Avainsana-arkisto: Portugali

Päätön päihdepolitiikkamme

Mikä vaivaa portugalilaisia? Ne toimivat ihan väärin. Helsingin Sanomat kertoi muutama päivä sitten, että poistamalla huumeiden käytön rangaistukset Portugalista ei olekaan tullut huumeidenkäytön vapaavaltiota, jossa huumeita saa käyttää miten huvittaa. Ihme sakkia. Tästähän huolestuneet kukkahattutädit meitä juuri varoittelevat.

Portugalin mallin ydin on aggressiivinen puuttuminen käyttöön. Huumeiden hallussapidosta kiinni jääneet ohjataan haastatteluihin. Käyttäjän tilanne arvioidaan yhdessä psykologin, sosiaalityöntekijän ja juristin kanssa, ja käyttäjä ohjataan hänelle sopivimpaan hoitoon.

Huumeidenkäyttö on uhriton rikos, vaikka huumesodat aiheuttavatkin uhreja. Huumekartelit toimivat lakien ulottumattomissa ja huumeidenkäyttäjä joutuukin huumeensa saadakseen yhteistyöhön näiden voittoja tavoittelevien raakojen rikollisorganisaatioiden kanssa. Heille ihmishenki on halpaa.

Huumausaineilla ei käytännössä ole mitään kontrollia, koska ne pääsääntöisesti ovat kiellettyjä. Laatuvaatimuksia on vaikeata asettaa ja valvoa, kun ainetta liikkuu vain pimeillä markkinoilla. Jokainen osaa varmaankin nimetä pimeästi ostettavan alkoholin vaarat. Samat vaarat koskevat huumausaineitakin, moninkertaisesti.

Kun taas käyttäjästäkin tehdään rikollinen, niin samalla lukitaan ovet riippuvaisuuden hoitamiseen. Alkoholismi kyllä tunnistetaan nykyisin sairautena, mutta riippuvaisuus johonkin kiellettyyn huumausaineeseen on rikos ja hoitona määrätään sakkoja tai linnaa, joka ajaa käyttäjän vain syvemmälle kierteeseensä.

Huumaus- ja nautintoaineita kohtaan asetetut rajoitukset täytyy olla suoraan suhteutettuna niiden aiheuttamiin yhteiskunnallisiin haittoihin, eikä esimerkiksi uskonnollisiin- tai musta tuntuu perusteisiin, saati kolmansien tahojen taloudellisen edun ajamiseen. Portugalissa käyttäjien hoitoon passittaminen oli ilmeisen suhteutettu päätös Portugalin huumeongelman ratkaisemiseksi.

Oma päihdepolitiikkamme onkin melkoisen päätöntä touhua, se kun pitkälti perustuu johonkin aivan muuhun, kuin kansakunnan hyvinvoinnin ajamiseen tai edes siihen kuuluisaan yleiseen mielipiteeseen. Esimerkiksi tupakoitsijoiden vainoamisen kanssa ollaan menty jo täysin absurdeihin mittasuhteisiin, vaikkei siitä vielä rikosta ole tehtykään. Ehkä pian tehdään.

Suomen päihdepolitiikassa onkin avattava täysin uusi sivu. Nykyisin esimerkiksi nuuskan myyntiä ja maahantuontia kohtaan asetetut rajoitukset eivät ole mitenkään perusteltuja sen aiheuttamien terveyshaittojen suhteen. Rajoitukset ovatkin siis täysin mielivaltaisia, joten kaikki nuuskaa kohtaan asetetut rajoitteet täytyisi siis avata.

Voidaan myös todeta, että sota kannabista vastaan on epäonnistunut tai epäonnistumassa. Kannabiksen maltillinen käyttö ei nykyisen tiedon perusteella aiheuta juuri minkäänlaisia yhteiskunnallisia ongelmia, mutta päinvastoin sen kasvattajien ja käyttäjien vainoaminen tälläisiä aiheuttaa. Kannabiksen käyttäjä on rikollinen, mutta uhria ei ole olemassakaan.

Kannabista koskevat hyvin paljon samanlaiset käytön aiheuttamat fysiologiset seuraukset, kuin alkoholia kohtaan, paitsi ettei kannabiksen tiedetä aiheuttavan agressiivista käyttäytymistä vaan päinvastoin. Yleensäkin ihmisellä pitää olla oikeus vaarantaa oma terveytensä jos ihminen haluaa niin tehdä, kunhan hän ei samalla vaaranna muita. Tämän vuoksi et esimerkiksi saa ajaa autoa kännissä.

Jos yhteiskunnan ajama päihdepolitiikka on suhteeton ja mielivaltainen, tai siitä on enemmän haittaa kuin hyötyä, niin silloin tosiasiat pitää myöntää ja katsoa asiaa uudesta näkökulmasta, oli se kuinka epäkorrektia tahansa.

Mainokset

Kun demokratia kuoli

En tiedä tarkalleen ottaen milloin ja miten se tapahtui, koska olen seurannut maamme poliittista kulttuuria vasta muutaman vuoden ajan. Jotkut sanoivat, että se kuoli jo 70-luvulla, joidenkin mielestä se tapahtui vuonna 1994 kun Suomi päätti liittyä Euroopan Unioniin. Se mikä on varmaa on, että se on kuollut tai ainakaan mitään elonmerkkejä se ei enää näytä. Viimeisimmät vaalit vahvistavat havainnon ja todennäköisesti tänä vaalikautena hyväksyttävä perustuslain uudistus on viimeinen naula sen arkkuun. Kun Suomesta tulee EU-osavaltio, niin ei meillä ole enää mitään valtaa päättää omista asioistamme.

Suomessa ei ole demokratiaa. Demokratia tarkoittaa kansan valtaa. Edustuksellisessa demokratiassa tämä tarkoittaa sitä, että kansa valitsee edustajansa ja edustajat toimisivat kansan antaman mandaatin voimalla maansa hyväksi vaalilupaustensa mukaisesti. Näin teoriassa. Suomessa edustuksellinen demokratia toimii siihen asti, kun äänet on laskettu. Tämän jälkeen edustajien mielipiteillä ja kannoilla ei ole merkitystä, vaikka kansa on nimen omaan valinnut edustajansa näiden takia. Tällöin vallan ottaa puolueiden puheenjohtajat ja varsinkin pääministerin puolueen johto.

Eivät äänestäjät äänestä ehdokkaita sen takia, että he toimisivat vaalilupaustensa vastaisesti. Takin kääntäminen ei ole mitään vastuun ottamista, vaan se on valehtelua, petosta. Jos jokaisen edustajan selkäranka vääntyy aina oman puolueen tai suurimman puolueen johdon vaatimuksiin, niin yhtä lailla voisimme valita edustajamme täysin arvalla. Esimerkiksi edustajistamme 135 vastasi vaalikoneisiin, että Suomen ei kuulu jatkossa tukea ahdinkoon joutuneita EU-maita, mutta Portugalin äänestyksen tulos oli lähes tarkalleen päinvastainen: jaa-ääniä kertyi 137.

Nyt hyvin moni onkin totaalisen pettynyt demokratiamme toimintaan tai toimimattomuuteen. Suomalainen demokratia näyttäisi olevan teatteria ja eduskuntatalo on sen päänäyttämö. Neljä vuotta jaksoimme odottaa, että pääsisimme vaikuttamaan maamme suuntaan, mutta mitään ratkaisevaa ei tapahtunutkaan. Sama vanha politiikka jatkaa nyt siis kulkuaan, jaksaako kansa odottaa taas neljää vuotta? Neljään vuoteen meillä ei ole mitään mahdollisuutta vaikuttaa mihinkään. Neljän vuoden ajan valta ei ole kansalla, vaan suurimman puolueen johdolla. Neljän vuoden päästä meillä on taas muutama viikko, ehkä kuukausi aikaa leikkiä että me voimme vaikuttaa. Savua ja peilejä.

Miten kansa voi vaikuttaa maamme asioihin seuraavan neljän vuoden aikana? Ei mitenkään. Miten kansa voi saada ääntänsä kuuluviin seuraavan neljän vuoden aikana? Ei mitenkään. Miten kansa voi vaikuttaa seuraavissa vaaleissa? Ei mitenkään. Vaalilupaukset eivät sido mihinkään, takkinsa voi kääntää samana päivänä, kun äänestyspaikkojen ovet sulkeutuvat, eikä kukaan voi tehdä tälle mitään, eikä seuraamuksia ole. Ainakaan siis seuraavaan neljään vuoteen. Neljä vuotta on pitkä aika äänestäjän kuluttajan suojan toteutumiseen. Aivan liian pitkä aika ja lopulta mitään todellisia vaikutusmahdollisuuksia ei edes ole. Kuka kehtaa kutsua tätä demokratiaksi?


Portugali – mikä ihmeen kynnyskysymys?

Välittömästi vaalien jälkeen lehdet ympäri Suomea rupesivat spekuloimaan, kuinka persut joutuisivat kääntämään takkinsa Portugalin avun takia. Lehdistöltä jäi toki huomaamatta, että näin joutuisi tekemään myöskin SDP, josta ilmeisesti tahattomasti tai tyhmyyttä kyseinen kynnyskysymys ja takinkääntökohahdus johtuikin. Katsokaas kun tällä hetkellä kolmesta suuresta vain yksi, eli Kokoomus, kannattaa Portugalin auttamista.

Eli toisin sanoen, jos Portugalin paketista tulisi todellisesti kynnyskysymys, niin Kokoomus joutuisi kokoamaan hallituksen niiden puolueiden kanssa, jotka tätä pakettia kannattavat. Nämä puolueet ovat Kokoomuksen lisäksi Keskusta, Vihreät ja RKP. Siis edelliset hallituspuolueet. Näiden yhteenlaskettu paikkamäärä eduskunnassa olisi 99/200. Tämä hallitus ei saisi edes puolta kaikista paikoista, joten se hajoaisi jo ennen syntymäänsä.

Tämän jälkeen hallitusneuvottelut aloittaisi SDP, joka todennäköisimmin ottaisi Perussuomalaiset heti kättelyssä kaverikseen. Seuraavaksi sitten ruvettaisiin kyselemään niiltä Kokoomuksen sediltä ja tädeiltä, että mitenkä muuten teillä tuo kanta olikaan tuohon Portugalin avustukseen? Ilman Kokoomusta ei se vahva kyllä sitten tämäkään jengi olisi. 101/200 paikkaa tulisi kaikille pakettia vastustaville puolueille, eli persujen ja demareiden lisäksi KD:lle ja Vasemmistoliitolle.

Kysytäänpä siis. Mikä ihmeen kynnyskysymys? Kyllä se nyt vaan näyttäisi siltä, että juuri Kokoomus joutuu kääntämään takkinsa ja hyppimään Perussuomalaisten, että SDP:n pillin mukaan. Yhdessä nämä kolme puoluetta saisivat 125/200 paikkaa, joka riittäisi semivahvan hallituksen muodostamiseen. On vaikea sanoa, mitä muita puolueita hallitukseen vielä tulisi, jos tulisi. Epäilen että esimerkiksi Vasemmistoliitto voisi mahtua sinne, mikä sopii allekirjoittaneelle, tavallaan.

Tukipaketti tullaan siis mitä todennäköisimmin kaatamaan. Pienen varauksen toki jätän sille, että SDP tai Perussuomalaiset tosiaankin kääntäisivät takkinsa, mutta ainakin näin eduskuntapaikkamatemaattisesti, se olisi todella typerä veto. Lisäksi se olisi todella typerä veto seuraavia kunnallisvaaleja 2012 ja eduskuntavaaleja 2015 silmällä pitäen. On vaikeata kuvitella, että kumpikaan näistä puolueista tekisi moista poliittista itsemurhaa.

Kaikista parhaiten asiasta toki puolueet selviäisivät, jos Portugalin avusta järjestettäisiin sitova kansanäänestys. Näin kaikki puolueet voisivat pestä kätensä paketista päättämisestä, antaa vallan kerrankin kansalle ja näin myöskin näyttää oikeasti demokratiaa ajavilta puolueilta. Tämä olisi win-win tilanne sekä puolueille, että kansalle. Että mitenkä on, puolueet, rupeeko se suora demokratia näyttämään houkuttelevalta sieltä eduskunnastakin käsin?