuttopolitiikkamme ongelmat puolestaan ovat marginaali-ilmiöitä, vaikka ne jopa pieniin osa-alueisiin jaettuina olisivat lukumäärällisesti merkittävämpiä ongelmia, kuin rasismi ja vihapuhe yhdessä.


Onko Somaliassa nälänhätä?

Tässä on nyt taas parin viime viikon aikana mediassa ja erinäisissä huolestuneissa bloggauksissa toitotettu Somaliassa olevaa tai sitä uhkaavaa nälänhätää. Lyhyen elämänhistoriani aikana olen havainnut Somaliassa olevan aina nälänhätä. Tai tälläisen kuvan ainakin media on meikäläiselle antanut, mitään todisteitahan tästä nälänhädästä en ole nähnyt, jos kuvia kärpäsensyömistä lapsista ei sellaisiksi lasketa.

Nälänhätä. Suomessa vuosina 1866–1868 tapahtunut nälänhätä, suuret nälkävuodet, olivat viimeisin laajamittainen nälänhätä. Se oli järkyttävän tuhoisa väestökatastrofi, jonka aikana kuoli kahdeksan prosenttia Suomen väestöstä. Vain vuosien 1695–1697 suuret kuolonvuodet ylittävät nälkävuosien aikaisen katastrofin laajuuden. On arviotu, että neljännes tai jopa kolmannes koko väestöstä kuoli tuolloin.

Miten on Somalian laita? CIAn laatiman The World Factbookin mukaan Somalian väestö kasvaa 1,603% vuoden 2011 aikana. Niin, kasvaa. Miten Somalian väestö voi kasvaa, jos se kärsii jatkuvasta nälänhädästä? Miksi nälänhätää kärsivä kansa pumppaa jatkuvalla syötöllä uusia kansalaisia kärsimään nälänhätää, joka ei tapa? Somaliassa on lisäksi käytännössä sotatila ja Somalia lähettää maailmalle satoja tuhansia pakolaisia vuosittain. Ja mitä tekee Somalian väestö. Se kasvaa. Niin, kasvaa.

Miksi Somalian väestö kasvaa jatkuvasta nälänhädästä, sisällissodasta ja pakolaisuudesta huolimatta? Mikä ihmeen nälänhätä se semmoinen on, joka ei tapa?

Lisäys.

Tässä on Suomen väestönkehitys, jossa näkyy suurten nälkävuosien aiheuttama väestönmenetys.

Tässä on Somalian väestönkehitys kolmella eri kuvalla.

Kaikista kolmesta ilmenee Somalian sisällissodan alkamisen aikainen notkahdus, jolloin Somalia lähetti kaikista eniten pakolaisia maailmalle. Muuten kehitys on tämän jälkeen ollut melkoisen tasaista.

Lisäys2.

WHO:n vuonna 2006 julkaiseman Mortality Country Fact Sheetin mukaan Somalian kuolleisuus on pysynyt suhteellisen samana viimeiset 30 vuotta. Tosin tämä voidaan varmasti sanoa vain alle 5 vuotiasta, koska muista ikäryhmistä ei ole kausittaista tietoa tarjolla. Alle 5 vuotiaita kuolee 225 tuhatta henkeä kohden. Aikuisia kuolee 476 tuhatta henkeä kohden.

Alle 5 vuotiaiden yleisimmät kuolinsyyt ovat..

  • 24% keuhkokuume
  • 23% vastasyntyneiden kuolleisuus
  • 19% ripulitaudit
  • 7% tuhkarokko
  • 5% malaria
  • 3% vammat
  • 1% HIV/AIDS
  • 19% muut syyt
  • Somalia esittäytyy edukseen varsinkin pienellä vastasyntyneiden kuolleisuudella verrattuna muihin Somaliankaltaisiin maihin, joissa vastasyntyneiden kuolleisuus on 43% luokkaa.

    Kaikkien ikäluokkien kuolinsyyt ovat..

  • 11% vastasyntyneiden kuolleisuus
  • 11% alempien hengitysteiden infektiot
  • 9% ripulitaudit
  • 7% tuhkarokko
  • 6% tuberkuloosi
  • 4% sota
  • 4% sepelvaltimotauti
  • 3% HIV/AIDS
  • 3% jäykkäkouristus
  • 3% malaria
  • Huomatkaamme, että nälänhätää ei luetella ollenkaan. Se saattaa tosin olla mukana tuossa alle 5 vuotiaiden muut syyt kohdassa, mutta ilmeisesti määrällisesti se ei ole mitenkään merkittävä kuolinsyy, koska sitä ei mainita erikseen. HIV/AIDS mainitaan 1% osuudella.

    Somaliassa voi olla tai voi olla olematta nälänhätä.


    Suvaitsevaiset ovat Suomen Breivikkejä

    En nyt enempää ota kantaa siihen kuinka älyttömiä äärisuvisten ja äärimokuttajien avautumiset ovat olleet tuon Norjan iskun jälkeen. Kirjoitan siitä ehkä myöhemmin kun pöly on hieman laskeutunut ja koko tapahtumaketjua voi analysoida paremmin. Mutta joo. Norjan poliisi ei ollut ehtinyt edes noukkia vedessä kelluvia ruumiita kyytiinsä Utøyan saaren edustalta, kun suomalaiset äärisuvaitsevaiset ja äärimokuttajat(SÄSjÄM) vetivät Suomessa välittömästi Breivikistä yhtäläisyysviivan suomalaisiin maahanmuuttokriitikoihin.

    Heitä ei häiritse tässä ensinnäkään uhrien haudoilla hyppiminen omien poliittisten intressien ajamiseksi ja poliittisten vastustajiensa lyömiseksi eikä heitä toiseksikaan häiritse se, että Breivikin ajatusmaailma poikkeaa täydellisesti suomalaisista maahanmuuttokriitikoista. Breivik ei uskonut demokraattiseen päätöksentekoon, suomalaiset maahanmuuttokriitikot uskovat. Breivik ei uskonut pystyvänsä vaikuttamaan politiikalla, suomalaiset maahanmuuttokriitikot uskovat. Breivik halusi vaientaa poliittiset vastustajansa, suomalaiset maahanmuuttokriitikot eivät. Breivik demonisoi vastapuolensa, suomalaiset maahanmuuttokriitikot eivät. Breivik kannattaa väkivaltaa, suomalaiset maahanmuuttokriitikot eivät.

    Ainut asia siis mikä suomalaisia maahanmuuttokriitikoita ja Breivikiä yhdistää on, jep, maahanmuuttokritiikki. Yhtä lailla siis Breivik olisi voitu yhdistää kristittyihin, muihin väkivaltaisiin norjalaisiin tai WoWin pelaajiin. Mikä siis Suomessa tehtiinkin. Lisäksi hänet oltaisiin voitu yhdistää anti-natseihin tai pro-homo-liikkeisiin. Näin ei kuitenkaan jostain syystä tehty. Ehkäpä tälläinen yhdistäminen vaikutti joidenkin SÄSjÄMien mielestä idioottimaiselta? Niinpä.

    Breivikistä Suomessa alkunsa saaneesta keskustelusta voidaan kuitenkin tehdä yksi kriittinen havainto. SÄSjÄMit vaativat nyt verkon anonymiteetin poistoa. SÄSjÄMit leimaavat nyt kaiken maahanmuuttokritiikin ”vihapuheeksi” ja haluavat kieltää sen. SÄSjÄMit siis haluavat hyökätä rajusti sananvapautta vastaan ja tätä he ovat jo tehneetkin Hommaforumiin kohdistuvien jatkuvien palvelunestohyökkäysten kautta. SÄSjÄMit demonisoivat poliittiset vastustajansa natseiksi, rasisteiksi, hommahomoiksi, hompansseiksi ja nyt tietenkin uusimpana pikku-Breivikeiksi. SÄSjÄMit yllyttävät ihmisiä väkivaltaan maahanmuuttokriitikoita kohtaan, mikä ilmenee mm. tappouhkauksina meitä ja meidän perheenjäseniämme kohtaan. SÄSjÄMit haluavat sulkea maahanmuuttokriitikot pois demokraattisesta päätöksenteosta.

    Kyllä tätä hulabaloota katsellessa homma näyttäisi ihan siis siltä, että SÄSjÄMien ajatusmaailma on hämmästyttävän samankaltainen Breivikin ajatusmaailman kanssa ja heidän tavoitteensa näyttävät myöskin olevan kuin yks yhteen. Eli eipä tässä voi sitten muuta johtopäätöstä tehdä, kuin todeta juuri SÄSjÄMien olevan niitä Suomen Breivikkejä.


    Faktaa rattijuopoista – Merja Kyllönen kuulolla!

    Helsingin Sanomat kertoi tänään, että uusi liikenneministerimme Merja Kyllönen (vas) haluasi laskea autoilijoiden promillerajan 0,2:een 0,5:stä. Jutussa ei kerrota miksi liikenneministerimme haluaa laskea promillerajaa, mutta blogisti epäilee että takana on tietämättömyys rattijuopumuksesta sekä sen syistä että vaaroista. Tätä kirjoitusta voitaneen kai pitää jonkinlaisena avoimena kirjeenä liikenneministerillemme, joten olehan Kyllönen kuulolla! Tiedot perustuvat Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen Rikollisuustilanne 2009 -raporttiin, VALT:n vuosiraporttiin 2008, VALT:n tutkimukseen alkoholionnettomuuksista 1999-2008 sekä VALT:n ennakkotietoihin alkoholionnettomuuksista 2010. Osa tekstistä on lainattu suoraan lähdemateriaalista.

    Poliisin tietoon tuli noin 23 200 rattijuopumusta vuonna 2009. Poliisin arvion mukaan puhallutuksia suoritetaan nykyisin noin 1,5–2 miljoonaa kertaa vuodessa. Tämän tiedon valossa rattijuopumuksia olisi ollut 11–15 tuhatta puhallutusta kohti vuonna 2009. 53% poliisin tietoon tulleista rattijuopumuksista ylitti 1,2 promillen rajan, eli törkeitä rattijuopumuksia oli 12 260 kappaletta ja alle 1,2 promillen rattijuopumuksia oli 10 943. Vuonna 2009 tehdyssä koko maan kattavassa ratsiatutkimuksessa rattijuoppoja oli 0,14 prosenttia 108 872 tarkastetusta ajoneuvon kuljettajasta (eli yksi noin 700 kuljettajasta). Rattijuopumukseen syyllistyneiden osuus on pysynyt samalla tasolla (0,14–0,21%) viimeisen 10 vuoden ajan.

    Ja nyt sitten tarkkana. Valtaosa ratsiatutkimuksissa esiin tulleista tapauksista (vaihdellen 66–85% välillä vuosina 1996–2008) oli alle 0,5 verenalkoholipromillen tapauksia, eli ns maistelleita. Erillisselvityksen (Salusjärvi 2004) mukaan maistelleille (veren alkoholipitoisuus alle 0,5 promillea) sattui 51 kuolemaan johtanutta onnettomuutta vuosina 1990-2002. Siis alle 5 vuodessa, joka vastaa noin prosenttia kaikista rattijuopumusonnettomuuksissa kuolleista. Arvoisa liikenneministeri, tämä ryhmä on juuri se ryhmä johon promillerajan laskeminen oletetusti vaikuttaisi. Mitään näyttöä ei ole, että emme menettäisi näitä viittä ihmishenkeä vuosittain promillerajaa laskemalla, koska näitä onnettomuuksia ei voida yhdistää alkoholin käyttöön. Ajaahan ihminen selvinkin päin kolareita.

    Lähes aina rattijuoppo ajaa kuolinonnettomuuden vahvassa humalassa. Vuonna 2009 heistä 93% ylitti törkeän rattijuopumuksen rajan. Vuosina 1999–2008 onnettomuuden sattuessa alkoholin vaikutuksen alaisena ajaneista kuljettajista yli 80% oli vähintään 1,2 promillen humalassa ja näistä vuosina 2006-2010 noin 40% oli vähintään 2,00 promillen humalassa. Useiden tutkimusten (ks. Mäki 1983; Peltoniemi 1991) perusteella näyttää siltä, että kuljettajan onnettomuuteen joutumisen todennäköisyys kasvaa jyrkästi vasta veren alkoholipitoisuuden ylitettyä 0,8 promillen rajan.

    Ylinopeuden ajo oli tavallista alkoholin vaikutuksen alaisille kuljettajille sekä yhteentörmäyksissä että erityisen korostuneena yksittäisonnettomuuksissa. Alkoholionnettomuuksista 71 % oli yksittäisonnettomuuksia. Rattijuopon ajoneuvossa turvavyön käytön laiminlyöminen oli myös molemmissa onnettomuustyypeissä ja sekä kuljettajille että matkustajille yleistä. Kuljettajista 70–80% ja matkustajista 70% ei käyttänyt turvavyötä.

    Sivulliset vahingoittuvat rattijuopumusonnettomuuksissa selvästi harvemmin, kuin rattijuoppo itse tai hänen matkustajansa. Vuosittain noin joka kymmenes rattijuopumusonnettomuuksissa kuollut ja joka kuudes loukkaantunut on joku muu, kuin rattijuoppo itse tai hänen matkustajansa. Vuonna 2009 rattijuopumusonnettomuuksissa kuolleiden osuus oli 24 prosenttia (28 % vuonna 2008) ja loukkaantuneiden osuus 12 prosenttia (11 % vuonna 2008) kaikista samana vuonna tieliikenneonnettomuuksissa kuolleista ja loukkaantuneista. Vuonna 2009 uhrina oli rattijuoppo itse tai matkustajat 91% tapauksista, sivullinen 9% tapauksista. Loukkaantuneista 86% oli rattijuoppo itse tai matkustajat, sivullinen 14% tapauksista. Vuosien 2000-2009 keskiarvot: kuolleina rattijuoppo itse tai matkustajat 92,125%, sivullinen 7,875%. Loukkaantuneina rattijuoppo itse tai matkustajat 84,875%, sivullinen 15,125%.

    Rattijuopumuksen uusimista Helsingissä koskeneen selvityksen (Seppä 1992) mukaan vuonna 1990 rattijuopumukseen syyllistyneistä runsas kolmannes (37%) oli vuosina 1986–1990 (51% vuosina 1972–1990) jäänyt vähintään kerran aikaisemmin kiinni rattijuopumuksesta. Uusijoista noin puolet (51%; 63% vuosina 1972–1990) oli syyllistynyt rattijuopumukseen vähintään kaksi kertaa aikaisemmin. Moninkertaisia uusijoita (vähintään 5 aikaisempaa rattijuopumusta) oli kaikista rattijuopumukseen syyllistyneistä 5 prosenttia (11% vuosina 1972–1990) ja uusijoista 15 prosenttia (22% vuosina 1972–1990). Vuoden 1990 aikana rattijuopumukseen syyllistyneistä noin joka kymmenes (9%) uusi rikoksensa saman vuoden aikana. Näiden uusijoiden osalle kertyi neljännes (25%) vuoden 1990 rattijuopumusrikoksista.

    Tuoreen selvityksen (Impinen ym. 2009) mukaan joka kolmas vuosina 1993–2007 rattijuopumuksesta kiinni jäänyt uusi tekonsa tuona aikana. Pitemmällä 15 vuoden ajanjaksolla noin joka toinen ehtii uusia tekonsa. Uusimisriski oli tutkimuksen mukaan erityisen suuri huumeita käyttäneillä, miehillä, nuorilla sekä niillä, joiden veren alkoholipitoisuus oli kiinni jäädessä keskimääräistä korkeampi. Sellaisilla kuljettajilla, jotka jäivät kiinni arkipäivisin ja päiväsaikaan uusimisriski oli myös suurempi kuin muilla.

    Tiedot viittaavat odotusten mukaisesti siihen, että uusimisriski on ylipäätään suurin päihderiippuvaisilla kuljettajilla. Alkoholiongelmaisten kuljettajien ohella toinen rattijuopumukseen usein syyllistyvä ryhmä koostuu ns. ongelmakuljettajista. Ongelmakuljettajia voidaan luonnehtia henkilöiksi, joille on ominaista omaan sisäiseen kontrolliin luottaminen, riskialtis elämäntyyli, runsas alkoholinkäyttö sekä välinpitämättömyys toisten turvallisuutta ja yhteiskunnan asettamia normeja kohtaan (ks. Heinonen & Lehto 1991; Mikkonen 1991).

    Kaikki nämä edellä mainitsemani seikat huomioon ottaen esitän johtopäätökseni. Rattijuoppo ei ole vaarallinen juuri kenellekään muulle, kuin itselleen sekä kyydissään oleville. Tyypillinen rattijuoppo on yhteiskunnan säännöistä vähät välittävä ongelmaihminen, joka ajaa toistuvasti humalassa, ylinopeutta ja ilman turvavyötä. Promillerajan laskeminen ei tule vaikuttamaan mitenkään tähän kyseiseen ryhmään, mutta tavalliseen lakia kunnioittavaan kansalaiseen se tulee vaikuttamaan varmasti. Ehkäpä jos promillerajaa lasketaan, niin pian meillä on 23 000 tilastoidun rattijuopon tilalla 50 000 tilastoitua rattijuoppoa, rutkasti lisää sakkotuloja, kortittomia kuljettajia ja siis ihmisiä jotka eivät ole vaarantaneet liikenneturvallisuutta mitenkään.


    Suomeen tarvitaan demokratia-tuomioistuin

    Viimeisiä eduskuntavaaleja seuranneiden takinkäännön Suomenmestaruuskisojen jälkeen on käynyt varsin selväksi, että suomalainen demokratia on täysin rikki. Likimain puolet valituista edustajista unohti välittömästi vaalien jälkeen ne lupaukset ja puheet, joiden ansiosta kansa äänesti heitä eduskuntaan. Suomessa tämä on mahdollista sen takia, että edustajien tekemät lupaukset eivät sido heitä mihinkään eikä kauniiden vaalipuheiden unohtuessa heille koidu minkäänlaisia seuraamuksia.

    Useassa muussa demokratiaksi itseään kutsuvassa maassa tälläinen toiminta olisi erittäin häpeällistä edustajalle sekä puolueelle ja edustaja todennäköisesti erotettaisiin tai hän eroaisi itse tehtävästään, mutta ei Suomessa. Meillä poliitikot selittävät valehtelun ja äänestäjien pettämisen olevankin vastuun kantamista. Rehellisyys on harvinaisuus, jota kummastellaan ja se saattaa jopa johtaa eduskuntaryhmästä erottamiseen.

    Äänestäjien ”kuluttajansuoja” ei toteudu

    Tämän johdosta tarvitsemmekin Suomeen demokratiatuomioistuimen, jonka tarkoitus on vahtia ja seurata kansanvallan toteutumista ja jakaa tuomioita demokratian vastaiselle päätöksenteolle ja politikoinnille. Tuomioistuimen tulee tarkkailla aivan kaikkea demokraattista päätöksentekoa, kunnallisesta valtakunnalliseen, yksittäisestä edustajasta puolueeseen ja kokonaisesta kunnallisvaltuustosta tai eduskunnasta kansanäänestyksiin asti. Mikäli esimerkiksi kunta järjestää neuvoa-antavan kunnallisäänestyksen, mutta päättää päinvastoin kuin äänestyksen tulos on, niin kunnallisvaltuusto on tehnyt demokratian vastaisen päätöksen ja se tulee tällöin tuomita.

    Arviointimateriaalina tuomioistuin käyttäisi vaalikonevastauksia ja vaalilupauksia joita edustajat tekevät. Näitä verrataan edustajien tekemiin päätöksiin ja ristiriitaisuuksien ilmetessä punnitaan onko edustaja toiminut demokratian vastaisesti. Puolueiden kohdalla tehtyjä päätöksiä verrataan vaaliohjelmiin, sekä puolueiden sisäistä demokratiaa seurataan. Jos puoluekokouksessa puolueen jäsenet esimerkiksi äänestävät jotain asiaa vastaan, mutta puoluejohto päättää siitäkin huolimatta ottaa tätä asiaa puoltavan kannan niin puolueen toiminta tulee tuomita demokratian vastaiseksi.

    Demokratiatuomioistuin tarkkailee myöskin kunnallisvaltuustojen, sekä eduskunnan päätöksentekoa ja vertaa tehtyjä päätöksiä kansan yleiseen mielipiteeseen. Kansan yleinen mielipide, jos se on epäselvä, pyritään selvittämään mielipidetutkimuksilla. Apuna arvioinnissa tuomioistuin käyttää asiantuntijaneuvostoa, jonka jäsenet ovat poliittisesti sitoutumattomia. On esimerkiksi täysin kestämätön ajatus, että poliitikot itse päästettäisiin arvioimaan omaa demokraattisuuttaan. Lisäksi tuomioistuimen apuna tulee käyttää kansalaisjärjestöjen arvioita demokratian toteutumisesta.

    Tuomioistuinta tarvitaan osaksi myös siksi, koska suomalainen media ei hoida sille kuuluvia tehtäviä. Juuri median pitäisi toimia politiikan vahtikoirana, mutta Suomessa se toimiikin sen sylikoirana.

    Kaavio demokratiatuomioistuimen toiminnasta.


    Kun demokratia kuoli

    En tiedä tarkalleen ottaen milloin ja miten se tapahtui, koska olen seurannut maamme poliittista kulttuuria vasta muutaman vuoden ajan. Jotkut sanoivat, että se kuoli jo 70-luvulla, joidenkin mielestä se tapahtui vuonna 1994 kun Suomi päätti liittyä Euroopan Unioniin. Se mikä on varmaa on, että se on kuollut tai ainakaan mitään elonmerkkejä se ei enää näytä. Viimeisimmät vaalit vahvistavat havainnon ja todennäköisesti tänä vaalikautena hyväksyttävä perustuslain uudistus on viimeinen naula sen arkkuun. Kun Suomesta tulee EU-osavaltio, niin ei meillä ole enää mitään valtaa päättää omista asioistamme.

    Suomessa ei ole demokratiaa. Demokratia tarkoittaa kansan valtaa. Edustuksellisessa demokratiassa tämä tarkoittaa sitä, että kansa valitsee edustajansa ja edustajat toimisivat kansan antaman mandaatin voimalla maansa hyväksi vaalilupaustensa mukaisesti. Näin teoriassa. Suomessa edustuksellinen demokratia toimii siihen asti, kun äänet on laskettu. Tämän jälkeen edustajien mielipiteillä ja kannoilla ei ole merkitystä, vaikka kansa on nimen omaan valinnut edustajansa näiden takia. Tällöin vallan ottaa puolueiden puheenjohtajat ja varsinkin pääministerin puolueen johto.

    Eivät äänestäjät äänestä ehdokkaita sen takia, että he toimisivat vaalilupaustensa vastaisesti. Takin kääntäminen ei ole mitään vastuun ottamista, vaan se on valehtelua, petosta. Jos jokaisen edustajan selkäranka vääntyy aina oman puolueen tai suurimman puolueen johdon vaatimuksiin, niin yhtä lailla voisimme valita edustajamme täysin arvalla. Esimerkiksi edustajistamme 135 vastasi vaalikoneisiin, että Suomen ei kuulu jatkossa tukea ahdinkoon joutuneita EU-maita, mutta Portugalin äänestyksen tulos oli lähes tarkalleen päinvastainen: jaa-ääniä kertyi 137.

    Nyt hyvin moni onkin totaalisen pettynyt demokratiamme toimintaan tai toimimattomuuteen. Suomalainen demokratia näyttäisi olevan teatteria ja eduskuntatalo on sen päänäyttämö. Neljä vuotta jaksoimme odottaa, että pääsisimme vaikuttamaan maamme suuntaan, mutta mitään ratkaisevaa ei tapahtunutkaan. Sama vanha politiikka jatkaa nyt siis kulkuaan, jaksaako kansa odottaa taas neljää vuotta? Neljään vuoteen meillä ei ole mitään mahdollisuutta vaikuttaa mihinkään. Neljän vuoden ajan valta ei ole kansalla, vaan suurimman puolueen johdolla. Neljän vuoden päästä meillä on taas muutama viikko, ehkä kuukausi aikaa leikkiä että me voimme vaikuttaa. Savua ja peilejä.

    Miten kansa voi vaikuttaa maamme asioihin seuraavan neljän vuoden aikana? Ei mitenkään. Miten kansa voi saada ääntänsä kuuluviin seuraavan neljän vuoden aikana? Ei mitenkään. Miten kansa voi vaikuttaa seuraavissa vaaleissa? Ei mitenkään. Vaalilupaukset eivät sido mihinkään, takkinsa voi kääntää samana päivänä, kun äänestyspaikkojen ovet sulkeutuvat, eikä kukaan voi tehdä tälle mitään, eikä seuraamuksia ole. Ainakaan siis seuraavaan neljään vuoteen. Neljä vuotta on pitkä aika äänestäjän kuluttajan suojan toteutumiseen. Aivan liian pitkä aika ja lopulta mitään todellisia vaikutusmahdollisuuksia ei edes ole. Kuka kehtaa kutsua tätä demokratiaksi?