Avainsana-arkisto: suhteellisuudentaju

Neekeri, persu, Hakkarainen ja poliittinen korrektius

Perussuomalaisten uusi kansanedustaja Teuvo Hakkarainen teki sinisilmäisyyttään sen suurimman synnin, minkä Suomessa voi kansanedustaja julkisuudessa tehdä, kahdesti. Hakkarainen meni ja sanoi vaarallisen sanan, neekeri. Olen ennenkin pistänyt merkille, että Suomen median ja suvaistevasiten tiedostajien suhteellisuudentaju leijuu jossakin käsittämättömissä sfääreissä, mutta tällä hetkellä näyttäisi siltä, että se on lopettanut totaalisesti olemassaolonsa, kadonnut. On täysin absurdia esimerkiksi väittää, että kyseessä olisi vihapuhe, vihapuheen luonteista puhetta, rasismin kanssa flirttailua saati rasismia.

Wikipedian mukaan, neekeri-sanaa alettiin käyttää Suomessa 1800-luvun loppupuolella. Suomeen sana on lainattu ruotsin kielestä. Ruotsin neger pohjautuu puolestaan muinaisranskan sanaan negre ja edelleen espanjan tai portugalin sanaan negro. Perustana on latinan mustaa väriä merkitsevä adjektiivi niger. Neekeri sana siis tarkoittaa mustaa ja viittaa näennäisen negridisen rodun ihonväriin. Vielä 1970-luvulla sanaa käytettiin suomen kielessä yleisesti sekä tieto- että kaunokirjallisuudessa, myös hakuteoksissa ja koulukirjoissa. Ja vielä 1980-luvulle asti neekeri-sana oli nykyistä selvästi yleisemmässä käytössä eikä sitä pidetty halventavana.

Yhdysvalloissa sellaisenaan espanjasta lainattu sana negro oli käytössä 1800-luvun lopulta alkaen, jolloin se syrjäytti sanan colored. Negro-sana vastaa kaikista parhaiten juurikin Suomen sanaa neekeri ja juuri tätä sanaa mm. Martin Luther King käytti esimerkiksi kuuluisassa I have a dream-puheessaan. 1960-luvun lopulta alkaen termi korvautui nopeasti termillä black. Black-sana taas korvattiin termillä African American, joka kääntyy suomen sanaksi afroamerikkalainen. Tämä taas tapahtui juurikin samoihin aikoihin, kuin poliittinen korrektius pesiytyi yhdysvaltalaiseen kulttuuriin. Juuri samankaltainen kehitys meillä on käynnissä myös Suomessa, joskin muutaman kymmenen vuotta jälkijunassa.

Alunperin suomen sanassa neekeri ei ole ollut mitään halventavaa, eikä siinä monen mielestä ole vieläkään. Sitä kuullaan käytettävän ihan normaaleissa kahvipöytäkeskusteluissa ympäri Suomea ja saattaapa sitä käyttää jopa blogistikin ystäviensä kanssa keskustellessa ja ihan ilman mitään kielteisiä konnonaatioita. Poliittisen korrektiuden kulttuuri Suomessa on tehnyt siitä Yhdysvaltojen vasemmistolaisia sisariaan mukaillen epäkorrektin meilläkin. Seuraavaksi vuorossa on sana musta, joka näytti ainakin Jani Toivolassa herättävän ihmetystä eräässä vaalien jälkeisessä haastattelussa, kun toimittaja erehtyi kysymään jotakin tyyliin miltä tuntuu olla ensimmäinen musta kansanedustaja.

No miten se persu tähän liittyy? Esimerkiksi Sisäasiainministeriön ylläpitämän Yhdenvertaisuus.fi-verkkosivuston mukaan juuri sillä on merkitystä, pitävätkö sanan kohteeksi joutuneet itse ilmausta loukkaavana ja samankaltaiseen johtopäätökseen päätyy myöskin Suomen Journalistiliitto. Heidän mielestään on tärkeätä kysyä ihmisiltä itseltään, miten he itsensä määrittelevät. Hämeen piirin perussuomalaiset tekivät alle kuukausi sitten julkilausuman persu-sanan käytöstä ja kuinka media pyrkii halventamaan perussuomalaisia sillä. Lausuman mukaan media on lyönyt sanaan negatiivisen konnonaation, minkä pitäisi Sisäasianministeriön ja Suomen Journalistiliiton lausumien perusteella määrittää sen käyttöä julkisuudessa.

Blogisti itse ei pidä persu-sanaa, eikä neekeri-sanaakaan loukkaavana. Jos me lähdemme määrittelemään ihmisten itsensä tunteman loukkaavuuden, toisin sanoen poliittisen korrektiuden mukaan sanojen käyttöä, niin edessämme on tällöin loputon suo. Yhdysvalloissa on nyt menossa neljäs käytännössä samaa asiaa tarkoittava sana, Suomessa ainakin toinen ja hyvin pian meidän täytyisi keksiä jo kolmas. Mihin vedetään raja? Voidaanko rajaa vetää, jos perusteet sanan uudelleenmäärittämiselle pysyvät jatkuvasti samoina? Mitä sanoja korvaamme seuraavaksi ja miksi persu-sanan toteaminen halventavaksi sai osakseen vain naureskelua ja ivaa?

Meidän on siis rehellisesti todettava, että joko jokainen halventavaksi koettu sana korvataan uudella kerta toisensa jälkeen, mikä johtaa Yhdysvaltojen tapaiseen ahdistuneisuuden ja herkkähipiäisyyden poliittisen korrektiuden kulttuuriin tai sitten me emme korvaa sanoja, joilla ei ilmaista mitään halventavaa asiaa. Kyllä minun nähdäkseni nyt muutaman tiedostajan kannattaisi harjoitella hieman itsehillintää, jos kerran yhden sanan näkeminen tai kuuleminen saa aikaan tälläisen reaktion, että sen käyttäjää syytetään rikoksesta, jahdataan median toimesta, syytetään nuorison pilaamisesta, hekumoidaan ampumisella ja kaikista pahinta, sivuutetaan täysin miehen puheiden sisältö!

Näkisin, että Hakkarainen tekee erittäin tärkeätä sananvapauden työtä kenties tietämättään ja samalla kairaa koivutukin mentäviä reikiä kankeaan poliittisen korrektiuden kulttuuriimme. Ja se on hyvä se.


Vihervasemmisto ei petä koskaan

Perjantaina noin klo 8 Suomen aikaan Japania järisytti ensin sen koko nykyhistorian suurin maanjäristys, joka mm. muutti maapallon asentoa. Pian tämän jälkeen sen yli pyyhkäisi 10 metriä korkea tsunami. Vesimassat heittelivät autoja kuin pullonkorkkeja, junia hävisi, patoja murtui ja kokonaisia kaupunkeja pyyhkiytyi pois maailmankartalta. Tällä hetkellä arviot kuolleista liikkuvat kymmenissä tuhansissa. Miljoonat ovat ilman sähköä, ruokaa ja vettä.

Suurin katastrofi arvoisalle vihervasemmistolle ei kuitenkaan ollut vielä tässä, vaan tiedot siitä, että yhdessä Japanin 60:stä ydinvoimalasta on tapahtunut järistyksen ja tsunamin takia ydinonnettomuus. Vihreiden puheenjohtaja Anni Sinnemäki yhdisti välittömästi Fukushiman ydinvoimalan reaktorihallin räjähdyksen Tshernobyliin samalla jeesustellen ydinvoiman vaarallisuudesta. Pidemmän korren veti heti perään Vasemmistoliiton puheenjohtaja Paavo Arhinmäki, vaatien Suomea arvioimaan ydinvoimapolitiikkaansa uudestaan.

Samaan aikaan tietenkin myös kovin Vihreihin ja Vasemmistoliittoon kallellaan oleva media kauhistelee tätä hirmuista ydinturmaa, joka vakavuudessaan tulee todennäköisesti vastaamaan Three Mile Islandin ydinvoimalaonnettomuutta, mikäli tämänhetkisten kahden onnettomuusreaktorin ytimet sulavat. Eri tietolähteiden mukaan noin 160 henkilöä on saattanut altistua säteilylle ja 19 henkilöllä on havaittu merkkejä mahdollisesta altistumisesta. Nämäkin mitä ilmeisemmin laitoksen työntekijöitä.

Voimalasta joudutaan todennäköisesti päästämään vielä useamman päivän ajan ulos höyryä, joka on toki radioaktiivista, mutta vain sen verran että siinä tunnin oleskelun jälkeen saisi saman annoksen kuin vaikkapa röntgenissä. Jotain suhteellisuudentajua siis. Samaan aikaan sisämaassa olleen vesivoimaa tuottavan padon murtuminen pyyhkäisi mennessään kokonaisen kylän asukkeineen ja öljynjalostamoita palaa levittäen myrkkyä ympäristöönsä. Viimeiseksi sitten vielä Shinmoedaken tulivuori on purkautunut syösten tuhkaa ja tulikiviä jopa neljän kilometrin korkeuteen.

Tällä hetkellä näyttää siltä, että yhden reaktorin ydin on tosiaankin sulamassa, jolloin onnettomuus on vakavuudeltaan hieman vakavampi, kuin tuo yllä mainitsemani Three Mile Islandin onnettomuus, joka ei aiheuttanut henkilövahinkoja eikä merkittäviä ympäristövaikutuksia. Käynnissä oleva onnettomuus, on siis japanilaisten huolista se kaikista pienin. Vituttamaan tässä pistää se, että samalla kun mudasta kaivetaan tuhansia ruumiita, inhimillinen kärsimys on mittaamatonta ja taloudellinenkin keikkuu kymmenissä miljardeissa, niin Vihreät ja Vasemmistoliitto hyppii kiihkoissansa katastrofin uhrien haudalla.

Klikkaa kuvaa nähdäksesi muita ennen-jälkeen kuvia.

Japanin tsunami


%d bloggaajaa tykkää tästä: