Avainsana-arkisto: Sisäministeriö

Neekeri, persu, Hakkarainen ja poliittinen korrektius

Perussuomalaisten uusi kansanedustaja Teuvo Hakkarainen teki sinisilmäisyyttään sen suurimman synnin, minkä Suomessa voi kansanedustaja julkisuudessa tehdä, kahdesti. Hakkarainen meni ja sanoi vaarallisen sanan, neekeri. Olen ennenkin pistänyt merkille, että Suomen median ja suvaistevasiten tiedostajien suhteellisuudentaju leijuu jossakin käsittämättömissä sfääreissä, mutta tällä hetkellä näyttäisi siltä, että se on lopettanut totaalisesti olemassaolonsa, kadonnut. On täysin absurdia esimerkiksi väittää, että kyseessä olisi vihapuhe, vihapuheen luonteista puhetta, rasismin kanssa flirttailua saati rasismia.

Wikipedian mukaan, neekeri-sanaa alettiin käyttää Suomessa 1800-luvun loppupuolella. Suomeen sana on lainattu ruotsin kielestä. Ruotsin neger pohjautuu puolestaan muinaisranskan sanaan negre ja edelleen espanjan tai portugalin sanaan negro. Perustana on latinan mustaa väriä merkitsevä adjektiivi niger. Neekeri sana siis tarkoittaa mustaa ja viittaa näennäisen negridisen rodun ihonväriin. Vielä 1970-luvulla sanaa käytettiin suomen kielessä yleisesti sekä tieto- että kaunokirjallisuudessa, myös hakuteoksissa ja koulukirjoissa. Ja vielä 1980-luvulle asti neekeri-sana oli nykyistä selvästi yleisemmässä käytössä eikä sitä pidetty halventavana.

Yhdysvalloissa sellaisenaan espanjasta lainattu sana negro oli käytössä 1800-luvun lopulta alkaen, jolloin se syrjäytti sanan colored. Negro-sana vastaa kaikista parhaiten juurikin Suomen sanaa neekeri ja juuri tätä sanaa mm. Martin Luther King käytti esimerkiksi kuuluisassa I have a dream-puheessaan. 1960-luvun lopulta alkaen termi korvautui nopeasti termillä black. Black-sana taas korvattiin termillä African American, joka kääntyy suomen sanaksi afroamerikkalainen. Tämä taas tapahtui juurikin samoihin aikoihin, kuin poliittinen korrektius pesiytyi yhdysvaltalaiseen kulttuuriin. Juuri samankaltainen kehitys meillä on käynnissä myös Suomessa, joskin muutaman kymmenen vuotta jälkijunassa.

Alunperin suomen sanassa neekeri ei ole ollut mitään halventavaa, eikä siinä monen mielestä ole vieläkään. Sitä kuullaan käytettävän ihan normaaleissa kahvipöytäkeskusteluissa ympäri Suomea ja saattaapa sitä käyttää jopa blogistikin ystäviensä kanssa keskustellessa ja ihan ilman mitään kielteisiä konnonaatioita. Poliittisen korrektiuden kulttuuri Suomessa on tehnyt siitä Yhdysvaltojen vasemmistolaisia sisariaan mukaillen epäkorrektin meilläkin. Seuraavaksi vuorossa on sana musta, joka näytti ainakin Jani Toivolassa herättävän ihmetystä eräässä vaalien jälkeisessä haastattelussa, kun toimittaja erehtyi kysymään jotakin tyyliin miltä tuntuu olla ensimmäinen musta kansanedustaja.

No miten se persu tähän liittyy? Esimerkiksi Sisäasiainministeriön ylläpitämän Yhdenvertaisuus.fi-verkkosivuston mukaan juuri sillä on merkitystä, pitävätkö sanan kohteeksi joutuneet itse ilmausta loukkaavana ja samankaltaiseen johtopäätökseen päätyy myöskin Suomen Journalistiliitto. Heidän mielestään on tärkeätä kysyä ihmisiltä itseltään, miten he itsensä määrittelevät. Hämeen piirin perussuomalaiset tekivät alle kuukausi sitten julkilausuman persu-sanan käytöstä ja kuinka media pyrkii halventamaan perussuomalaisia sillä. Lausuman mukaan media on lyönyt sanaan negatiivisen konnonaation, minkä pitäisi Sisäasianministeriön ja Suomen Journalistiliiton lausumien perusteella määrittää sen käyttöä julkisuudessa.

Blogisti itse ei pidä persu-sanaa, eikä neekeri-sanaakaan loukkaavana. Jos me lähdemme määrittelemään ihmisten itsensä tunteman loukkaavuuden, toisin sanoen poliittisen korrektiuden mukaan sanojen käyttöä, niin edessämme on tällöin loputon suo. Yhdysvalloissa on nyt menossa neljäs käytännössä samaa asiaa tarkoittava sana, Suomessa ainakin toinen ja hyvin pian meidän täytyisi keksiä jo kolmas. Mihin vedetään raja? Voidaanko rajaa vetää, jos perusteet sanan uudelleenmäärittämiselle pysyvät jatkuvasti samoina? Mitä sanoja korvaamme seuraavaksi ja miksi persu-sanan toteaminen halventavaksi sai osakseen vain naureskelua ja ivaa?

Meidän on siis rehellisesti todettava, että joko jokainen halventavaksi koettu sana korvataan uudella kerta toisensa jälkeen, mikä johtaa Yhdysvaltojen tapaiseen ahdistuneisuuden ja herkkähipiäisyyden poliittisen korrektiuden kulttuuriin tai sitten me emme korvaa sanoja, joilla ei ilmaista mitään halventavaa asiaa. Kyllä minun nähdäkseni nyt muutaman tiedostajan kannattaisi harjoitella hieman itsehillintää, jos kerran yhden sanan näkeminen tai kuuleminen saa aikaan tälläisen reaktion, että sen käyttäjää syytetään rikoksesta, jahdataan median toimesta, syytetään nuorison pilaamisesta, hekumoidaan ampumisella ja kaikista pahinta, sivuutetaan täysin miehen puheiden sisältö!

Näkisin, että Hakkarainen tekee erittäin tärkeätä sananvapauden työtä kenties tietämättään ja samalla kairaa koivutukin mentäviä reikiä kankeaan poliittisen korrektiuden kulttuuriimme. Ja se on hyvä se.


Rasismin nousu on legenda

Edellisessä kirjoituksessani käsittelin sitä, miten media synnyttää disinformaation kautta huhun ja huhun levitessä ja siis disinformaatiota toistamalla siitä syntyy legenda ja tositapahtuma. Tämä ei toki ole yhtään uutta mediakentällä, näin kävi esimerkiksi Kajaanissa vuonna 2005. Silloin lehdet revittelivät viikkokaupalla suurin otsikoin rasistisesta hyökkäyksestä kajaanilaiseen pizzeriaan. Jälkeenpäin kuitenkin ilmeni, ettei mitään hyökkäystä, rasistista tai rasismitonta, ollut tapahtunut ja lopuksi vain pizzerian maahanmuuttajataustaiset työntekijät tuomittiin suomalaismiesten pahoinpitelyistä.

Kuuluisin tälläinen tapaus on ehdottomasti vuonna 2009 tapahtunut Junacausti. Tällöin medialle rasismikohun synnyttämiseen riitti se, että somalitaustainen 8-vuotias tyttö kertoi tulleensa tönäistyksi junasta. Tytön ammattiloukkaantuja isä teki asiasta tutkintapyynnön ja suuri poliisin koneisto valjastettiin etsimään tytön tönäisijää. Oltiinpa sisäministeriössä käynnistämässä asian takia jopa Älä töni-kampanjaa. Loppujen lopuksi tapaus kuivui kasaan, koska mitään todisteita 8-vuotiaan tytön puheille ei saatu. Tönijää tai tytön pystyyn auttanutta naishenkilöä ei löydetty, valvontakameroista ei näkynyt mitään eikä yhtäkään silminnäkijähavaintoa saatu.

Ominainen kehitys tälläisille tapauksille mediassa on seuraavan kaltainen. Ensin toimittaja levittää disinformaatiota, sitten suvis kirjoittaa disinformaation perusteella kolumnin, näiden kahden edellisen perusteella toinen suvis kirjoittaa blogikirjoituksen ja kolmas käyttää näitä kaikkia todisteena siitä, että teko on tapahtunut. Viimeiseksi neljäs suvis kirjoittaa uutisen näitä kaikkia lähteinään käyttäen ja samalla pitäen näitä todisteena rasismin yleistymisestä. Näin ympyrä sulkeutuu ja kierto alkaa alusta, seuraava kirjoittaja kertookin sitten kuinka mediassa on yleisesti huomattu rasismin lisääntyneen. Jokainen kirjoitus siis samalla seuraa edellistä, sekä itsessään synnyttää uuden todisteen ilmiön olemassaolosta.

Yhteistä tälle kaikelle on myöskin se, kuinka totuuden paljastuessa kukaan itsensä tapauksia keppihevosenaan käyttäessä nolannut toimittaja, blogisti, poliitikko, you name it ei tule oikomaan tekemiään virheitä. Korkeintaan homma kuitataan yhdellä pikku-uutisella. Näin tulee vääjäämättä käymään myös tälle uusimmalle, bussicaustille, josta saamme kuulla vielä muutaman kerran mattimyöhäisten suvisten toimesta. Hyvin noloa tämä on kaikille näille päivitteleville suvaitsevaisille vieläpä sen takia, että totuuden etsiminen on todellakin hyvin helppoa. Yksi puhelinsoitto, tai edes alkuperäisen poliisitiedotteen lukeminen riittäisi. Eikä siinä hommassa pahitteeksi ole logiikka ja järjenkäyttökään.

Mitenkäs sitten sen ihan ihka aidon rasismin kanssa? On totta, että esimerkiksi rasistisesti motivoitujen tai ns. viharikosten määrä on muutaman viime vuoden aikana kasvanut, mutta tämä johtuu siitä, että tilastointimenetelmää muutettiin vuonna 2008. Osassa maassa poliisi on myöskin ottanut sellaisia käytäntöjä, että rikos tilastoidaan aina rasistiseksi, kun uhrina on ollut maahanmuuttaja ja näistä ei taideta edes poissulkea sitä onko rikoksentekijäkin kenties on ollut samaa etnisyyttä edustava maahanmuuttaja. Nämä asiat selittävät viime vuosien ”räjähdysmäisen” kasvun oikein hyvin. Loppu kasvu taas selittyy ihan normaalilla maahanmuuttajien määrän kasvulla.

Miksi suomalainen suvaitsevainen sitten sivuuttaa kaikki nämä faktat? No siksi, koska Suomessa ei juuri ole rasismia. Sitä on itseasissa niin vähän, että kaikki edes etäisesti rasismille haiskahtava täytyy käyttää hyväksi, jotta saataisiin sellainen kuva, että olisi jotakin mitä vastaan taistella. Jos tapauksia ei sitten taas vaan tule, niin silloin niitä keksitään vaikka väkisin.


Tätä et tiennyt kerjäläisten mukana tulevasta rikollisuudesta

Vuoden 2007 aikana suurimpien kaupunkien katukuvaan ilmestyi ensimmäistä kertaa kerjäläisiä alkuvuonna tapahtuneen EU:n laajentumisen takia, jolloin Romania liittyi Euroopan Unioniin. Kerjäläisten saapuminen mahdollistui EU:n keskeisimpiin periaatteisiin kuuluvan vapaan liikkuvuuden johdosta. Erityisesti Romanian kansalaisten on todettu harjoittavat kerjäämistä. Sisäministeriö asetti vuonna 2008 työryhmän, joka arvioi Helsingissä olevan noin 40-50 kerjäläistä. Vuonna 2006 Romanian kansalaisten epäiltiin tehneen Suomessa 160 rikosta ja vuonna 2007 heidän epäiltiin tehneen 1071 rikosta. Ennen vuotta 2007 tehdyt rikokset olivat todennäköisesti suurimmaksi osaksi jo EU:n laajentumista ennen tänne muuttaneiden Romanian kansalaisen tekosia.

Vuoden 2010 kesäkuussa tehdyn Sisäministeriön uuden kerjäläisiä koskevan raportin poliisilta saatujen tietojen mukaan kerjäläisiä oli Helsingissä 220 ja koko maassa 300. Vuonna 2009 Romanian kansalaisten epäiltiin tehneen Suomessa 2634 rikosta. Kerjäläisiä pääkaupunkiseudulla arvioitiin vuonna 2009 olevan 150-200, koko maan arvioista ei ole tietoa. Romanian kansalaisten tekemien esitutkintaviranomaisten tietoon tulleiden rikosten määrät ovat siis lisääntyneet merkittävästi sen jälkeen, kun Romanian kansalaisia on tullut Suomeen enemmän unionin vapaan liikkuvuuden perusteella.

Romanian kansalaisten tekemien rikosten suuri määrällinen kasvu johtuu omaisuusrikosten kasvusta. Esimerkiksi Helsingin poliisilaitoksen alueella Romanian kansalaisten tekemien omaisuusrikosten määrä oli vuonna 2006 yhteensä 27 kappaletta ja vuonna 2009 yhteensä 910 kappaletta. Varsinais-Suomen poliisilaitoksen alueella Romanian kansalaiset tekivät vuonna 2006 yhteensä kolme omaisuusrikosta ja vuonna 2009 yhteensä 362 omaisuusrikosta. Siis Helsingin poliisilaitoksen alueella ~3370% kasvu ja Varsinais-Suomen poliisilaitoksen alueella ~12070% kasvu Romanian kansalaisten osalta. Poliisin havaintojen mukaan kerjäämisilmiön saapumiseen paikkakunnalle on usein liittynyt näpistyksien ja varkauksien määrän lisääntyminen.

Romanian kansalaisten tekemien rikosten määrän kasvua ei toki voida suoraan kytkeä kerjäläisten määrään. Rikosilmoituksien tarkastelun perusteella voidaan kuitenkin todeta, että osa kerjäläisistä syyllistyy kerjäystoiminnan ohella myös erityyppisiin omaisuusrikoksiin ja kerjääjien seurassa olevat henkilöt voivat syyllistyä rikoksiin tai muuhun vilpilliseen toimintaan. Omaisuusrikokset voivat olla kerjäämisen ja muun toiminnan lisäksi osa henkilöiden tulonhankkimistavoista.

Helsingissä romanien leirien lähellä sijaitsevien asuntojen asukkailta ja yrityksiltä saadun palautteen mukaan leirit aiheuttavat ihmisissä turvattomuutta ja rikoksen pelkoa. Leirien läheisyydessä olevien yritysten tuotteita on käyty anastamassa toistuvasti ulkomaalaisten henkilöiden toimesta. Vuonna 2007 poliisin tietoon tuli Helsingissä Kyläsaaren lähettyvillä noin 240 omaisuusrikosta ja vuonna 2008 omaisuusrikoksia oli noin 270. Vastaavalla alueella tehtiin vuonna 2009 noin 440 omaisuusrikosta ja vuonna 2010 tammi-elokuussa noin 340 omaisuusrikosta. Tämä on noin 100 kappaletta enemmän, kuin vastaavana aikana vuonna 2009. Erityisesti alueella tehdyt omaisuusrikokset ovat lisääntyneet selvästi.

Suuressa osassa näistä teoista tekijää ei ole tiedossa, mutta alueen yrittäjiltä saadun tiedon mukaan leirissä asuvat henkilöt käyvät liikkeissä ja hävikki on samalla kasvanut. Kyseisellä alueella poliisin tietoon tulleet omaisuusrikokset ovat vuosien 2007 ja 2009 välillä lisääntyneet noin 80 prosenttia, kun vastaavana aikana Helsingissä omaisuusrikokset lisääntyivät noin 8 prosenttia. Poliisin tietojen mukaan leirissä asuvien määrä on tänä aikana lisääntynyt. Ulkomaalaisia henkilöitä on leiriytynyt Kyläsaarentien varressa olevalla alueella vuoden 2008 syksystä alkaen.

Lähteet: Huom. osa tekstistä on lainattu suoraan loppuraportista.
1. Kerjäämisen kieltämistä selvittävän työryhmän loppuraportti
2. 08.07.2009 YLE: Poliisi otti kerjäläiset tehovalvontaan

Huh huh


%d bloggaajaa tykkää tästä: