Avainsana-arkisto: väkivalta

Suvaitsevaiset ovat Suomen Breivikkejä

En nyt enempää ota kantaa siihen kuinka älyttömiä äärisuvisten ja äärimokuttajien avautumiset ovat olleet tuon Norjan iskun jälkeen. Kirjoitan siitä ehkä myöhemmin kun pöly on hieman laskeutunut ja koko tapahtumaketjua voi analysoida paremmin. Mutta joo. Norjan poliisi ei ollut ehtinyt edes noukkia vedessä kelluvia ruumiita kyytiinsä Utøyan saaren edustalta, kun suomalaiset äärisuvaitsevaiset ja äärimokuttajat(SÄSjÄM) vetivät Suomessa välittömästi Breivikistä yhtäläisyysviivan suomalaisiin maahanmuuttokriitikoihin.

Heitä ei häiritse tässä ensinnäkään uhrien haudoilla hyppiminen omien poliittisten intressien ajamiseksi ja poliittisten vastustajiensa lyömiseksi eikä heitä toiseksikaan häiritse se, että Breivikin ajatusmaailma poikkeaa täydellisesti suomalaisista maahanmuuttokriitikoista. Breivik ei uskonut demokraattiseen päätöksentekoon, suomalaiset maahanmuuttokriitikot uskovat. Breivik ei uskonut pystyvänsä vaikuttamaan politiikalla, suomalaiset maahanmuuttokriitikot uskovat. Breivik halusi vaientaa poliittiset vastustajansa, suomalaiset maahanmuuttokriitikot eivät. Breivik demonisoi vastapuolensa, suomalaiset maahanmuuttokriitikot eivät. Breivik kannattaa väkivaltaa, suomalaiset maahanmuuttokriitikot eivät.

Ainut asia siis mikä suomalaisia maahanmuuttokriitikoita ja Breivikiä yhdistää on, jep, maahanmuuttokritiikki. Yhtä lailla siis Breivik olisi voitu yhdistää kristittyihin, muihin väkivaltaisiin norjalaisiin tai WoWin pelaajiin. Mikä siis Suomessa tehtiinkin. Lisäksi hänet oltaisiin voitu yhdistää anti-natseihin tai pro-homo-liikkeisiin. Näin ei kuitenkaan jostain syystä tehty. Ehkäpä tälläinen yhdistäminen vaikutti joidenkin SÄSjÄMien mielestä idioottimaiselta? Niinpä.

Breivikistä Suomessa alkunsa saaneesta keskustelusta voidaan kuitenkin tehdä yksi kriittinen havainto. SÄSjÄMit vaativat nyt verkon anonymiteetin poistoa. SÄSjÄMit leimaavat nyt kaiken maahanmuuttokritiikin ”vihapuheeksi” ja haluavat kieltää sen. SÄSjÄMit siis haluavat hyökätä rajusti sananvapautta vastaan ja tätä he ovat jo tehneetkin Hommaforumiin kohdistuvien jatkuvien palvelunestohyökkäysten kautta. SÄSjÄMit demonisoivat poliittiset vastustajansa natseiksi, rasisteiksi, hommahomoiksi, hompansseiksi ja nyt tietenkin uusimpana pikku-Breivikeiksi. SÄSjÄMit yllyttävät ihmisiä väkivaltaan maahanmuuttokriitikoita kohtaan, mikä ilmenee mm. tappouhkauksina meitä ja meidän perheenjäseniämme kohtaan. SÄSjÄMit haluavat sulkea maahanmuuttokriitikot pois demokraattisesta päätöksenteosta.

Kyllä tätä hulabaloota katsellessa homma näyttäisi ihan siis siltä, että SÄSjÄMien ajatusmaailma on hämmästyttävän samankaltainen Breivikin ajatusmaailman kanssa ja heidän tavoitteensa näyttävät myöskin olevan kuin yks yhteen. Eli eipä tässä voi sitten muuta johtopäätöstä tehdä, kuin todeta juuri SÄSjÄMien olevan niitä Suomen Breivikkejä.


Rasistinen Suomi

Muutaman kuluneen viikon aikana mediassa on alkanut melkoinen lumipallonpyöritys siitä, kuka kirjoittaa parhaan jutun rasismista. Ilmeistä on, että pyörityksen syy on perussuomalaisten vaalivoitto ja kaikki mahdollinen vähänkin rasismille viittaava pyritään esittämään tämän voiton aikaansaamana asiana. Muutamat tahot ovat myöskin jo tämän takia vaatineet persuilta vastuunkantoa ja irtisanoutumista rasismista ja on väitetty, että vaalivoitto on tehnyt rasismista jotenkin hyväksytympää.

Ehdoton median ykkösesimerkki persujen synnyttämästä rasismista on maahanmuuttajataustaisen bussinkuljettajan pahoinpitely Elielinaukiolla. Mediaa ei haittaa niin sitten tippaakaan se, että pahoinpitelyä ei ole millään virallisella taholla yhdistetty rasismiin, eikä tekijän etnisyydestä ole mitään tietoa. No sitten se media vasta riemastuikin, kun huomattiin että toinenkin maahanmuuttajataistainen bussinkulkettaja on pahoinpidelty tämän vuoden aikana. Tässä vaiheessa ilmeisesti harkinta petti lopullisesti ja innosta värisevät suvikset unohtivat täysin, että HelBin liikennejohtaja Mika Seppäsen mukaan pahoinpitelyjen uhreiksi joutuu yhtä paljon maahanmuuttajataustaisia ja kantaväestöön kuuluvia kuljettajia.

Perussuomalaisten kansanedustaja Jussi Halla-aho oli ottanut asiasta vielä enemmän selvää.

Poliisihallituksen edustajan mukaan vuonna 2009 pahoinpideltiin pääkaupunkiseudulla 78 bussikuskia, vuonna 2010 50 ja tänä vuonna 18. Rasistisesti motivoituja pahoinpitelyjä oli 2009 1kpl, 2010 1kpl ja tänä vuonna ei toistaiseksi yksikään. Pahoinpidellyistä kuskeista oli mamuja vuonna 2009 10 ja 2010 saman verran. Tekijät olivat tasaisesti etnoja ja suomalaisia. Mamukuskit ovat reilusti aliedustettuina kaikkien hakattujen joukossa.

Kummassakaan edellisessä tapauksessa pahoinpitelyä ei ole siis yhdistetty poliisin taholta rasismiin. Edellisessä uutisessa muistetaan tosin myöskin mainita viime helmikuussa Elielinaukiolla tapahtunut näitä kahta tapausta muistuttava, joskin seuraamuksiltaan vakavampi pahoinpitely, mutta jätetään täysin kertomatta että tällöin ottavana osapuolena on ollut suomalainen ja antavana maahanmuuttajat. Tästähän tapauksesta mokumedia ei toki ole huolissaan, eivätkä suvikset kirjoitelleet tapauksesta kolumneja innosta pinkeinä, koska kun suomalainen saa mamulta turpaan niin kyseessä ei ole rasismi, vaan korkeintaan suomalaisen oma vika.

Nämä kaikki edellä mainitut asiat voidaan toki unohtaa, kun tuoreempaa tapausta keppihevosenaan käyttävät Keskustanaiset haastavat kaikki rasismin vastaiseen kamppailuun. Miksi se ei ole rasismia, kun suomalainen bussinkuljettaja pahoinpidellään maahanmuuttajien toimesta, mutta se on rasismia kun ulkomaalainen bussinkuljettaja pahoinpidellään ihan kenen tahansa toimesta? Vanhimmassa maahanmuuttajaan kohdistuneessa tapauksessa tekijät olivat suomalaisia, mutta uusimmassa tapauksessa tekijästä ei ole edes yhtään mitään tietoa. Silti rasismi? Olisiko kyseessä kuitenkin ihan vaan bussinkuljettajiin kohdistuva väkivalta, joka kertoo yhteiskunnan raaistumisesta eikä rasismin noususta?

Timo Harakka antaa myöskin oman panoksensa lumipallon pyöritykseen. Harakka kertoo meille kolumnissaan, että perussuomalaisten vaalivoitto on antanut luvan sanallisiin tai jopa fyysisiin hyökkäyksiin. Yllätys ei ole kovin suuri, kun lukee minkä esimerkin Harakka on näistä hyökkäyksistä esittänyt, tosin tällä kertaa monikossa. Maahanmuuttajataustaisia bussinkuljettajia pahoinpidellään keskellä kirkasta päivää, kertoo Harakka. Harakka toteaa myöskin, että jokainen kaupungilla kulkeva osaa kertoa, että niin eriväriset kuin vaikkapa ruotsia puhuvat saavat jatkuvasti pelätä väkivaltaa. Ilmeisesti Harakka viittaa nyt ainakin tähän Aftonbladetin avautumiseen.

Pyörittäjille on kelvannut moni muukin uutinen esimerkiksi rasismista, kuten ulkomaalaistaustaisen tytön pahoinpitely Helsingin Viikissä. Kaksi kolmikymppistä urpoa oli häiriintynyt nuorisojoukon mekastuksesta ja käynyt lyömässä yhtä nuorisojoukon jäsentä. Nuorisojoukkoon kuului ulkomaalaistaustaisia ja suomalaisia nuoria. Kyseessä on tietenkin rasismi, koska jos nuorisojoukko olisi koostunut pelkästään suomalaisista niin miehet eivät olisi häiriintyneet, lyöneet ketään saati muutenkaan käyneet pihalla uhoamassa golfmailan ja laudanpätkän kanssa. Blogisti arvelee, että kyseessä olivat urpoileva nuorisojengi, sekä urpommat humaltuneet aikuiset lätkäfanit.

Keskustanaiset käyttävät esimerkkinä rasismista myöskin kanadalaisnaiseen kohdistunutta hyökkäystä Siilitien metroasemalla Helsingissä. Tässä tapauksessa kyseessä on todennäköisesti ihan oikea rasismin motivoima hyökkäys, koska kanadalaisen kimppuun käynyt nainen oli huutanut vihaavansa vitun amerikkalaista, ilmeisesti sekoitettuaan kanadalaisen amerikkalaiseen ja nainen yritti myöskin lyödä kanadalaista sanomalehdellä. Tässä välissä blogisti ei voi olla miettimättä, että kukas niitä kapitalistisikoja, siis amerikkalaisia, nyt Suomessa kertoo vihaavansakaan? Hmm.

Saska Saarikoski taas kertoo meille, kuinka hän Töölön ratikalla matkustaessaan oli törmännyt seuraavaan tapahtumaan.

Hyppään perheeni kanssa ratikasta Töölössä. Pysäkillä kolme huppareihin ja lippiksiin sonnustautunutta teinipoikaa heittää jotain juttua. En kiinnitä heihin suurempaa huomiota, mutta erotan puheesta sanan ”likainen”.

Ohi kulkee kaksi noin 12-13-vuotiasta tyttöä. Toinen heistä on intialaisittain tummaihoinen. Hän näyttää olevan allapäin. Vaaleatukkainen tyttö lohduttaa: ”Oisit sanonu sille, että itte oot likainen!”

Hieman näiden suvaitsevaisten ihmisten rehellisyyttä epäilevänä, sekä usean kerran sen nähneenä kun suvaitsevainen tyrmää maahanmuuttajista omia huonoja kokemuksia kertovan jutut, koska kertojalla ei ole osoittaa tilastoja, tutkimuksia tai muita todisteita kokemustensa tueksi, niin täytyy nyt kyllä sanoa Saarikoskelle, että höpö höpö. Keksi parempi tarina.

Noh, mitä tästä lumipallon pyörittämisestä sitten seuraa? Siitä seuraa lumipalloefekti. Tarinat lähtevät kiertämään ja joku pitää niitä totena. Esimerkiksi näin on ilmeisesti käynyt vihreiden Fatim Diarralle. Diarraa pelottaa kävellä pimeällä yksin kotiin, koska Suomessa on niin paljon väkivaltaisia rasisteja, perussuomalaisia, näin lukee lehdessä. Diarraa on mm. katsottu kadulla rasistisesti ja karaokebaarissa joku on laulanut kappaleen Olen suomalainen.

Lisävauhtia lumipallolle antaa myöskin Helsingin Sanomien Matti Mielonen, joka käyttää Keskustanaisten tavoin jo ylempänä mainittua maahanmuuttajataustaisen bussinkuljettajan etnisesti tuntemattomaksi jäänyttä potkaisijaa keppihevosena ja keksii kymmeniä uusia tarinoita suomalaisesta rasismista. Blogistia huolettaa, koska blogistilla on kokemuksia, että loppujen lopuksi näitä samoja tarinoita toistellaan suvisten taholta kerta toisensa jälkeen ja niistä tulee totuus, Junacausti ja siis suviksille selkeä osoitus rasismin noususta, kun kerran mediakin kirjoittaa niistä kokoajan.

Paavo Lipponen taas avautuu MTV3:lle antamassaan haastattelussa perussuomalaisiin viitaten, että eduskuntaan on pesiytynyt äärioikeistoa. Taasen tähän Lipposen avautumiseen viittaava Etelä-Suomen Sanomat kertoo meille tosiaankin, että suvaitsemattomuus, syrjintä ja suoranainen väkivalta maahanmuuttajia kohtaan on viime aikoina ollut silmiinpistävää. Lehti kertoo, että Helsingissä on ollut useita vihan ja rasismin leimauksia arkielämässä. Ja minkäs ESS sitten antaakaan esimerkiksi näistä rasismin leimauksista? No juurikin nämä bussinkuljettajiin kohdistuneet väkivallanteot. Ja näin lumipallo jatkaa pyörimistään.

Ja se pyörii ja se pyörii vaan. Tällä kertaa Akuliina Saarikoski hyppelehtii innoissaan Uuden Suomen Puheenvuoro-osiolla Fatim Diarran kirjoituksen pohjalta, johon ylempänä kirjoituksessani viittaan, sekä muistaa toki mainita tuon jo legendaksi muodostuneen bussinkuljettajan potkaisijan. Ironista kyllä, Saarikoski kertoo huomanneensa, että mediassa on viime päivinä esiintynyt useita huolestuneita kolumneja muuttuneesta ilmapiiristä. Saarikosken kirjoitus itsessään on yksi kappale lisää näihin huolestuneiden kirjoitusten summaan, joista jokainen pohjautuu edelliseen. Toistamalla ilmiöstä ja sen synnyttämistä tarinoista tulee todellista, eikä ketään enää kiinnosta mitä oikeasti alunperin on tapahtunut.

Miksi kyseinen herras- ja rouvasväki siis kauhistelee rasismina satunnaiseen maahanmuuttajaan kohdistuvaa väkivaltaa oli väkivallantekijänä sitten maahanmuuttaja tai kantaväestöön kuuluva, saati oliko väkivallanteon rasistisesta motiivista edes minkäänlaista faktaa pöydässä? Miksei maahanmuuttajien suomalaisiin kohdistama väkivalta kiinnosta ja miksi se ei ole kyseisen väen mielestä rasismia? Eikö kaikki väkivalta pitäisi tuomita tasapuolisesti uhrin ja tekijän etnisyydestä välittämättä?

Miksette te kirjoita kynät sauhuten siitä, kun ulkomaalainen miesporukka huorittelee Niko Nousiaisen kihlattua Sofia Ruusilaa, lähtee seuraamaan paria ja iskee Nousiaiselle mustan silmän? Miksette te hekumoi viikkokaupalla tuosta ylempänä mainitusta tapauksesta, jossa suomalainen bussikuski hakataan maahanmuuttajien toimesta? Miksi olette näin saatanan puolueellisia?


Perheväkivalta on törkeä rikos!

HEUNIn viime vuonna tekemän kyselytutkimuksen mukaan miehet ja naiset joutuvat Suomessa yhtä usein perheväkivallan uhriksi. Joskin miehet joutuvat useammin henkirikoksen yrityksen uhriksi, sekä kokevat useammin törkeätä perheväkivaltaa. Naiset taas joutuvat useammin lievän pahoinpitelyn tai henkirikoksen uhriksi. Naiset myöskin pahoinpitelevät lapsia huomattavasti useammin kuin miehet, vaikka asennetasolla vastustavat sitä hanakammin.

Hyvin usein perheväkivalta jää piiloon, eikä sen ymmärretä olevan väkivaltaa. Näin käy varsinkin miesten kohdalla, koska yhteiskunta ei tunnista miesten kokemaa perheväkivaltaa, eikä poliisi osaa reagoida siihen muuten, kuin nauramalla. Toinen vaiettu aihe on naisten lapsiin kohdistama väkivalta, jota ei aina edes tunnisteta yhdeksi perheväkivallan muodoksi. Jotkut ovat peräti väittäneet, että näistä asioista vaikeneminen johtuu siitä, että vallalla ollut pitkälti feminismin teorioihin nojannut perheväkivallan tutkimus on ollut varsin haluton puuttumaan näihin ongelmiin.

Perheväkivallan eri muotojen tunnistamisen kanssa on siis ongelmia. Esimerkiksi henkistä perheväkivaltaa ei näytetä tilastoitavan tai tutkittavan juuri mitenkään. Siitä ei myöskään voida rangaista, vaikka se saattaa jättää uhrilleen pysyvät psyykkiset arvet loppuiäkseen, varsinkin jos hän on lapsi. Yhteiskuntamme kyllä tunnistaa työpaikkakiusaamisen ja henkisistä kärsimyksistä asetetut korvaukset, mutta ei perheen sisällä tapahtuvaa kiusaamista, eikä henkistä väkivaltaa, joka aiheuttaa henkisiä kärsimyksiä? Ranskassa henkinen perheväkivalta aiotaan säätää rikokseksi tämän vuoden alkupuolella.

Joitain parannuksia on sentään luvassa. Tekijä voi esimerkiksi joutua tulevaisuudessa vastuuseen lievästä pahoinpitelystä, mitä ei normaalisti edes tutkittaisi ellei uhri sitä tahtoisi. Tämä ei kuitenkaan riitä alkuunkaan. Suomessa annetaan jo nyt vuosittain vain 1 400 tuomiota kotona tehdyistä väkivaltarikoksista. Suurin osa tuomioista on sakkotuomioita. Nämä sakkotuomiot eivät ole estäneet, eivätkä tule estämään yhtäkään perheväkivaltatapausta. Lähestymiskiellot ovat ihan samalla tavalla yhtä tyhjän kansa, niin kuin nähtiin viimeksi tänään Lahdessa. Lähestymiskiellon rikkomista ei estä mikään.

Perheen sisällä tapahtunut pahoinpitely pitäisi aina tutkia ja tuomita törkeänä pahoinpitelynä, koska tekijä käyttää hyväkseen eräänlaista luottamusasemaa. Oman kodin täytyy olla ihmiselle se turvallisin paikka ja asia elämässä, eikä ole mitenkään hyväksyttävää, että tämän turvallisimman paikan sisällä ihminen joutuu pelkäämään oman koskemattomuutensa ja turvallisuutensa puolesta. Etenkin tämän pitäisi koskettaa lapsiin kohdistuneita väkivallantekoja, koska lapsella ei ole mitään mahdollisuutta lähteä pois turvattomasta (perhe)suhteesta samaan tyyliin, kuin aikuisella itsenäisellä ihmisellä on.


100 000 suomalaismiestä joutuu väkivallan uhriksi joka päivä

Noin satatuhatta suomalaismiestä kokee väkivaltaa tai sen uhkaa parisuhteessaan joka päivä. Todennäköisesti siis jokaisen suomalaisen lähipiirissä, työpaikalla, harrastuspiireissä tai suvussa, saattaa olla satoja miehiä jotka ovat joutuneet väkivallan uhriksi.

Jallu-lehden Puhu saunassa, älä vitsaile -kampanja haluaa herättää väkivaltaa kokeneen miehen läheiset puuttumaan väkivaltaan, silloin kun uhri ei itse siihen pysty. Kampanjan pohjana on käytetty Turo Partnersin tekemää tutkimusta, johon haastateltiin 15 sattumanvaraisesti valittua juoppoa ja viittä baarimikkoa eri puolilta Suomea.

Väkivalta ilmenee monella tavalla, eikä se aina ole fyysistä. Haastattelut toivat esiin kauhistuttavaa tietoa väkivallan eri muodoista.

– Väkivalta voi olla eristämistä, henkistä, taloudellista tai seksuaalista. Se voi ilmetä nalkuttamisena, uhkailuna, vähättelynä, pelotteluna tai pihtaamisen muodossa, kertoo tutkija Ismo Ylämäki Turo Partners Oy:stä.

Lapset ovat usein väkivallan välineenä

– Miehiä saatetaan uhkailla lasten menettämisellä. On hyvin tavallista, että uhataan sillä, että mies menettää oikeuden tavata lapsiaan. Lapsien kautta miestä voidaan myös syyllistää, Ylämäki sanoo. Hyvin usein nainen tekaisee syytteet miehen väkivaltaisesta käytöksestä lapsia kohtaan, joskus jopa seksuaalisesta hyväksikäytöstä.

Väkivaltaa ei tunnisteta väkivallaksi

Hyvin yleistä on, että väkivalta hiipii parisuhteeseen salaa ja peittyy rakkauden ja kauniiden kulissien taakse. Rakkaan ihmisen pahaa puolta ei haluta tunnustaa edes itselle.

– Väkivalta normalisoituu. Yhden väkivallanteon jälkeen seuraa luonnollisesti aina toinen. Uhrin kynnys väkivallan sietämiseen nousee jokaisen väkivallan kokemuksen jälkeen. Todellisuus ja ymmärrys häviävät, selittää Ismo Ylämäki väkivallan sietokyvyn kasvamista.

Monesti miehet, haluavat kieltää väkivallan olemassaolon kokonaan. Läheisiltään miehet toivovat puuttumista asiaan, mutta silloin se on vaikeaa, kun halutaan pitää kulissit yllä. Miehen vitsailuja saunanlauteella ei oteta tosissaan.

– Asia on ristiriitainen. Siinä vaiheessa, kun halutaan pitää oma miehisyys kirkkaana, kenenkään ulkopuolisen puuttumista ei toivota. Asian edettyä pahemmaksi, miehet sanoivat, että he kyllä tahtoivat jonkun läheisen puuttuvan väkivaltaan, mutta toisaalta he eivät osanneet kertoa, missä vaiheessa ja millä tavalla. Turpiinkaan ei saanut naiselle antaa.

– Kaiken kaikkiaan miehen pitää itse ymmärtää ja haluta lähteä, Ylämäki sanoo.

”Vedän akkaa turpaan jos ei oo hiljaa”

Avun hakeminen parisuhdeväkivaltaan on edelleen suomalaismiehille vaikeaa ja sitä haetaan vasta äärimmäisessä hädässä.

– Syvä epätoivo ajaa toimintaan. Silloin ollaan niin pohjalla, että apua ei edes osata hakea. Se saattaa olla väkivaltaista käyttäytymistä tai väkivaltaisen käyttäytymisen pelkoa. Miehet kertoivat hakeneensa apua vasta esimerkiksi silloin, kun heistä tuntui että tämä on se hetki, jolloin he pistävät naista turpaan niin että kiskot heiluu.

– Joskus myös lastensuojeluilmoitus, tai se että poliisi puuttuu peliin ajaa miehet hakemaan apua.

Parisuhdeväkivaltaa esiintyy kaikissa sosiaaliryhmissä.

– Sitä ilmenee kaiken kokoisissa perheissä, varallisuudeltaan erilaisissa kodeissa, eri puolilla Suomea ja se voi koskettaa meistä jokaista, hyvin usein myös koskettaakin.

Suomessa tehdään noin 50 000 kotihälytystä vuodessa ja joka kolmas kotihälytys liittyy lähisuhdeväkivaltaan. Poliisin tietoon tulleista lähisuhdeväkivallan tapauksista vain joka neljäs menee oikeuteen, tällöinkin nainen on jotenkin saanut väännettyä syyn miehen niskoille.

—-

Yllä oleva teksti on parodiaa joka pohjautuu tositapahtumiin. Alkuperäisessä artikkelissa todetaan, että henkinen väkivalta tai henkisen väkivallan uhka on väkivaltaa siinä missä fyysinen väkivaltakin. Siis se, että koet uhkaa joutua vaimosi nalkutuksen kohteeksi on väkivaltaa. Alkuperäinen teksti tässä.


Vähemmän lakeja ja sääntöjä, enemmän harkintavaltaa kansalaisille ja yhteisöille

Suomea ajetaan kovaa vauhtia kohti kontrolliyhteiskuntaa. Päättävät elimet tahkoavat lakeja lakien perään pyrkiäkseen kontrolloimaan kaikkea ja kaikkia, kansalaisilta viedään pienetkin mahdollisuudet omaan harkintaan ja päätäntävaltaan. Osaksi tämä johtuu EU:sta ja osaksi nykyhallinto. Päättävät elimet näkevät kansan tyhmänä ja pyrkii ylhäältä päin ohjaamaan ja määräämään miten kansalaisen pitäisi toimia. Tämä johtaa suureen määrään kansan järjen vastaisia lakeja ja päätöksiä. Esimerkkeinä vaikka tupakoinnin nurkkaan ajaminen, liikennenopeuksien nollatoleranssi, kasvava nettin, jätevesilaki, kansalaisen itsepuolustuksen pilkuntarkka määrittely, aselain kiristyssuunnitelmat, alkoholin myynnin ja ravintolojen aukioloaikojen kellontarkka kontrollointi ja ne kuuluisat käyrät kurkut sekä rekka-autojen lavan leveyden määrittelemiset. Lisää lakeja, lisää määräyksiä, lisää sääntöjä, lisää byrokratiaa ja lisää kontrollia! Eikä tämä leikki tietenkään ilmaista ole, se maksaa ja se maksaa juuri nyt, kun valtio ottaa lisää velkaa, leikkaa ja supistaa. Eikö varoja kannattaisi käyttää toisin, kuin tuhlata niitä lopputuloksellisesti mitättömiin, mutta kansalaisen elämää haittaaviin asioihin? Minun mielestäni kannattaisi.

Samaan aikaan kansalaisen on käytännössä mahdotonta vaikuttaa tehtyihin päätöksiin ja niiden rikkomisesta seuraa aina rangaistus, vaikkei kukaan olisi uutta typerää lakia ikinä halunnut tai tarvinnut. Kehityksen pitäisi mielestäni kulkea juuri päinvastaiseen suuntaan. Lisää harkintaa ja vähemmän kontrollia. Jos johonkin asiaan täytyy vaikuttaa on se ensisijaisesti tehtävä kampanjoinnin ja vapaaehtoisuuden kautta, kuin suoraan yksilönvapautta varpaille tallaavan lain voimalla. Piilottamalla tai kieltämällä me emme tule saamaan epätoivottua käyttäytymistä loppumaan, päinvastoin tällöin tilanne vaan pahenee ja rikollisten määrä luonnollisesti vain kasvaa. Jos nyt sallittu asia kielletään, niin kiellon jälkeen kaikki tuota ennen sallittua asiaa vielä harjoittavat rikkovat lakia. Otetaan esimerkiksi vaikka Iso-Britannian aseiden kielto. Asekieltoa perusteltiin sillä, että se vähentäisi aseilla tehtyjen väkivaltarikosten määrää. Kielto aiheutti juuri päinvastaisen tuloksen, aseilla tehdyt väkivaltarikokset lisääntyivät. Samanlaiseen lopputulokseen on päädytty myös muualla, jossa aseet on kielletty, kun taas kaikista vapaimman aselainsäädännön omaavissa maissa aseilla tehtyjä väkivaltarikoksia tehdään huomattavasti vähemmän.

Miten taas sitten liikenteen nopeudenvalvonnan kanssa? Montanassa ajauduttiin vuonna 1999 tilanteeseen, jossa päiväsaikaan moottoriteillä ei ollut ollenkaan nopeusrajoituksia ja nopeusvalvontaa. Kamalaa, you say? Eipä sittenkään! Nopeusrajoitusten puuttuminen ja valvomatta jättäminen laski tuolloin tieliikennekuolemia vuoden aikana huomattavasti! Miksi näin? No siksi, että ihmiset oppivat ajamaan oman harkintansa mukaisesti ja kun poliisin ei tarvinnut valvoa liikenteen nopeuksia, sille jäi enemmän aikaa valvoa liikennekäyttäytymistä, eli niitä oikeita syitä tieliikennekuolemien takana.

Minä luotan siihen, että kansalaiset osaavat päättää itse omista asioistaan ja heille on annettava lisää mahdollisuuksia vaikuttamiseen ja harkintavallan käyttöön. Tämä on yksi vapaan yhteiskunnan edellytyksistä. Kontrolliyhteiskunta murtaa kansalaisen tahdon ja hän rupeaa luottamaan sokeasti ylhäältä määräävään tahoon, tai sitten vastustamaan kaikkea mitä se kontrolliyhteiskunta hänenne sanelee, lisää rikollisuutta siis. Toinen tärkeä vapaan yhteiskunnan merkki on itsesuojeluoikeus. Kannatan tässä tapauksessa stand-your-ground mallia, eli että kansalainen saa puolustaa omaa henkeään kaikin mahdollisin keinoin siihen asti, kunnes oikeudeton hyökkääjä on saatu toimintakyvyttömäksi. Nykyisin jos puolustat itseäsi, on sinulla suuri vaara joutua maksamaan oikeudettomalle hyökkääjälle korvauksia kivusta ja särystä, jonka sinä olet hänelle hänen hyökkäyksensä takia aiheuttanut. Loppukaneettina voisimme muistaa sitten vielä sen, että mitä enemmän kansalaisen oikeudentajun vastaisia lakeja luodaan, sitä vähemmän kansalainen luottaa lainvalvojiin ja tällöin myös kynnys rikoksentekoon laskee.


%d bloggaajaa tykkää tästä: