Kiitos Suomi!

Noniin.

Vaalit on sitten ohitse ja poliittisella kartalla tapahtui suuria muutoksia. Perussuomalaiset nousivat kolmanneksi suurimmaksi puolueeksi, todennäköiseksi hallituspuolueeksi ja Keskusta teki historiallisen romahduksen. Kaikki muut puolueet menettivät kannatustaan, paitsi persut.

Erityisesti allekirjoittanutta miellyttää Vihreiden romahdus, kun taas Kokoomuksen suurimman puolueen titteli on vaalien ehdottomin takaisku. Perustuslain muutoksen torppaavaan tarvittavaan 67 paikkaan ei päästy, mutta hyvässä lykyssä nykyiset persujen, vasureiden ja kristillisten äänet riittäisivät sen torppaamaan. Katsotaan miten käy. Toivotaan parasta, pelätään pahinta.

Hupaisana yksityiskohtana voidaan myöskin todeta, että Hämeen vaalipiirin SDP:n Iisakki Kiemunki oli 22 äänen päässä eduskuntaan pääsystä jääden nyt varasijalle. Toivottavasti Kiemunki oppi, että äänestäjille ei kannata vittuilla.

Muutos sai koko maassa 7 480 ääntä ja 0,3% kannatuksen, nousten kolmanneksi suurimmaksi pienpuolueeksi. Tämä on erittäin hyvin, kun otetaan huomioon, että Muutos on ollut puoluerekisterissä vasta hieman yli puolisen vuotta ja tehnyt hommia käytännössä ilman alueorganisaatioita, vaalibudjettia, eikä Piraattien tavoin Muutoksen kaltaista puoluetta ole olemassa missään muualla maailmassa.

Muutos menetti myöskin leijonanosan kannatuksestaan perussuomalaisille. Aivan liian monelta ja aivan liian usein olen kuullut sanat ”Äänestäisin muuten teitä, mutta nyt persuilla on niin hyvä paikka.”. Ja niinhän se onkin. Toivottavasti paikka myöskin käytetään.

Näppäimistön takana heiluva setämies sai Hämeen vaalipiirissä 170 ääntä, mikä on tavallaan pettymys, mutta myöskin hyvä suoritus ottaen huomioon, että aloitin tämän blogin kirjoittamisen noin vuosi sitten ja tein päätöksen ehdokkuudestani puolisen vuotta sitten. Mitään kokemusta vaalityöstä ei myöskään ollut. Tällä päästiin kuitenkin siihen, että sain Hämeessä pienpuolueiden ehdokkaista kolmanneksi eniten ääniä, mm. ohittaen kaikki piraatit. Ohitseni meni kaksi SKP:n ehdokasta.

Mitä nyt sitten jatkossa?

Noh. Meikäläinen rupeaa valmistautumaan kunnallisvaaleja varten. Olen puolitietoisesti laiminlyönyt alueellisista asioista kirjoittamisen, mutta tähän tulee jatkossa muutos. Kotisivun uudistus on myöskin edessä. Tulen siirtämään kaiken materiaalin helpommin saatavilla olevaan muotoon, josta yhden valikon takaa löytyisi kaikki aihepiiriä koskettavat kirjoitukset. Mitä pikimmiten pyrin myöskin kokoamaan taustaryhmää kunnallisvaalikampanjointia varten.

Tarvitsemme Hämeessä paljon innokkaita fiksuja ehdokkaita ja aktiiveja. Jos homma kiinnostaa, niin ota yhteyttä Muutoksen hallitukseen, tai minuun.

Kiitos kaikille minua äänestäneille. Tästä jaksaa jatkaa hyvillä mielin, kun näkee konkreettisesti kannatusta löytyvän.

Onnittelut myöskin kaikille persujen läpimenijöille, erityisesti Jussi Halla-aholle, James Hirvisaarelle ja Olli Immoselle.

Lisätään vielä loppuun kuva meikäläisestä kasarmilla aurinkoa ottamassa muutama tunti ennen viime viikkoisen kertausharjoituksen loppua. Mukavaa oli.

Advertisement

Suomi-ilmiö

Jo 80-luvulla Eppu Normaali esitteli huumorin keinoin yhteiskuntakriittistä sanomaa Akun tehdas levynsä kappaleessa Suomi-ilmiö. Kappale arvosteli Yhdysvalloissa Pennsylvanian osavaltiossa, Harrisburgissa tapahtunutta Three Mile Islandin ydinvoimalaonnettomuuden aiheuttamia reaktioita tai pikemminkin niiden puutteita Suomessa. Tälläistähän ei voisi koskaan sattua Suomessa. Suomessa meillä on maailman parhaat päättäjät, jotka eivät tee virheitä tai jos tekevät, niin eivät niitä myönnä tekevänsä.

Vaikka Harrisburgissa täytyy ikkunat sulkea
Voi Suomessa aina huoletta kulkea
Harrisburg on jossain toisella planeetalla
Ei sellaista voi sattua
Koivun ja tähden alla

Voiko täydellisyyttä olla olemassa missään muodossa
Totta toki muunmuassa Olkiluodossa
Ei mikään oo niin viisas kuin insinööri
On täydellisiä
Joka nippeli ja rööri

Uraani halkeaa
Ja tuottaa lamppuun valkeaa
Mutta millään muilla mailla
Kuin Suomella se ei oo riskiä vailla

On erehtymättömyyttä meillä melko valikoima
On UKK, YYA sekä Imatran Voima
Ei mikään vaara meidän kuvioihin mahdu
Jollei sitten Kiinassa
Suomi-Ilmiöitä tapahdu

Uraani halkeaa
Ja tuottaa lamppuun valkeaa
Mutta millään muilla mailla
Kuin Suomella se ei oo riskiä vailla

Uraani halkeaa
Ja tuottaa lamppuun valkeaa
Mutta millään muilla mailla
Kuin Suomella se ei oo riskiä vailla

Uraani halkeaa
Ja tuottaa lamppuun valkeaa
Mutta millään muilla mailla
Kuin Suomella se ei oo riskiä vailla

Ymmärrän mahdottoman hyvin tämän kappaleen sanoman tänä päivänä, kun katselen nykyisten päättäjien tuohuja eduskunnassa tai missä vaan. Nyt kun katson taaksepäin tuonne 80-lukuun ja siitä vielä pidemmälle, niin onko meillä oikeastaan ollut yhtäkään eduskuntaa sitten sotien, joka ei ole pitänyt itseänsä niin maan mainiona erehtymättömänä elimenä kuin esimerkiksi tuolloin? Tämä sama asenne on nyt nähtävissä ihan missä tahansa laissa tai päätöksessä mitä eduskunta tuottaa. Miksi näin on?

Paskalaki, kansalaisuuslaki, ulkomaalaislaki, maahanmuuttopolitiikka ylipäätänsä, aselaki, poliisin pakkokeinolaki, lex Brax, lex Nokia, perustuslain uudistus, EU-maiden lainapaketit, vihapuhelaki, Lissabonin sopimuksen hyväksyminen jne jne. Milloinka viimeksi eduskunta on ihan aikuisten oikeasti(Ei Kataisen tai Vanhasen oikeasti) säätänyt lain, joka on ollut ristiriidaton, hyvin perusteltu, porsaanreiätön, todellisten asiantuntijoiden kanssa laadittu ja kansan oikeudentajun mukainen?

En muista minäkään. Kertokaa ihmeessä, että onko tälläisiä ollut? Varmasti on, mutta ei vaan tule mieleen. Eduskunnan ylimielinen asenne suorastaan paistaa läpi. He ovat viisaita ja oikeassa ja me kansalaiset olemme tyhmiä ja väärässä. Huhtikuun vaaleissa olisi todella hyvä mahdollisuus vaihtaa epäpätevät päättäjät pois tai vielä parempaa, antaa päätösvalta sille kenelle se kuuluu eli kansalle. Toisena vaihtoehtona on tietenkin katsella vielä ainakin seuraavat 4 vuotta samaa meininkiä ja hakata päätä seinään jokaisen uuden lain kohdalla.

Minä en halua hakata päätäni seinään.