Ruotsin kielen asemasta täytyy järjestää kansanäänestys

Eilinen A2 Teema: Pakkoruotsi-ilta on herättänyt odotetusti vilkasta keskustelua ruotsinkielen tarpeellisuudesta ja asemasta maassamme. Eräät tahot arvioivat, että pakollisen ruotsinkielen puolestapuhujilla oli ohjelmassa kolminkertainen edustus sen sitä valinnaiseksi ehdottavia vastaan. Esimerkiksi paikalla oli 3 RKP:läistä, mutta vain yksi perussuomalainen ja hänkin oli siellä Suomalaisuuden liiton puheenjohtajan roolissa. Tämä ei silti estänyt ruotsinkielisiä tekemästä itsestään naurunalaisia ja valuttamasta lisää ääniä pakkoruotsinvastaisten tahojen, kuten perussuomalaisten laariin. Käytännössä ohjelmassa ei tullut esille mitään uutta. Ruotsinkieliset puolustivat pakkoruotsia niillä samoilla argumenteilla joilla sitä ollaan puolustettu jo viimeiset 50 vuotta. Historialliset syyt, ruotsinkielisten asema, ruotsia saattaa ehkä joskus mahdollisesti tarvita jne. Käytännössä siis minkäänlaisia päteviä asia-argumentteja ei esitetty pakkoruotsin puolesta, mikä oli ihan oletettavissa koska eipä sillä nyt vaan taida sellaisia olla. Ainakaan minun tiedossani siis ei tälläisiä ole.

Pakkoruotsia ja ruotsin kielen asemaa vastaan taas puhuvat useat seikat. Suomalainen ei tarvitse ruotsia edes Ruotsissa, koska ruotsalainen ja suomalainen puhuvat keskenään englantia. Suomalainen ei opi ruotsia, saati muitakaan kieliä jos hän ei halua niitä oppia. Asia ei muutu vaikka häntä kuinka siihen pakotettaisiin. Ruotsin kieli yleisesti maksaa aivan älyttömästi. Miettikääpä.. kaikki viralliset tekstit kahteen kertaa, satoja ellei tuhansia täysin hukkaan heitettyjä opetustunteja joidenka aikana olisi voinut opettaa jotain muuta, kielen vaatimat AV ja ATK laitteet johon tarvitaan omat ohjelmistonta, ruotsinkielisten opettajien kouluttaminen ja palkkaus ja sitten vielä erinäiset etuudet mitä ruotsinkieliset nauttivat, kuten omat koulunsa, päiväkotinsa, televisio- ja radiokanavansa yms.. nämä kaikki kustannetaan verorahoista. Tässä näin aluksi.

Ruotsinkielisten määrä Suomessa on 5,44% väestöstä ja he sijoittautuvat suurimmaksi osaksi kapeahkolle vyöhykkeelle Uudenmaan ja Pohjanmaan rannikoille. Yhteensä Suomessa on 342 kuntaa, joista yksikielisiä ruotsinkielisiä kuntia oli 19 ja niistäkin 16 on Ahvenanmaalla. Kaksikielisiä kuntia, joissa ruotsinkieliset ovat enemmistönä on 13 ja kaksikielisiä kuntia, joissa enemmistön kieli on suomi, on 18. Huomioidaan vielä se, että kunnan katsotaan olevan kaksikielinen, jos kunnassa on sekä suomen- että ruotsinkielisiä asukkaita ja vähemmistö on vähintään kahdeksan prosenttia asukkaista tai vähintään 3 000 asukasta.

Ruotsin kieli täytyisi esimerkiksi siis asettaa samanlaiseen vähemmistökielen asemaan kuin saamenkieli ja sen opiskelusta tehdä täysin vapaaehtoista kaikissa yksikielisissä suomenkielisissä kunnissa. Suomen ainoaksi viralliseksi kieleksi tulisi asettaa suomi. Ja paras tapa mielestäni tästä asiasta varmuuden saamiseksi olisi sitovan kansanäänestyksen järjestäminen. Jos kansa ei halua opiskella ruotsia ja maksaa sen erityisasemasta, niin silloin sen ei pitäisi niin joutua tekemään.

Pakkoruotsin osalta olisin toki valmis tekemään myös jonkinlaiseen kompromissin. Ehdotinkin vaaliohjelmassani, että ruotsia opetettaisiin pakollisena aineena seitsemännellä luokalla, jonka jälkeen se siirtyisi aivan normaaliksi valinnaiseksi aineeksi muiden kielten joukkoon. Tämä olisi mielestäni täysin riittävä kädenojennus ruotsinkielisten suuntaan ja antaisi peruskoululaiselle potentiaalia jatkaa ruotsin kielen opiskelua jos oppilas niin haluaisi itse tehdä.

Lopuksi vielä Björn Månsson, RKP:n eduskuntaryhmän pääsihteeri argumentoimassa.

Advertisement

Lisää vaaliohjelmaa

Kohta 3. Yhteiskunta/sosiaaliturva

Suomessa ollaan menossa kovaa vauhtia kohti kontrolliyhteiskuntaa ja pitkälti se joiltakin osa-alueiltaan jo on sellainen. Vallassa olevat tahot tahkoavat ennätystahtiin uusia lakeja ja säädöksiä. Kaikkea pyritään kontrolloimaan ja vahtaamaan vallassa olevan eliitin mielen mukaan, eikä asiassa oteta ollenkaan huomioon kansalaisten näkökulmaa. Me emme tarvitse lisää kontrollia vaan me tarvitsemme vapauden käyttää omaa harkintaamme. Aselain kiristys, netin sensuuri ja autoilijoiden vainoaminen ovat esimerkkejä tälläisestä kontrollointihulluudesta. Aselain kiristämistä perustellaan laittomien aseiden vähentämispyrkimyksillä, kuitenkin kaikkialla maailmassa missä aselakia on kiristetty on sen vaikutukset olleet juuri päinvastaiset. Vapaimmat aselainsäädännöt omaavissa maissa aseilla tehdyt väkivaltarikokset ovat ennätysvähäisiä. Turvallisin ajanjakson Montanan valtateillä mitattiin silloin, kun valtateillä ei ollut nopeusrajoituksia tai täytäntöönpanokelpoisia nopeuslakeja päiväsaikaan. Saksan autobahnat eivät ole onnettomuushelvettejä, vaikkei niillä ole valvottuja nopeusrajoituksia. Vapaampi yhteiskunta on turvallisempi yhteiskunta.

Yhteiskunnan toiminnan kannalta on tärkeää, että yhteiskunta määrittää suurpiirteiset säännöt joiden mukaan kaikkien täytyy toimia. Kansalaiset itse täyttävät tyhjät paikat yhteistyöllä ja omaa harkintaansa käyttäen. Vapaassa yhteiskunnassa ihmisillä täytyy olla mahdollisuus solmia keskenään sopimuksia, ilman kolmannen valtiollisen osapuolen sanelemia sääntöjä. Yhteiskunta ei tarvitse poliisia valvomaan jos joku rikkoo yhteisön hyviä tapoja vaan yhteisön jäsenien on saavat itse puuttua huonosti käyttäytyvän henkilön käyttäytymiseen. Nykyisin tämä ei ole mahdollista, koska yhteiskunta on ulkoistanut kaiken järjestyksen ylläpidon kolmannelle osapuolelle, pitkälti jopa kasvatuksesta asti ja näin yhteisöllä ei ole mitään oikeuksia puuttua kenenkään toimiin, osaksi siitä on jopa tehty rikollista toimintaa. Samalla on myös menetetty oikeus puolustaa omaa koskemattomuutta. Hyvin monessa tapauksessa kun puolustat koskemattomuuttasi, olet pian syytettynä rikoksesta ja joudut maksamaan oikeudettomalle hyökkääjälle korvauksia kun menit puolustamaan itseäsi. Vapaassa yhteiskunnassa ihmisen täytyy olla sallittua puolustaa itseänsä kaikilla mahdollisilla keinoilla ilman pelkoa mahdollisista rikosoikeudellisista seurauksista. Kannatan stand-your-groung periaatetta.

Suomen sosiaaliturva kuuluu Suomen kansalaiselle. Kun nykyistä hyvinvointiyhteiskuntaa luotiin, niin silloin ei varmaankaan kukaan ajatellut tai tarkoittanut sosiaaliturvan ja muiden hyvinvointivaltioiden etuuksien kuuluvan lähestulkoon kaikille, jotka tavalla tai toisella sattuvat rajojemme sisäpuolelle eksymään. Järjestelmä luotiin siitä syystä, että kaikilla suomalaisilla olisi yhdenvertaiset mahdollisuudet mm. koulutukseen, terveydenhuoltoon ja sosiaaliturvaan. Tämä palveli suomalaisten etua ja oli osallisena siihen, että Suomi nousi yhdeksi maailman parhaista maista. Sillä ei ole merkitystä, miten lain kirjain tuolloin kirjattiin vaan merkitystä on sillä, missä tarkoituksessa lait luotiin. Nykyinen etuuksien jakaminen kaikille ei ole lain hengen mukaista. Laissa on porsaanreikä, joka mahdollistaa etuuksien jakamisen kaikille maassamme oleskeluluvan saaneille ja tuo porsaanreikä on tukittava. Porsaanreikä tukitaan, kun kirjataan etuudet koskemaan vain Suomen kansalaisia, täten lain tarkoittama henki säilyy. Suomalainen sosiaaliturva, koulutus ja terveydenhoito on Suomen kansalaiselle kuuluva etuus.

Kohta 4. Koulutus/kasvatus

Peruskoulun tarkoitus on antaa kansalaiselle tarpeellinen tietotaitopohja, jotta hänen on helppoa lähteä erikoistumaan opiskelussaan kohti haluamaansa ammattia. Samalla peruskoulutus tekee kansalaisesta toimivan ja osallistuvan yhteiskuntansa jäsenen, sekä auttaa ihmisiä ymmärtämään ympäröivää maailmaa ja yhteiskuntaa sekä sen toimintaa. Uskonnollinen kasvatus ei kuulu peruskoulutukseen tai mihinkään valtion/kunnan tukemaan yhteiskunnan jäseneksi valmistavaan koulutukseen tai toimintaan, kuten päiväkotiin. Uskonnon opetus on korvattava esimerkiksi yhteiskuntaopilla tai uskontotiedolla. Selvää on että tätä ainetta ei pidä opettaa päiväkoti-ikäiselle tai ekaluokkalaiselle, vaan sen opettaminen on aloitettava huomattavasti myöhemmin. Lapsen vanhemmat voi halutessaan joko itse antaa lapselleen uskonnollisen kasvatuksen, tai sitten ulkoistaa tämän jollekin yksityisrahoitteiselle uskonnolliselle päiväkodille tai koululle. Uskonnollinen kasvatus ei ole yhteiskunnan tai koululaitoksen tehtävä.

Ruotsin opettaminen nykyisenkaltaisena pakollisena aineena on lopetettava. Ruotsin kielen opettamisella on toki vielä nykyisin tiettyjä perusteita, mutta ne eivät silti ole tarpeeksi päteviä, jotta sitä pitäisi opettaa nykyisenkaltaisella volyymilla pakollisesena aineena. Ehdotankin siis että ruotsia opetetaan pakollisena aineena vain seitsemännellä luokalla, jonka jälkeen se siirtyy aivan normaaliksi valinnaiseksi aineeksi muiden kielten joukkoon. Poikkeuksen valinnaisissa kielissä tekee englanti, joka on maailmankieli ja sitä on täten perusteltua opettaa ainakin yläasteen loppuun saakka pakollisena. Periaatteessa yläasteen jälkeen oppilas on joko oppinut englantia tai sitten ei. Jos oppilas ei ole katsonut englannin kielen taitoa tarpeellisena itselleen, ei hän sitä tule enempää oppimaankaan vaikka sitä kuinka hänelle pakko-opetettaisiin jatkossa. Maantietoa, fysiikkaa, kemiaa, biologiaa, matematiikkaa yms on tarpeellista opettaa ainakin koko yläasteen ajan, jotta kansalaiselle saataisiin ulottuville tarpeellinen tieto siitä, miten ympäröivä yhteiskunta ja fyysinen maailma toimii ja käyttäytyy. Perustiedon saamisen jälkeen voidaan näitäkin aineita siirtää valinnaisiksi, jotta kansalainen saisi paremmat mahdollisuudet valita niitä aineita, joita hän kokee tarpeelliseksi oppia omaa ammattivalintaansa ja tulevaisuuttaan silmällä pitäen.

Päivittelen vaaliohjelmaani sitä mukaan kuin kohtia valmistuu. Vaaliohjelmani löytyy Sivuistani, tuolta oikealta kuvan alapuolelta. Lukekaahan sieltä myös kohdat 2 ja 5.