Kun demokratia kuoli

En tiedä tarkalleen ottaen milloin ja miten se tapahtui, koska olen seurannut maamme poliittista kulttuuria vasta muutaman vuoden ajan. Jotkut sanoivat, että se kuoli jo 70-luvulla, joidenkin mielestä se tapahtui vuonna 1994 kun Suomi päätti liittyä Euroopan Unioniin. Se mikä on varmaa on, että se on kuollut tai ainakaan mitään elonmerkkejä se ei enää näytä. Viimeisimmät vaalit vahvistavat havainnon ja todennäköisesti tänä vaalikautena hyväksyttävä perustuslain uudistus on viimeinen naula sen arkkuun. Kun Suomesta tulee EU-osavaltio, niin ei meillä ole enää mitään valtaa päättää omista asioistamme.

Suomessa ei ole demokratiaa. Demokratia tarkoittaa kansan valtaa. Edustuksellisessa demokratiassa tämä tarkoittaa sitä, että kansa valitsee edustajansa ja edustajat toimisivat kansan antaman mandaatin voimalla maansa hyväksi vaalilupaustensa mukaisesti. Näin teoriassa. Suomessa edustuksellinen demokratia toimii siihen asti, kun äänet on laskettu. Tämän jälkeen edustajien mielipiteillä ja kannoilla ei ole merkitystä, vaikka kansa on nimen omaan valinnut edustajansa näiden takia. Tällöin vallan ottaa puolueiden puheenjohtajat ja varsinkin pääministerin puolueen johto.

Eivät äänestäjät äänestä ehdokkaita sen takia, että he toimisivat vaalilupaustensa vastaisesti. Takin kääntäminen ei ole mitään vastuun ottamista, vaan se on valehtelua, petosta. Jos jokaisen edustajan selkäranka vääntyy aina oman puolueen tai suurimman puolueen johdon vaatimuksiin, niin yhtä lailla voisimme valita edustajamme täysin arvalla. Esimerkiksi edustajistamme 135 vastasi vaalikoneisiin, että Suomen ei kuulu jatkossa tukea ahdinkoon joutuneita EU-maita, mutta Portugalin äänestyksen tulos oli lähes tarkalleen päinvastainen: jaa-ääniä kertyi 137.

Nyt hyvin moni onkin totaalisen pettynyt demokratiamme toimintaan tai toimimattomuuteen. Suomalainen demokratia näyttäisi olevan teatteria ja eduskuntatalo on sen päänäyttämö. Neljä vuotta jaksoimme odottaa, että pääsisimme vaikuttamaan maamme suuntaan, mutta mitään ratkaisevaa ei tapahtunutkaan. Sama vanha politiikka jatkaa nyt siis kulkuaan, jaksaako kansa odottaa taas neljää vuotta? Neljään vuoteen meillä ei ole mitään mahdollisuutta vaikuttaa mihinkään. Neljän vuoden ajan valta ei ole kansalla, vaan suurimman puolueen johdolla. Neljän vuoden päästä meillä on taas muutama viikko, ehkä kuukausi aikaa leikkiä että me voimme vaikuttaa. Savua ja peilejä.

Miten kansa voi vaikuttaa maamme asioihin seuraavan neljän vuoden aikana? Ei mitenkään. Miten kansa voi saada ääntänsä kuuluviin seuraavan neljän vuoden aikana? Ei mitenkään. Miten kansa voi vaikuttaa seuraavissa vaaleissa? Ei mitenkään. Vaalilupaukset eivät sido mihinkään, takkinsa voi kääntää samana päivänä, kun äänestyspaikkojen ovet sulkeutuvat, eikä kukaan voi tehdä tälle mitään, eikä seuraamuksia ole. Ainakaan siis seuraavaan neljään vuoteen. Neljä vuotta on pitkä aika äänestäjän kuluttajan suojan toteutumiseen. Aivan liian pitkä aika ja lopulta mitään todellisia vaikutusmahdollisuuksia ei edes ole. Kuka kehtaa kutsua tätä demokratiaksi?

Advertisement

Kuusikymmentäseitsemän

Kuusikymmentäseitsemän(67). Kuusikymmentäseitsemän on luku, jolla ei ole monelle äkkiseltään varmastikaan mitään merkitystä. Samalla se on kuitenkin luku, jolla on juuri nyt äärettömän paljon merkitystä Suomen tulevaisuuden kannalta. Tämä luku on tällä hetkellä kaikista tärkein luku, mikä meille on olemassa. Täysin varmasti se on myöskin luku, jolla on koko Suomen historian ajalta vähintään yhtä paljon merkitystä, kuin luvulla 6.12. 1917, luvuilla 1939–1940 ja luvulla 1944.

Kansanedustajamme äänestivät eilen perustuslain muutoksen puolesta selvin 134–30 luvuin. Perustuslakia ollaan muuttamassa siten, että Suomen EU-jäsenyys kirjataan siihen. Tämä taas tarkoittaa sitä, että emme voi erota EUsta ilman kahden eri eduskunnan hyväksyntää, joista toinen täytyy tehdä 2/3 määräenemmistöllä. Lisäksi Suomi voitaisiin liittää EUn osavaltioksi ja sen toimivalta voitaisiin luovuttaa jollekin kansainväliselle järjestölle tai kansainväliselle toimielimelle 2/3 ääntenenemmistöllä lepäämään jättämättä, eli yhden eduskunnan aikana. Itsenäisyyttämme ollaan siis luovuttamassa pois ja osavaltio-Suomi voisi taas sitten olla veronkantovelvollinen EUlle.

Koko perustuslain muuttaminen on toki parhaan Suomalaisen päätöksentekotavan mukaisesti valmisteltu hissukseen kabinettien suljettujen ovien takana. Puolueiden sylikoira media ei ole ammattitaidottomuudessaan ja selkärangattomuudessaan tietenkään tästä mitään hiiskunut ja itse tämä äänestystuloskin kuitattiin pikkuotsikoin sivuosioissa ”mitäs sitten” -tyyliin. Aamulehti, Helsingin Sanomat ja Iltalehti. Eikä näissä uutisissa tietenkään mainita mistään muusta kuin jäsenyyden kirjaamisesta. Hienoa media. Hienoa toimittajat. Halveksuntani teitä kohtaan on vähintään yhtä suurta, kuin tämän muutoksen hyväksyvää eduskuntaa kohtaan.

Ja arvatkaapa mitä. EU ei vaadi yhdeltäkään jäsenvaltiolta mitään tälläistä. Ei edes sitä jäsenyyden kirjaamista. Ainoa toinen maa, joka tämän kaltaista on tehnyt oli Ruotsi ja sekin täysin sammutetuin lyhdyin kansalaisilta piilossa. Vasta jälkikäteen muutamat ruotsalaiset ovat heränneet, että perkele mitäs tässä nyt oikein tapahtui? En voi sanoin kuvata halveksuntani määrää omia edustajiamme kohtaan, jotka pimittävät kansalta tällaista tietoa ja tekevät tällaisia merkittäviä itsenäisyyteemme vaikuttavia päätöksiä täysin demokratian vastaisesti!

Miksi juuri luku 67 nyt on siis tärkeä? Jotta perustuslakia voidaan muuttaa, täytyy se hyväksyä kahden eduskunnan aikana, joista jälkimmäisessä 2/3 määräenemmistöllä. Kansanedustajia meillä on 200 kappaletta, joten jos seuraavassa eduskunnassa äänestyksen aikana kukaan ei ole poissa tai äänestä tyhjää, niin me tarvitsemme 67 edustajaa jotka äänestävät tätä muutosta vastaan. Kaikki Perussuomalaisten, Kristillisdemokraattien ja Vasemmistoliiton edustajat äänestivät muutosta vastaan, mutta Vasemmistoliitolta 3 oli poissa paikalta. Lisäksi ehdotusta vastusti yksi edustaja Keskustasta, Vihreistä ja Sosiaalidemokraateista.

Tässä on nyt ne realiteeti millä tämä maanpetoksen valmistelu voidaan estää. Siitä voitte olla varmoja, että Muutos 2011 tulee vastustamaan tätä uudistusta raivoisasti eduskuntaan päästessään. Suoralla demokratialla tälläistä kansan halveksuntaa ei voisi tapahtua.

Mummocaust No.2 ja loppuyhteenveto

Tapahtui kerran 2000-luvulla Suomessa, länsimaisessa demokraattisessa oikeusvaltiossa.

81 vuotias aivohalvauksen takia liikuntakyvyttömäksi jäänyt venäläismummo Irina Antonovan tuotiin vierailuviisumilla yli kaksi vuotta sitten Suomeen. Antonovalle haettiin oleskelulupaa huonoon terveydentilaansa vedoten. KHO eväsi oleskeluluvan ja antoi käännytyspäätöksen joka on ollut voimassa jo yli puolitoista vuotta. Antonova on siis oleskellut maassa laittomasti lokakuusta 2008 lähtien, mutta käännytystä ei ole täyteenpantu muun muassa siksi, että poliisiylijohtaja Mikko Paatero käveli KHOn lainvoimaisen päätöksen ylitse ja keskeytti käännytyksen.

Minun silmiini tilanne näyttää tältä: Maahan on tuotu petoksella laiton siirtolainen, joka on hakenut oleskelulupaa vaikkei täytä siihen vaadittuja edellytyksiä. Laitonta siirtolaista on suojeltu ja autettu, jottei lainvoimaista käännytyspäätöstä oltaisi saatu toteutettua, jonka jälkeen Suomen ylin poliisivirkamies kävelee Suomen korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen ylitse keskeyttämällä käännytysprosessin.

Mitä tulee Antonovaan ja häntä piilotteleviin sukulaisiin, on heidän käytöksensä erittäin röyhkeää ja petollista. Antonova on tuotu petoksella Suomeen, jotta hän saisi ilmaista hoitoa heikkenevään terveydentilaansa oleskeluluvan saatuaan. Kyseessä on petos ja petoksella saadun taloudellisen hyödyn tavoittelun yritys.

Mummocausteissa ei ole kysymys vain kahdesta herttaisesta mummosta joita paha poliisisetä vainoaa ja haluaa ajaa pois maasta, vaan tässä on kyse monesta eri asiasta. Ensinnäkin siitä, miten petoksella maahan tullutta laitonta siirtolaista pitäisi kohdella. Nyt annetaan singnaali, että Suomeen saa tulla notkumaan laittomasti jos keksii tarpeeksi hyvän nyyhkytarinan, eikä tällöin ole huolta karkoituksesta. Thaimaalaiset hierojat kyllä saadaan potkittua maasta pois alle kahdessakymmenessä tunnissa, joten kyllä homma pelaa jos tahtoa on.

Toiseksikin, miten röyhkeästi monet tahot saavat käyttäytyä suomalaista virkakoneistoa kohtaan, esimerkiksi egyptiläismummon tapauksessa kirkko, joka suojelee karkoitettavaa petoksella maahan tullutta laitonta siirtolaista ja hänen sukulaisiaan, jotka A: suojelevat ja piilottelevat petoksella maahan tullutta laitonta siirtolaista ja B: vaativat petoksella maahan tulleelle laittomalle siirtolaiselle samoja oikeuksia, kuin koko ikänsä Suomessa asuneelle ja töitä tehneelle henkilölle.

Kolme. Mikä on reaktio median ja usean sellaisen tahon suunnasta, jonka pitäisi ajaa ja suojella suomalaisten etuja( esimerkiksi kansanedustajat)? Media itkee mummodraamaa ja kansanedustajat kirjoittavat nyyhkykirjeitä itkevälle medialle. Puolustellaan siis petoksella Suomeen tuotuja laittomia siirtolaisia ja heidän rikostovereitaan!

Neljä. Suomen ylin poliisivirkamies kävelee Suomen ylimmän lainkäyttökoneiston lainvoimaisen päätöksen ylitse kahden petoksella maahan tulleen laittoman siirtolaisen takia!

Viisi. Kaikki tämä ilman minkäänlaisia seuraamuksia millekään taholle.

Kuusi. Samankaltaisessa tilanteessa olevia mummoja ei ole vain kaksi, vaan heitä on useita satoja odottamassa päätöstä oleskeluluvasta, lainmuutos toisi Suomeen jopa tuhansia huonokuntoisia mummoja, jotka kaikki olisivat oikeutettu suomalaiseen terveydenhuoltoon ja vanhustenhoitoon.

Seitsemän. Mummojen hoitaminen ei ole ilmaista! Suomella ei ole käytössä taikaseinää, josta pursuaa rahaa. Meillä on käytössämme tietty rahamäärä, joka ehtyy sitä mukaan kun sitä käytetään. Tuhansien ulkomaalaisten mummojen tuonti Suomeen maksaisi satoja(ellei jopa tuhansia) miljoonia. Maksajana Suomen veronmaksajat.

Tämä tapahtui siis kerran 2000-luvulla Suomessa, länsimaisessa demokraattisessa oikeusvaltiossa.