Avainsana-arkisto: lapsen hankinta

Avoero ja omaisuuden jakaminen

Eduskunnassa pähkäillään tällä kertaa niinkin tärkeätä asiaa, kuin avoliitossa asuvien puolisoiden omaisuudenjakoa erotilanteissa. Nyt on meinaan sitten huomattu semmoista, että omaisuuden jaon yhteydessä erotilanteissa voi olla huomattavia kohtuuttomuuksia. No niin varmaan voi olla, jos mies ja nainen ovat jo lähtökohtaisesti olleet taloudellisesti täysin eri tilanteissa, kun avosuhteeseen on lähdetty. Mutta katsotaanpas vähän tarkemmin taas mitä siellä on joku neropatti visioinut.

Myös uuden lain mukaan kumpikin avopuoliso pitäisi erotilanteessa oman omaisuutensa.

Puoliso voisi kuitenkin saada hyvitystä, jos hän on auttanut toista kartuttamaan omaisuuttaan yhteisen avoliiton aikana.

Esimerkiksi kotona lapsia hoitanut avopuoliso voisi saada erossa hyvitystä panoksestaan yhteisen talouden hyväksi.

Eli näyttäisi siltä, että tasapuolistaminen koskisi lähinnä naisia. Tai siis se omaisuuden jakamisesta saatu etu. Tai siis toisin sanoen miehen omaisuuden jakamisesta.

Lähdetäänpä nyt ensimmäisenä siitä, että lapsen hankinta on tämän hetkisessä länsimaisessa yhteiskunnassa mitä suurimmissa määrin naisen päätösvallan alaisena oleva asia. Naisella on kaikki käytettävissä oleva valta lapsen hankinnan kannalta ja jopa osaksi miehen oikeuksien ylitse. Nainen voi näet esimerkiksi valehdella käyttävänsä ehkäisyä, vaikkei sitä käytä ja tulla näin raskaaksi, eikä miehellä ole tämän jälkeen minkäänlaista juridista oikeutta tai valtaa päättää raskauden etenemisestä. Jotkut päättävät tässä tilanteessa erota huomatakseen sitten hyvin pian lapsen syntymisen jälkeen, että ovat yhä velvollisia maksamaan naiselle elatusapua parinkymmenen vuoden ajan.

Seuraavaksi täytyy sitten todeta, että se nainen, joka on halunnut sitä lasta haluaa usein myös jäädä ja jää sinne kotiin hoitamaan sitä lasta. Naiselle maksetaan 4 kuukauden ajan äitiysrahaa per lapsi, sekä lapsilisää siihen asti, kunnes lapsi täyttää 17 vuotta. Jos äiti on töissä saa hän päivärahaa 6 kuukauden ajan äitiysloman jälkeen, joka on yleensä noin 70% äidin tuloista. Äidin saamat summat eivät toki ole päätähuimaavia, mutta seisoohan äiti itse raskautensa, synnytyksensä ja kotiinjäämisensä takana.

Jossain vaiheessa tulee äiti sitten sen valinnan eteen, että jääkö hän hoitamaan lastansa kotiin ja palaa töihin, vai laitetaanko lapsi päivähoitoon. On täysin naisen oma päätös kumman vaihtoehdon hän tässä tilanteessa valitsee. Jos äiti päättää jäädä kotiin hoitamaan lastansa, niin äiti saa joitakin Kelan ja sossun tukia, mutta tämän jälkeen naisen ja lapsen elättäminen jää pitkälti avopuolison, eli miehen vastuulle. Mies siis elättää kotona olevaa puolisoaan.

Sitten päästäänkin siihen älynväläykseen, että miehen pitäisi eron tullessa antaa naiselle hyvitystä siitä, että nainen on ensinnäkin halunnut sen lapsen, seuraavaksi halunnut jäädä kotiin hoitamaan sitä lasta ja viimeiseksi elänyt yhteiskunnan tai miehensä siivellä koko tämän ajan. Näiden kolmen kohdan takia, siis ei niistä huolimatta, joku eduskunnan neropatti on sitä mieltä, että naisen pitäisi vielä saada erossa hyvitystä mieheltä.

Justiinsa joo.

Tässä on taas yksi hyvä esimerkki siitä, miten valtiovalta pyrkii kolmanneksi osapuoleksi kahden täysivaltaisen aikuisen ihmisen väliseen vapaaseen sopimukseen ja samalla mielivaltaisesti pyrkii tekemään siitä epäedullista toisen osapuolen osalta.