Mikä vaivaa portugalilaisia? Ne toimivat ihan väärin. Helsingin Sanomat kertoi muutama päivä sitten, että poistamalla huumeiden käytön rangaistukset Portugalista ei olekaan tullut huumeidenkäytön vapaavaltiota, jossa huumeita saa käyttää miten huvittaa. Ihme sakkia. Tästähän huolestuneet kukkahattutädit meitä juuri varoittelevat.
Portugalin mallin ydin on aggressiivinen puuttuminen käyttöön. Huumeiden hallussapidosta kiinni jääneet ohjataan haastatteluihin. Käyttäjän tilanne arvioidaan yhdessä psykologin, sosiaalityöntekijän ja juristin kanssa, ja käyttäjä ohjataan hänelle sopivimpaan hoitoon.
Huumeidenkäyttö on uhriton rikos, vaikka huumesodat aiheuttavatkin uhreja. Huumekartelit toimivat lakien ulottumattomissa ja huumeidenkäyttäjä joutuukin huumeensa saadakseen yhteistyöhön näiden voittoja tavoittelevien raakojen rikollisorganisaatioiden kanssa. Heille ihmishenki on halpaa.
Huumausaineilla ei käytännössä ole mitään kontrollia, koska ne pääsääntöisesti ovat kiellettyjä. Laatuvaatimuksia on vaikeata asettaa ja valvoa, kun ainetta liikkuu vain pimeillä markkinoilla. Jokainen osaa varmaankin nimetä pimeästi ostettavan alkoholin vaarat. Samat vaarat koskevat huumausaineitakin, moninkertaisesti.
Kun taas käyttäjästäkin tehdään rikollinen, niin samalla lukitaan ovet riippuvaisuuden hoitamiseen. Alkoholismi kyllä tunnistetaan nykyisin sairautena, mutta riippuvaisuus johonkin kiellettyyn huumausaineeseen on rikos ja hoitona määrätään sakkoja tai linnaa, joka ajaa käyttäjän vain syvemmälle kierteeseensä.
Huumaus- ja nautintoaineita kohtaan asetetut rajoitukset täytyy olla suoraan suhteutettuna niiden aiheuttamiin yhteiskunnallisiin haittoihin, eikä esimerkiksi uskonnollisiin- tai musta tuntuu perusteisiin, saati kolmansien tahojen taloudellisen edun ajamiseen. Portugalissa käyttäjien hoitoon passittaminen oli ilmeisen suhteutettu päätös Portugalin huumeongelman ratkaisemiseksi.
Oma päihdepolitiikkamme onkin melkoisen päätöntä touhua, se kun pitkälti perustuu johonkin aivan muuhun, kuin kansakunnan hyvinvoinnin ajamiseen tai edes siihen kuuluisaan yleiseen mielipiteeseen. Esimerkiksi tupakoitsijoiden vainoamisen kanssa ollaan menty jo täysin absurdeihin mittasuhteisiin, vaikkei siitä vielä rikosta ole tehtykään. Ehkä pian tehdään.
Suomen päihdepolitiikassa onkin avattava täysin uusi sivu. Nykyisin esimerkiksi nuuskan myyntiä ja maahantuontia kohtaan asetetut rajoitukset eivät ole mitenkään perusteltuja sen aiheuttamien terveyshaittojen suhteen. Rajoitukset ovatkin siis täysin mielivaltaisia, joten kaikki nuuskaa kohtaan asetetut rajoitteet täytyisi siis avata.
Voidaan myös todeta, että sota kannabista vastaan on epäonnistunut tai epäonnistumassa. Kannabiksen maltillinen käyttö ei nykyisen tiedon perusteella aiheuta juuri minkäänlaisia yhteiskunnallisia ongelmia, mutta päinvastoin sen kasvattajien ja käyttäjien vainoaminen tälläisiä aiheuttaa. Kannabiksen käyttäjä on rikollinen, mutta uhria ei ole olemassakaan.
Kannabista koskevat hyvin paljon samanlaiset käytön aiheuttamat fysiologiset seuraukset, kuin alkoholia kohtaan, paitsi ettei kannabiksen tiedetä aiheuttavan agressiivista käyttäytymistä vaan päinvastoin. Yleensäkin ihmisellä pitää olla oikeus vaarantaa oma terveytensä jos ihminen haluaa niin tehdä, kunhan hän ei samalla vaaranna muita. Tämän vuoksi et esimerkiksi saa ajaa autoa kännissä.
Jos yhteiskunnan ajama päihdepolitiikka on suhteeton ja mielivaltainen, tai siitä on enemmän haittaa kuin hyötyä, niin silloin tosiasiat pitää myöntää ja katsoa asiaa uudesta näkökulmasta, oli se kuinka epäkorrektia tahansa.
Johdonmukaisten johtopäätösten sarja 