Kokoomusedustaja haluaisi torpata vastustajiensa politiikan lainsäädännöllä

Kokoomuksen kansanedustaja Kari Tolvanen kertoo Suomenmaa-lehden kirjoituksessa, että tällä vaalikaudella eduskunnassa tulisi säätää laki, joka torppaisi eduskuntavaaleissa sellaisten henkilöiden ehdokkuuden, joilla on tuomio päällä tai joita epäillään rikoksesta. Nykyisin ehdokkuuden estäminen kuuluu puolueiden omaan harkintaan.

Tähän pitäisi saada ryhtiliikettä. Nytkin eduskuntaan valittujen joukossa on sellaisia henkilöitä, joilla on oikeusjuttu vireillä. Se on eri juttu, jos jollain on nuoruuden hairahduksia 10-20 vuoden takaa. Se ei liene este ehdokkuudelle, Tolvanen sanoo.

Blogisti ihmettelee kovasti mitä kyseisellä uudistuksella saavutettaisiin. Epäilen vahvasti, että kyseisen uudistuksen tarkoitus olisi mahdollistaa käytäntö, jossa eräät tahot voisivat rikosilmoituksia tehtailemalla torpata vastatahojensa poliitikkojen ehdokkuudet.

Tähän mietintään kun vielä lisätään se, miten korkeassa lainkäytön asemassa viimeisen neljän vuoden aikana eri poliittisten suuntausten esittäjiä on kohdeltu. Nopeasti tilanne voisi näyttää siltä, että lainkäyttäjän omaan viiteryhmään kuuluvien mielipiteiden esittäjien rikostutkinnat saatettaisiin loppuun ennätysvauhtia, kun taas päinvastaisia mielipiteitä esittävien henkilöiden rikostutkinnat venyisivät suhteettoman pitkäksi.

Jos kyseinen laki olisi jo ollut voimassa, niin esimerkiksi Helsingin vaalipiiristä Jussi Halla-aho ei olisi todennäköisesti voinut asettua ehdolle ja näin mitä ilmeisemmin olisi käynyt myöskin Hämeen vaalipiirissä James Hirvisaarelle. Blogisti ei epäile hetkeäkään, etteikö persuja vastustavat tahot olisi tarvittaessa saaneet aikaiseksi rikosilmoituksia vaikka jokaisesta persujen ehdokkaasta. Tällöin myöskin poliisin resursseja olisi rasitettu juuri sopivasti, jotta tutkinnan venymistä voitaisiin tosiaankin selitellä rikosilmoitusryöpyllä.

Teoreettisesti tämä kyseinen uudistus voisi myöskin lukita lainsäädännön. Koska kaikista nykyistä maahanmuuttopolitiikkaa arvostelevista poliitikoista voitaisii tehdä rikosilmoitus, niin näiden poliitikkojen ehdokkuudet voitaisiin torpata, jolloin eduskuntaan ei saataisi maahanmuuttopolitiikkaan muutoksia ajavia edustajia. Tällöin maahanmuuttopolitiikka olisi käytännössä lukittu.

Sama koskisi toki esimerkiksi sitä, jos piratismia tai kannabiksen laillistamista edistävät poliittiset mielipiteet tai toiminta tehtäisiin laittomaksi, niin tällöin mikään uudistuksia ajava puolue, kuten esimerkiksi Piraattipuolue, ei voisi toimia. Teoriassa tälläisiä lakeja ei tosin edes tarvittaisi, koska ainahan ehdokkaasta voisi tehdä rikosilmoituksen vaikkapa laittoman verkkolataamisen perusteella.

Eli mikä se Tolvasen ajatus tälläisen uudistuksen takana nyt sitten on? Foliohattuinen puoleni minusta sanoo, että juuri tälläistä yllä kuvailtua käytäntöä tässä haettaisiin, koska Tolvanen ei esimerkiksi esitä uudistukselle mitään perusteita. Jätetään nyt kuitenkin pieni varaus, että kansanedustaja Tolvanen hakisi sittenkin uudistuksella jotakin blogistille toistaiseksi hyvin epäselväksi jäänyttä asiaa ja Tolvanen ei ole vain ajatellut uudistuksesta aiheutuvia seuraamuksia loppuun asti.

Advertisement

Kenelle ruumiini kuuluu kuolemani jälkeen?

Jos vastasit otsikon kysymykseen ”minulle” tai ”omaisilleni”, niin olet väärässä. Nähkääs elokuussa tuli voimaan uusi elintenluovutuslaki, joka sallii elinten talteenoton, jos ei ole syytä olettaa että luovutuksen kohdehenkilö on vastustanut eläessään elintensä luovutusta. Uudistuksen takia mm. useat elintenluovutuskortin omaavat repivät korttinsa ja hommasivat tilalle kortin, jolla he kieltävät elintensä luovutuksen ja reilu määrä muita ihmisiä(kuten minä) totesimme, että tulemme todennäköisesti vastustamaan elintemme luovutusta ennen, kuin logiikka ja järki jättää ruumiin.

Vaikka kyseessä on hyvää tarkoittava uudistus niin sen toteutus on epäonnistunut täysin. Oletetaan nyt ensinnäkin, että ette ole kuulleet koko laista yhtään mitään ennen tätä päivää. Tämä on ihan normaalia, koska uudistuksen tiedotuksen kanssa on epäonnistuttu täydellisesti. Osaksi tämä johtuu varmaan siitä, että on ymmärretty ihmisten tekevän juuri samanlaisia ratkaisuja, kuin minä ja muut kun tämä laki tulee voimaan.

Minusta asia on kuvottava. Uudistus periaatteessa tarkoittaa sitä, että oletusarvoisesti valtio katsoo omistavansa kansalaistensa ruumiit ja ne ovat meillä vain lainassa. Asian tiimoilta vallinnut mediahiljaisuus on myöskin hyvin kyseenalaista. Mitään kunnollista keskustelua tästä ei oikeestaan ole käyty. Eduskunnassa jotakin, tässä pari otetta: 1, 2.

Erkki Pulliainen (vihr.):
Tuli vaan mieleen semmoinen mahdollisuus, että ei mitään muuta kun mikrosiru vaan tuonne johonkin niskan alueelle ihon alle ja koneella katsotaan heti, kun tämä henkilö tulee, että onko lupa annettu vai ei.

Sirpa Asko-Seljanvaara(Kok.):
Sitten, kun me saamme tämän kansallisen terveyskertomuksen, joka on luvattu vuoteen 2011 mennessä – se valitettavasti kyllä viivästyy – niin ei nyt kannata sitä ennen oikeastaan vielä ottaa tätä tatuointia tai mikrosirua itseensä, sillä tähän kertomukseenhan voidaan sitten merkitä tahto tai se kielto.

Päivi Räsänen (kd):
Se, mistä valiokunnassa käytiin aika paljon keskustelua, oli tuo perustuslakivaliokunnan lausunto, joka kyllä mielestäni joltakin osin vähän hämärtää ja vesittääkin tätä hallituksen esitystä. Nimittäin siihen jouduttiin valiokunnassa, siis perustuslakivaliokunnan vaatimuksesta, lisäämään tällainen lause, että ennen kuolleen ihmisen elimien, kudoksien tai solujen irrottamista on mahdollisuuksien mukaan selvitettävä vainajan oma elinaikainen käsitys elimiensä, kudoksiensa tai solujensa irrottamisesta tässä laissa säädettyyn tarkoitukseen.

Tämä valitettavasti voi johtaa siihen, että jälleen joudutaan siihen keskusteluun omaisten kanssa, jossa joudutaan vielä tekemään omaisten kanssa tulkintaa, mikä oli vainajan elinaikainen käsitys elinsiirroista, ja jos joku omainen on sitä mieltä, että kyllä vainaja suhtautui myönteisesti elinsiirtoihin, ja toinen omainen on taas sitä mieltä, että minulla on sellainen käsitys, että vainaja suhtautui kielteisesti elinsiirtoihin, niin voi tulla edelleenkin näitä hankalia tilanteita.

Pentti Tiusanen (vas.):
Olen samaa mieltä, että tämä perustuslakivaliokunnan arvelu tässä välissä, että pitää kuitenkin pyrkiä selvittämään vainajan omaa elinaikaista käsitystä elimiensä, kudoksiensa ja solujensa irrottamisesta, on hiukan vaikeata. Ensinnäkin se tietysti on käytännössä vaikeata, mutta sen lisäksi se sitten mahdollisesti hidastaa tätä elimen siirron toteuttamista

Päivi Räsänen (kd):
Perustuslakivaliokunta edellytti, että jotta tämä lakiehdotus voidaan käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä, tätä säätelyä on täydennettävä niin, että ennen kuin ryhdytään tähän elinten irrottamiseen, on selvitettävä vainajan elinaikainen kanta lähiomaisilta tai muilta läheisiltä. Eli se oli perustuslakivaliokunnan vaatimus, ja itse en kyllä vieläkään ymmärrä sitä, mitä varten perustuslakivaliokunta tällaiseen päätyi.

Erkki Virtanen (vas.):
Arvoisa puhemies! Jokainen toimi, jolla pelastetaan elämää ja suojellaan sitä, on tarpeellinen ja hyväksyttävä.

Tätä mieltä kansanedustajamme ovat kansalaistensa oikeudesta päättää omista ruumiistamme. Osan kommenteista käy selvästi ilmi, että he olivat valmiita valtuuttamaan sen että ihmisiltä talteenotetaan elimet jopa täysin vastoin henkilön omaa tahtoa.

Onneksi perustuslakivaliokunta tajusi jotain perustuslainsäädännöstä ja vesitti aloitteen karmeimman pääidean eli omaisten veto-oikeuden kumoamisen, sekä oletusarvoisen elinten talteenoton jos luovuttaja ei ole ehtinyt esimerkiksi yllättävän onnettomuuden takia kieltämään tai sallimaan luovutusta.

Miksi asia lähestulkoon haudattiin julkiselta keskustelulta? Miksi uudistus piti saada lävitse, vaikka muutaman vuoden sisään saamme käyttöömme sähköisen valtakunnallisen potilastietoarkiston? Sinne voi sitten rekisteröidä potilaiden halukkuuden luovuttaa elimiään, eikä kenenkään tarvitsisi sosialisoida Suomen kansalaisia tai sählätä elinsiirtokorttien ja vihreiden Pulliaisen ehdottamien mikrosirujen kanssa.

Asian kanssa olisi pitänyt toimia juuri päinvastoin. Eduskunnan olisi pitänyt aloittaa juliste- ja tv-kampanjointi vapaaehtoisen elintensiirron puolesta ja lähettää kertarykäyksellä jokaiselle täysi-ikäiselle Suomen kansalaiselle postitse elintensiirtokortti ja kylkeen roima annos informaatiota luettavaksi.