Jalkaväkimiinoista luopuminen on täysin järjetöntä

Eduskunta se sitten päätti ratifioida Ottawan sopimuksen ja luopua jalkaväkimiinoista. Ei voi muuta kuin ihmetellä, kuinka suurella typeryydellä ja vähällä järjellä tämä päätös tehtiin.

Huomioidaanpa nyt ensinnäkin muutama seikka. Hallitusohjelman mukaisesti puolustusbudjettia leikataan ensi vuonna 200 miljoonaa euroa. Tämä ei kuitenkaan ole ihan koko totuus, vaan summa kasvaa toisen mokoman lisää vuoden 2009 selonteon pohjalta tehtyjen säästölinjausten takia.

Lisäksi puolustusvoimien uudistus maksaa arviolta sata miljoonaa euroa, joten Kasarmintorilla puhutaan 500 miljoonan euron säästöistä. Summa on aivan huikea, koko puolustusbudjetti vuonna 2011 oli 2,853 miljardia euroa.

Jo yksinään tämänkaltainen puolustusbudjetin leikkaaminen tulee aivan tosiasiallisesti heikentämään Suomen puolustuskykyä huomattavasti. Jos joku sanoo toisin, voitte nauraa hänelle päin naamaa ja haukkua hulluksi, minun luvallani.

Venäjä taasen aikoo kasvattaa puolustusbudjettiaan 500 miljardilla eurolla vuosina 2011–2020. Se myöskin sijoittaa erikoisjoukkoja, helikoptereita ja maahanlaskujoukkojaan Suomen rajan tuntumaan. Venäjä on täysin todellinen uhka Suomelle. Sen sotastrategia perustuu hyökkäykseen, valloittamiseen. Suomen maa-alueiden haltuunotto kuuluu siis Venäjän sotastrategiaan.

Suomella on 1313 kilometriä maarajaa Venäjän kanssa. Puolustusstrategiamme on aina pohjautunut siihen, että koko tätä rajaa ja koko Suomen maa-aluetta täytyy pystyä puolustamaan. Ja näinhän sen pitääkin olla. Kuka päättää tulevaisuudessa siitä kenen synnyin- ja asuinkunta luovutetaan viholliselle ilman taistelun taistelua?

Jalkaväkimiina on aivan ylivertainen puolustusase koko Suomen puolustamisen kannalta. Jo sen pelkän olemassaolon tiedostaminen jäytää hyökkääjän jalkaväen moraalia. Jalkaväkimiinat ovat rakenteeltaan yksinkertaisia, varmatoimisia ja edullisia valmistaa ja varastoida pitkiksi ajoiksi.

Siksi puolustuksellisesti suuntautuneet, vähäisellä rahoituksella toimivat, yleensä suurta aluetta puolustavat asevelvollisuusarmeijat, kuten Suomi, ovat käyttäneet niitä kaikkialla maailmassa. Jalkaväkimiinoista luopuminen tulee aivan varmasti heikentämään puolustuskykyämme merkittävästi.

Millä perusteilla jalkaväkimiinoista sitten luovutaan? Kuulemma Afrikan hiekka-aavikoilla siviilit ja elukat astuvat niihin. En tiedä miten tämä liittyy Suomeen, koska Suomi ei kylvä jalkaväkimiinojaan Afrikan hiekka-aavikoille. Paikalliset sotaloordit kylvävät niitä sinne. Tämä peruste on yhtä pätevä kuin jos sinun asuinkuntasi päättäjät kieltäisivät uimisen kunnan järvissä, koska Turun Aurajokeen hukkuu ihmisiä.

Jalkaväkimiina on kuulemma kauhea ja moraaliton ase. Jalkaväkimiina on puolustusase, mikä siis on kohdistettu maahamme tunkeutuvaa hyökkääjää vastaan. Mielestäni maahan hyökkääminen on hyvin paljon kauheampaa ja moraalittomampaa, kuin siltä puolustautuminen. En näe myöskään mitään merkitystä sillä kuoleeko hyökkääjä miinaan, vai rynnäkkökiväärin luotiin.

Kuulemma Suomi näyttää myöskin mallia edellämainituille sotaloordeille, että näin näistä luovutaan, luopukaa tekin. Jotenkin minusta tuntuu, ettei Afrikan hiekka-aavikoiden sotaloordit välitä pätkän vertaa jostakin tuhansien kilometrien päässä olevan valtion tekemisistä tai tekemättä jättämisistä. He todennäköisesti tuntevat meidät ennemminkin avokätisestä sosiaaliturvasta, kuin Ottawan sopimuksen ratifioinnista.

Yksikään siviili ei ole koskaan haavoittunut, kuollut, saati siis astunut suomalaiseen jalkaväkimiinaan. Suomalaisista miinoitteista tehdään tarkat piirustukset, joidenka perusteella ne voidaan kerätä maastosta jälkikäteen pois. Suomi siis käyttää jalkaväkimiinojaan erittäin vastuullisella tavalla. Miksei tälläisen mallin näyttäminen kelpaa?

Jalkaväkimiinat aiotaan kuulemma korvata jollain vähemmän moraalittomalla ja kauheammalla aseella. Oletteko muuten kuulleet mikä tämä ase tulee olemaan? No en ole minäkään kuullut ja vähän epäilyttää, että tuleeko sellaista olemaankaan. Ja vähän perse edellä puuhun meiningillähän tässä muutenkin mennään.

Yleensä korvaava asia on ollut jo olemassa, kun edellisestä on luovuttu. Eipä siitäkään mitään olisi tullut, jos aikoinaan analogisista tv-lähetyksistä oltaisiin luovuttu tuosta vaan ja sitten myöhemmin vasta keksitty digitaaliset lähetykset.

Jotenkin se vaan tuntuu siltä, että jalkaväkimiinoista luopuminen tehtiin vain yhden syyn takia. Kansanedustajamme voivat nyt olla hyviä ihmisiä ja moraalisäteillä hienoissa cocktailpöydissä. Enkä pidä tätä edes minään huonona arviona siitä todellisesta syystä. Toisaalta kyseessä voi myöskin olla se silkka typeryys, naivius, idiotismi.

Oli syy mikä tahansa, niin täysin järjetön se oli, mutta näin sitä ihan noin vain heikennettiin tahallisesti Suomen puolustuskykyä täysin heppoisin ja järjettömin perustein.

Advertisement

Sammutetuin lyhdyin kohti NATO:a?

Suomen puolustusbudjettia aiotaan leikata 200 miljoonalla eurolla. Tämä on 10% koko puolustusbudjetista. Summa on huima ja sen saavuttamiseksi todennäköisesti useita varuskuntia joudutaan lakkauttamaan, upseeristoa irtisanomaan, kertausvuorokaudet puolittamaan ja varusmiesten metsäaamuja vähentämään huomattavasti. Nyt on myöskin puhuttu siitä, että 200 miljoonaa ei riitä vaan leikkaustarpeen määrä olisikin 400 miljoonaa.

Kumpikin tarkoittaisi Suomen puolustuskyvyn merkittävää heikentämistä. Enää koko Suomea ei välttämättä pystyttäisi puolustamaan. Onko juuri sinun synnyin- tai kotikuntasi se, joka tullaan luovuttamaan viholliselle ilman taistelun taistelua? Kuinka hyvin sotilaallakaan sitten riittää motivaatio puolustaa isojen herrojen Helsinkiä, jos sotilaan omalla rajakunnalla ei ole vallassa oleville mitään väliä.

Eräässä vanhemmassa kirjoituksessani missä vastustin puolustusbudjetin leikkausta jo totesinkin, että tämä leikkaustarve ei ole todellinen vaan sitä ohjaavat poliittiset tavoitteet. Suomea ollaan viemässä sammutetuin lyhdyin kohti NATO:a, koska Katainen on jo näin mahdollisesta kansalaisten vastustuksesta huolimatta mennyt NATO:n herroille lupaamaan.

Kataisen maine NATO:n herrojen pöydässä on paljon tärkeämpää, kuin Suomen puolustusvoimien taistelukyky. Tämä on fakta. Olisihan se nyt täysin kestämätöntä, että Katainen joutuisi mukamas perumaan lupauksensa, mikä jo alkujaankin tehtiin ilman minkäänlaista kansalaiskeskustelua Suomen kansan kanssa. Eihän nyt meille suinkaan kuulu se asia, miten me haluamme omaa maatamme puolustaa.

Se voidaanko Suomen koskemattomuus NATO:on liittymättä turvata on samantekevä tekijä tässä yhtälössä. Näin se vaan on. Tulevaisuudessa puolustusta tullaan leikkaamaan vuosi vuodelta enemmän ja enemmän mukamas juurikin näihin säästötarpeisiin vetoamalla. Samalla kaavallahan on menty jo tähänkin asti. Puolustusvoimat on ollut leikkauslistan kärjessä joka ainoa kerta samaan aikaan, kuin esimerkiksi kehitysyhteistyörahoja on korotettu ja korotettu.

Jossakin vaiheessa olemmekin sitten sellaisessa tilanteessa, missä puolustusministerimme toteaa, että maata ei voida enää jostain ihmeen kumman syystä puolustaa, vaikka jokaisen leikkauksen kohdalla ollaan siihen mennessä vakuuteltu etteivät ne vaikuta puolustuskykyyn. Tilanteeseen ollaan ikäänkuin yhtäkkiä päädytty täysin vahingossa. Sitten onkin oikea aika ehdottaa NATO:on liittymistä.

NATO:on liittyminen tullaan myymään kansalle ainoana ratkaisuna, kun niistä jalkaväkimiinoistakin tuli silloin joskus luovuttua ja varuskuntia on jouduttu ihan pakon edessä lakkauttamaan, eikä se maanpuolustushenkikään ole enää niin korkealla, jostain ihme syystä.

Eduskunta runnoo vanhaan tuttuun ja turvalliseen suomalaiseen päätöksentekotyyliin liittymisen äänestyksessä läpi riippumatta siitä, mitä kansa tai yksittäiset näennäisesti ratkaisua vastustavat edustajat ovat siitä mieltä, onhan meillä katsokaas ryhmäkuri. Ja tämä päivä on lähempänä kuin uskottekaan.

Enemmän kuntia, kiitos

Ensimmäisenä pahoittelen etten ole ehtinyt kirjoitella, saati juuri vastailla kommenttiosioiden kommentteihin. Aloitin opiskelun Tampereella ja tällä hetkellä päivärutiineihini kuuluu 80 minuuttia junamatkustusta, 20 minuuttia bussilla matkustusta ja noin tunnin verran odottelua asemalla. Lisäksi tietenkin itse koulutus. Tämä on vienyt oman veronsa saatavillani olevasta ajasta, sekä vireydestäni, mutta kaippa tämä pikkuhiljaa tästä. Sitten itse asiaan.

Eduskunnassa käydään kiivasta keskustelua siitä, onko kuntauudistus hyvä vai huono asia. Ehtipä Katainen jo kertoakin, että uudistus tullaan tekemään, ihan sama mitä kukakin sanoo. Lähes jokainen edustaja näyttäisi argumentoivan joko sen puolesta, tai vastaan pelkästään kuntatalouden tai palvelujen turvaamisen perusteella. Lähes vuoron perään jokainen siis unohtaa sen päällimmäisen seikan miksi Suomessa oli itsenäistymisen ensiaskeleilla 532 kuntaa. Siksi, koska Suomessa oli 532 selkeästi toisistaan erotettavissa olevaa aluetta.

Toki Suomi ei ole alueellisesti se sama, mitä se oli sata vuotta sitten. Taajamat ovat laajentuneet, kylät ovat yhdistyneet ja uusia asuinalueita on rakennettu roppakaupalla. Joskus kuntaliitokset ovat siis olleet ihan paikallaan ja toisinaan taas sitten kuntien hajoaminen pienemmiksi on ollut tarpeellista. Miksi tämä Suomen jakautuminen erinäisiin toisistaan erotettavissa oleviin alueisiin on sitten niin tärkeä huomio? Kansanvallan takia.

Jokaisella asuinalueella asuu oma väestönsä. Jokaisen asuinalueen väestön on pystyttävä vaikuttamaan oman asuinalueensa kehitykseen. Suomessa tämä on hoidettu kuntajärjestelmällä. Mitä pienempi kunta, sitä paremmat mahdollisuudet sen asukkailla on vaikuttaa kunnallisvaaleissa valittavien valtuutettujen kautta. Tämä järjestelmä on erityisen tärkeä kansanvallan jonkinasteisen toteutumisen kannalta. Suurissa kunnissa oman asuinalueen kehitykseen vaikuttaminen on hyvin vaikeata, joskus jopa mahdotonta.

Otetaanpa vaikkapa esimerkkeinä Lammi ja Hämeenlinna. Lammi on entinen Suomen kunta ja vuonna 2009 tehdyn kuntaliitoksen jälkeen osa Hämeenlinnan kaupunkia. Ennen kunnan lakkauttamista kunnassa oli 5 530 asukasta ja siis tietenkin oma kunnanvaltuustonsa, joka teki päätökset alueen kehityksestä. Hämeenlinnassa taasen oli ennen liitosta 66 131 asukasta. Mitä luulette, että kävi entisen Lammin alueen asukkaiden mahdollisuudelle päättää oman asuinalueensa kehityksestä yhdistymisen jälkeen?

No eihän siinä hyvin käynyt, eikä tulevaisuuskaan näytä ruusuiselta. Käytännössä entinen Lammin alueen kehitys on nyt täysin entisen Hämeenlinnan alueen asukkaiden kätösissä. Ja yhtä vähän niillä Hämeenlinnan joillakin asuinalueiden asukkaillakin on mahdollisuuksia vaikuttaa siihen oman asuinalueensa kehitykseen. Suurissa kunnissa kansanvalta luisuu kunnan- tai kaupunginvaltuuston jäsenten käsiin ja sieltä hallitukselle. Loppujen lopuksi suuren alueen kehityksestä päättääkin kunnan- tai kaupunginjohtaja.

Suuri asukasmäärä vesittää myöskin kokonaan kuntalain suoman kunnallisen neuvoa-antavan kansanäänestyksen ajatuksen. Spekuloidaanpa vaikka, että Hämeenlinnan kaupunki päättääkin perustaa entiselle Lammin alueelle kaatopaikan. Siinä missä ideaa vastustavaa kansanäänestysaloitetta varten entisessä Lammissa riitti kolmisen sataa nimeä, niin Hämeenlinnan suurkunnan osana nimiä pitääkin kerätä kolmisen tuhatta. Käytännössä nimi tarvitaan siis jokaiselta äänioikeutetulta lammilaiselta. Noh jatketaan spekulaatiota. Hämeenlinnan kaupunki toteuttaa äänestyksen. Lammin 3 000 ääntä saa vastaansa Hämeenlinnan 40 000 ääntä. Miten luulette äänestyksessä käyvän?

Kaiken kaikkiaan kuntauudistus siis tietää todella huonoja aikoja kansanvallalle, eivätkä meidän kansanedustajamme edes välitä. Heitä kiinnostaa kuntaliitoksista saadut säästöt ja vielä siinä määrin, että kansanvaltaa ollaan laimentamassa pakolla. Asia pitäisi ratkaista aivan toisella tavalla, kuten esimerkiksi talous ja palveluliitoilla. Näin kuntien asukkaat säilyttävät itsemääräämisoikeutensa ja kuntakenttää voidaan huoletta pirstaloida juurikin niin paljon, mikä on tarpeellista, jotta kansanvalta toteutuisi tasavertaisesti kaikkialla.

Suomeen tarvitaan demokratia-tuomioistuin

Viimeisiä eduskuntavaaleja seuranneiden takinkäännön Suomenmestaruuskisojen jälkeen on käynyt varsin selväksi, että suomalainen demokratia on täysin rikki. Likimain puolet valituista edustajista unohti välittömästi vaalien jälkeen ne lupaukset ja puheet, joiden ansiosta kansa äänesti heitä eduskuntaan. Suomessa tämä on mahdollista sen takia, että edustajien tekemät lupaukset eivät sido heitä mihinkään eikä kauniiden vaalipuheiden unohtuessa heille koidu minkäänlaisia seuraamuksia.

Useassa muussa demokratiaksi itseään kutsuvassa maassa tälläinen toiminta olisi erittäin häpeällistä edustajalle sekä puolueelle ja edustaja todennäköisesti erotettaisiin tai hän eroaisi itse tehtävästään, mutta ei Suomessa. Meillä poliitikot selittävät valehtelun ja äänestäjien pettämisen olevankin vastuun kantamista. Rehellisyys on harvinaisuus, jota kummastellaan ja se saattaa jopa johtaa eduskuntaryhmästä erottamiseen.

Äänestäjien ”kuluttajansuoja” ei toteudu

Tämän johdosta tarvitsemmekin Suomeen demokratiatuomioistuimen, jonka tarkoitus on vahtia ja seurata kansanvallan toteutumista ja jakaa tuomioita demokratian vastaiselle päätöksenteolle ja politikoinnille. Tuomioistuimen tulee tarkkailla aivan kaikkea demokraattista päätöksentekoa, kunnallisesta valtakunnalliseen, yksittäisestä edustajasta puolueeseen ja kokonaisesta kunnallisvaltuustosta tai eduskunnasta kansanäänestyksiin asti. Mikäli esimerkiksi kunta järjestää neuvoa-antavan kunnallisäänestyksen, mutta päättää päinvastoin kuin äänestyksen tulos on, niin kunnallisvaltuusto on tehnyt demokratian vastaisen päätöksen ja se tulee tällöin tuomita.

Arviointimateriaalina tuomioistuin käyttäisi vaalikonevastauksia ja vaalilupauksia joita edustajat tekevät. Näitä verrataan edustajien tekemiin päätöksiin ja ristiriitaisuuksien ilmetessä punnitaan onko edustaja toiminut demokratian vastaisesti. Puolueiden kohdalla tehtyjä päätöksiä verrataan vaaliohjelmiin, sekä puolueiden sisäistä demokratiaa seurataan. Jos puoluekokouksessa puolueen jäsenet esimerkiksi äänestävät jotain asiaa vastaan, mutta puoluejohto päättää siitäkin huolimatta ottaa tätä asiaa puoltavan kannan niin puolueen toiminta tulee tuomita demokratian vastaiseksi.

Demokratiatuomioistuin tarkkailee myöskin kunnallisvaltuustojen, sekä eduskunnan päätöksentekoa ja vertaa tehtyjä päätöksiä kansan yleiseen mielipiteeseen. Kansan yleinen mielipide, jos se on epäselvä, pyritään selvittämään mielipidetutkimuksilla. Apuna arvioinnissa tuomioistuin käyttää asiantuntijaneuvostoa, jonka jäsenet ovat poliittisesti sitoutumattomia. On esimerkiksi täysin kestämätön ajatus, että poliitikot itse päästettäisiin arvioimaan omaa demokraattisuuttaan. Lisäksi tuomioistuimen apuna tulee käyttää kansalaisjärjestöjen arvioita demokratian toteutumisesta.

Tuomioistuinta tarvitaan osaksi myös siksi, koska suomalainen media ei hoida sille kuuluvia tehtäviä. Juuri median pitäisi toimia politiikan vahtikoirana, mutta Suomessa se toimiikin sen sylikoirana.

Kaavio demokratiatuomioistuimen toiminnasta.

Kokoomusedustaja haluaisi torpata vastustajiensa politiikan lainsäädännöllä

Kokoomuksen kansanedustaja Kari Tolvanen kertoo Suomenmaa-lehden kirjoituksessa, että tällä vaalikaudella eduskunnassa tulisi säätää laki, joka torppaisi eduskuntavaaleissa sellaisten henkilöiden ehdokkuuden, joilla on tuomio päällä tai joita epäillään rikoksesta. Nykyisin ehdokkuuden estäminen kuuluu puolueiden omaan harkintaan.

Tähän pitäisi saada ryhtiliikettä. Nytkin eduskuntaan valittujen joukossa on sellaisia henkilöitä, joilla on oikeusjuttu vireillä. Se on eri juttu, jos jollain on nuoruuden hairahduksia 10-20 vuoden takaa. Se ei liene este ehdokkuudelle, Tolvanen sanoo.

Blogisti ihmettelee kovasti mitä kyseisellä uudistuksella saavutettaisiin. Epäilen vahvasti, että kyseisen uudistuksen tarkoitus olisi mahdollistaa käytäntö, jossa eräät tahot voisivat rikosilmoituksia tehtailemalla torpata vastatahojensa poliitikkojen ehdokkuudet.

Tähän mietintään kun vielä lisätään se, miten korkeassa lainkäytön asemassa viimeisen neljän vuoden aikana eri poliittisten suuntausten esittäjiä on kohdeltu. Nopeasti tilanne voisi näyttää siltä, että lainkäyttäjän omaan viiteryhmään kuuluvien mielipiteiden esittäjien rikostutkinnat saatettaisiin loppuun ennätysvauhtia, kun taas päinvastaisia mielipiteitä esittävien henkilöiden rikostutkinnat venyisivät suhteettoman pitkäksi.

Jos kyseinen laki olisi jo ollut voimassa, niin esimerkiksi Helsingin vaalipiiristä Jussi Halla-aho ei olisi todennäköisesti voinut asettua ehdolle ja näin mitä ilmeisemmin olisi käynyt myöskin Hämeen vaalipiirissä James Hirvisaarelle. Blogisti ei epäile hetkeäkään, etteikö persuja vastustavat tahot olisi tarvittaessa saaneet aikaiseksi rikosilmoituksia vaikka jokaisesta persujen ehdokkaasta. Tällöin myöskin poliisin resursseja olisi rasitettu juuri sopivasti, jotta tutkinnan venymistä voitaisiin tosiaankin selitellä rikosilmoitusryöpyllä.

Teoreettisesti tämä kyseinen uudistus voisi myöskin lukita lainsäädännön. Koska kaikista nykyistä maahanmuuttopolitiikkaa arvostelevista poliitikoista voitaisii tehdä rikosilmoitus, niin näiden poliitikkojen ehdokkuudet voitaisiin torpata, jolloin eduskuntaan ei saataisi maahanmuuttopolitiikkaan muutoksia ajavia edustajia. Tällöin maahanmuuttopolitiikka olisi käytännössä lukittu.

Sama koskisi toki esimerkiksi sitä, jos piratismia tai kannabiksen laillistamista edistävät poliittiset mielipiteet tai toiminta tehtäisiin laittomaksi, niin tällöin mikään uudistuksia ajava puolue, kuten esimerkiksi Piraattipuolue, ei voisi toimia. Teoriassa tälläisiä lakeja ei tosin edes tarvittaisi, koska ainahan ehdokkaasta voisi tehdä rikosilmoituksen vaikkapa laittoman verkkolataamisen perusteella.

Eli mikä se Tolvasen ajatus tälläisen uudistuksen takana nyt sitten on? Foliohattuinen puoleni minusta sanoo, että juuri tälläistä yllä kuvailtua käytäntöä tässä haettaisiin, koska Tolvanen ei esimerkiksi esitä uudistukselle mitään perusteita. Jätetään nyt kuitenkin pieni varaus, että kansanedustaja Tolvanen hakisi sittenkin uudistuksella jotakin blogistille toistaiseksi hyvin epäselväksi jäänyttä asiaa ja Tolvanen ei ole vain ajatellut uudistuksesta aiheutuvia seuraamuksia loppuun asti.

Suomi-ilmiö

Jo 80-luvulla Eppu Normaali esitteli huumorin keinoin yhteiskuntakriittistä sanomaa Akun tehdas levynsä kappaleessa Suomi-ilmiö. Kappale arvosteli Yhdysvalloissa Pennsylvanian osavaltiossa, Harrisburgissa tapahtunutta Three Mile Islandin ydinvoimalaonnettomuuden aiheuttamia reaktioita tai pikemminkin niiden puutteita Suomessa. Tälläistähän ei voisi koskaan sattua Suomessa. Suomessa meillä on maailman parhaat päättäjät, jotka eivät tee virheitä tai jos tekevät, niin eivät niitä myönnä tekevänsä.

Vaikka Harrisburgissa täytyy ikkunat sulkea
Voi Suomessa aina huoletta kulkea
Harrisburg on jossain toisella planeetalla
Ei sellaista voi sattua
Koivun ja tähden alla

Voiko täydellisyyttä olla olemassa missään muodossa
Totta toki muunmuassa Olkiluodossa
Ei mikään oo niin viisas kuin insinööri
On täydellisiä
Joka nippeli ja rööri

Uraani halkeaa
Ja tuottaa lamppuun valkeaa
Mutta millään muilla mailla
Kuin Suomella se ei oo riskiä vailla

On erehtymättömyyttä meillä melko valikoima
On UKK, YYA sekä Imatran Voima
Ei mikään vaara meidän kuvioihin mahdu
Jollei sitten Kiinassa
Suomi-Ilmiöitä tapahdu

Uraani halkeaa
Ja tuottaa lamppuun valkeaa
Mutta millään muilla mailla
Kuin Suomella se ei oo riskiä vailla

Uraani halkeaa
Ja tuottaa lamppuun valkeaa
Mutta millään muilla mailla
Kuin Suomella se ei oo riskiä vailla

Uraani halkeaa
Ja tuottaa lamppuun valkeaa
Mutta millään muilla mailla
Kuin Suomella se ei oo riskiä vailla

Ymmärrän mahdottoman hyvin tämän kappaleen sanoman tänä päivänä, kun katselen nykyisten päättäjien tuohuja eduskunnassa tai missä vaan. Nyt kun katson taaksepäin tuonne 80-lukuun ja siitä vielä pidemmälle, niin onko meillä oikeastaan ollut yhtäkään eduskuntaa sitten sotien, joka ei ole pitänyt itseänsä niin maan mainiona erehtymättömänä elimenä kuin esimerkiksi tuolloin? Tämä sama asenne on nyt nähtävissä ihan missä tahansa laissa tai päätöksessä mitä eduskunta tuottaa. Miksi näin on?

Paskalaki, kansalaisuuslaki, ulkomaalaislaki, maahanmuuttopolitiikka ylipäätänsä, aselaki, poliisin pakkokeinolaki, lex Brax, lex Nokia, perustuslain uudistus, EU-maiden lainapaketit, vihapuhelaki, Lissabonin sopimuksen hyväksyminen jne jne. Milloinka viimeksi eduskunta on ihan aikuisten oikeasti(Ei Kataisen tai Vanhasen oikeasti) säätänyt lain, joka on ollut ristiriidaton, hyvin perusteltu, porsaanreiätön, todellisten asiantuntijoiden kanssa laadittu ja kansan oikeudentajun mukainen?

En muista minäkään. Kertokaa ihmeessä, että onko tälläisiä ollut? Varmasti on, mutta ei vaan tule mieleen. Eduskunnan ylimielinen asenne suorastaan paistaa läpi. He ovat viisaita ja oikeassa ja me kansalaiset olemme tyhmiä ja väärässä. Huhtikuun vaaleissa olisi todella hyvä mahdollisuus vaihtaa epäpätevät päättäjät pois tai vielä parempaa, antaa päätösvalta sille kenelle se kuuluu eli kansalle. Toisena vaihtoehtona on tietenkin katsella vielä ainakin seuraavat 4 vuotta samaa meininkiä ja hakata päätä seinään jokaisen uuden lain kohdalla.

Minä en halua hakata päätäni seinään.

Eduskunta valmistelee valtiopetosta

Eduskunta äänesti nyt viimein sitten tuosta perustuslain muutoksesta, josta jo kirjoitinkin aikasemmin tämän kirjoituksen. Luvut olivat vielä murskaavammat, kuin mitä tuossa esityksen sisältöä käsittelevässä äänestyksessä, mitä virheellisesti pidin ensin itsekin tämän muutoksen hyväksymisenä. 144 puolesta, 26 vastaan.

Mielestäni kyseessä on valtiopetos tai sen valmistelu. Perustuslain uudistus mahdollistaa Suomen toimivallan luovuttamisen EU:lle, jollekin kansainväliselle järjestölle tai kansainväliselle toimielimelle, sekä valtakunnan alueen muuttamisen lepäämättä jättämättä 2/3 ääntenenemmistöllä. Suomen perustuslakiin myöskin kirjataan EU-jäsenyys, eli EU:sta ei voida erota ilman perustuslain muutosta, joka vaatii kahden eduskunnan hyväksymisen joista toinen 2/3 ääntenenemmistöllä.

Tietyt tahot ovat tosin kertoneet meille, että nämä muutokset ovat vain kosmeettisia muotoseikkoja jotka eivät oikeasti vaikuta yhtään mitenkään yhtään mihinkään. Herää kuitenkin kysymys, että lisäilläänkö perustuslakiin sitten ihan noin vaan kohtia jotka eivät tarkoita mitään ja jotka ovat siis tarpeettomia, koska ne eivät tarkoita mitään? Valehtelu haisee jo kilometrien päähän. Huomatkaa myöskin, kuinka valtamediat ovat oleet lähes hipihiljaa tästä muutoksesta, joka mielestäni on merkittävin muutos perustuslakiin sen koko olemassaolon aikana.

Lasketaanpa siis asiat yhteen. Perustuslain uudistus mahdollistaa Suomen valtiojärjestyksen muuttamisen, ellei sitten EU-jäsenyyden kirjaamista perustuslakiin jo sellaisena lasketa. Muutosta vähätellään ja sanotaan ettei se itseasiassa muuta mitään. Asia on valmisteltu kansalta salassa, lähes täydellisessä mediapimennossa ilman minkäänlaista kansalaiskeskustelua ja otetaan vielä huomioon seuraavat pikkuseikat:

Perustuslaki.

1 §
Valtiosääntö

Suomi on täysivaltainen tasavalta.

Suomen valtiosääntö on vahvistettu tässä perustuslaissa. Valtiosääntö turvaa ihmisarvon loukkaamattomuuden ja yksilön vapauden ja oikeudet sekä edistää oikeudenmukaisuutta yhteiskunnassa.

Suomi osallistuu kansainväliseen yhteistyöhön rauhan ja ihmisoikeuksien turvaamiseksi sekä yhteiskunnan kehittämiseksi.

2 §
Kansanvaltaisuus ja oikeusvaltioperiaate

Valtiovalta Suomessa kuuluu kansalle, jota edustaa valtiopäiville kokoontunut eduskunta.

Kansanvaltaan sisältyy yksilön oikeus osallistua ja vaikuttaa yhteiskunnan ja elinympäristönsä kehittämiseen.

Julkisen vallan käytön tulee perustua lakiin. Kaikessa julkisessa toiminnassa on noudatettava tarkoin lakia.

Rikoslaki.

13 luku
Valtiopetosrikoksista
1 §
Valtiopetos

Joka tarkoituksenaan väkivaltaa käyttämällä tai sillä uhkaamalla tai siihen rinnastettavalla tavalla oikeudettomasti pakottamalla taikka valtiosääntöä rikkoen

1) kumota Suomen valtiosääntö tai muuttaa sitä taikka

2) muuttaa Suomen valtiojärjestystä

tekee teon, josta aiheutuu sanotun tarkoituksen toteutumisen vaara, on tuomittava valtiopetoksesta vankeuteen vähintään yhdeksi ja enintään kymmeneksi vuodeksi.

Valtiopetoksesta tuomitaan myös se, joka väkivaltaa käyttämällä tai sillä uhkaamalla syrjäyttää tai yrittää syrjäyttää tasavallan presidentin, valtioneuvoston tai eduskunnan taikka kokonaan tai osaksi estää tai yrittää estää niitä käyttämästä toimivaltaansa.

Niin tässä valossa asia näyttäisi harvinaisen selvältä. Eduskunta valmistelee valtionpetosta. Aion henkilökohtaisesti ainakin mennä tekemään tästä asiasta rikosilmoituksen oman alueeni poliisilaitokselle, niin kuin useat muut henkilöt ovat jo tähän mennessä tehneet ja kehotan kaikkia muitakin näin tekemään. Suomen itsenäisyyden menetys on nyt hyvin lähellä ja maanpetturina toimii oma eduskuntamme.

En kuitenkaan usko, että korruptoitunut oikeusjärjestelmämme tulee tätä asiaa noteeraamaan tai käsittelemään, joten viimeinen mahdollisuutemme on äänestää huhtikuun vaaleissa tarpeeksi monta edustajaa eduskuntaan, jotka äänestävät tätä muutosta vastaan. Tarvitsemme 67 kansanedustajaa jotta tämä muutos saadaan torpattua. Tämä on vaalien tärkein kysymys!

Muutoslaiset eivät varmasti tule tämän perustuslain muutoksen puolesta äänestämään. Suoralla demokratialla tälläistä ei pääsisi tapahtumaan. Eduskuntapuolueista turvallisia näyttävät olevan Perussuomalaiset ja Vasemmistoliitto.

Ratkaisun hetki on käsillä.

Kuusikymmentäseitsemän

Kuusikymmentäseitsemän(67). Kuusikymmentäseitsemän on luku, jolla ei ole monelle äkkiseltään varmastikaan mitään merkitystä. Samalla se on kuitenkin luku, jolla on juuri nyt äärettömän paljon merkitystä Suomen tulevaisuuden kannalta. Tämä luku on tällä hetkellä kaikista tärkein luku, mikä meille on olemassa. Täysin varmasti se on myöskin luku, jolla on koko Suomen historian ajalta vähintään yhtä paljon merkitystä, kuin luvulla 6.12. 1917, luvuilla 1939–1940 ja luvulla 1944.

Kansanedustajamme äänestivät eilen perustuslain muutoksen puolesta selvin 134–30 luvuin. Perustuslakia ollaan muuttamassa siten, että Suomen EU-jäsenyys kirjataan siihen. Tämä taas tarkoittaa sitä, että emme voi erota EUsta ilman kahden eri eduskunnan hyväksyntää, joista toinen täytyy tehdä 2/3 määräenemmistöllä. Lisäksi Suomi voitaisiin liittää EUn osavaltioksi ja sen toimivalta voitaisiin luovuttaa jollekin kansainväliselle järjestölle tai kansainväliselle toimielimelle 2/3 ääntenenemmistöllä lepäämään jättämättä, eli yhden eduskunnan aikana. Itsenäisyyttämme ollaan siis luovuttamassa pois ja osavaltio-Suomi voisi taas sitten olla veronkantovelvollinen EUlle.

Koko perustuslain muuttaminen on toki parhaan Suomalaisen päätöksentekotavan mukaisesti valmisteltu hissukseen kabinettien suljettujen ovien takana. Puolueiden sylikoira media ei ole ammattitaidottomuudessaan ja selkärangattomuudessaan tietenkään tästä mitään hiiskunut ja itse tämä äänestystuloskin kuitattiin pikkuotsikoin sivuosioissa ”mitäs sitten” -tyyliin. Aamulehti, Helsingin Sanomat ja Iltalehti. Eikä näissä uutisissa tietenkään mainita mistään muusta kuin jäsenyyden kirjaamisesta. Hienoa media. Hienoa toimittajat. Halveksuntani teitä kohtaan on vähintään yhtä suurta, kuin tämän muutoksen hyväksyvää eduskuntaa kohtaan.

Ja arvatkaapa mitä. EU ei vaadi yhdeltäkään jäsenvaltiolta mitään tälläistä. Ei edes sitä jäsenyyden kirjaamista. Ainoa toinen maa, joka tämän kaltaista on tehnyt oli Ruotsi ja sekin täysin sammutetuin lyhdyin kansalaisilta piilossa. Vasta jälkikäteen muutamat ruotsalaiset ovat heränneet, että perkele mitäs tässä nyt oikein tapahtui? En voi sanoin kuvata halveksuntani määrää omia edustajiamme kohtaan, jotka pimittävät kansalta tällaista tietoa ja tekevät tällaisia merkittäviä itsenäisyyteemme vaikuttavia päätöksiä täysin demokratian vastaisesti!

Miksi juuri luku 67 nyt on siis tärkeä? Jotta perustuslakia voidaan muuttaa, täytyy se hyväksyä kahden eduskunnan aikana, joista jälkimmäisessä 2/3 määräenemmistöllä. Kansanedustajia meillä on 200 kappaletta, joten jos seuraavassa eduskunnassa äänestyksen aikana kukaan ei ole poissa tai äänestä tyhjää, niin me tarvitsemme 67 edustajaa jotka äänestävät tätä muutosta vastaan. Kaikki Perussuomalaisten, Kristillisdemokraattien ja Vasemmistoliiton edustajat äänestivät muutosta vastaan, mutta Vasemmistoliitolta 3 oli poissa paikalta. Lisäksi ehdotusta vastusti yksi edustaja Keskustasta, Vihreistä ja Sosiaalidemokraateista.

Tässä on nyt ne realiteeti millä tämä maanpetoksen valmistelu voidaan estää. Siitä voitte olla varmoja, että Muutos 2011 tulee vastustamaan tätä uudistusta raivoisasti eduskuntaan päästessään. Suoralla demokratialla tälläistä kansan halveksuntaa ei voisi tapahtua.

Suoran demokratian lyhyt oppimäärä

Kirjoitin vähän aikaa sitten lyhyen katsauksen suoran demokratian historiasta. Pyrin kyseisellä kirjoituksella valoittamaan hieman miksi suora demokratia päätettiin valita Sveitsin päätöksentekomalliksi edustuksellisen demokratian sijasta ja miksi muut Euroopan maat päätyivät edustukselliseen demokratiaan. Kannattaa ehdottomasti lukaista tuo kirjoitus ensin, jos sitä ei ole vielä lukenut ja sitten jatkaa tällä kirjoituksella.

Suora demokratia toimii siten, että eduskunnan on järjestettävä sitova kansanäänestys kaikista merkittävistä kansaa koskettavista asioista. Lisäksi kansalla on aloite-oikeus sitovien kansanäänestysten järjestämisestä. Jotta aloite menisi läpi ja kansanäänestys järjestetään, täytyy äänestettävän asian olla perustuslain mukainen ja sitä varten pitää kerätä tietty määrä nimiä. Muutos 2011 on ehdottanut tarvittavan tavallisesta laista 35 000 ja perustuslain muuttamiseksi tai kansainvälisestä sopimuksesta 43 000 nimeä. Lisäksi suoralla demokratialla voidaan valita avainasemissa olevat virkamiehet, kuten ministerit.

Sen lisäksi sitovia kansanäänestyksiä järjestetään kunnallistasolla kaikista sellaisista asioista, joita varten kerätään 5%:tin verran äänioikeutettujen kuntalaisten nimiä, sekä niistä asioista jotka ovat kunnallisella tasolla merkittäviä. Nämä kuntatasolla järjestettävät kansanäänestykset ovat myöskin yksi suoran demokratian tärkeimmistä ominaisuuksista, eli päätösvallan tuominen mahdollisimman lähelle sitä, ketä kyseinen päätös koskettaa. Kuntatason äänestys ei voi olla Suomen lakien vastainen.

Suora demokratia on ylivoimainen päätöksentekomalli

Pelkkään edustukselliseen demokratiaan verrattuna suora demokratia on absoluuttisen ylivoimainen keino toteuttaa demokratiaa. Ensinnäkin suora demokratia toimii edustuksellisen demokratian vahtikoirana. Tämä tarkoittaa sitä, että eduskunnan on pysyttävä ajan tasalla tärkeistä asioista ja toteutettava päätöksentekoa kansan tuntojen mukaan, koska muuten jos eduskunta ei näin tee niin sen hallintokausi jää hyvin hyvin lyhyeksi suoran demokratian hajoittaessa epäpätevän eduskunnan.

Toiseksikin suora demokratia on ylivertainen juuri nykyaikana, koska suora demokratia noudattaa täsmällisesti kansan tahtoa alati muuttuvassa yhteiskunnassa. Nykyaikana yhteiskunta saattaa 10 vuodessa muuttua enemmän, kuin edellisen 100 vuoden aikana. Pelkkä edustuksellinen demokratia on täysin vanhentunut päätöksentekomalli, koska päättäjät eivät näytä muuttavan vanhentuneita ajatusmallejaan edes monien kymmenien vuosien aikana, kun taas yhteiskunta on voinut tänä aikana käydä läpi suuriakin mullistuksia. Päättäjät ovat vieraantuneet kansasta. Suora demokratia tuo demokratian nykyaikaan.

Kolmanneksi suora demokratia on korruptoimatonta. Viittä miljoonaa kansalaista on mahdoton lahjoa. Nyky-Suomessa asiat päätetään kabineteissa suljettujen ovien takana ja tämän jälkeen ne esitellään edustusryhmille jotka käytännössä pakotetaan äänestämään jo valmiiksi päätetyn asian puolesta ryhmäkurin voimin, tosin jotkut rohkeat uskaltavat jopa jättää kokonaan äänestämättä. Suora demokratia palauttaa vallan sille kenelle se kuuluu, eli kansalle. Eduskunta on kansan palveluksessa ja sen pitää totella kansan tahtoa, eikä päinvastoin niin kuin nyt. Eduskunta on Suomen kansalaisten edunvalvontakoneisto, ei hallintokoneisto.

Suoran demokratian saaminen Suomeen on siis hyvin ajankohtaista nopeasti muuttuvan yhteiskunnan ja kansalaisista vieraantuneiden korruptoituneiden päättäjien takia. Se on tärkeää myös siksi, että pian päätöksentekokoneiston uudistus ei ole poliittisin keinoin enää mahdollista tai se on hyvin vaikeata. Suomea viedään kovaa vauhtia kohti EU:n liittovaltiota ja pois päin itsenäisestä kansakunnasta, joka tekee päätöksensä itse.

Haluatteko te, että teidän lapsenne elävät liittovaltio-Suomessa, jonka kansalla ei ole juuri omaa sanaa sanottavana omista asioistaan, vai että he elävät itsenäisessä maassa, jossa kansalla on kaikki valta? Päätöksenteon aika on nyt.

Sano ei uudelle kansalaisuuslaille!

Vielä toistaiseksi Suomen kansalaisilla on todella hyvä maine ympäri maapalloa. Tulevaisuudessa näin ei välttämättä ole. Kansalaisuuttamme kaavaillaan jaettavaksi lähes kaikille jotka sitä vaan kehtaavat pyytää. Lakialoitteen takana on tietenkin taas se sama vihervasemmistolainen veijariryhmä joka hitaasti, mutta vääjäämättömästi on koko vaalikauden ajan kääntänyt Suomi-laivan nokkaa kohti taivaanrannassa häämöttävää vesiputouksen pauhua. Pääkunnian tästä fiaskosta ottavat ainakin Holmlund, Thors ja Viljanen.

Lakiuudistuksen jälkeen mm. pitkäkään ehdoton vankeusrangaistus ei olisi este Suomen kansalaisuuden saamiselle, vuosi maassa oleskelua tilapäisellä oleskeluluvalla laskettaisiin myös puoleksi vuodeksi asumisajassa, Suomi käytännössä myöntäisi kansalaisuuksia ulkomaalaisille lyhyemmän oleskeluajan jälkeen kuin valtaosa muista EU-maista ja ulkomaalaiselta ei välttämättä vaadittaisi minkäänlaista kielitaitoa jos hänellä on kielitaidottomuudelleen erityinen painava syy! Uudistus mahdollistaisi myöskin sen, että kansalaisuuden voisi saada vieläkin nopeammin jos hakija on oppinut hyvin ruotsin tai suomen kielen.

Ja tätä uudistusta todellakin perustellaan yleisesti esimerkiksi sillä, että se toimisi eräänlaisena porkkanana integraation parantamiseksi. Saanen epäillä että tässä tulisi käymään juuri päin vastoin. Mitä hyötyä paremmasta integraatiosta enää olisi jos kaikki mahdolliset edut on jo saavutettu ilman sitä? Mikähän mahtaa olla uudistusta ajavien henkilöiden todellinen motiivi? Kansalaisuus ei saa olla mikään porkkana, vaan sen pitää olla lopullinen tavoite johon päästään määrätietoisella työllä ja integraatiolla. Suomen kansalaisuuden pitää kertoa jotakin. Vaaliohjelmassani esitän kansalaisuuden saamiseksi seuraavaa:

Maahanmuuttaja voi hakea Suomen kansalaisuutta ensimmäistä kertaa esimerkiksi 5 vuotta maassa oleskeltuaan. Hänen on kansalaisuuden myöntämistä varten omattava tarvittavan puhdas rikosrekisteri(esimerkiksi paria ylinopeus- ja parkkisakkoa ei katsota esteeksi kansalaisuuden myöntämiseksi), hänellä on tarvittava toimeentulo itsensä elättämiseksi, tai häntä elättää Suomen kansalainen, hänen on omattava tarpeellinen kielitaito pystyäkseen kommunikoimaan esteettömästä suomen kielellä töissä ja vapaa-ajalla, hänen on tunnettava Suomen ja sen lähialueiden historia ja hän ymmärtää miten Suomen yhteiskunnallinen- ja poliittinen koneisto toimii.

Kansalaisuutta ei myönnetä heti edellä mainittujen kohtien täyttymisen jälkeen, vaan hakijalle myönnetään esimerkiksi 5 vuoden koeaika, jolloin hän nauttii kaikkia kansalaisten saamia etuja. Jos hakija syyllistyy koeaikana vakaviin rikoksiin, tai hän omasta tahdostaan ja vaikutuksestaan päätyy täysin suomalaisen sosiaaliturvan elättämäksi peruutetaan häneltä tällöin koeajan suomat edut ja hänen karkoittamisprosessinsa aloitetaan.

Puolueeni Muutos 2011(silloin vielä yhdistys) lähetti noin vuosi sitten tämän lain valmistelijoille virallisen lausunnon kansalaisuuslain uudistamisesta. Tässä on yhteenveto kyseisestä lausunnosta. Lue myös koko lausuntoyhteenveto.

Muutos 2011 ry huomauttaa, että kansalaisuudessa ei ole kyse pelkästään siitä, kuka saa asua ja työskennellä Suomessa tai nauttia suomalaisesta sosiaaliturvasta, vaan myös siitä, kuka saa osallistua poliittisten päättäjiemme valintaan. Yhdistyksen mukaan ehdotuksessa uudeksi kansalaisuuslaiksi virallistetaan olemassa olevia käytäntöjä, jotka perustuvat yksittäisten virkamiesten tekemiin päätöksiin, mutta aidosti demokraattisissa valtioissa menettelyjärjestys olisi luonnollisesti päinvastainen. Muutos 2011 ry:n mukaan ehdotus uudeksi kansalaisuuslaiksi ei myöskään sen perustelujen vastaisesti motivoisi ulkomaalaisia opiskelijoita opiskelemaan suomea, sillä useimmat heistä tulevat maahamme vain ilmaisen koulutuksen vuoksi ja poistuvat maasta välittömästi valmistuttuaan.

Yhdistys esittää myös, että nuhteettomuusedellytystä tulkitaan liian väljästi, henkilötiedot pitäisi pystyä todistamaan luotettavasti, asumisaikaedellytys on liian lyhyt, kielitaitoedellytys on liian vaatimaton, kielitaitoedellytykseen esitetyt poikkeukset ovat liian tulkinnanvaraisia eivätkä kannusta lukutaidottomia tai monilapsisten perheiden äitejä kouluttautumaan. Asianmukaisella testillä pitäisi myös todistaa, että kansalaisuutta hakeva henkilö on omaksunut keskeiset Suomen kansalaisen oikeudet ja velvollisuudet.

Yhteenvetona Muutos 2011 ry lausuu, että lakiesityksen tavoite on virallistaa erilaisia joustoja ja poikkeuksia sekä lyhentää kansalaisuuden saamiseksi vaadittavaa asumisaikaa. Mitään kestäviä perusteita näille tavoitteille ei esitetä. Samalla tärkeimmät sopeutumista edistävät vaatimukset sivuutetaan täysin. Lakiuudistuksen konkreettisia vaikutuksia olisivat muun muassa perheen-yhdistämisten merkittävä kasvu, humanitaaristen maahanmuuttajien kielitaitovaatimusten de facto–poistuminen sekä suomalaisille vieraiden patriarkaalisten kulttuurien aseman vahvistuminen. Lakiesitys ei sisällä yhtäkään perusteltua syytä olettaa, että suunnitellut muutokset kannustaisivat ylipäätään mitään maahanmuuttajaryhmää panostamaan suomen kielen opiskeluun sekä suomalaiseen kulttuuriin ja elämäntapaan sopeutumiseen.

Päinvastoin lakiesitys vähentää sopeutumisen tarvetta entisestään. Kansalaisuuden saamista tulisi helpottamisen sijaan tiukentaa huomattavasti muiden kuin aidosti työperäisten maahanmuuttajien osalta. Sosiaaliturvapaikkaa hakevien elintasopakolaisten pääsy maahan on estettävä kokonaan. Yhdistyksen mukaan perusteluissa on perusteetonta, puhtaaksi viljeltyä monikulttuurisuus-propagandaa, jonka paikka ei ole lakiesityksessä.

Silloinen puheenjohtaja Juha Mäki-Ketelä aloitti myöskin adressin, jossa vaaditaan että uudesta kansalaisuuslaista järjestetään sitova kansanäänestys. Allekirjoita adressi tästä.

Meikäläinen tosin vähän veikkaa, että mikään ei tässä vaiheessa enää auta jos olisi auttanut aikaisemminkaan. Uusi kansalaisuuslaki tulee menemään läpi murskaavin äänin, aivan samoin kuin uusi ulkomaalaislaki tai aselaki aikoinaan. Lain läpimeno on jo päätetty ja eduskunnan tehtävä on toimia ryhmäkurin voimalla toimivana kumileimasimena.. ellei nyt jostain ihmeen kumman syystä(joka on hieman yli kolmen kuukauden päästä) poliitikot löydä jotakin syytä lukea niitä lakitekstejä ja ymmärtää mitä tämäkin uudistus tulee aiheuttamaan.