Kohta 3. Yhteiskunta/sosiaaliturva
Suomessa ollaan menossa kovaa vauhtia kohti kontrolliyhteiskuntaa ja pitkälti se joiltakin osa-alueiltaan jo on sellainen. Vallassa olevat tahot tahkoavat ennätystahtiin uusia lakeja ja säädöksiä. Kaikkea pyritään kontrolloimaan ja vahtaamaan vallassa olevan eliitin mielen mukaan, eikä asiassa oteta ollenkaan huomioon kansalaisten näkökulmaa. Me emme tarvitse lisää kontrollia vaan me tarvitsemme vapauden käyttää omaa harkintaamme. Aselain kiristys, netin sensuuri ja autoilijoiden vainoaminen ovat esimerkkejä tälläisestä kontrollointihulluudesta. Aselain kiristämistä perustellaan laittomien aseiden vähentämispyrkimyksillä, kuitenkin kaikkialla maailmassa missä aselakia on kiristetty on sen vaikutukset olleet juuri päinvastaiset. Vapaimmat aselainsäädännöt omaavissa maissa aseilla tehdyt väkivaltarikokset ovat ennätysvähäisiä. Turvallisin ajanjakson Montanan valtateillä mitattiin silloin, kun valtateillä ei ollut nopeusrajoituksia tai täytäntöönpanokelpoisia nopeuslakeja päiväsaikaan. Saksan autobahnat eivät ole onnettomuushelvettejä, vaikkei niillä ole valvottuja nopeusrajoituksia. Vapaampi yhteiskunta on turvallisempi yhteiskunta.
Yhteiskunnan toiminnan kannalta on tärkeää, että yhteiskunta määrittää suurpiirteiset säännöt joiden mukaan kaikkien täytyy toimia. Kansalaiset itse täyttävät tyhjät paikat yhteistyöllä ja omaa harkintaansa käyttäen. Vapaassa yhteiskunnassa ihmisillä täytyy olla mahdollisuus solmia keskenään sopimuksia, ilman kolmannen valtiollisen osapuolen sanelemia sääntöjä. Yhteiskunta ei tarvitse poliisia valvomaan jos joku rikkoo yhteisön hyviä tapoja vaan yhteisön jäsenien on saavat itse puuttua huonosti käyttäytyvän henkilön käyttäytymiseen. Nykyisin tämä ei ole mahdollista, koska yhteiskunta on ulkoistanut kaiken järjestyksen ylläpidon kolmannelle osapuolelle, pitkälti jopa kasvatuksesta asti ja näin yhteisöllä ei ole mitään oikeuksia puuttua kenenkään toimiin, osaksi siitä on jopa tehty rikollista toimintaa. Samalla on myös menetetty oikeus puolustaa omaa koskemattomuutta. Hyvin monessa tapauksessa kun puolustat koskemattomuuttasi, olet pian syytettynä rikoksesta ja joudut maksamaan oikeudettomalle hyökkääjälle korvauksia kun menit puolustamaan itseäsi. Vapaassa yhteiskunnassa ihmisen täytyy olla sallittua puolustaa itseänsä kaikilla mahdollisilla keinoilla ilman pelkoa mahdollisista rikosoikeudellisista seurauksista. Kannatan stand-your-groung periaatetta.
Suomen sosiaaliturva kuuluu Suomen kansalaiselle. Kun nykyistä hyvinvointiyhteiskuntaa luotiin, niin silloin ei varmaankaan kukaan ajatellut tai tarkoittanut sosiaaliturvan ja muiden hyvinvointivaltioiden etuuksien kuuluvan lähestulkoon kaikille, jotka tavalla tai toisella sattuvat rajojemme sisäpuolelle eksymään. Järjestelmä luotiin siitä syystä, että kaikilla suomalaisilla olisi yhdenvertaiset mahdollisuudet mm. koulutukseen, terveydenhuoltoon ja sosiaaliturvaan. Tämä palveli suomalaisten etua ja oli osallisena siihen, että Suomi nousi yhdeksi maailman parhaista maista. Sillä ei ole merkitystä, miten lain kirjain tuolloin kirjattiin vaan merkitystä on sillä, missä tarkoituksessa lait luotiin. Nykyinen etuuksien jakaminen kaikille ei ole lain hengen mukaista. Laissa on porsaanreikä, joka mahdollistaa etuuksien jakamisen kaikille maassamme oleskeluluvan saaneille ja tuo porsaanreikä on tukittava. Porsaanreikä tukitaan, kun kirjataan etuudet koskemaan vain Suomen kansalaisia, täten lain tarkoittama henki säilyy. Suomalainen sosiaaliturva, koulutus ja terveydenhoito on Suomen kansalaiselle kuuluva etuus.
Kohta 4. Koulutus/kasvatus
Peruskoulun tarkoitus on antaa kansalaiselle tarpeellinen tietotaitopohja, jotta hänen on helppoa lähteä erikoistumaan opiskelussaan kohti haluamaansa ammattia. Samalla peruskoulutus tekee kansalaisesta toimivan ja osallistuvan yhteiskuntansa jäsenen, sekä auttaa ihmisiä ymmärtämään ympäröivää maailmaa ja yhteiskuntaa sekä sen toimintaa. Uskonnollinen kasvatus ei kuulu peruskoulutukseen tai mihinkään valtion/kunnan tukemaan yhteiskunnan jäseneksi valmistavaan koulutukseen tai toimintaan, kuten päiväkotiin. Uskonnon opetus on korvattava esimerkiksi yhteiskuntaopilla tai uskontotiedolla. Selvää on että tätä ainetta ei pidä opettaa päiväkoti-ikäiselle tai ekaluokkalaiselle, vaan sen opettaminen on aloitettava huomattavasti myöhemmin. Lapsen vanhemmat voi halutessaan joko itse antaa lapselleen uskonnollisen kasvatuksen, tai sitten ulkoistaa tämän jollekin yksityisrahoitteiselle uskonnolliselle päiväkodille tai koululle. Uskonnollinen kasvatus ei ole yhteiskunnan tai koululaitoksen tehtävä.
Ruotsin opettaminen nykyisenkaltaisena pakollisena aineena on lopetettava. Ruotsin kielen opettamisella on toki vielä nykyisin tiettyjä perusteita, mutta ne eivät silti ole tarpeeksi päteviä, jotta sitä pitäisi opettaa nykyisenkaltaisella volyymilla pakollisesena aineena. Ehdotankin siis että ruotsia opetetaan pakollisena aineena vain seitsemännellä luokalla, jonka jälkeen se siirtyy aivan normaaliksi valinnaiseksi aineeksi muiden kielten joukkoon. Poikkeuksen valinnaisissa kielissä tekee englanti, joka on maailmankieli ja sitä on täten perusteltua opettaa ainakin yläasteen loppuun saakka pakollisena. Periaatteessa yläasteen jälkeen oppilas on joko oppinut englantia tai sitten ei. Jos oppilas ei ole katsonut englannin kielen taitoa tarpeellisena itselleen, ei hän sitä tule enempää oppimaankaan vaikka sitä kuinka hänelle pakko-opetettaisiin jatkossa. Maantietoa, fysiikkaa, kemiaa, biologiaa, matematiikkaa yms on tarpeellista opettaa ainakin koko yläasteen ajan, jotta kansalaiselle saataisiin ulottuville tarpeellinen tieto siitä, miten ympäröivä yhteiskunta ja fyysinen maailma toimii ja käyttäytyy. Perustiedon saamisen jälkeen voidaan näitäkin aineita siirtää valinnaisiksi, jotta kansalainen saisi paremmat mahdollisuudet valita niitä aineita, joita hän kokee tarpeelliseksi oppia omaa ammattivalintaansa ja tulevaisuuttaan silmällä pitäen.
Päivittelen vaaliohjelmaani sitä mukaan kuin kohtia valmistuu. Vaaliohjelmani löytyy Sivuistani, tuolta oikealta kuvan alapuolelta. Lukekaahan sieltä myös kohdat 2 ja 5.
Johdonmukaisten johtopäätösten sarja 