Avainsana-arkisto: valtakunnallinen

Kenelle ruumiini kuuluu kuolemani jälkeen?

Jos vastasit otsikon kysymykseen ”minulle” tai ”omaisilleni”, niin olet väärässä. Nähkääs elokuussa tuli voimaan uusi elintenluovutuslaki, joka sallii elinten talteenoton, jos ei ole syytä olettaa että luovutuksen kohdehenkilö on vastustanut eläessään elintensä luovutusta. Uudistuksen takia mm. useat elintenluovutuskortin omaavat repivät korttinsa ja hommasivat tilalle kortin, jolla he kieltävät elintensä luovutuksen ja reilu määrä muita ihmisiä(kuten minä) totesimme, että tulemme todennäköisesti vastustamaan elintemme luovutusta ennen, kuin logiikka ja järki jättää ruumiin.

Vaikka kyseessä on hyvää tarkoittava uudistus niin sen toteutus on epäonnistunut täysin. Oletetaan nyt ensinnäkin, että ette ole kuulleet koko laista yhtään mitään ennen tätä päivää. Tämä on ihan normaalia, koska uudistuksen tiedotuksen kanssa on epäonnistuttu täydellisesti. Osaksi tämä johtuu varmaan siitä, että on ymmärretty ihmisten tekevän juuri samanlaisia ratkaisuja, kuin minä ja muut kun tämä laki tulee voimaan.

Minusta asia on kuvottava. Uudistus periaatteessa tarkoittaa sitä, että oletusarvoisesti valtio katsoo omistavansa kansalaistensa ruumiit ja ne ovat meillä vain lainassa. Asian tiimoilta vallinnut mediahiljaisuus on myöskin hyvin kyseenalaista. Mitään kunnollista keskustelua tästä ei oikeestaan ole käyty. Eduskunnassa jotakin, tässä pari otetta: 1, 2.

Erkki Pulliainen (vihr.):
Tuli vaan mieleen semmoinen mahdollisuus, että ei mitään muuta kun mikrosiru vaan tuonne johonkin niskan alueelle ihon alle ja koneella katsotaan heti, kun tämä henkilö tulee, että onko lupa annettu vai ei.

Sirpa Asko-Seljanvaara(Kok.):
Sitten, kun me saamme tämän kansallisen terveyskertomuksen, joka on luvattu vuoteen 2011 mennessä – se valitettavasti kyllä viivästyy – niin ei nyt kannata sitä ennen oikeastaan vielä ottaa tätä tatuointia tai mikrosirua itseensä, sillä tähän kertomukseenhan voidaan sitten merkitä tahto tai se kielto.

Päivi Räsänen (kd):
Se, mistä valiokunnassa käytiin aika paljon keskustelua, oli tuo perustuslakivaliokunnan lausunto, joka kyllä mielestäni joltakin osin vähän hämärtää ja vesittääkin tätä hallituksen esitystä. Nimittäin siihen jouduttiin valiokunnassa, siis perustuslakivaliokunnan vaatimuksesta, lisäämään tällainen lause, että ennen kuolleen ihmisen elimien, kudoksien tai solujen irrottamista on mahdollisuuksien mukaan selvitettävä vainajan oma elinaikainen käsitys elimiensä, kudoksiensa tai solujensa irrottamisesta tässä laissa säädettyyn tarkoitukseen.

Tämä valitettavasti voi johtaa siihen, että jälleen joudutaan siihen keskusteluun omaisten kanssa, jossa joudutaan vielä tekemään omaisten kanssa tulkintaa, mikä oli vainajan elinaikainen käsitys elinsiirroista, ja jos joku omainen on sitä mieltä, että kyllä vainaja suhtautui myönteisesti elinsiirtoihin, ja toinen omainen on taas sitä mieltä, että minulla on sellainen käsitys, että vainaja suhtautui kielteisesti elinsiirtoihin, niin voi tulla edelleenkin näitä hankalia tilanteita.

Pentti Tiusanen (vas.):
Olen samaa mieltä, että tämä perustuslakivaliokunnan arvelu tässä välissä, että pitää kuitenkin pyrkiä selvittämään vainajan omaa elinaikaista käsitystä elimiensä, kudoksiensa ja solujensa irrottamisesta, on hiukan vaikeata. Ensinnäkin se tietysti on käytännössä vaikeata, mutta sen lisäksi se sitten mahdollisesti hidastaa tätä elimen siirron toteuttamista

Päivi Räsänen (kd):
Perustuslakivaliokunta edellytti, että jotta tämä lakiehdotus voidaan käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä, tätä säätelyä on täydennettävä niin, että ennen kuin ryhdytään tähän elinten irrottamiseen, on selvitettävä vainajan elinaikainen kanta lähiomaisilta tai muilta läheisiltä. Eli se oli perustuslakivaliokunnan vaatimus, ja itse en kyllä vieläkään ymmärrä sitä, mitä varten perustuslakivaliokunta tällaiseen päätyi.

Erkki Virtanen (vas.):
Arvoisa puhemies! Jokainen toimi, jolla pelastetaan elämää ja suojellaan sitä, on tarpeellinen ja hyväksyttävä.

Tätä mieltä kansanedustajamme ovat kansalaistensa oikeudesta päättää omista ruumiistamme. Osan kommenteista käy selvästi ilmi, että he olivat valmiita valtuuttamaan sen että ihmisiltä talteenotetaan elimet jopa täysin vastoin henkilön omaa tahtoa.

Onneksi perustuslakivaliokunta tajusi jotain perustuslainsäädännöstä ja vesitti aloitteen karmeimman pääidean eli omaisten veto-oikeuden kumoamisen, sekä oletusarvoisen elinten talteenoton jos luovuttaja ei ole ehtinyt esimerkiksi yllättävän onnettomuuden takia kieltämään tai sallimaan luovutusta.

Miksi asia lähestulkoon haudattiin julkiselta keskustelulta? Miksi uudistus piti saada lävitse, vaikka muutaman vuoden sisään saamme käyttöömme sähköisen valtakunnallisen potilastietoarkiston? Sinne voi sitten rekisteröidä potilaiden halukkuuden luovuttaa elimiään, eikä kenenkään tarvitsisi sosialisoida Suomen kansalaisia tai sählätä elinsiirtokorttien ja vihreiden Pulliaisen ehdottamien mikrosirujen kanssa.

Asian kanssa olisi pitänyt toimia juuri päinvastoin. Eduskunnan olisi pitänyt aloittaa juliste- ja tv-kampanjointi vapaaehtoisen elintensiirron puolesta ja lähettää kertarykäyksellä jokaiselle täysi-ikäiselle Suomen kansalaiselle postitse elintensiirtokortti ja kylkeen roima annos informaatiota luettavaksi.


Suora demokratia ratkaisisi monta huolenaihetta

Kansalaisille on annettava vaihtoehto, jossa he saavat osallistua päätöksentekoon niin kutsutun suoran demokratian keinoin. Suoran demokratian periaate on Euroopan valtioista käytössä Sveitsissä. Suora demokratia tarkoittaa sitä, että kansalaiset pääsisivät itse ratkaisemaan heitä itseään koskevia päätöksiä. Suoran demokratian keskeisiä vaikutustapoja ovat mm. kansalaisaloite ja kansanäänestys. Kansalaisaloitteen voi tehdä määrätty määrä kansalaisia, ja se etenee kansanäänestykseen, jos erikseen sovittava määrä kansalaisia kannattaa sitä. Suorassa demokratiassa kansanäänestyksen tulos on aina sitova.

Nykyinen kuntalakimme tuntee kunnallisen neuvoa-antavan kansanäänestyksen. Aloitteen kansanäänestyksen järjestämisestä voi tehdä vähintään 5 % äänioikeutetuista kunnan asukkaista. Hämeenlinnan nykyisessä suurkunnassa tämä tarkoittaa noin 2800 henkilöä, Hattulassa noin 380 henkilöä. Nykyinen laki ei myöskään sido kunnanvaltuustoa järjestämään kansanäänestystä, eikä sitoutumaan äänestyksen tulokseen. Tällä hetkellä keräämme allekirjoituksia kansanäänestystä varten Lammin vastaanottokeskuksesta. Perustuslain mukaan vastaanottokeskus on nimenomaan sellainen kohde, josta kansanäänestys olisi pitänyt järjestää. Perustuslaissa sanotaan, että kansanvaltaan kuuluu yksilön oikeus osallistua ja vaikuttaa yhteiskunnan ja elinympäristönsä kehittämiseen ja julkisen vallan tehtävä on edistää näitä yksilön osallistumis- ja vaikutusmahdollisuuksia. Jos vastaanottokeskuksen lailla radikaalisti lähielinympäristönsä ilmapiiriin ja väestörakenteeseen vaikuttava asia ei ole tällainen, en sitten tiedä mikä on. Hämeenlinnassa kansanäänestyksiä voitaisiin lisäksi järjestää esimerkiksi moottoritien kattamisesta, moottoriradan käytöstä, Ahveniston maauimalasta, Poltinahon poliisitalosta, Vuorentaan vanhainkodin sulkemisesta tai Ahveniston kalastuskiellosta. Hämeenlinnan kunta voisikin näyttää mallia muille Suomen kunnille ja sitoutua ensimmäisenä kunnallisten kansanäänestystensä toimittamiseen ja tuloksiin huolimatta siitä, mitä ne ovat.

Valtakunnallisella tasolla äänestettävät asiat voisivat olla vaikka pakkoruotsin poistaminen, ydinvoiman lisärakentaminen, maahanmuuttopolitiikka, YLEn mediamaksu, Suomen mahdollinen liittyminen Natoon, seksuaalivähemmistöjen adoptio-oikeus, sukupuolineutraali avioliittolaki, tupakoinnin rajoitukset, siviili- ja varusmiespalveluksen pituus, siirtyminen palkka-armeijaan, EU:n perustuslaki, mietojen huumeiden salliminen, pienlainatoiminnan korkokatto, päihdeäitien pakkohoito, koiravero, prostituution laillistaminen, kansalaisen oikeus omistaa ase, 16-vuotiaiden oikeus äänestää, työ- ja pääomatulojen verottamisen yhtenäistäminen, perintöveron poistaminen, viinien tuominen ruokakauppoihin, ulkomaalaisten oikeus ostaa maata Suomesta, kauppojen sunnuntaiaukiolo, tulisiko kasvot peittävä vaatetus kieltää yleisillä paikoilla, työstä ja opiskelusta kieltäytyvän henkilön oikeus sosiaaliturvaan, ulkomaalaisten ilmainen koulutus Suomen korkeakouluissa, uskonnonopetuksen poistaminen koulusta, internetjakelun laillistaminen, EU-jäsenyyden jatkaminen, lex Nokia, tulisiko Suomen siirtyä tuulivoiman takuuhintajärjestelmään, pitäisikö Suomen vetäytyä Euroopan ulkopuolisista rauhanturvaoperaatioista, kansalaispalkka, kehitysapujärjestelmän tulevaisuus, kiintiöpakolaisten määrä, turvapaikanhakijoiden vastaanoton ehdot, turvapaikanhakijoiden työvelvoite sosiaaliturvaa vastaan, eläinten oikeudet, turkistarhaus tai koulujen kasvisruokapäivät. Lista on pitkä, koska mahdollisuuksia on paljon.

Suora demokratia ei ole mikään ihmelääke, joka hetkessä korjaa kaikki epäkohdat, mutta edustuksellisen demokratian jatkona se on erittäin hyvä työkalu, jonka avulla saadaan varmasti kansalaistemme näköisiä päätöksiä. Erittäin hyvin suora demokratia toimisi nimenomaan kunnallisella tasolla, siksi onkin harmillista että kunnan käsitettä pyritään jatkuvasti hämärtämään muun muassa kuntayhdistymisillä. Pahimmillaan pieni kunta ja sen kuntalaiset saattavat näin menettää totaalisesti perustus- ja kuntalain määräämän oikeuden päättää oman elinympäristönsä kehittämisestä.


%d bloggaajaa tykkää tästä: