Avainsana-arkisto: Suomi

Päätön päihdepolitiikkamme

Mikä vaivaa portugalilaisia? Ne toimivat ihan väärin. Helsingin Sanomat kertoi muutama päivä sitten, että poistamalla huumeiden käytön rangaistukset Portugalista ei olekaan tullut huumeidenkäytön vapaavaltiota, jossa huumeita saa käyttää miten huvittaa. Ihme sakkia. Tästähän huolestuneet kukkahattutädit meitä juuri varoittelevat.

Portugalin mallin ydin on aggressiivinen puuttuminen käyttöön. Huumeiden hallussapidosta kiinni jääneet ohjataan haastatteluihin. Käyttäjän tilanne arvioidaan yhdessä psykologin, sosiaalityöntekijän ja juristin kanssa, ja käyttäjä ohjataan hänelle sopivimpaan hoitoon.

Huumeidenkäyttö on uhriton rikos, vaikka huumesodat aiheuttavatkin uhreja. Huumekartelit toimivat lakien ulottumattomissa ja huumeidenkäyttäjä joutuukin huumeensa saadakseen yhteistyöhön näiden voittoja tavoittelevien raakojen rikollisorganisaatioiden kanssa. Heille ihmishenki on halpaa.

Huumausaineilla ei käytännössä ole mitään kontrollia, koska ne pääsääntöisesti ovat kiellettyjä. Laatuvaatimuksia on vaikeata asettaa ja valvoa, kun ainetta liikkuu vain pimeillä markkinoilla. Jokainen osaa varmaankin nimetä pimeästi ostettavan alkoholin vaarat. Samat vaarat koskevat huumausaineitakin, moninkertaisesti.

Kun taas käyttäjästäkin tehdään rikollinen, niin samalla lukitaan ovet riippuvaisuuden hoitamiseen. Alkoholismi kyllä tunnistetaan nykyisin sairautena, mutta riippuvaisuus johonkin kiellettyyn huumausaineeseen on rikos ja hoitona määrätään sakkoja tai linnaa, joka ajaa käyttäjän vain syvemmälle kierteeseensä.

Huumaus- ja nautintoaineita kohtaan asetetut rajoitukset täytyy olla suoraan suhteutettuna niiden aiheuttamiin yhteiskunnallisiin haittoihin, eikä esimerkiksi uskonnollisiin- tai musta tuntuu perusteisiin, saati kolmansien tahojen taloudellisen edun ajamiseen. Portugalissa käyttäjien hoitoon passittaminen oli ilmeisen suhteutettu päätös Portugalin huumeongelman ratkaisemiseksi.

Oma päihdepolitiikkamme onkin melkoisen päätöntä touhua, se kun pitkälti perustuu johonkin aivan muuhun, kuin kansakunnan hyvinvoinnin ajamiseen tai edes siihen kuuluisaan yleiseen mielipiteeseen. Esimerkiksi tupakoitsijoiden vainoamisen kanssa ollaan menty jo täysin absurdeihin mittasuhteisiin, vaikkei siitä vielä rikosta ole tehtykään. Ehkä pian tehdään.

Suomen päihdepolitiikassa onkin avattava täysin uusi sivu. Nykyisin esimerkiksi nuuskan myyntiä ja maahantuontia kohtaan asetetut rajoitukset eivät ole mitenkään perusteltuja sen aiheuttamien terveyshaittojen suhteen. Rajoitukset ovatkin siis täysin mielivaltaisia, joten kaikki nuuskaa kohtaan asetetut rajoitteet täytyisi siis avata.

Voidaan myös todeta, että sota kannabista vastaan on epäonnistunut tai epäonnistumassa. Kannabiksen maltillinen käyttö ei nykyisen tiedon perusteella aiheuta juuri minkäänlaisia yhteiskunnallisia ongelmia, mutta päinvastoin sen kasvattajien ja käyttäjien vainoaminen tälläisiä aiheuttaa. Kannabiksen käyttäjä on rikollinen, mutta uhria ei ole olemassakaan.

Kannabista koskevat hyvin paljon samanlaiset käytön aiheuttamat fysiologiset seuraukset, kuin alkoholia kohtaan, paitsi ettei kannabiksen tiedetä aiheuttavan agressiivista käyttäytymistä vaan päinvastoin. Yleensäkin ihmisellä pitää olla oikeus vaarantaa oma terveytensä jos ihminen haluaa niin tehdä, kunhan hän ei samalla vaaranna muita. Tämän vuoksi et esimerkiksi saa ajaa autoa kännissä.

Jos yhteiskunnan ajama päihdepolitiikka on suhteeton ja mielivaltainen, tai siitä on enemmän haittaa kuin hyötyä, niin silloin tosiasiat pitää myöntää ja katsoa asiaa uudesta näkökulmasta, oli se kuinka epäkorrektia tahansa.

Mainokset

Sammutetuin lyhdyin kohti NATO:a?

Suomen puolustusbudjettia aiotaan leikata 200 miljoonalla eurolla. Tämä on 10% koko puolustusbudjetista. Summa on huima ja sen saavuttamiseksi todennäköisesti useita varuskuntia joudutaan lakkauttamaan, upseeristoa irtisanomaan, kertausvuorokaudet puolittamaan ja varusmiesten metsäaamuja vähentämään huomattavasti. Nyt on myöskin puhuttu siitä, että 200 miljoonaa ei riitä vaan leikkaustarpeen määrä olisikin 400 miljoonaa.

Kumpikin tarkoittaisi Suomen puolustuskyvyn merkittävää heikentämistä. Enää koko Suomea ei välttämättä pystyttäisi puolustamaan. Onko juuri sinun synnyin- tai kotikuntasi se, joka tullaan luovuttamaan viholliselle ilman taistelun taistelua? Kuinka hyvin sotilaallakaan sitten riittää motivaatio puolustaa isojen herrojen Helsinkiä, jos sotilaan omalla rajakunnalla ei ole vallassa oleville mitään väliä.

Eräässä vanhemmassa kirjoituksessani missä vastustin puolustusbudjetin leikkausta jo totesinkin, että tämä leikkaustarve ei ole todellinen vaan sitä ohjaavat poliittiset tavoitteet. Suomea ollaan viemässä sammutetuin lyhdyin kohti NATO:a, koska Katainen on jo näin mahdollisesta kansalaisten vastustuksesta huolimatta mennyt NATO:n herroille lupaamaan.

Kataisen maine NATO:n herrojen pöydässä on paljon tärkeämpää, kuin Suomen puolustusvoimien taistelukyky. Tämä on fakta. Olisihan se nyt täysin kestämätöntä, että Katainen joutuisi mukamas perumaan lupauksensa, mikä jo alkujaankin tehtiin ilman minkäänlaista kansalaiskeskustelua Suomen kansan kanssa. Eihän nyt meille suinkaan kuulu se asia, miten me haluamme omaa maatamme puolustaa.

Se voidaanko Suomen koskemattomuus NATO:on liittymättä turvata on samantekevä tekijä tässä yhtälössä. Näin se vaan on. Tulevaisuudessa puolustusta tullaan leikkaamaan vuosi vuodelta enemmän ja enemmän mukamas juurikin näihin säästötarpeisiin vetoamalla. Samalla kaavallahan on menty jo tähänkin asti. Puolustusvoimat on ollut leikkauslistan kärjessä joka ainoa kerta samaan aikaan, kuin esimerkiksi kehitysyhteistyörahoja on korotettu ja korotettu.

Jossakin vaiheessa olemmekin sitten sellaisessa tilanteessa, missä puolustusministerimme toteaa, että maata ei voida enää jostain ihmeen kumman syystä puolustaa, vaikka jokaisen leikkauksen kohdalla ollaan siihen mennessä vakuuteltu etteivät ne vaikuta puolustuskykyyn. Tilanteeseen ollaan ikäänkuin yhtäkkiä päädytty täysin vahingossa. Sitten onkin oikea aika ehdottaa NATO:on liittymistä.

NATO:on liittyminen tullaan myymään kansalle ainoana ratkaisuna, kun niistä jalkaväkimiinoistakin tuli silloin joskus luovuttua ja varuskuntia on jouduttu ihan pakon edessä lakkauttamaan, eikä se maanpuolustushenkikään ole enää niin korkealla, jostain ihme syystä.

Eduskunta runnoo vanhaan tuttuun ja turvalliseen suomalaiseen päätöksentekotyyliin liittymisen äänestyksessä läpi riippumatta siitä, mitä kansa tai yksittäiset näennäisesti ratkaisua vastustavat edustajat ovat siitä mieltä, onhan meillä katsokaas ryhmäkuri. Ja tämä päivä on lähempänä kuin uskottekaan.


Suomeen tarvitaan demokratia-tuomioistuin

Viimeisiä eduskuntavaaleja seuranneiden takinkäännön Suomenmestaruuskisojen jälkeen on käynyt varsin selväksi, että suomalainen demokratia on täysin rikki. Likimain puolet valituista edustajista unohti välittömästi vaalien jälkeen ne lupaukset ja puheet, joiden ansiosta kansa äänesti heitä eduskuntaan. Suomessa tämä on mahdollista sen takia, että edustajien tekemät lupaukset eivät sido heitä mihinkään eikä kauniiden vaalipuheiden unohtuessa heille koidu minkäänlaisia seuraamuksia.

Useassa muussa demokratiaksi itseään kutsuvassa maassa tälläinen toiminta olisi erittäin häpeällistä edustajalle sekä puolueelle ja edustaja todennäköisesti erotettaisiin tai hän eroaisi itse tehtävästään, mutta ei Suomessa. Meillä poliitikot selittävät valehtelun ja äänestäjien pettämisen olevankin vastuun kantamista. Rehellisyys on harvinaisuus, jota kummastellaan ja se saattaa jopa johtaa eduskuntaryhmästä erottamiseen.

Äänestäjien ”kuluttajansuoja” ei toteudu

Tämän johdosta tarvitsemmekin Suomeen demokratiatuomioistuimen, jonka tarkoitus on vahtia ja seurata kansanvallan toteutumista ja jakaa tuomioita demokratian vastaiselle päätöksenteolle ja politikoinnille. Tuomioistuimen tulee tarkkailla aivan kaikkea demokraattista päätöksentekoa, kunnallisesta valtakunnalliseen, yksittäisestä edustajasta puolueeseen ja kokonaisesta kunnallisvaltuustosta tai eduskunnasta kansanäänestyksiin asti. Mikäli esimerkiksi kunta järjestää neuvoa-antavan kunnallisäänestyksen, mutta päättää päinvastoin kuin äänestyksen tulos on, niin kunnallisvaltuusto on tehnyt demokratian vastaisen päätöksen ja se tulee tällöin tuomita.

Arviointimateriaalina tuomioistuin käyttäisi vaalikonevastauksia ja vaalilupauksia joita edustajat tekevät. Näitä verrataan edustajien tekemiin päätöksiin ja ristiriitaisuuksien ilmetessä punnitaan onko edustaja toiminut demokratian vastaisesti. Puolueiden kohdalla tehtyjä päätöksiä verrataan vaaliohjelmiin, sekä puolueiden sisäistä demokratiaa seurataan. Jos puoluekokouksessa puolueen jäsenet esimerkiksi äänestävät jotain asiaa vastaan, mutta puoluejohto päättää siitäkin huolimatta ottaa tätä asiaa puoltavan kannan niin puolueen toiminta tulee tuomita demokratian vastaiseksi.

Demokratiatuomioistuin tarkkailee myöskin kunnallisvaltuustojen, sekä eduskunnan päätöksentekoa ja vertaa tehtyjä päätöksiä kansan yleiseen mielipiteeseen. Kansan yleinen mielipide, jos se on epäselvä, pyritään selvittämään mielipidetutkimuksilla. Apuna arvioinnissa tuomioistuin käyttää asiantuntijaneuvostoa, jonka jäsenet ovat poliittisesti sitoutumattomia. On esimerkiksi täysin kestämätön ajatus, että poliitikot itse päästettäisiin arvioimaan omaa demokraattisuuttaan. Lisäksi tuomioistuimen apuna tulee käyttää kansalaisjärjestöjen arvioita demokratian toteutumisesta.

Tuomioistuinta tarvitaan osaksi myös siksi, koska suomalainen media ei hoida sille kuuluvia tehtäviä. Juuri median pitäisi toimia politiikan vahtikoirana, mutta Suomessa se toimiikin sen sylikoirana.

Kaavio demokratiatuomioistuimen toiminnasta.


Kun demokratia kuoli

En tiedä tarkalleen ottaen milloin ja miten se tapahtui, koska olen seurannut maamme poliittista kulttuuria vasta muutaman vuoden ajan. Jotkut sanoivat, että se kuoli jo 70-luvulla, joidenkin mielestä se tapahtui vuonna 1994 kun Suomi päätti liittyä Euroopan Unioniin. Se mikä on varmaa on, että se on kuollut tai ainakaan mitään elonmerkkejä se ei enää näytä. Viimeisimmät vaalit vahvistavat havainnon ja todennäköisesti tänä vaalikautena hyväksyttävä perustuslain uudistus on viimeinen naula sen arkkuun. Kun Suomesta tulee EU-osavaltio, niin ei meillä ole enää mitään valtaa päättää omista asioistamme.

Suomessa ei ole demokratiaa. Demokratia tarkoittaa kansan valtaa. Edustuksellisessa demokratiassa tämä tarkoittaa sitä, että kansa valitsee edustajansa ja edustajat toimisivat kansan antaman mandaatin voimalla maansa hyväksi vaalilupaustensa mukaisesti. Näin teoriassa. Suomessa edustuksellinen demokratia toimii siihen asti, kun äänet on laskettu. Tämän jälkeen edustajien mielipiteillä ja kannoilla ei ole merkitystä, vaikka kansa on nimen omaan valinnut edustajansa näiden takia. Tällöin vallan ottaa puolueiden puheenjohtajat ja varsinkin pääministerin puolueen johto.

Eivät äänestäjät äänestä ehdokkaita sen takia, että he toimisivat vaalilupaustensa vastaisesti. Takin kääntäminen ei ole mitään vastuun ottamista, vaan se on valehtelua, petosta. Jos jokaisen edustajan selkäranka vääntyy aina oman puolueen tai suurimman puolueen johdon vaatimuksiin, niin yhtä lailla voisimme valita edustajamme täysin arvalla. Esimerkiksi edustajistamme 135 vastasi vaalikoneisiin, että Suomen ei kuulu jatkossa tukea ahdinkoon joutuneita EU-maita, mutta Portugalin äänestyksen tulos oli lähes tarkalleen päinvastainen: jaa-ääniä kertyi 137.

Nyt hyvin moni onkin totaalisen pettynyt demokratiamme toimintaan tai toimimattomuuteen. Suomalainen demokratia näyttäisi olevan teatteria ja eduskuntatalo on sen päänäyttämö. Neljä vuotta jaksoimme odottaa, että pääsisimme vaikuttamaan maamme suuntaan, mutta mitään ratkaisevaa ei tapahtunutkaan. Sama vanha politiikka jatkaa nyt siis kulkuaan, jaksaako kansa odottaa taas neljää vuotta? Neljään vuoteen meillä ei ole mitään mahdollisuutta vaikuttaa mihinkään. Neljän vuoden ajan valta ei ole kansalla, vaan suurimman puolueen johdolla. Neljän vuoden päästä meillä on taas muutama viikko, ehkä kuukausi aikaa leikkiä että me voimme vaikuttaa. Savua ja peilejä.

Miten kansa voi vaikuttaa maamme asioihin seuraavan neljän vuoden aikana? Ei mitenkään. Miten kansa voi saada ääntänsä kuuluviin seuraavan neljän vuoden aikana? Ei mitenkään. Miten kansa voi vaikuttaa seuraavissa vaaleissa? Ei mitenkään. Vaalilupaukset eivät sido mihinkään, takkinsa voi kääntää samana päivänä, kun äänestyspaikkojen ovet sulkeutuvat, eikä kukaan voi tehdä tälle mitään, eikä seuraamuksia ole. Ainakaan siis seuraavaan neljään vuoteen. Neljä vuotta on pitkä aika äänestäjän kuluttajan suojan toteutumiseen. Aivan liian pitkä aika ja lopulta mitään todellisia vaikutusmahdollisuuksia ei edes ole. Kuka kehtaa kutsua tätä demokratiaksi?


Muistilista äänestämistä varten

Juuri nämä vuoden 2011 eduskuntavaalit ovat kenties maamme tärkeimmät vaalit, sitten koko itsenäisyytemme ajalta. Näissä vaaleissa tehdään valinta joko itsenäisen, järkevän, rehellisen ja suomalaisten etua ajavan Suomen, tai EU:n osavaltioksi pyrkivän, valheilla ja pelolla hallitun, kähmivän ja suomalaisvihamielisen Suomen väliltä. Kumpaa Suomea sinä kannatat?

Tässä pieni muistilista siitä, ketä kannattaa äänestää ja ketä ei. Kaikki nämä asiat ovat suunnilleen yhtä painavia, mutta itsenäisyyden turvaaminen on selvästi kaikista tärkein asia!

Syy numero yksi. Itsenäinen Suomi vai EU:n osavaltio Suomi?

Suomen perustuslakia ollaan muuttamassa siten, että Suomen EU-jäsenyys kirjataan siihen. Tämä taas tarkoittaa sitä, että emme voi erota EUsta ilman kahden eri eduskunnan hyväksyntää, joista toinen täytyy tehdä 2/3 määräenemmistöllä. Lisäksi Suomi voitaisiin liittää EUn osavaltioksi ja sen toimivalta voitaisiin luovuttaa jollekin kansainväliselle järjestölle tai kansainväliselle toimielimelle 2/3 ääntenenemmistöllä lepäämään jättämättä, eli yhden eduskunnan aikana. Itsenäisyyttämme ollaan siis luovuttamassa pois ja osavaltio-Suomi voisi taas sitten olla veronkantovelvollinen EUlle.

Tämä on vaalien tärkein kysymys!

Kuusikymmentäseitsemän
Eduskunta valmistelee valtiopetosta

Syy numero kaksi. Rajat auki vai järkevä maahanmuuttopolitiikka?

Joka ikinen eduskuntapuolue perussuomalaisia lukuun ottamatta kannattaa holtitonta maahanmuuttopolitiikkaa. Puolueet haluavat mm. avata Suomen rajat pakolaistulvalle ja ulkomaalaiselle rikollisuudelle. Suomeen kun pääsee, niin riittää että sanoo taikasanan asylum, niin saat elinikäisen elatuksen suomalaisten veronmaksajien kustantamana. Henkilöllisyyksiä ei tarkasteta, eikä rikollisia kuten Shkupoli saada karkoitettua. Lisäksi päättäjät haluavat tuoda vielä tänne tulleiden kenties monikymmenpäiset perheetkin Suomeen, ilmaiseksi tietenkin. Suomen kansalaisuus taas on päättäjille pelkkää sanahelinää. Kansalaisuuslain uudistus takaa, että kielitaidoton, rikollinen maahanmuuttajakin saa sen. Kansalaisuuden saanutta maahanmuuttajaa ei voida karkoittaa.

Onko meillä varaa? Eikö maahanmuuton pitäisi olla suomalaisia hyödyttävää?

Sano ei uudelle kansalaisuuslaille!
Maahanmuuttajasovinismi
Tätä et tiennyt kerjäläisten mukana tulevasta rikollisuudesta
Vaaralliset (ja kalliit) turistit
Varoitus taskuvarkaista

Syy numero kolme. Sananvapaus vai sensuuri?

Eduskunta hyväksyi yksimielisesti ns. vihapuhelain. Lain mukaan sivuston ylläpitäjä voidaan laittaa vastuuseen lainvastaisista teksteistä, vaikka ei olisi itse niitä kirjoittanut. Uudistuksen tarkoituksena on laajentaa kiihottamista kansanryhmää vastaan koskevaa lakia. Käytännössä uudistus tarkoittaa, että keskustelupalstan, joksi myös facebookin seinä tai blogin kommenttiosio lasketaan, ylläpitäjä voidaan tuomita kiihotuksesta kansanryhmää vastaan, jos sivustolla on lainvastaista aineistoa. Tuomio edellyttää, että ylläpitäjä on tietoinen materiaalista ja materiaalin poistaminen on mahdollista. Laissa on muutama ongelma. Ns. vihapuhetta ei määritellä ja vastuu ”rikollisesta” teosta sysätään muulle, kuin ”rikolliselle”.

Onneksi kaikki Eva Biaudetin älyvapaat ehdotukset eivät sentään menneet läpi! Mutta siis tämäkin järjettömyys meni yksimielisesti läpi?

Vähemmistövaltuutettu haluaa toimia sensorina
Koraanin häpäiseminen ja ilmaisunvapaus
Suomen sananvapauden tila on huono
Kritisoi maahanmuuttopolitiikkaa, pääset hirttolistalle
Alussa olivat vieraskirja, 20 netsiä ja Jussi

Syy numero neljä. Elitismi vai populismi?

Nykyisin mitä ihmeellisinkin laki, joka saattaa olla esimerkiksi sisäisesti itsensä kanssa ristiriitainen tai perustuslain vastainen, näyttäisi menevän eduskunnan äänestyksessä läpi murskaavan yksimielisesti, vaikka laki tuomitaan jo etukäteen asiantuntijajärjestöjen taholta huonoksi. Kun laki sitten osoittautuu käytännössä täydeksi sudeksi, niin kukaan lain laatijoista ei ole ottamassa minkäänlaista vastuuta laista tai tunnusta oman lakihirviönsä järjettömyyttä. Lakia ei myöskään varmasti korjata vaikka se todetaan aivan selvästi järjettömäksi ja toimimattomaksi.

Olisiko aika potkia nämä narsistiset idiootit ulos eduskunnasta ja antaa kansan päättää omista asioistaan?

Suhteetonta ja mielivaltaista
Vihreiden suorasta demokratiasta tuli demokratian irvikuva
Mihin menet Suomi-neito
Suora demokratia ratkaisisi monta huolenaihetta
Suoran demokratian lyhyt historia
Suoran demokratian lyhyt oppimäärä

Ketä siis äänestää? Jaetaan yksi piste selvästä asian ajamisesta.

Ensimmäisenä vaakakupissa painaa perustuslain uudistus. Eduskuntapuolueista Perussuomalaiset ja Vasemmistoliitto äänestivät yksimielisesti tätä vastaan. Pienpuolueista näin tekevät varmasti Muutos 2011 ja Itsenäisyyspuolue, sekä todennäköisesti Vapauspuolue. Annan molemmille eduskuntapuolueille puoli pistettä ylimääräistä siitä hyvästä, että he ovat todennäköisesti lukumääräisesti suurempia vaalien jälkeen, kuin pienpuolueet.

Seuraavaksi vaakakuppiin heitetään maahanmuuttopolitiikka. Eduskuntapuolueista vain Perussuomalaisilla on tähän järkevä linja. Pienpuolueista selvästi maahanmuuttopolitiikan järkeistämistä kannattavat Muutos 2011 ja Vapauspuolue.

Sananvapaus ei ole yhdellekään eduskuntapuolueelle tärkeä asia. Pienpuolueista selkeimmin sananvapautta kannattavat Piraattipuolue ja Muutos 2011.

Suoraa demokratiaa ei luonnollisestikaan aja yksikään eduskuntapuolue(Vihreiden suora demokratia on vitsi). Pienpuolueista suoraa demokratiaa ajaa kaikkein selvimmin Muutos 2011. Vapauspuolueen en usko ajavan tätä asiaa kovin hanakasti, mutta Itsenäisyyspuolueelta saattaa joitakin haluja löytyä. Mielivaltaisesti siis jaan Vapauspuolueelle nolla pistettä ja Itsenäisyyspuolueelle vain puoli pistettä.

Muutos 2011 – 4 pistettä
Perussuomalaiset – 2,5 pistettä
Vapauspuolue – 2 pistettä
Itsenäisyyspuolue – 1,5 pistettä
Vasemmistoliitto – 1,5 pistettä
Piraattipuolue – 1 pistettä

On toki olemassa myös muita hyvin tärkeitä listaamisen arvoisia asioita, kuten kontrolliyhteiskunnan ja byrokratian purku, mutta suurimmaksi osaksi näiden hajoittaminen hoituisi suoralla demokratialla. Itse näkisin juurikin Piraattipuolueen hyvin lähellä omia näkökulmiani, joten on hyvin valitettavaa, että he ovat näiden tärkeiden asioiden listalla noinkin alhaalla.

Jos olet kanssani jokseenkin samaa mieltä tästä muistilistasta, niin jaa tätä kirjoitusta mahdollisimman laajasti kaikille. Asia on tärkeä!


Kuusikymmentäseitsemän

Kuusikymmentäseitsemän(67). Kuusikymmentäseitsemän on luku, jolla ei ole monelle äkkiseltään varmastikaan mitään merkitystä. Samalla se on kuitenkin luku, jolla on juuri nyt äärettömän paljon merkitystä Suomen tulevaisuuden kannalta. Tämä luku on tällä hetkellä kaikista tärkein luku, mikä meille on olemassa. Täysin varmasti se on myöskin luku, jolla on koko Suomen historian ajalta vähintään yhtä paljon merkitystä, kuin luvulla 6.12. 1917, luvuilla 1939–1940 ja luvulla 1944.

Kansanedustajamme äänestivät eilen perustuslain muutoksen puolesta selvin 134–30 luvuin. Perustuslakia ollaan muuttamassa siten, että Suomen EU-jäsenyys kirjataan siihen. Tämä taas tarkoittaa sitä, että emme voi erota EUsta ilman kahden eri eduskunnan hyväksyntää, joista toinen täytyy tehdä 2/3 määräenemmistöllä. Lisäksi Suomi voitaisiin liittää EUn osavaltioksi ja sen toimivalta voitaisiin luovuttaa jollekin kansainväliselle järjestölle tai kansainväliselle toimielimelle 2/3 ääntenenemmistöllä lepäämään jättämättä, eli yhden eduskunnan aikana. Itsenäisyyttämme ollaan siis luovuttamassa pois ja osavaltio-Suomi voisi taas sitten olla veronkantovelvollinen EUlle.

Koko perustuslain muuttaminen on toki parhaan Suomalaisen päätöksentekotavan mukaisesti valmisteltu hissukseen kabinettien suljettujen ovien takana. Puolueiden sylikoira media ei ole ammattitaidottomuudessaan ja selkärangattomuudessaan tietenkään tästä mitään hiiskunut ja itse tämä äänestystuloskin kuitattiin pikkuotsikoin sivuosioissa ”mitäs sitten” -tyyliin. Aamulehti, Helsingin Sanomat ja Iltalehti. Eikä näissä uutisissa tietenkään mainita mistään muusta kuin jäsenyyden kirjaamisesta. Hienoa media. Hienoa toimittajat. Halveksuntani teitä kohtaan on vähintään yhtä suurta, kuin tämän muutoksen hyväksyvää eduskuntaa kohtaan.

Ja arvatkaapa mitä. EU ei vaadi yhdeltäkään jäsenvaltiolta mitään tälläistä. Ei edes sitä jäsenyyden kirjaamista. Ainoa toinen maa, joka tämän kaltaista on tehnyt oli Ruotsi ja sekin täysin sammutetuin lyhdyin kansalaisilta piilossa. Vasta jälkikäteen muutamat ruotsalaiset ovat heränneet, että perkele mitäs tässä nyt oikein tapahtui? En voi sanoin kuvata halveksuntani määrää omia edustajiamme kohtaan, jotka pimittävät kansalta tällaista tietoa ja tekevät tällaisia merkittäviä itsenäisyyteemme vaikuttavia päätöksiä täysin demokratian vastaisesti!

Miksi juuri luku 67 nyt on siis tärkeä? Jotta perustuslakia voidaan muuttaa, täytyy se hyväksyä kahden eduskunnan aikana, joista jälkimmäisessä 2/3 määräenemmistöllä. Kansanedustajia meillä on 200 kappaletta, joten jos seuraavassa eduskunnassa äänestyksen aikana kukaan ei ole poissa tai äänestä tyhjää, niin me tarvitsemme 67 edustajaa jotka äänestävät tätä muutosta vastaan. Kaikki Perussuomalaisten, Kristillisdemokraattien ja Vasemmistoliiton edustajat äänestivät muutosta vastaan, mutta Vasemmistoliitolta 3 oli poissa paikalta. Lisäksi ehdotusta vastusti yksi edustaja Keskustasta, Vihreistä ja Sosiaalidemokraateista.

Tässä on nyt ne realiteeti millä tämä maanpetoksen valmistelu voidaan estää. Siitä voitte olla varmoja, että Muutos 2011 tulee vastustamaan tätä uudistusta raivoisasti eduskuntaan päästessään. Suoralla demokratialla tälläistä kansan halveksuntaa ei voisi tapahtua.


Suoran demokratian lyhyt oppimäärä

Kirjoitin vähän aikaa sitten lyhyen katsauksen suoran demokratian historiasta. Pyrin kyseisellä kirjoituksella valoittamaan hieman miksi suora demokratia päätettiin valita Sveitsin päätöksentekomalliksi edustuksellisen demokratian sijasta ja miksi muut Euroopan maat päätyivät edustukselliseen demokratiaan. Kannattaa ehdottomasti lukaista tuo kirjoitus ensin, jos sitä ei ole vielä lukenut ja sitten jatkaa tällä kirjoituksella.

Suora demokratia toimii siten, että eduskunnan on järjestettävä sitova kansanäänestys kaikista merkittävistä kansaa koskettavista asioista. Lisäksi kansalla on aloite-oikeus sitovien kansanäänestysten järjestämisestä. Jotta aloite menisi läpi ja kansanäänestys järjestetään, täytyy äänestettävän asian olla perustuslain mukainen ja sitä varten pitää kerätä tietty määrä nimiä. Muutos 2011 on ehdottanut tarvittavan tavallisesta laista 35 000 ja perustuslain muuttamiseksi tai kansainvälisestä sopimuksesta 43 000 nimeä. Lisäksi suoralla demokratialla voidaan valita avainasemissa olevat virkamiehet, kuten ministerit.

Sen lisäksi sitovia kansanäänestyksiä järjestetään kunnallistasolla kaikista sellaisista asioista, joita varten kerätään 5%:tin verran äänioikeutettujen kuntalaisten nimiä, sekä niistä asioista jotka ovat kunnallisella tasolla merkittäviä. Nämä kuntatasolla järjestettävät kansanäänestykset ovat myöskin yksi suoran demokratian tärkeimmistä ominaisuuksista, eli päätösvallan tuominen mahdollisimman lähelle sitä, ketä kyseinen päätös koskettaa. Kuntatason äänestys ei voi olla Suomen lakien vastainen.

Suora demokratia on ylivoimainen päätöksentekomalli

Pelkkään edustukselliseen demokratiaan verrattuna suora demokratia on absoluuttisen ylivoimainen keino toteuttaa demokratiaa. Ensinnäkin suora demokratia toimii edustuksellisen demokratian vahtikoirana. Tämä tarkoittaa sitä, että eduskunnan on pysyttävä ajan tasalla tärkeistä asioista ja toteutettava päätöksentekoa kansan tuntojen mukaan, koska muuten jos eduskunta ei näin tee niin sen hallintokausi jää hyvin hyvin lyhyeksi suoran demokratian hajoittaessa epäpätevän eduskunnan.

Toiseksikin suora demokratia on ylivertainen juuri nykyaikana, koska suora demokratia noudattaa täsmällisesti kansan tahtoa alati muuttuvassa yhteiskunnassa. Nykyaikana yhteiskunta saattaa 10 vuodessa muuttua enemmän, kuin edellisen 100 vuoden aikana. Pelkkä edustuksellinen demokratia on täysin vanhentunut päätöksentekomalli, koska päättäjät eivät näytä muuttavan vanhentuneita ajatusmallejaan edes monien kymmenien vuosien aikana, kun taas yhteiskunta on voinut tänä aikana käydä läpi suuriakin mullistuksia. Päättäjät ovat vieraantuneet kansasta. Suora demokratia tuo demokratian nykyaikaan.

Kolmanneksi suora demokratia on korruptoimatonta. Viittä miljoonaa kansalaista on mahdoton lahjoa. Nyky-Suomessa asiat päätetään kabineteissa suljettujen ovien takana ja tämän jälkeen ne esitellään edustusryhmille jotka käytännössä pakotetaan äänestämään jo valmiiksi päätetyn asian puolesta ryhmäkurin voimin, tosin jotkut rohkeat uskaltavat jopa jättää kokonaan äänestämättä. Suora demokratia palauttaa vallan sille kenelle se kuuluu, eli kansalle. Eduskunta on kansan palveluksessa ja sen pitää totella kansan tahtoa, eikä päinvastoin niin kuin nyt. Eduskunta on Suomen kansalaisten edunvalvontakoneisto, ei hallintokoneisto.

Suoran demokratian saaminen Suomeen on siis hyvin ajankohtaista nopeasti muuttuvan yhteiskunnan ja kansalaisista vieraantuneiden korruptoituneiden päättäjien takia. Se on tärkeää myös siksi, että pian päätöksentekokoneiston uudistus ei ole poliittisin keinoin enää mahdollista tai se on hyvin vaikeata. Suomea viedään kovaa vauhtia kohti EU:n liittovaltiota ja pois päin itsenäisestä kansakunnasta, joka tekee päätöksensä itse.

Haluatteko te, että teidän lapsenne elävät liittovaltio-Suomessa, jonka kansalla ei ole juuri omaa sanaa sanottavana omista asioistaan, vai että he elävät itsenäisessä maassa, jossa kansalla on kaikki valta? Päätöksenteon aika on nyt.