Huh huh, kun saa taas jotkut asiat meikäläisenkin mielen symbolisesti mutrulle. Yksi tämmöinen on ruokaan liittyvät ”kiistat”. Kerrotaanpa nyt ensin, että minä syön melkein, tai oikeastaan ihan mitä vain(rajatkaamme tässä vaiheessa kirjoitus tosiaankin käsittelemään ruoka-aineita), kunhan se maistuu hyvälle. Minulle ei ole pätkääkään väliä, ajatteleeko joku minun olevan neitimäinen, kun lapan lautaselleni salaattia, tai joku toinen minun olevan barbaari, kun syön medium ++ pihviä ravintolassa.
Yhtäläisellä mielenkiinnolla suhtaudun myöskin siihen, mitä sinä sille omalle lautasellesi mätät. Mutta siinä vaiheessa lähenemme vääjäämättömästi konfliktia, kun joku toinen ihminen tulee jonkun toisen ihmisen lautaselle ja kertoo, mitä tämän pitäisi hänen mielestänsä sille laittaa ja mitä sille ei ehdottomasti pidä laittaa.
Ne perkeleen kasvissyöjät
Rajaan itse kasvissyöjät karkeasti kolmeen eri ryhmään. Ne, jotka noudattavat kasvisruokavaliota sen takia, koska heille tulee lihan syönnistä mielipahaa, eli ns. tunneperusteiset kasvissyöjät. Ne, jotka noudattavat kasvisruokavaliota, koska se sopii heidän vatsallensa, eli ns. asiaperusteiset kasvissyöjät. Ja viimeiseksi ne, jotka noudattavat kasvisruokavaliota koska se on trendikästä ja he haluavat olla trendikkäästi hyviä ihmisiä, eli ns. ideologiset kasvissyöjät.
Mikään yllä luettelemistani kasvissyöntiperusteista ei sinänsä ole mitenkään toista parempi. Ihmiset tekevät samoja asioita, eri syistä. Eri syyt voivat olla täysin yhtä perusteltuja ihmiselle itselleen, riippumatta siitä ovatko perusteet tunne-, asia- vai ideologisin argumentein saavutettuja. Tämmöisissä henkilökohtaisissa asioissa perusteiden pätevyys on täysin samantekevää, koska henkilökohtaiset asiat ovat, no, henkilökohtaisia! Tee mitä teet, sinun asiasi se on.
Mutta sitten..
Mutta sitten se kasvissyöjä rupesi määräämään mitä minun pitää syödä ja mitä minä en saa syödä. Ei riittänyt, että sille kasvissyöjälle tuli mielipahaa, kun se itse söi sitä lihaa. Sille piti myöskin tulla mielipahaa, kun minä söin sitä lihaa. Ja siinä kohdassa se teki pahan virheen. Se ylensi itse itsensä minun yläpuolelleni ja oli tietävinään paremmin, mitä minun pitäisi suuhuni laittaa. Se teki omasta henkilökohtaisesta asiastaan myöskin minun asiani. Ja sitten multa meni hermot.
Stereotyyppinen kasvissyöjä ja huonoa analogiaa
Minusta on tosi jännää(ei voisi kiinnostaa vähempää) ja kivaa(ei ole), että sinä olet tunnustuksellinen kasvissyöjä ja haluat levittää sitä ihanaa ilosanomaasi myös muillekin ihmisille. Koet mielipahaa siitä, kun joku muu syö jotain mitä sinä et suuhusi tunkisi. Samalla kuitenkin olet olevinasi niin ihanan suvaitsevainen ihminen, erilaisuus on rikkaus, voimavara. Ne jotka eivät tykkää homoista on homofoobikoita!
Sinun päähänpistojasi pitää kyllä suvaita ja katsot pahalla, jos joku ei halua katsoa telkkarista Sillä Silmällä-ohjelmaa, koska siinä on niitä homoja. Sinä sanot, että se mitä ihmiset tekevät makkarissaan ei kuulu yhtään kenellekään muulle. Mutta jumalauta sitten kun minun lautasellani on verta tirisevä pihvi, niin se on juurikin se asia mikä kuuluu juurikin sinulle!
Minä vielä jotenkin kestän sen, että sinä teet niistä omista lapsistasikin samanlaisia kasvissyöjiä, kuin itsestäsi. Onhan sinulla niiden huoltajana siihen oikeus, samoin kuin voit opettaa niille omat uskonnolliset rituaalisikin. Tosin jos olet ateisti ja perustelet lapsesi laittamisen elämänkatsomustunneille ja Prometheus-leirille sillä, että annetaan niiden hei itse vapaasti valita, niin kyllä minä sitten vähän ihmettelen sitä epäjohdonmukaisuutta mikä syntyy, kun sinä opetat niille kuitenkin sitten ne muut ideologiasi, kuten sen kasvissyönnin.
Mutta eihän se omien lastenkaan kasvattaminen riitä. Kasvissyöjän pitää päästä päättämään myöskin siitä, mitä muiden vanhempien lapsille syötetään. Kotiovelle ne eivät voi tulla, joten sitten ne vaativat kaiken maailman kasvisruokapäiviä kouluihin. Pelkkä kasvisruokavaihtoehto ei ole tarpeeksi, vaan kaikki lihatuotteet pitää yhtenä päivänä viikossa kieltää kouluissa täysin!
Pervoa!
Tiedättekö mitä. Loppujen lopuksi kasvissyönti, kuten lihansyönti tai ihan mikä tahansa muukin ruokailutottumus kuten vaikkapa karppaus, on.. noh.. miten sen nätisti sanoisi.. perversio, eli mieltymys. Täysin samoin, kuin ihmisillä on seksuaalisia mieltymyksiä, niin heillä on mieltymyksiä ihan kaikkeen muuhunkin. Pukeutumistyyliin, musiikkimakuun, karkkimakuun ja hei juuri siihen, ruokatottumuksiin!
Minun mielestäni ihmiset saavat omalla kehollaan tehdä aivan mitä haluavat. Ne on niitä yksityisasioita, mitkä eivät kuulu kenellekään muulle. Jotenkin kuitenkin vaan sitten ihmiset ajattelevat, että tuo ei saa tehä sitä ja sitä sen ja sen kanssa makkarissa, eikä tuo toinen sitten saa pistää sitä ja sitä lautaselleen. Kun kyseessä on makkaripuuha, niin sen rajoittamista esittävä ihminen saa juurikin sen kritiikin minkä ansaitseekin, mutta kun kyseessä on se soppalautanen, niin jotenkin se yhtäkkiä onkin tosi siistiä rajoittaa sitä mitä siihen soppaan laitetaan.
Tehdäänkö sopimus?
Sovitaanko hyvä kasvissyöjä, että vedä sinä sitä porkkanaa juuri niin paljon kuin haluat ja minä vedän kinkkua juurikin niin paljon, kuin itse haluan. Pysytään molemmat pois toistemme lautasilta, eikä loukkaannuta siitä, kun joku toinen ihminen tekeekin eri tavalla, kuin sinä itse tekisit. Minä tykkään lihasta, koska se maistuu hyvälle. En syö sitä sen takia, että nauttisin tuotantoeläinten huonosta kohtelusta ja kärsimyksestä. Olen juurikin yhtä vakavissani puhuessani eläinten hyvinvoinnista, kuin sinäkin.
Johdonmukaisten johtopäätösten sarja 