Neekeri, persu, Hakkarainen ja poliittinen korrektius

Perussuomalaisten uusi kansanedustaja Teuvo Hakkarainen teki sinisilmäisyyttään sen suurimman synnin, minkä Suomessa voi kansanedustaja julkisuudessa tehdä, kahdesti. Hakkarainen meni ja sanoi vaarallisen sanan, neekeri. Olen ennenkin pistänyt merkille, että Suomen median ja suvaistevasiten tiedostajien suhteellisuudentaju leijuu jossakin käsittämättömissä sfääreissä, mutta tällä hetkellä näyttäisi siltä, että se on lopettanut totaalisesti olemassaolonsa, kadonnut. On täysin absurdia esimerkiksi väittää, että kyseessä olisi vihapuhe, vihapuheen luonteista puhetta, rasismin kanssa flirttailua saati rasismia.

Wikipedian mukaan, neekeri-sanaa alettiin käyttää Suomessa 1800-luvun loppupuolella. Suomeen sana on lainattu ruotsin kielestä. Ruotsin neger pohjautuu puolestaan muinaisranskan sanaan negre ja edelleen espanjan tai portugalin sanaan negro. Perustana on latinan mustaa väriä merkitsevä adjektiivi niger. Neekeri sana siis tarkoittaa mustaa ja viittaa näennäisen negridisen rodun ihonväriin. Vielä 1970-luvulla sanaa käytettiin suomen kielessä yleisesti sekä tieto- että kaunokirjallisuudessa, myös hakuteoksissa ja koulukirjoissa. Ja vielä 1980-luvulle asti neekeri-sana oli nykyistä selvästi yleisemmässä käytössä eikä sitä pidetty halventavana.

Yhdysvalloissa sellaisenaan espanjasta lainattu sana negro oli käytössä 1800-luvun lopulta alkaen, jolloin se syrjäytti sanan colored. Negro-sana vastaa kaikista parhaiten juurikin Suomen sanaa neekeri ja juuri tätä sanaa mm. Martin Luther King käytti esimerkiksi kuuluisassa I have a dream-puheessaan. 1960-luvun lopulta alkaen termi korvautui nopeasti termillä black. Black-sana taas korvattiin termillä African American, joka kääntyy suomen sanaksi afroamerikkalainen. Tämä taas tapahtui juurikin samoihin aikoihin, kuin poliittinen korrektius pesiytyi yhdysvaltalaiseen kulttuuriin. Juuri samankaltainen kehitys meillä on käynnissä myös Suomessa, joskin muutaman kymmenen vuotta jälkijunassa.

Alunperin suomen sanassa neekeri ei ole ollut mitään halventavaa, eikä siinä monen mielestä ole vieläkään. Sitä kuullaan käytettävän ihan normaaleissa kahvipöytäkeskusteluissa ympäri Suomea ja saattaapa sitä käyttää jopa blogistikin ystäviensä kanssa keskustellessa ja ihan ilman mitään kielteisiä konnonaatioita. Poliittisen korrektiuden kulttuuri Suomessa on tehnyt siitä Yhdysvaltojen vasemmistolaisia sisariaan mukaillen epäkorrektin meilläkin. Seuraavaksi vuorossa on sana musta, joka näytti ainakin Jani Toivolassa herättävän ihmetystä eräässä vaalien jälkeisessä haastattelussa, kun toimittaja erehtyi kysymään jotakin tyyliin miltä tuntuu olla ensimmäinen musta kansanedustaja.

No miten se persu tähän liittyy? Esimerkiksi Sisäasiainministeriön ylläpitämän Yhdenvertaisuus.fi-verkkosivuston mukaan juuri sillä on merkitystä, pitävätkö sanan kohteeksi joutuneet itse ilmausta loukkaavana ja samankaltaiseen johtopäätökseen päätyy myöskin Suomen Journalistiliitto. Heidän mielestään on tärkeätä kysyä ihmisiltä itseltään, miten he itsensä määrittelevät. Hämeen piirin perussuomalaiset tekivät alle kuukausi sitten julkilausuman persu-sanan käytöstä ja kuinka media pyrkii halventamaan perussuomalaisia sillä. Lausuman mukaan media on lyönyt sanaan negatiivisen konnonaation, minkä pitäisi Sisäasianministeriön ja Suomen Journalistiliiton lausumien perusteella määrittää sen käyttöä julkisuudessa.

Blogisti itse ei pidä persu-sanaa, eikä neekeri-sanaakaan loukkaavana. Jos me lähdemme määrittelemään ihmisten itsensä tunteman loukkaavuuden, toisin sanoen poliittisen korrektiuden mukaan sanojen käyttöä, niin edessämme on tällöin loputon suo. Yhdysvalloissa on nyt menossa neljäs käytännössä samaa asiaa tarkoittava sana, Suomessa ainakin toinen ja hyvin pian meidän täytyisi keksiä jo kolmas. Mihin vedetään raja? Voidaanko rajaa vetää, jos perusteet sanan uudelleenmäärittämiselle pysyvät jatkuvasti samoina? Mitä sanoja korvaamme seuraavaksi ja miksi persu-sanan toteaminen halventavaksi sai osakseen vain naureskelua ja ivaa?

Meidän on siis rehellisesti todettava, että joko jokainen halventavaksi koettu sana korvataan uudella kerta toisensa jälkeen, mikä johtaa Yhdysvaltojen tapaiseen ahdistuneisuuden ja herkkähipiäisyyden poliittisen korrektiuden kulttuuriin tai sitten me emme korvaa sanoja, joilla ei ilmaista mitään halventavaa asiaa. Kyllä minun nähdäkseni nyt muutaman tiedostajan kannattaisi harjoitella hieman itsehillintää, jos kerran yhden sanan näkeminen tai kuuleminen saa aikaan tälläisen reaktion, että sen käyttäjää syytetään rikoksesta, jahdataan median toimesta, syytetään nuorison pilaamisesta, hekumoidaan ampumisella ja kaikista pahinta, sivuutetaan täysin miehen puheiden sisältö!

Näkisin, että Hakkarainen tekee erittäin tärkeätä sananvapauden työtä kenties tietämättään ja samalla kairaa koivutukin mentäviä reikiä kankeaan poliittisen korrektiuden kulttuuriimme. Ja se on hyvä se.

Advertisement

Rasismin nousu on legenda

Edellisessä kirjoituksessani käsittelin sitä, miten media synnyttää disinformaation kautta huhun ja huhun levitessä ja siis disinformaatiota toistamalla siitä syntyy legenda ja tositapahtuma. Tämä ei toki ole yhtään uutta mediakentällä, näin kävi esimerkiksi Kajaanissa vuonna 2005. Silloin lehdet revittelivät viikkokaupalla suurin otsikoin rasistisesta hyökkäyksestä kajaanilaiseen pizzeriaan. Jälkeenpäin kuitenkin ilmeni, ettei mitään hyökkäystä, rasistista tai rasismitonta, ollut tapahtunut ja lopuksi vain pizzerian maahanmuuttajataustaiset työntekijät tuomittiin suomalaismiesten pahoinpitelyistä.

Kuuluisin tälläinen tapaus on ehdottomasti vuonna 2009 tapahtunut Junacausti. Tällöin medialle rasismikohun synnyttämiseen riitti se, että somalitaustainen 8-vuotias tyttö kertoi tulleensa tönäistyksi junasta. Tytön ammattiloukkaantuja isä teki asiasta tutkintapyynnön ja suuri poliisin koneisto valjastettiin etsimään tytön tönäisijää. Oltiinpa sisäministeriössä käynnistämässä asian takia jopa Älä töni-kampanjaa. Loppujen lopuksi tapaus kuivui kasaan, koska mitään todisteita 8-vuotiaan tytön puheille ei saatu. Tönijää tai tytön pystyyn auttanutta naishenkilöä ei löydetty, valvontakameroista ei näkynyt mitään eikä yhtäkään silminnäkijähavaintoa saatu.

Ominainen kehitys tälläisille tapauksille mediassa on seuraavan kaltainen. Ensin toimittaja levittää disinformaatiota, sitten suvis kirjoittaa disinformaation perusteella kolumnin, näiden kahden edellisen perusteella toinen suvis kirjoittaa blogikirjoituksen ja kolmas käyttää näitä kaikkia todisteena siitä, että teko on tapahtunut. Viimeiseksi neljäs suvis kirjoittaa uutisen näitä kaikkia lähteinään käyttäen ja samalla pitäen näitä todisteena rasismin yleistymisestä. Näin ympyrä sulkeutuu ja kierto alkaa alusta, seuraava kirjoittaja kertookin sitten kuinka mediassa on yleisesti huomattu rasismin lisääntyneen. Jokainen kirjoitus siis samalla seuraa edellistä, sekä itsessään synnyttää uuden todisteen ilmiön olemassaolosta.

Yhteistä tälle kaikelle on myöskin se, kuinka totuuden paljastuessa kukaan itsensä tapauksia keppihevosenaan käyttäessä nolannut toimittaja, blogisti, poliitikko, you name it ei tule oikomaan tekemiään virheitä. Korkeintaan homma kuitataan yhdellä pikku-uutisella. Näin tulee vääjäämättä käymään myös tälle uusimmalle, bussicaustille, josta saamme kuulla vielä muutaman kerran mattimyöhäisten suvisten toimesta. Hyvin noloa tämä on kaikille näille päivitteleville suvaitsevaisille vieläpä sen takia, että totuuden etsiminen on todellakin hyvin helppoa. Yksi puhelinsoitto, tai edes alkuperäisen poliisitiedotteen lukeminen riittäisi. Eikä siinä hommassa pahitteeksi ole logiikka ja järjenkäyttökään.

Mitenkäs sitten sen ihan ihka aidon rasismin kanssa? On totta, että esimerkiksi rasistisesti motivoitujen tai ns. viharikosten määrä on muutaman viime vuoden aikana kasvanut, mutta tämä johtuu siitä, että tilastointimenetelmää muutettiin vuonna 2008. Osassa maassa poliisi on myöskin ottanut sellaisia käytäntöjä, että rikos tilastoidaan aina rasistiseksi, kun uhrina on ollut maahanmuuttaja ja näistä ei taideta edes poissulkea sitä onko rikoksentekijäkin kenties on ollut samaa etnisyyttä edustava maahanmuuttaja. Nämä asiat selittävät viime vuosien ”räjähdysmäisen” kasvun oikein hyvin. Loppu kasvu taas selittyy ihan normaalilla maahanmuuttajien määrän kasvulla.

Miksi suomalainen suvaitsevainen sitten sivuuttaa kaikki nämä faktat? No siksi, koska Suomessa ei juuri ole rasismia. Sitä on itseasissa niin vähän, että kaikki edes etäisesti rasismille haiskahtava täytyy käyttää hyväksi, jotta saataisiin sellainen kuva, että olisi jotakin mitä vastaan taistella. Jos tapauksia ei sitten taas vaan tule, niin silloin niitä keksitään vaikka väkisin.

Rasistinen Suomi

Muutaman kuluneen viikon aikana mediassa on alkanut melkoinen lumipallonpyöritys siitä, kuka kirjoittaa parhaan jutun rasismista. Ilmeistä on, että pyörityksen syy on perussuomalaisten vaalivoitto ja kaikki mahdollinen vähänkin rasismille viittaava pyritään esittämään tämän voiton aikaansaamana asiana. Muutamat tahot ovat myöskin jo tämän takia vaatineet persuilta vastuunkantoa ja irtisanoutumista rasismista ja on väitetty, että vaalivoitto on tehnyt rasismista jotenkin hyväksytympää.

Ehdoton median ykkösesimerkki persujen synnyttämästä rasismista on maahanmuuttajataustaisen bussinkuljettajan pahoinpitely Elielinaukiolla. Mediaa ei haittaa niin sitten tippaakaan se, että pahoinpitelyä ei ole millään virallisella taholla yhdistetty rasismiin, eikä tekijän etnisyydestä ole mitään tietoa. No sitten se media vasta riemastuikin, kun huomattiin että toinenkin maahanmuuttajataistainen bussinkulkettaja on pahoinpidelty tämän vuoden aikana. Tässä vaiheessa ilmeisesti harkinta petti lopullisesti ja innosta värisevät suvikset unohtivat täysin, että HelBin liikennejohtaja Mika Seppäsen mukaan pahoinpitelyjen uhreiksi joutuu yhtä paljon maahanmuuttajataustaisia ja kantaväestöön kuuluvia kuljettajia.

Perussuomalaisten kansanedustaja Jussi Halla-aho oli ottanut asiasta vielä enemmän selvää.

Poliisihallituksen edustajan mukaan vuonna 2009 pahoinpideltiin pääkaupunkiseudulla 78 bussikuskia, vuonna 2010 50 ja tänä vuonna 18. Rasistisesti motivoituja pahoinpitelyjä oli 2009 1kpl, 2010 1kpl ja tänä vuonna ei toistaiseksi yksikään. Pahoinpidellyistä kuskeista oli mamuja vuonna 2009 10 ja 2010 saman verran. Tekijät olivat tasaisesti etnoja ja suomalaisia. Mamukuskit ovat reilusti aliedustettuina kaikkien hakattujen joukossa.

Kummassakaan edellisessä tapauksessa pahoinpitelyä ei ole siis yhdistetty poliisin taholta rasismiin. Edellisessä uutisessa muistetaan tosin myöskin mainita viime helmikuussa Elielinaukiolla tapahtunut näitä kahta tapausta muistuttava, joskin seuraamuksiltaan vakavampi pahoinpitely, mutta jätetään täysin kertomatta että tällöin ottavana osapuolena on ollut suomalainen ja antavana maahanmuuttajat. Tästähän tapauksesta mokumedia ei toki ole huolissaan, eivätkä suvikset kirjoitelleet tapauksesta kolumneja innosta pinkeinä, koska kun suomalainen saa mamulta turpaan niin kyseessä ei ole rasismi, vaan korkeintaan suomalaisen oma vika.

Nämä kaikki edellä mainitut asiat voidaan toki unohtaa, kun tuoreempaa tapausta keppihevosenaan käyttävät Keskustanaiset haastavat kaikki rasismin vastaiseen kamppailuun. Miksi se ei ole rasismia, kun suomalainen bussinkuljettaja pahoinpidellään maahanmuuttajien toimesta, mutta se on rasismia kun ulkomaalainen bussinkuljettaja pahoinpidellään ihan kenen tahansa toimesta? Vanhimmassa maahanmuuttajaan kohdistuneessa tapauksessa tekijät olivat suomalaisia, mutta uusimmassa tapauksessa tekijästä ei ole edes yhtään mitään tietoa. Silti rasismi? Olisiko kyseessä kuitenkin ihan vaan bussinkuljettajiin kohdistuva väkivalta, joka kertoo yhteiskunnan raaistumisesta eikä rasismin noususta?

Timo Harakka antaa myöskin oman panoksensa lumipallon pyöritykseen. Harakka kertoo meille kolumnissaan, että perussuomalaisten vaalivoitto on antanut luvan sanallisiin tai jopa fyysisiin hyökkäyksiin. Yllätys ei ole kovin suuri, kun lukee minkä esimerkin Harakka on näistä hyökkäyksistä esittänyt, tosin tällä kertaa monikossa. Maahanmuuttajataustaisia bussinkuljettajia pahoinpidellään keskellä kirkasta päivää, kertoo Harakka. Harakka toteaa myöskin, että jokainen kaupungilla kulkeva osaa kertoa, että niin eriväriset kuin vaikkapa ruotsia puhuvat saavat jatkuvasti pelätä väkivaltaa. Ilmeisesti Harakka viittaa nyt ainakin tähän Aftonbladetin avautumiseen.

Pyörittäjille on kelvannut moni muukin uutinen esimerkiksi rasismista, kuten ulkomaalaistaustaisen tytön pahoinpitely Helsingin Viikissä. Kaksi kolmikymppistä urpoa oli häiriintynyt nuorisojoukon mekastuksesta ja käynyt lyömässä yhtä nuorisojoukon jäsentä. Nuorisojoukkoon kuului ulkomaalaistaustaisia ja suomalaisia nuoria. Kyseessä on tietenkin rasismi, koska jos nuorisojoukko olisi koostunut pelkästään suomalaisista niin miehet eivät olisi häiriintyneet, lyöneet ketään saati muutenkaan käyneet pihalla uhoamassa golfmailan ja laudanpätkän kanssa. Blogisti arvelee, että kyseessä olivat urpoileva nuorisojengi, sekä urpommat humaltuneet aikuiset lätkäfanit.

Keskustanaiset käyttävät esimerkkinä rasismista myöskin kanadalaisnaiseen kohdistunutta hyökkäystä Siilitien metroasemalla Helsingissä. Tässä tapauksessa kyseessä on todennäköisesti ihan oikea rasismin motivoima hyökkäys, koska kanadalaisen kimppuun käynyt nainen oli huutanut vihaavansa vitun amerikkalaista, ilmeisesti sekoitettuaan kanadalaisen amerikkalaiseen ja nainen yritti myöskin lyödä kanadalaista sanomalehdellä. Tässä välissä blogisti ei voi olla miettimättä, että kukas niitä kapitalistisikoja, siis amerikkalaisia, nyt Suomessa kertoo vihaavansakaan? Hmm.

Saska Saarikoski taas kertoo meille, kuinka hän Töölön ratikalla matkustaessaan oli törmännyt seuraavaan tapahtumaan.

Hyppään perheeni kanssa ratikasta Töölössä. Pysäkillä kolme huppareihin ja lippiksiin sonnustautunutta teinipoikaa heittää jotain juttua. En kiinnitä heihin suurempaa huomiota, mutta erotan puheesta sanan ”likainen”.

Ohi kulkee kaksi noin 12-13-vuotiasta tyttöä. Toinen heistä on intialaisittain tummaihoinen. Hän näyttää olevan allapäin. Vaaleatukkainen tyttö lohduttaa: ”Oisit sanonu sille, että itte oot likainen!”

Hieman näiden suvaitsevaisten ihmisten rehellisyyttä epäilevänä, sekä usean kerran sen nähneenä kun suvaitsevainen tyrmää maahanmuuttajista omia huonoja kokemuksia kertovan jutut, koska kertojalla ei ole osoittaa tilastoja, tutkimuksia tai muita todisteita kokemustensa tueksi, niin täytyy nyt kyllä sanoa Saarikoskelle, että höpö höpö. Keksi parempi tarina.

Noh, mitä tästä lumipallon pyörittämisestä sitten seuraa? Siitä seuraa lumipalloefekti. Tarinat lähtevät kiertämään ja joku pitää niitä totena. Esimerkiksi näin on ilmeisesti käynyt vihreiden Fatim Diarralle. Diarraa pelottaa kävellä pimeällä yksin kotiin, koska Suomessa on niin paljon väkivaltaisia rasisteja, perussuomalaisia, näin lukee lehdessä. Diarraa on mm. katsottu kadulla rasistisesti ja karaokebaarissa joku on laulanut kappaleen Olen suomalainen.

Lisävauhtia lumipallolle antaa myöskin Helsingin Sanomien Matti Mielonen, joka käyttää Keskustanaisten tavoin jo ylempänä mainittua maahanmuuttajataustaisen bussinkuljettajan etnisesti tuntemattomaksi jäänyttä potkaisijaa keppihevosena ja keksii kymmeniä uusia tarinoita suomalaisesta rasismista. Blogistia huolettaa, koska blogistilla on kokemuksia, että loppujen lopuksi näitä samoja tarinoita toistellaan suvisten taholta kerta toisensa jälkeen ja niistä tulee totuus, Junacausti ja siis suviksille selkeä osoitus rasismin noususta, kun kerran mediakin kirjoittaa niistä kokoajan.

Paavo Lipponen taas avautuu MTV3:lle antamassaan haastattelussa perussuomalaisiin viitaten, että eduskuntaan on pesiytynyt äärioikeistoa. Taasen tähän Lipposen avautumiseen viittaava Etelä-Suomen Sanomat kertoo meille tosiaankin, että suvaitsemattomuus, syrjintä ja suoranainen väkivalta maahanmuuttajia kohtaan on viime aikoina ollut silmiinpistävää. Lehti kertoo, että Helsingissä on ollut useita vihan ja rasismin leimauksia arkielämässä. Ja minkäs ESS sitten antaakaan esimerkiksi näistä rasismin leimauksista? No juurikin nämä bussinkuljettajiin kohdistuneet väkivallanteot. Ja näin lumipallo jatkaa pyörimistään.

Ja se pyörii ja se pyörii vaan. Tällä kertaa Akuliina Saarikoski hyppelehtii innoissaan Uuden Suomen Puheenvuoro-osiolla Fatim Diarran kirjoituksen pohjalta, johon ylempänä kirjoituksessani viittaan, sekä muistaa toki mainita tuon jo legendaksi muodostuneen bussinkuljettajan potkaisijan. Ironista kyllä, Saarikoski kertoo huomanneensa, että mediassa on viime päivinä esiintynyt useita huolestuneita kolumneja muuttuneesta ilmapiiristä. Saarikosken kirjoitus itsessään on yksi kappale lisää näihin huolestuneiden kirjoitusten summaan, joista jokainen pohjautuu edelliseen. Toistamalla ilmiöstä ja sen synnyttämistä tarinoista tulee todellista, eikä ketään enää kiinnosta mitä oikeasti alunperin on tapahtunut.

Miksi kyseinen herras- ja rouvasväki siis kauhistelee rasismina satunnaiseen maahanmuuttajaan kohdistuvaa väkivaltaa oli väkivallantekijänä sitten maahanmuuttaja tai kantaväestöön kuuluva, saati oliko väkivallanteon rasistisesta motiivista edes minkäänlaista faktaa pöydässä? Miksei maahanmuuttajien suomalaisiin kohdistama väkivalta kiinnosta ja miksi se ei ole kyseisen väen mielestä rasismia? Eikö kaikki väkivalta pitäisi tuomita tasapuolisesti uhrin ja tekijän etnisyydestä välittämättä?

Miksette te kirjoita kynät sauhuten siitä, kun ulkomaalainen miesporukka huorittelee Niko Nousiaisen kihlattua Sofia Ruusilaa, lähtee seuraamaan paria ja iskee Nousiaiselle mustan silmän? Miksette te hekumoi viikkokaupalla tuosta ylempänä mainitusta tapauksesta, jossa suomalainen bussikuski hakataan maahanmuuttajien toimesta? Miksi olette näin saatanan puolueellisia?

Natsikin oli kasvissyöjä

Näin vaalien välittömässä läheisyydessä hiljalleen rattaidensa pyörimisnopeuden vauhtian nirskuen lisännyt propagandakoneisto, jota myöskin Suomen mediaksi kutsutaan, on pikkuhiljaa päässyt jo täyteen vauhtiin. Sadat sinisilmäiset monikulttuurisuutta ylistävät poliitikot ja tuhannet ammattitaidottomat toimittajat kauhistelevat vuoron perään perussuomalaisten kannatuslukemien nousuja ja kaikki likaiset, sekä valheelliset temput on jo tähän mennessä otettu käyttöön.

Täytyyhän ummehtuneet impivaaralaisuutta löyhkäävät maahanmuuttokriitikot pysäyttää keinolla millä hyvänsä, mitkä tarkoitus pyhittää. Ja lokakampanja on mitä ilmeisimmin tuottanut suvaitsevaisessa lammaslaumassa halutunkaltaista tulosta.

Vaalien jälkeisenä maanantaina sosiaalisessa mediassa alkoi käsittämätön itkupotkuraivari persujen voiton johdosta. Useiden lähteiden mukaan pääosin akateemisista nuorista naisista koostuva joukko on tähän mennessä uhannut esimerkiksi muuttaa pois maasta ja haukkunut perussuomalaisten äänestäjät junteiksi, rasisteksi, idiooteiksi, ksenofoobeiksi, sirkuspelleiksi, natseiksi, pubiruusuiksi, kaljaveikoiksi, ahdasmielisiksi ja moneksi muuksi.

Harvemmin mikään kansanryhmä Suomessa on joutunut tälläisen vihanpurkauksen kohteeksi ja viha sekä halveksunta tulee vielä taholta, joka kutsuu itseänsä suvaitsevaistoksi. Eikö tuo lapsellinen itkuvirsi yhtään hävetä? Jos jotakin Suomessa pitäisi suvaita, niin vaalien demokraattista äänestystulosta. Sinänsä purkaus ei tule yllätyksenä, koska katson juuri näiden kympin tyttöjen, suvaitsevien ihmisten, ajatusmaailman olevan kaikista lähimpänä natsi-ideologiaa.

Suvaitsevaisto kokee ajattelevansa ”oikein”, olevansa parempia ihmisiä ja päteviä määrittelemään miten muiden ihmisten pitäisi ajatella ja toimia. ”Väärin” ajattelijoita leimataan, eristetään ja vainotaan. Faktoilla ei ole merkitystä, vaan sillä tunteella mihin suvaitsevaisen ajatusmaailma perustuu. On ”oikein” leimata kokonainen ”väärin” ajatteleva ryhmä ihmisiä, kunhan sen tekee ihminen, joka itse ajattelee ”oikein”.

Ultimaattisena huipentumana tälle toimii mielestäni Vihreä-liike. Vihreät kannattavat muun muassa sensuuria, sananvapauden rajoittamista, toisinajattelijoiden rankaisemista mielivaltaisesti, kontrollin lisäämistä, säätelyä, valvontaa ja pyrkivät yleisesti siis juurikin määrittelemään miten muiden ihmisten pitäisi ajatella ja toimia.

Perussuomalaisten menestystä on pyritty selittämään mitä omituisimmilla syillä. Toisaalla kerrotaan sen johtuvan persujen äijäkulttuurista ja toisaalla taas Timo Soinista. Ehkäpä se sitten johtuu äijäkulttuurista, joka on toki mielestäni monin verroin parempi, kuin ämmäkulttuuri. Toisaalta taas media on toitottanut pitkin vuoden alkua, että Soinia ei voi äänestää muualla, kuin Uudellamaalla, joten tuloksen perusteleminen Soinilla on älyllistä epärehellisyyttä.

Mistä se menestys sitten johtuu? Pelkkä nukkuvien herääminen ei selitä nousua, mutta kun katson puolueiden kannatusten muutosta, niin vastaus on täysin selvä. Kaikki muut menettivät kannatustaan, vain perussuomalaiset lisäsivät sitä. Hyvät vanhat puolueet te itse olette syypäitä perussuomalaisten nousulle. Teidän politiikkanne ei toimi. Teidän ajamanne asiat eivät houkuttele äänestäjiä. Teidän rehellisyytenne ja uskottavuutenne möyrii pohjamudissa. Syyttäkää siis itseänne.

Yksi plus yksi. Nämä samat ihmiset, jotka ovat ennen kelvanneet esimerkiksi Kokoomusta tai Vihreitä äänestäneinä suvaitsevaisille kavereiksi, ovat nyt muuttuneet ihmishirviöiksi, kun kehtasivatkin äänestää väärää puoluetta.

Mikä ihme teihin fiksuihin ihmisiin on oikein mennyt!

Vihervasemmisto ei petä koskaan

Perjantaina noin klo 8 Suomen aikaan Japania järisytti ensin sen koko nykyhistorian suurin maanjäristys, joka mm. muutti maapallon asentoa. Pian tämän jälkeen sen yli pyyhkäisi 10 metriä korkea tsunami. Vesimassat heittelivät autoja kuin pullonkorkkeja, junia hävisi, patoja murtui ja kokonaisia kaupunkeja pyyhkiytyi pois maailmankartalta. Tällä hetkellä arviot kuolleista liikkuvat kymmenissä tuhansissa. Miljoonat ovat ilman sähköä, ruokaa ja vettä.

Suurin katastrofi arvoisalle vihervasemmistolle ei kuitenkaan ollut vielä tässä, vaan tiedot siitä, että yhdessä Japanin 60:stä ydinvoimalasta on tapahtunut järistyksen ja tsunamin takia ydinonnettomuus. Vihreiden puheenjohtaja Anni Sinnemäki yhdisti välittömästi Fukushiman ydinvoimalan reaktorihallin räjähdyksen Tshernobyliin samalla jeesustellen ydinvoiman vaarallisuudesta. Pidemmän korren veti heti perään Vasemmistoliiton puheenjohtaja Paavo Arhinmäki, vaatien Suomea arvioimaan ydinvoimapolitiikkaansa uudestaan.

Samaan aikaan tietenkin myös kovin Vihreihin ja Vasemmistoliittoon kallellaan oleva media kauhistelee tätä hirmuista ydinturmaa, joka vakavuudessaan tulee todennäköisesti vastaamaan Three Mile Islandin ydinvoimalaonnettomuutta, mikäli tämänhetkisten kahden onnettomuusreaktorin ytimet sulavat. Eri tietolähteiden mukaan noin 160 henkilöä on saattanut altistua säteilylle ja 19 henkilöllä on havaittu merkkejä mahdollisesta altistumisesta. Nämäkin mitä ilmeisemmin laitoksen työntekijöitä.

Voimalasta joudutaan todennäköisesti päästämään vielä useamman päivän ajan ulos höyryä, joka on toki radioaktiivista, mutta vain sen verran että siinä tunnin oleskelun jälkeen saisi saman annoksen kuin vaikkapa röntgenissä. Jotain suhteellisuudentajua siis. Samaan aikaan sisämaassa olleen vesivoimaa tuottavan padon murtuminen pyyhkäisi mennessään kokonaisen kylän asukkeineen ja öljynjalostamoita palaa levittäen myrkkyä ympäristöönsä. Viimeiseksi sitten vielä Shinmoedaken tulivuori on purkautunut syösten tuhkaa ja tulikiviä jopa neljän kilometrin korkeuteen.

Tällä hetkellä näyttää siltä, että yhden reaktorin ydin on tosiaankin sulamassa, jolloin onnettomuus on vakavuudeltaan hieman vakavampi, kuin tuo yllä mainitsemani Three Mile Islandin onnettomuus, joka ei aiheuttanut henkilövahinkoja eikä merkittäviä ympäristövaikutuksia. Käynnissä oleva onnettomuus, on siis japanilaisten huolista se kaikista pienin. Vituttamaan tässä pistää se, että samalla kun mudasta kaivetaan tuhansia ruumiita, inhimillinen kärsimys on mittaamatonta ja taloudellinenkin keikkuu kymmenissä miljardeissa, niin Vihreät ja Vasemmistoliitto hyppii kiihkoissansa katastrofin uhrien haudalla.

Klikkaa kuvaa nähdäksesi muita ennen-jälkeen kuvia.

Kuusikymmentäseitsemän

Kuusikymmentäseitsemän(67). Kuusikymmentäseitsemän on luku, jolla ei ole monelle äkkiseltään varmastikaan mitään merkitystä. Samalla se on kuitenkin luku, jolla on juuri nyt äärettömän paljon merkitystä Suomen tulevaisuuden kannalta. Tämä luku on tällä hetkellä kaikista tärkein luku, mikä meille on olemassa. Täysin varmasti se on myöskin luku, jolla on koko Suomen historian ajalta vähintään yhtä paljon merkitystä, kuin luvulla 6.12. 1917, luvuilla 1939–1940 ja luvulla 1944.

Kansanedustajamme äänestivät eilen perustuslain muutoksen puolesta selvin 134–30 luvuin. Perustuslakia ollaan muuttamassa siten, että Suomen EU-jäsenyys kirjataan siihen. Tämä taas tarkoittaa sitä, että emme voi erota EUsta ilman kahden eri eduskunnan hyväksyntää, joista toinen täytyy tehdä 2/3 määräenemmistöllä. Lisäksi Suomi voitaisiin liittää EUn osavaltioksi ja sen toimivalta voitaisiin luovuttaa jollekin kansainväliselle järjestölle tai kansainväliselle toimielimelle 2/3 ääntenenemmistöllä lepäämään jättämättä, eli yhden eduskunnan aikana. Itsenäisyyttämme ollaan siis luovuttamassa pois ja osavaltio-Suomi voisi taas sitten olla veronkantovelvollinen EUlle.

Koko perustuslain muuttaminen on toki parhaan Suomalaisen päätöksentekotavan mukaisesti valmisteltu hissukseen kabinettien suljettujen ovien takana. Puolueiden sylikoira media ei ole ammattitaidottomuudessaan ja selkärangattomuudessaan tietenkään tästä mitään hiiskunut ja itse tämä äänestystuloskin kuitattiin pikkuotsikoin sivuosioissa ”mitäs sitten” -tyyliin. Aamulehti, Helsingin Sanomat ja Iltalehti. Eikä näissä uutisissa tietenkään mainita mistään muusta kuin jäsenyyden kirjaamisesta. Hienoa media. Hienoa toimittajat. Halveksuntani teitä kohtaan on vähintään yhtä suurta, kuin tämän muutoksen hyväksyvää eduskuntaa kohtaan.

Ja arvatkaapa mitä. EU ei vaadi yhdeltäkään jäsenvaltiolta mitään tälläistä. Ei edes sitä jäsenyyden kirjaamista. Ainoa toinen maa, joka tämän kaltaista on tehnyt oli Ruotsi ja sekin täysin sammutetuin lyhdyin kansalaisilta piilossa. Vasta jälkikäteen muutamat ruotsalaiset ovat heränneet, että perkele mitäs tässä nyt oikein tapahtui? En voi sanoin kuvata halveksuntani määrää omia edustajiamme kohtaan, jotka pimittävät kansalta tällaista tietoa ja tekevät tällaisia merkittäviä itsenäisyyteemme vaikuttavia päätöksiä täysin demokratian vastaisesti!

Miksi juuri luku 67 nyt on siis tärkeä? Jotta perustuslakia voidaan muuttaa, täytyy se hyväksyä kahden eduskunnan aikana, joista jälkimmäisessä 2/3 määräenemmistöllä. Kansanedustajia meillä on 200 kappaletta, joten jos seuraavassa eduskunnassa äänestyksen aikana kukaan ei ole poissa tai äänestä tyhjää, niin me tarvitsemme 67 edustajaa jotka äänestävät tätä muutosta vastaan. Kaikki Perussuomalaisten, Kristillisdemokraattien ja Vasemmistoliiton edustajat äänestivät muutosta vastaan, mutta Vasemmistoliitolta 3 oli poissa paikalta. Lisäksi ehdotusta vastusti yksi edustaja Keskustasta, Vihreistä ja Sosiaalidemokraateista.

Tässä on nyt ne realiteeti millä tämä maanpetoksen valmistelu voidaan estää. Siitä voitte olla varmoja, että Muutos 2011 tulee vastustamaan tätä uudistusta raivoisasti eduskuntaan päästessään. Suoralla demokratialla tälläistä kansan halveksuntaa ei voisi tapahtua.

Ruotsin vaalit

Ruotsissa on tällä hetkellä meneillään valtiopäivävaalien ennakkoäänestys. Tähän mennessä on tapahtunut seuraavaa: Ruotsindemokraattien vaalilippuja ja vaalimainoksia katoaa, jotkin vaalivirkailijat ovat kieltäytyneet asettamasta esille RD:n vaaliseteleitä, eräällä paikkakunnalla vaalityötään kadulla tekemässä olleet ruotsindemokraatit joutuivat saarretuksi ja saartajien tarkoituksena oli estää RD:n vaalimateriaalin jakaminen, vaalityötä tekeviä ruotsindemokraatteja on kivitetty ja uhkailtu väkivallalla ympäri maata, RD:tä ja sen ehdokkaita mustamaalataan Ruotsin median ja muiden puolueiden taholta jatkuvasti, mikään puolue ei aio käydä vaaliväittelyjä RD:n kanssa, RD:n vaalimainoksilla on täyspanna läpi jokaisen sanomalehden, sekä radio- ja tv-kanavan ympäri Ruotsia, erään RD:n ehdokkaan kotiin hyökättiin ja RD:n ehdokkaalle veistettiin hakaristi otsaan parhainpaan Inglorious Basterds tyyliin ja viimeisimmässä tapauksessa erääseen ruotsindemokraattien tilaisuuteen ilmestyi 500 mielenosoittajaa, jotka heittelivät pulloja ja kiviä, kunnes poliisi joutui viemään ruotsindemokraatit pois paikalta pakettiautoissa.

Vaaleja on siis käyty alle pari viikkoa ja ruotsindemokraateille on tullut satakunta ilmoitusta jonkinasteisesta vaalivilpistä. Tapauksista kolmasosa on ilmoitettu viranomaisille, jotka selvittävät asiaa eteenpäin. Ruotsindemokraatteja uhkaillaan ja ahdistellaan jatkuvasti ja heitä estetään tekemästä vaalityötä. Jo aiemmin kauan ennen vaaleja ruotsindemokraattien vaalityöntekijöitä on pahoinpidelty mm. puukottamalla ja potkimalla heidän kokoontuessaan vaalityötä tekemään. Yhden ainoan kerran on joku muiden puolueiden jäsen ottanut kantaa asiaan ja vedonnut väkivallan lopettamisen puolesta, muut puolueet siis kutakuinkin hyväksyvät ruotsindemokraatteja kohtaan tapahtuvan vaalivilpin ja väkivallanteot. Sillä lailla Ruotsi.

Otetaan nyt ensin kantaa siihen, että Ruotsin vaalitapa on demokratialle häpeällinen. Ruotsissa ei käytännössä ole vaalisalaisuutta! Äänestäjä ei voi äänestää ehdokasta vaan hän äänestää puoluetta. Puolueilla on valmiiksi painetut ehdokaslistat ja äänestäjä äänestää tätä listaa. Vaalivirkailija, sekä kaikki ketkä sattuvat katsomaan näkevät minkä puolueen listan äänestäjä ottaa. Tietenkään ruotsalaisille tämä ei ole ongelma, koska voithan sinä ottaa kaikkien puolueiden listat, paitsi silloin kun se on piilotettu niinkuin RD:n listoille on tupannut käymään. Tällöin joudut kyselemään tätä listaa erikseen ja siinä meni sitten se vaalisalaisuus.

Miten käyttäytyy media? Media mustamaalaa ruotsindemokraatteja ilman mitään häpyä ja boikotoi sen vaalimainoksia. Toki yksityisen median on ihan sallittua päättää mitä se julkaisee ja mitä ei, mutta mitä sitten kun kyseessä on verorahoin toimiva valtakunnallinen yleisradio, jonka olettaisi kohtelevan kaikkia demokraattisia puolueita tasapuolisesti? Ei toivoakaan.

Muiden puolueiden käyttäytyminen on myöskin jotain demokratiaksi itseään kutsuvalle maalle täysin käsittämätöntä. Minkään muun puolueen vaalilippuja ei katoa, paitsi RD:n. Muiden puolueiden tarvitsee siis, joko olla mukana tuossa vaalivilpissä tai sitten hyväksyä se hiljaisesti. Demokraattisessa Ruotsissa! Puolueet eivät myöskään suostu vaaliväittelyyn RD:n kanssa ja useat puolueet ovat ilmoittaneet etteivät aio ottaa RD:tä mukaan hallitukseen missään nimessä. Demokraattisesti valittuja edustajia!!

Suomessa tämänkaltainen kehitys on onneksi nähdäkseni lähes pysähtynyt. Vielä viime kunnallisvaalien aikaan mm. kaikki maahanmuuttoa kritisoivat leimattiin sekä puolueiden, että median taholta rasisteiksi. Me siis emme ole hetki sitten olleet tämän asian kohdalta juuri mitenkään erilaisessa tilanteessa, kuin Ruotsi nyt! PS:n vaalijulisteiden tuhoaminen oli myöskin ihan ihka aito ongelma, joillakin paikkakunnilla ehdokkaat joutuivat vartioimaan julisteitaan tuhotyön takia. Onneksi väkivallalta on säästytty, vaikka onhan maahanmuuttokriitikoita toki uhkailtu anonyymien nettikeskustelijoiden taholta. Vääristelykin on huomattavasti paremmalla tolalla kuin vielä pari vuotta sitten ja järki näyttäisi ihan oikeasti olevan voittamassa. Mutta ei vielä nuolaista.. katotaan nyt ensin noi vaalit.

Lisäys: 16.9.2010

Ja taas on ehtinyt tapahtua. Ljungbylainen kuljettaja erotettiin kuljetustyöntekijöiden liitosta, koska kuljettaja on ehdolla Ruotsidemokraattien listalta kunnanvaltuustoon. Ruotsin keskustapuolueen kansanedustaja joutui keskiviikkona väkivaltaisen hyökkäyksen uhriksi kotinsa edustalla, hänet ryöstettiin ja häntä mm. potkittiin päähän. RD:n vaalitilaisuus eräällä paikkakunnalla jouduttiin peruuttamaan, koska poliisi ei voinut taata puhujien turvallisuutta. Joukko ruotsalaisia julkkiksia on koostanut antivaalimainoksen, jossa vedotaan ihmisiin, etteivät he äänestäisi ruotsidemokraatteja. Myöskin iso joukko poliitikoita ja merkkihenkilöitä on vedonnut äänestäjiin, että älkää vain äänestäkö Ruotsindemokraatteja.

Ruotsissa tullaan sunnuntaina tekemeen poliittista historiaa. Silloin valtiopäiville nousee uusi puolue ensimmäistä kertaa sitten vuoden 1991

Mummocaust No.2 ja loppuyhteenveto

Tapahtui kerran 2000-luvulla Suomessa, länsimaisessa demokraattisessa oikeusvaltiossa.

81 vuotias aivohalvauksen takia liikuntakyvyttömäksi jäänyt venäläismummo Irina Antonovan tuotiin vierailuviisumilla yli kaksi vuotta sitten Suomeen. Antonovalle haettiin oleskelulupaa huonoon terveydentilaansa vedoten. KHO eväsi oleskeluluvan ja antoi käännytyspäätöksen joka on ollut voimassa jo yli puolitoista vuotta. Antonova on siis oleskellut maassa laittomasti lokakuusta 2008 lähtien, mutta käännytystä ei ole täyteenpantu muun muassa siksi, että poliisiylijohtaja Mikko Paatero käveli KHOn lainvoimaisen päätöksen ylitse ja keskeytti käännytyksen.

Minun silmiini tilanne näyttää tältä: Maahan on tuotu petoksella laiton siirtolainen, joka on hakenut oleskelulupaa vaikkei täytä siihen vaadittuja edellytyksiä. Laitonta siirtolaista on suojeltu ja autettu, jottei lainvoimaista käännytyspäätöstä oltaisi saatu toteutettua, jonka jälkeen Suomen ylin poliisivirkamies kävelee Suomen korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen ylitse keskeyttämällä käännytysprosessin.

Mitä tulee Antonovaan ja häntä piilotteleviin sukulaisiin, on heidän käytöksensä erittäin röyhkeää ja petollista. Antonova on tuotu petoksella Suomeen, jotta hän saisi ilmaista hoitoa heikkenevään terveydentilaansa oleskeluluvan saatuaan. Kyseessä on petos ja petoksella saadun taloudellisen hyödyn tavoittelun yritys.

Mummocausteissa ei ole kysymys vain kahdesta herttaisesta mummosta joita paha poliisisetä vainoaa ja haluaa ajaa pois maasta, vaan tässä on kyse monesta eri asiasta. Ensinnäkin siitä, miten petoksella maahan tullutta laitonta siirtolaista pitäisi kohdella. Nyt annetaan singnaali, että Suomeen saa tulla notkumaan laittomasti jos keksii tarpeeksi hyvän nyyhkytarinan, eikä tällöin ole huolta karkoituksesta. Thaimaalaiset hierojat kyllä saadaan potkittua maasta pois alle kahdessakymmenessä tunnissa, joten kyllä homma pelaa jos tahtoa on.

Toiseksikin, miten röyhkeästi monet tahot saavat käyttäytyä suomalaista virkakoneistoa kohtaan, esimerkiksi egyptiläismummon tapauksessa kirkko, joka suojelee karkoitettavaa petoksella maahan tullutta laitonta siirtolaista ja hänen sukulaisiaan, jotka A: suojelevat ja piilottelevat petoksella maahan tullutta laitonta siirtolaista ja B: vaativat petoksella maahan tulleelle laittomalle siirtolaiselle samoja oikeuksia, kuin koko ikänsä Suomessa asuneelle ja töitä tehneelle henkilölle.

Kolme. Mikä on reaktio median ja usean sellaisen tahon suunnasta, jonka pitäisi ajaa ja suojella suomalaisten etuja( esimerkiksi kansanedustajat)? Media itkee mummodraamaa ja kansanedustajat kirjoittavat nyyhkykirjeitä itkevälle medialle. Puolustellaan siis petoksella Suomeen tuotuja laittomia siirtolaisia ja heidän rikostovereitaan!

Neljä. Suomen ylin poliisivirkamies kävelee Suomen ylimmän lainkäyttökoneiston lainvoimaisen päätöksen ylitse kahden petoksella maahan tulleen laittoman siirtolaisen takia!

Viisi. Kaikki tämä ilman minkäänlaisia seuraamuksia millekään taholle.

Kuusi. Samankaltaisessa tilanteessa olevia mummoja ei ole vain kaksi, vaan heitä on useita satoja odottamassa päätöstä oleskeluluvasta, lainmuutos toisi Suomeen jopa tuhansia huonokuntoisia mummoja, jotka kaikki olisivat oikeutettu suomalaiseen terveydenhuoltoon ja vanhustenhoitoon.

Seitsemän. Mummojen hoitaminen ei ole ilmaista! Suomella ei ole käytössä taikaseinää, josta pursuaa rahaa. Meillä on käytössämme tietty rahamäärä, joka ehtyy sitä mukaan kun sitä käytetään. Tuhansien ulkomaalaisten mummojen tuonti Suomeen maksaisi satoja(ellei jopa tuhansia) miljoonia. Maksajana Suomen veronmaksajat.

Tämä tapahtui siis kerran 2000-luvulla Suomessa, länsimaisessa demokraattisessa oikeusvaltiossa.

Kritisoi maahanmuuttopolitiikkaa, pääset hirttolistalle

Maanantaina starttasikin sitten se rasistin(pun intented)vastainen viikko. Lehdistö on odotettavasti mokumanian vallassa; toimittajat, kolumnistit,  sosiologian tohtorit ja oikeastaan kaikki jotenkin maahanmuuttokriitittömyyteen liityvät henkilöt vetelevät aasinsiltoja ja mutkia suoriksi oikein urakalla. Pyhitänkin tämän ensimmäisen blogimerkintäni noiden ihan samojen johtopäätösten edelleenviemiseen, mitä nämä edellä mainitun manian oireita oireilevat pari henkilöä ovat tehneet.

Kehu maahanmuuttajaa, pääset hirttolistalle kirjoittaa Taloussanomissa Petri Korhonen. Koko juttunsahan Korhonen perustaa Anna Kontulan kirjoitukseen, jossa Kontula kertoo kuinka maahanmuuttomyönteisiä ilmaisuja käyttäneitä kohtaa nykyisin uhkailu ja solvaaminen. Tätä samaa uhkailua ja solvaamista ovat kokeneet kritiikkiä maahanmuuttopolitiikasta esittäneet jo vuosikausien ajan. Näillä premisseillä on siis ihan loogista vetää johtopäätös, että maahanmuuttopolitiikkaa kritisoituvat pääsevät hirttolistoille.

Siitä päästäänkin sitten seuraavaan aiheeseen, eli median ja suvisten kaksinaismoralismiin. Media on nyt uutisoinut erittäin näkyvästi tästä maahanmuuttomyönteisten kohtaamasta ilmiöstä, jota siis esim Jussi Halla-aho on saanut osakseen jo vuodesta 2005 asti. Kyse ei ole median tai suvisten sokeudesta, Helsingin Sanomat kyllä löytää Halla-ahon kommentin maahanmuuttoaiheiselta Hommaforumilta muutamassa kymmenessä minuutissa, joten sen täytyy myös olla tietoinen Jussi Halla-ahon uhkailusta!

Itseasiassa ainut media joka on tämän asian toisen puolen huomioinut on MikroPC, siitä iso käsi! Myös Anna Kontula seuraa Hommaforumia, mikä käy ilmi hänen blogiinsa poimimastaan(asiayhteydestä irroitetusta) kommentista, joka on peräisin Hommaforumin eräältä kirjoittajalta. On siis aivan selvää, että Anna Kontula ja Helsingin Sanomat tietävät maahanmuuttokriitikoihin suunnatusta uhkailusta ja solvaamisesta, mutta niistä Kontula tai Helsingin Sanomat eivät ole tietävinäänkään.

Minkälainen henkilö se on, joka on tietoinen molemman osapuolen saamasta kohtelusta, mutta huomioi vain toisen ja levittää vain toisesta tietoa eteenpäin? Tehkää omat johtopäätöksenne.

Minkälainen media se on, joka on tietoinen molemman osapuolen saamasta kohtelusta, mutta uutisoi vain toisesta? Ja nyt en puhu vaan Helsingin Sanomista vaan jokaisesta mediasta joka uutisoi vain toisesta. Tehkää omat johtopäätöksenne.