Sammutetuin lyhdyin kohti NATO:a?

Suomen puolustusbudjettia aiotaan leikata 200 miljoonalla eurolla. Tämä on 10% koko puolustusbudjetista. Summa on huima ja sen saavuttamiseksi todennäköisesti useita varuskuntia joudutaan lakkauttamaan, upseeristoa irtisanomaan, kertausvuorokaudet puolittamaan ja varusmiesten metsäaamuja vähentämään huomattavasti. Nyt on myöskin puhuttu siitä, että 200 miljoonaa ei riitä vaan leikkaustarpeen määrä olisikin 400 miljoonaa.

Kumpikin tarkoittaisi Suomen puolustuskyvyn merkittävää heikentämistä. Enää koko Suomea ei välttämättä pystyttäisi puolustamaan. Onko juuri sinun synnyin- tai kotikuntasi se, joka tullaan luovuttamaan viholliselle ilman taistelun taistelua? Kuinka hyvin sotilaallakaan sitten riittää motivaatio puolustaa isojen herrojen Helsinkiä, jos sotilaan omalla rajakunnalla ei ole vallassa oleville mitään väliä.

Eräässä vanhemmassa kirjoituksessani missä vastustin puolustusbudjetin leikkausta jo totesinkin, että tämä leikkaustarve ei ole todellinen vaan sitä ohjaavat poliittiset tavoitteet. Suomea ollaan viemässä sammutetuin lyhdyin kohti NATO:a, koska Katainen on jo näin mahdollisesta kansalaisten vastustuksesta huolimatta mennyt NATO:n herroille lupaamaan.

Kataisen maine NATO:n herrojen pöydässä on paljon tärkeämpää, kuin Suomen puolustusvoimien taistelukyky. Tämä on fakta. Olisihan se nyt täysin kestämätöntä, että Katainen joutuisi mukamas perumaan lupauksensa, mikä jo alkujaankin tehtiin ilman minkäänlaista kansalaiskeskustelua Suomen kansan kanssa. Eihän nyt meille suinkaan kuulu se asia, miten me haluamme omaa maatamme puolustaa.

Se voidaanko Suomen koskemattomuus NATO:on liittymättä turvata on samantekevä tekijä tässä yhtälössä. Näin se vaan on. Tulevaisuudessa puolustusta tullaan leikkaamaan vuosi vuodelta enemmän ja enemmän mukamas juurikin näihin säästötarpeisiin vetoamalla. Samalla kaavallahan on menty jo tähänkin asti. Puolustusvoimat on ollut leikkauslistan kärjessä joka ainoa kerta samaan aikaan, kuin esimerkiksi kehitysyhteistyörahoja on korotettu ja korotettu.

Jossakin vaiheessa olemmekin sitten sellaisessa tilanteessa, missä puolustusministerimme toteaa, että maata ei voida enää jostain ihmeen kumman syystä puolustaa, vaikka jokaisen leikkauksen kohdalla ollaan siihen mennessä vakuuteltu etteivät ne vaikuta puolustuskykyyn. Tilanteeseen ollaan ikäänkuin yhtäkkiä päädytty täysin vahingossa. Sitten onkin oikea aika ehdottaa NATO:on liittymistä.

NATO:on liittyminen tullaan myymään kansalle ainoana ratkaisuna, kun niistä jalkaväkimiinoistakin tuli silloin joskus luovuttua ja varuskuntia on jouduttu ihan pakon edessä lakkauttamaan, eikä se maanpuolustushenkikään ole enää niin korkealla, jostain ihme syystä.

Eduskunta runnoo vanhaan tuttuun ja turvalliseen suomalaiseen päätöksentekotyyliin liittymisen äänestyksessä läpi riippumatta siitä, mitä kansa tai yksittäiset näennäisesti ratkaisua vastustavat edustajat ovat siitä mieltä, onhan meillä katsokaas ryhmäkuri. Ja tämä päivä on lähempänä kuin uskottekaan.

Advertisement

Puolustusbudjettia ei saa leikata!

Muutama päivä sitten A-studiossa keskusteltiin puolustusbudjetin leikkaustavoitteista. Tarkoituksena olisi kuulemma päästä satojen miljoonien säästöihin vuositasolla. Tämähän tarkoittaa melkein kymmentä prosenttia puolustusvoimien budjetista! Aliupseeriliiton puheenjohtaja Petteri Leino osaa kertoa, että koska materiaalihankkeista ja palvelusopimuksista ei voida säästää niin leikkaukset kohdistuisivat pääsääntöisesti asevelvollisten koulutukseen ja henkilöstöön.

Suomeksi ja suoraan sanottuna tuon suuruusluokan leikkaukset tarkoitavat erittäin rajua rauhan ajan toimintojen supistuksia. Näihin lukuihin ei päästä pelkästään viiden tai kuuden varuskunnan lakkauttamisella, vaan se tarkoittaa myös henkilöstökunnan määrän vähentämistä.

Siitä lähtien kun itse suoritin palveluksen vuosina 2005-2006 tai jo tämän aikana muistan kuinka puolustusvoimien budjettia leikattiin ja varuskuntia lopetettiin. Tämä ei siis ole mikään laman aiheuttama pakollinen leikkaustarve vaan leikkauksilla on ollut jo pitkään ihan selvä trendi, joka tulee jatkumaan siihen pisteeseen asti kunnes puolustusvoimat on ajettu muutaman kymmenen tuhannen miehen kokoiseksi ammattiarmeijaksi. Samaa mieltä näyttää olevan Leinokin.

Pelkään, että Suomen puolustusvoimille tapahtuu tämän vuosikymmenen ensimmäisellä puoliskolla sama, mikä tapahtui Ruotsin Försvarsmaktenille 2000-luvun alkupuolella.

Eikö kansalaisilla pitäisi olla tähän väliin jotain sanottavaa? Kyse on kuitenkin ensisijaisesti meidän valtakunnallisen puolustuksemme kyvystä ja uskottavuudesta ja sitä ollaan nyt hallituspuolueiden johdolla hiljakseen ja hiljaisesti ajamassa alas. Eikö meiltä pitäisi kysyä minkälaisen puolustuksen me maallemme haluamme?

Leikkauksia budjettiin täytyy toden totta tehdä, se nyt on selvää, mutta näyttäisi siltä että aina leikataan kaikista tärkeimmistä eli koulutuksesta, vanhustenhoidosta, lastenhoidosta, puolustusvoimista, poliisista, terveydenhuollosta jne. Uskoisin että jo virkakoneistosta ja byrokratiasta voitais leikata suorilta puolet pois, eikä se näkyisi mitenkään tavallisen kansalaisen arkeen, mutta eihän tuo koneisto nyt omaa oksaansa rupea sahaamaan.

Mihinkä puolustusvoimia ollaan kehittämässä vai ollaanko sitä kehittämässä mihinkään? Onko tavoitteena tosiaankin tuo Ruotsin malli, mistä kyllä puhutaan muttei myönnetä että sitä kohti ollaan menossa? Joko siis puolustusvoimilta puuttuu selkeä tavoite tai sitten tosiaankin sitä tavoitetta ei uskalleta myöntää! Ei tämmöinen peli vetele. Aivan törkeätä piittaamattomuutta sotilaspoliittisen johdon ja hallituspuolueiden taholta maamme kansalaisten turvallisuutta kohtaan. Jotenkin valitettavasti tuntuu ettei tämä ole ainoa asia missä tämä näkyy!