Avainsana-arkisto: johtopäätös

Marginaali-ilmiöitä

Kaikki alkoi oikeastaan siitä, kun Norjan pääkaupungin Oslon hallintokorttelissa räjähti pommi. Viimeisimmät laajaa mediahuomiota saaneet pommi-iskut Euroopassa olivat Lontoon metroiskut, Madridin junaisku ja Tukholman pommi-iskun yritys. Kaikki islamistien tekosia. Norjan suojelupoliisi oli korottanut terroristi-iskujen osalta valmiuttaan alkuvuodesta 2010. Se oli tehnyt viime kesänä runsaasti pidätyksiä liittyen terroristiuhkiin. Norjalaiset terrorismiasiantuntijat uskoivat nopeasti iskun takana olevan ääri-islamistit.

Iskua yhdistettiin medioissa myöskin Libyaan ja Gaddafiin, joka oli uhannut iskeä Eurooppaan. Islamistinen terroristiryhmä ilmoittautui pommi-iskun tekijäksi. Näiden alkutietojen valossa kaikki näyttivät tekevän sen päätelmän, että iskun takana oli islamistinen terroristijärjestö. Kuka oikeasti ihan rehellisesti ei pitänyt tätä vaihtoehtoa kaikista todennäköisimpänä? Jos vastasit ”minä” niin valehtelet tai olet älyllisesti vajavainen.

Noh. Ei siinä vielä mitään, että tämä johtopäätös oli kaikista todennäköisin, mutta kun se tehtiin kaikkien medioiden, lehtien, foorumien, kahvipöytien ja uutislähetysten joukossa myöskin Suomen pahamaineisimmalla foorumilla, Hommaforumilla, niin tästäkös eräät tahot vasta riemastuivatkin. Ympäri nettiä lähti leviämään kirjoituksia joissa lainattiin miten hommarasistit syyttävät iskusta muslimeja. Samalla nämä kirjoitukset sivuuttivat täysin sen, että Hommassa myöskin spekuloitiin kantisvaihtoehtoa ensimmäisen kerran alle 30 minuuttia tapahtumasta.

Eräässäkin poiminnassa ensimmäisen neljän sivun kommenteista oli poimittu 10 islamisteja tekijöiksi spekuloivaa kommenttia, mutta jätettiin kertomatta että niiltä neljältä ensimmäiseltä sivulta löytyi myöskin 10 tekijää kantikseksi spekuloivaa kommenttia. Tämä riemu oli kuitenkin vielä pientä siihen verrattuna mitä oli tuleman. Kun selvisikin iskun tehneen kantanorjalaisen kirjoitelleen maahanmuutto- ja islamkriittisillä keskustelupalstoilla ja että hänen 1500 sivun copy-pastella kokoomassaan manifestissa mainittiin suomalaisen maahanmuuttokritiikin kuumin keihäänkärki Jussi Halla-aho. Siitä se taisi varsinaisesti vasta alkaa.

Se absurdin ällistyttävä sosiaalipornonäytelmä, kun Suomen silmäätekevät suvaitsevaiset herrat, rouvat, nuorisojärjestöt ja yhdistykset käyttivät Utøyan saaren kaislikossa makaavia verisiä ruumiita lyödäkseen säälimättä poliittisia vastustajiaan. Ajatelkaapa tätä. Halla-aho kirjoittaa vuonna 2006 blogikirjoittajan asemassa Ruotsin sosiaalidemokraattien epärehellisyydestä ja kutsuu näitä alhaisiksi matelijoiksi. Vuonna 2011 norjalainen sekopää iskee Norjan sosiaalidemokraatteja vastaan ja viimein Suomen sosiaalidemokraatit vaativat nyt hallintovaliokunnan puheenjohtaja Halla-ahoa eroamaan. Loogista, eikö!

Suomen koko mediakenttä valjastettiin muutamaksi viikoksi suvaitsevaisten ritariensa tueksi syyttelemään tapahtuneesta perussuomalaisia, maahanmuuttokriitikoita, Hommaforumia ja varsinkin Halla-ahoa. Halla-ahon mainitseminen manifestissa oli ilmeisesti varsin raskauttava todiste, tosin manifestista löytyvä lainaus oli itse asiassa norjalaisen bloggarin Fjordmanin kirjoituksesta poimittu kohta, jossa Fjordman kertoo tulleensa samoihin johtopäätöksiin kuin Halla-aho.

Mutta palataan tässä vaiheessa siihen kuinka alkutietojen valossa islamistiterrorismin todennäköisyys oli kaikista suurin. Tätä selvää todennäköisyyttä on nyt pyritty kumoamaan ja ollaan esitetty, että spekulaatiot johtuivatkin pelkästään rasistisista asenteista muslimeja kohtaan, mitkä meihin kaikkiin ympäri maapalloa on aivopesty jonkun näkymättömän koneiston avulla. Todisteena tästä ollaan heiluteltu Europolin vuoden 2010 terrorismiraporttia, jossa islamistien syyksi on tilastoitu vain kolme iskua. Nämä kolme iskua pitävät sisällään vuonna 2010 suoritetut, epäonnistuneet ja estetyt iskut. Raportista selviää myöskin pidätysten määrä, joista islamisteille on merkitty 179 kappaletta. Seuraavaksi tuomioiden ja syytteiden määrä, joista islamisteille on merkitty 84 kappaletta.

Islamisteja sekä pidätetään, syytetään, että tuomitaan toiseksi eniten kaikista ryhmistä, iskuja he tekevät kolmanneksi eniten. Ryhmät ovat separatistit, vasemmistolaiset, oikeistolaiset, yksittäiset ja ei luokitellut. Separatistit tekevät selvästi eniten terrori-iskuja Euroopassa ja heitä myöskin pidätetään, syytetään sekä tuomitaan eniten. Vasemmistolaiset tekevät toiseksi eniten iskuja ja heitä pidätetään, syytetään ja tuomitaan kolmanneksi eniten. Norjalla ei ole päällänsä separatistisen tai vasemmistolaisen terrorismin uhkaa, mutta Norja taas oli varautunut islamistiterroristien iskuun. No mites sitten sen oikeistoterrorismin todennäköisyyden kanssa? Pyöreät nolla iskua, nolla pidätystä, nolla syytöstä ja nolla tuomiota koko Euroopassa vuonna 2010.

Tämän samaisen raportin mukaan siis jolla suvaitsevaiset pyrkivät osoittamaan islamistiterrorismin marginaalisuuden voidaan osoittaa, että oikeistoterrorismi ja sen uhka on täysin olematonta.

Demari- ja Vasemmistonuoret päätyivät iskun jälkeen huolestumaan oikein kovasti oikeistoterrorismin kasvusta. Heidän mukaansa äärioikeistolaiset hyökkäykset ovat yleistyneet Suomessa viime vuosien aikana. Esimerkkeinä näistä esitetään hyökkäystä seksuaalivähemmistöjen Pride-kulkueeseen, netissä leviävää ”vihapuhetta” sekä äärioikeistolaisten toimijoiden uhkauksia tasavertaisuuden puolesta työskenteleviä tahoja vastaan. Erityisen huolestuneita kyseiset nuorisojärjestöt ovat nimen omaan rasismista ja ”vihapuheesta”. Viranomaisten tulisi kuulemma asettaa äärioikeistolaisten ryhmien toiminnan lopettaminen prioriteetikseen.

POLAMKin tekemän vuosiselvityksen mukaan poliisille tehtiin vuonna 2009 yhteensä 1007 rikosilmoitusta viharikoksista. Määrä on enemmän kuin edellisenä vuotena jolloin ilmoituksia tehtiin 859. Toisaalta taas tänä vuonna rasistisia rikoksia on kirjattu tammi–kesäkuussa 141 kappaletta, mikä on 17 prosenttia vähemmän kuin viime vuoden vastaavana aikana. Poliisin tuoreessa tilastoraportissa arvioidaankin alkuvuoden tietojen perusteella, että rasistisia rikoksia kirjataan tänä vuonna yhteensä 271 kappaletta, mikä on vähemmän kuin kertaakaan sitten vuoden 2005.

Tietyt suvaitsevaiset tahot ovat vuosien saatossa esittäneet, että Suomen maahanmuuttopolitiikan ongelmakohdat, maahanmuuttajien aiheuttamat kustannukset, maahanmuuttajien rikollisuus ja itse maahanmuutto on marginaali-ilmiö ja maahanmuuttokritiikki taas täysin marginaalitouhua. Tällä verukkeella iso osa kritiikistä onkin pyritty sivuuttamaan ja se loput sitten aktiivisella rasistiksi haukkumisella. Meidän kuulemma pitäisi keskittyä isompiin ja merkittävämpiin asioihin. Kuten vihapuheeseen, kysyy blogisti?

Pelkästään romanialaiset yksin tekivät vuonna 2009 Suomessa 2378 omaisuusrikosta ja yhteensä heitä epäiltiin 2634 rikoslakirikoksesta. Pelkästään vuonna 2009 Romanian kansalaisia oli maassamme 1183 henkilöä ja Bulgarian kansalaisia 714 henkilöä. Bulgarian kansalaiset tekivät tuolloin 739 turvapaikkahakemusta, vaikka EU:maan kansalaisina heidän hakemuksensa olivat ilmeisen perusteettomia.

Siis pelkästään yksi ainoa maahanmuuttopolitiikan pikkuinen yksityiskohta näyttäisi jo lukumäärällisesti olevan monin verroin merkittävämpi, kuin koko rasismikysymys Suomessa. Uusin kulovalkean tavoin levinnyt termimme vihapuhe taas vastaisi virtuaalipoliisi ylikonstaapeli Marko Forssin mukaan kiihottamista kansanryhmää vastaan, julkista kehottamista rikokseen, uskonrauhan rikkomista, laitonta uhkausta ja kunnianloukkausta. Edellä mainitun POLAMKin raportin mukaan näitä piirteitä vastaavia rikosilmoituksia tehtiin 312 kappaletta vuonna 2008 ja 377 kappaletta vuonna 2009.

Vaarallinen vihapuheilmiömme jää siis lukumäärällisesti jalkoihin jo tuolle Bulgarian romanien samana vuonna harjoittamalle turvapaikanhakutehtailulle. Turvapaikanhakutehtailu oli vielä todellakin aivan todellinen todettavissa oleva ilmiö, kun taas viharikosten kohdalla puhumme rikosilmoituksista. Tuomioita kovennetaan rasistisen motiivin takia vain muutamassa tapauksessa vuodessa. Muutamassa tapauksessa vuodessa!

Kuvitelkaa tässä vaiheessa että katsotte elokuvaa, jossa tarinankerronta on nykyajasta ja tästä hetkestä viety menneisyyteen. Olemme Vantaan Rekolan juna-aseman lähellä sijaitsevan turvalaiteyksikön luona, on sunnuntain aamuyön hämärät viimeiset hetket. Turvalaiteyksikön luona häärii joukko epäilyttävän tuntuisia henkilöitä. Tarinankerronta liikkuu toiseen paikkaan. On maanantai 6. kesäkuuta. Samainen epäilyttävien henkilöiden joukko liikkuu ympäri Helsingin katuja. Kuva vaihtuu, turvalaiteyksikkö palaa, Tapaninvainion kylmäasemalle on heitetty polttopullo, Helsingin poliisi eristää Esterinportin tienoota Pasilassa räjähdysuhan takia. Paikalta löytyy räjähtämätön pommi. Hyppäys viime viikkoon. Viron puolustusministeriöön on isketty räjähteiden ja aseen kanssa. Laukauksia vaihdetaan ja hyökkääjä menehtyy.

Suomen iskujen tekijöiksi ilmoittautui anarkistiryhmä, joka kertoo tehneensä iskut solidaarisuuden vuoksi Sosiaalikeskus Satamaa tukeakseen. Sosiaalikeskus Satama ei irtisanoudu iskuista. Viron iskun takana oli äärivasemmistolainen juristi. Kukaan ei ole syyttelemässä vasemmistoa ympäri Eurooppaa. Kukaan ei ole vaatimassa vasemmistopoliitikoiden eroa. Kukaan ei ole varsinkaan kauhistelemassa vasemmistoterrorismin nousua, vaikka todistettavasti jo edellä mainitun Europolin terrorismiraportin mukaan vasemmistoterrori on yleisempää kuin marginaalinen islamistiterrorismi ja olematon oikeistoterrorismi.

Mitä me nyt sitten tästä kaikesta opimme? Me opimme sen, että kaikki maahanmuuttokriitikot ovat vastuussa norjalaisen sekopään tekemästä terrori-iskusta kärkipään poliitikkoja myöten, vaikka se tuomittaisiin ankarasti, mutta vasemmistopoliitikot eivät ole vastuussa edes omassa maassamme tehdyistä anarkistien iskuista, vaikka eivät edes sanoutuisi niistä irti. Me opimme sen, että olematon oikeistoterrorismi on vakava uhka Suomessa, mutta maassammekin iskuja tekevät vasemmistoterroristit, jotka ovat samalla toiseksi eniten terrori-iskuja tekevä ryhmä Euroopassa eivät.

Ja viimeisenä muttei vähäisinpänä me opimme sen, että vihapuhe ja rasismi ovat vakavia ja todellisia uhkia maassamme. Maahanmuuttopolitiikkamme ongelmat puolestaan ovat marginaali-ilmiöitä, vaikka ne jopa pieniin osa-alueisiin jaettuina olisivat lukumäärällisesti merkittävämpiä ongelmia, kuin rasismi ja vihapuhe yhdessä.

Advertisement

Faktaa rattijuopoista – Merja Kyllönen kuulolla!

Helsingin Sanomat kertoi tänään, että uusi liikenneministerimme Merja Kyllönen (vas) haluasi laskea autoilijoiden promillerajan 0,2:een 0,5:stä. Jutussa ei kerrota miksi liikenneministerimme haluaa laskea promillerajaa, mutta blogisti epäilee että takana on tietämättömyys rattijuopumuksesta sekä sen syistä että vaaroista. Tätä kirjoitusta voitaneen kai pitää jonkinlaisena avoimena kirjeenä liikenneministerillemme, joten olehan Kyllönen kuulolla! Tiedot perustuvat Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen Rikollisuustilanne 2009 -raporttiin, VALT:n vuosiraporttiin 2008, VALT:n tutkimukseen alkoholionnettomuuksista 1999-2008 sekä VALT:n ennakkotietoihin alkoholionnettomuuksista 2010. Osa tekstistä on lainattu suoraan lähdemateriaalista.

Poliisin tietoon tuli noin 23 200 rattijuopumusta vuonna 2009. Poliisin arvion mukaan puhallutuksia suoritetaan nykyisin noin 1,5–2 miljoonaa kertaa vuodessa. Tämän tiedon valossa rattijuopumuksia olisi ollut 11–15 tuhatta puhallutusta kohti vuonna 2009. 53% poliisin tietoon tulleista rattijuopumuksista ylitti 1,2 promillen rajan, eli törkeitä rattijuopumuksia oli 12 260 kappaletta ja alle 1,2 promillen rattijuopumuksia oli 10 943. Vuonna 2009 tehdyssä koko maan kattavassa ratsiatutkimuksessa rattijuoppoja oli 0,14 prosenttia 108 872 tarkastetusta ajoneuvon kuljettajasta (eli yksi noin 700 kuljettajasta). Rattijuopumukseen syyllistyneiden osuus on pysynyt samalla tasolla (0,14–0,21%) viimeisen 10 vuoden ajan.

Ja nyt sitten tarkkana. Valtaosa ratsiatutkimuksissa esiin tulleista tapauksista (vaihdellen 66–85% välillä vuosina 1996–2008) oli alle 0,5 verenalkoholipromillen tapauksia, eli ns maistelleita. Erillisselvityksen (Salusjärvi 2004) mukaan maistelleille (veren alkoholipitoisuus alle 0,5 promillea) sattui 51 kuolemaan johtanutta onnettomuutta vuosina 1990-2002. Siis alle 5 vuodessa, joka vastaa noin prosenttia kaikista rattijuopumusonnettomuuksissa kuolleista. Arvoisa liikenneministeri, tämä ryhmä on juuri se ryhmä johon promillerajan laskeminen oletetusti vaikuttaisi. Mitään näyttöä ei ole, että emme menettäisi näitä viittä ihmishenkeä vuosittain promillerajaa laskemalla, koska näitä onnettomuuksia ei voida yhdistää alkoholin käyttöön. Ajaahan ihminen selvinkin päin kolareita.

Lähes aina rattijuoppo ajaa kuolinonnettomuuden vahvassa humalassa. Vuonna 2009 heistä 93% ylitti törkeän rattijuopumuksen rajan. Vuosina 1999–2008 onnettomuuden sattuessa alkoholin vaikutuksen alaisena ajaneista kuljettajista yli 80% oli vähintään 1,2 promillen humalassa ja näistä vuosina 2006-2010 noin 40% oli vähintään 2,00 promillen humalassa. Useiden tutkimusten (ks. Mäki 1983; Peltoniemi 1991) perusteella näyttää siltä, että kuljettajan onnettomuuteen joutumisen todennäköisyys kasvaa jyrkästi vasta veren alkoholipitoisuuden ylitettyä 0,8 promillen rajan.

Ylinopeuden ajo oli tavallista alkoholin vaikutuksen alaisille kuljettajille sekä yhteentörmäyksissä että erityisen korostuneena yksittäisonnettomuuksissa. Alkoholionnettomuuksista 71 % oli yksittäisonnettomuuksia. Rattijuopon ajoneuvossa turvavyön käytön laiminlyöminen oli myös molemmissa onnettomuustyypeissä ja sekä kuljettajille että matkustajille yleistä. Kuljettajista 70–80% ja matkustajista 70% ei käyttänyt turvavyötä.

Sivulliset vahingoittuvat rattijuopumusonnettomuuksissa selvästi harvemmin, kuin rattijuoppo itse tai hänen matkustajansa. Vuosittain noin joka kymmenes rattijuopumusonnettomuuksissa kuollut ja joka kuudes loukkaantunut on joku muu, kuin rattijuoppo itse tai hänen matkustajansa. Vuonna 2009 rattijuopumusonnettomuuksissa kuolleiden osuus oli 24 prosenttia (28 % vuonna 2008) ja loukkaantuneiden osuus 12 prosenttia (11 % vuonna 2008) kaikista samana vuonna tieliikenneonnettomuuksissa kuolleista ja loukkaantuneista. Vuonna 2009 uhrina oli rattijuoppo itse tai matkustajat 91% tapauksista, sivullinen 9% tapauksista. Loukkaantuneista 86% oli rattijuoppo itse tai matkustajat, sivullinen 14% tapauksista. Vuosien 2000-2009 keskiarvot: kuolleina rattijuoppo itse tai matkustajat 92,125%, sivullinen 7,875%. Loukkaantuneina rattijuoppo itse tai matkustajat 84,875%, sivullinen 15,125%.

Rattijuopumuksen uusimista Helsingissä koskeneen selvityksen (Seppä 1992) mukaan vuonna 1990 rattijuopumukseen syyllistyneistä runsas kolmannes (37%) oli vuosina 1986–1990 (51% vuosina 1972–1990) jäänyt vähintään kerran aikaisemmin kiinni rattijuopumuksesta. Uusijoista noin puolet (51%; 63% vuosina 1972–1990) oli syyllistynyt rattijuopumukseen vähintään kaksi kertaa aikaisemmin. Moninkertaisia uusijoita (vähintään 5 aikaisempaa rattijuopumusta) oli kaikista rattijuopumukseen syyllistyneistä 5 prosenttia (11% vuosina 1972–1990) ja uusijoista 15 prosenttia (22% vuosina 1972–1990). Vuoden 1990 aikana rattijuopumukseen syyllistyneistä noin joka kymmenes (9%) uusi rikoksensa saman vuoden aikana. Näiden uusijoiden osalle kertyi neljännes (25%) vuoden 1990 rattijuopumusrikoksista.

Tuoreen selvityksen (Impinen ym. 2009) mukaan joka kolmas vuosina 1993–2007 rattijuopumuksesta kiinni jäänyt uusi tekonsa tuona aikana. Pitemmällä 15 vuoden ajanjaksolla noin joka toinen ehtii uusia tekonsa. Uusimisriski oli tutkimuksen mukaan erityisen suuri huumeita käyttäneillä, miehillä, nuorilla sekä niillä, joiden veren alkoholipitoisuus oli kiinni jäädessä keskimääräistä korkeampi. Sellaisilla kuljettajilla, jotka jäivät kiinni arkipäivisin ja päiväsaikaan uusimisriski oli myös suurempi kuin muilla.

Tiedot viittaavat odotusten mukaisesti siihen, että uusimisriski on ylipäätään suurin päihderiippuvaisilla kuljettajilla. Alkoholiongelmaisten kuljettajien ohella toinen rattijuopumukseen usein syyllistyvä ryhmä koostuu ns. ongelmakuljettajista. Ongelmakuljettajia voidaan luonnehtia henkilöiksi, joille on ominaista omaan sisäiseen kontrolliin luottaminen, riskialtis elämäntyyli, runsas alkoholinkäyttö sekä välinpitämättömyys toisten turvallisuutta ja yhteiskunnan asettamia normeja kohtaan (ks. Heinonen & Lehto 1991; Mikkonen 1991).

Kaikki nämä edellä mainitsemani seikat huomioon ottaen esitän johtopäätökseni. Rattijuoppo ei ole vaarallinen juuri kenellekään muulle, kuin itselleen sekä kyydissään oleville. Tyypillinen rattijuoppo on yhteiskunnan säännöistä vähät välittävä ongelmaihminen, joka ajaa toistuvasti humalassa, ylinopeutta ja ilman turvavyötä. Promillerajan laskeminen ei tule vaikuttamaan mitenkään tähän kyseiseen ryhmään, mutta tavalliseen lakia kunnioittavaan kansalaiseen se tulee vaikuttamaan varmasti. Ehkäpä jos promillerajaa lasketaan, niin pian meillä on 23 000 tilastoidun rattijuopon tilalla 50 000 tilastoitua rattijuoppoa, rutkasti lisää sakkotuloja, kortittomia kuljettajia ja siis ihmisiä jotka eivät ole vaarantaneet liikenneturvallisuutta mitenkään.


%d bloggaajaa tykkää tästä: