Muutama päivää sitten Iltalehti kertoi oppihistoriaa tutkineesta professori Anto Leikolasta, jonka mielestä nykyisin koulussa joudutaan opiskelemaan täysin tarpeettomia asioita. Leikolan mielestä hyvät kouluarvosanat eivät kerro suoraan älykkyydestä, vaan pikemminkin motivaatiosta opiskella. Olen Leikolan kanssa pitkälti samaa mieltä.
Peruskoulun tarkoitus on antaa oppilaalle tarpeellinen tietotaitopohja, jotta hänen on helppoa lähteä erikoistumaan opiskelussaan kohti haluamaansa ammattia. Samalla peruskoulutus tekee oppilaasta toimivan ja osallistuvan yhteiskuntansa jäsenen, sekä auttaa oppilaita ymmärtämään ympäröivää maailmaa ja yhteiskuntaa sekä sen toimintaa.
Ensinnäkään uskonnollinen kasvatus ei kuulu peruskoulutukseen tai mihinkään valtion/kunnan tukemaan yhteiskunnan jäseneksi valmistavaan koulutukseen tai toimintaan, kuten päiväkotiin. Uskonnon opetus tulisikin korvata esimerkiksi yhteiskuntaopilla tai uskontotiedolla. Selvää on että tätä ainetta ei pidä opettaa päiväkoti-ikäiselle tai ekaluokkalaiselle, vaan sen opettaminen on aloitettava huomattavasti myöhemmin.
Lapsen vanhemmat voivat halutessaan joko itse antaa lapselleen uskonnollisen kasvatuksen, tai sitten ulkoistaa tämän jollekin yksityisrahoitteiselle uskonnolliselle päiväkodille tai koululle. Uskonnollinen kasvatus ei ole yhteiskunnan tai koululaitoksen tehtävä nykyaikaisessa länsimaisessa valtiossa.
Ruotsin opettaminen nykyisenkaltaisena pakollisena aineena on lopetettava. Ruotsin kielen opettamisella on toki vielä nykyisin tiettyjä perusteita, mutta ne eivät silti ole tarpeeksi riittäviä, jotta sitä pitäisi opettaa nykyisenkaltaisella volyymilla. Ruotsin kielen opettaminen pitäisikin muuttaa joko kokonaan valinnaiseksi, tai sitä opetettaisiin pakollisena aineena vain seitsemännellä luokalla, jonka jälkeen se siirtyy aivan normaaliksi valinnaiseksi aineeksi muiden kielten joukkoon.
Poikkeuksen valinnaisissa kielissä tekee mielestäni englanti, joka on maailmankieli ja sitä on täten perusteltua opettaa ainakin yläasteen loppuun saakka pakollisena. Periaatteessa yläasteen jälkeen oppilas on joko oppinut englantia tai sitten ei. Jos oppilas ei ole katsonut englannin kielen taitoa tarpeellisena itselleen, ei hän sitä tule enempää oppimaankaan vaikka sitä kuinka hänelle pakko-opetettaisiin jatkossa.
Englannin kielikään ei toki ole välttämätön oppiaine. Tälläkin hetkellä Suomessa on satoja tuhansia, ellei jopa miljoonia kansalaisia, jotka eivät tarvitse sitä joko ollenkaan, tai pärjäävät varsin hyvin peruskoulupohjaisella englanninkielen opetuksella.
Maantietoa, fysiikkaa, kemiaa, biologiaa, matematiikkaa yms on tarpeellista opettaa ainakin koko yläasteen ajan, jotta kansalaiselle saataisiin ulottuville tarpeellinen tieto siitä, miten ympäröivä yhteiskunta ja fyysinen maailma toimii ja käyttäytyy. Matemaattiset- sekä taideaineet ovat toki hyödyllisiä myöskin ihmisen älykkyyden kehityksen kannalta.
Kun tämä, sekä perustietojen tarve on saavutettu niin näitäkin aineita voidaan siirtää valinnaisiksi, jotta oppilaat saisivat paremmat mahdollisuudet valita niitä aineita, joita he kokevat tarpeelliseksi oppia omaa ammattivalintaansa ja tulevaisuuttaan silmällä pitäen.
Ylikouluttaminen ilmeneekin Suomessa sinäänsä hyvinä PISA-testien lukemina, mutta samanaikaisesti suurena nuorisotyöttömyytenä. Meillä on huima määrä nuoria ihmisiä, jotka ovat täysin ylikoulutettuja vastaamaan Suomen työmarkkinoiden todelliseen kysyntään. Samanaikaisesti koulutusvaatimuksia on myöskin keinotekoisesti kasvatettu, joka on jättänyt ison osan kouluttautumattomia osaajia työnteon ulkopuolelle.
Ylikouluttaminen on siis tehnyt karhunpalveluksen koko Suomen kansalle. Jokaista kansalaista kohden on menetetty monien vuosien työpanos samanaikaisesti, kun heihin on poltettu rajallisia resurssejamme pitämällä heidät pitkään koulun penkillä, aivan turhaan.
Yhteenvetoa siis koulussa pitäisi tarjota huomattavasti enemmän valinnaisia oppiaineita! Aineita ei pidä lähteä opettamaan sillä periaatteella, että tietoja saatettaisiin ehkä mahdollisesti kerran elämän aikana tarvita, vaan pakollisuus ja opetusvolyymi on suhteutettava täysin reaalielämässä tapahtuvaan tietotaidon kysyntään.
Kokonaisuudessaan keinotekoisesti nostettuja koulutusvaatimuksia on myöskin laskettava. Ei Siwan kassa tarvitse ylioppilastutkintoa, tai vartija kolmen vuoden ammattikoulutusta. Todennäköisesti tulevaisuudessa käy toki vain päinvastoin; koulutus- ja ammattipätevyysvaatimuksia tullaan nostamaan. Kohta meillä ei mitään muuta olekaan, kuin ikuisia opiskelijoita, eikä kukaan ole enää pätevä vaikkapa siivoamaan.
Johdonmukaisten johtopäätösten sarja 