Yleltä on tullut nyt vähän aikaa ilmeisesti uusintoina Suuret suomalaiset -sarja. Se on dokumentaarinen sarja jossa eri kertojat kertovat suomalaisista, jotka ovat vaikuttaneet tavalla tai toisella Suomen, suomalaisen kulttuurin ja elämäntavan syntymiseen, selviytymiseen ja kehittämiseen. Viimeiset kolme jaksoa mitä katsoin kertoivat Aleksis Kivestä, C.G.E. Mannerheimista ja Adolf Ehrnroothista. Nämä jaksot pistivät ajattelemaan, mistä on tultu nykyiseen tilanteeseen. Aleksis Kivi kertoi rehellisesti suomalaisuudesta ja tunnusti(sen aikaisesti radikaalisti), että kaikki ovat tasa-arvoisia. Kivi ei pyrkinyt Runebergin tavoin ylistämään suomalaisuutta, vaan kirjoitti siitä mitä suomalaisuus oli.
Mannerheim taas uskoi vapaussodan aikoihin, että suomalaisten täytyy itse sotia oma vapaussotansa, hän jopa suuttui kun kuuli hallituksen pyytäneen Saksan apua punaisten voittamisessa. Helpolla saatua ei osaa arvostaa, niin kuin arvostetaan sitä minkä edestä on tehty suuri uhraus. Voitonparaatissa Mannerheim esitteli pelkästään suomalaisia sotilaita. Talvisodan aikaan, Mannerheim sanoi, ”Suomen uljaat sotilaat! Ryhdyn tähän tehtävään, jolloin vuosisatainen vihollisemme jälleen hyökkää maahamme. Luottamus päällikköön on onnistumisen ensimmäinen ehto. Te tunnette minut ja minä tunnen Teidät ja tiedän, että jokainen Teistä on valmis täyttämään velvollisuutensa aina kuolemaan asti. Tämä sota ei ole mitään muuta kuin Vapaussotamme jatkoa ja loppunäytös. Me taistelemme kodin, uskonnon ja Isänmaan puolesta.” Mannerheim ei voinut yksinkertaisesti olla valamatta uskoa ja rohkeutta sotilaisiin. Miten kävisi nykyään, kun suomalaista sotilasta ei pidetä arvossaan, suomalaista miestä haukutaan julkisesti lehdissä juntiksi, perunanenäksi, rasistiksi ja Suomea takapajulaksi ja sisäsiittolaksi.
Adolf Ehrnroothilla oli myös suuri usko Suomeen, suomalaisuuteen ja suomalaiseen sotilaaseen. Ehrnrooth uskoi sotilaisiin niin paljon, että ei ikinä johtanut sotilaitaan mistään muualta kuin edestä. Ehrnrooth oli aina rintamalinjalla ja valoi näin uskoa ylivoimaisen vihollisen edessä olevaan suomalaiseen sotilaaseen. Sotien jälkeen Ehrnrooth näki, ettei sodassa kovaa hintaa maksaneita veteraaneja pidetty siinä arvossa mitä he ansaitsivat. Koko loppuelämänsä hän tekikin toisen merkittävän tekonsa, eli piti veteraanien asiat pinnalla ja valoi Suomen nuorisoon uskoa suomalaisuudestaan. Tony Halme pyrki omalla tavallaan ilmeisesti jatkamaan tätä. Kuka valaa nyt uskoa Suomen nuorisoon ja ajaa veteraanien asiaa. Milloin mistäkin saamme nyt lukea, että Suomi on paska maa. Suomessa on kylmää ja koleaa eikä tänne halua tulla kukaan. Suomalaiset on junttikansaa ja suomalaisuutta ei ole edes olemassa, keksitty juttu, ruotsalaiset keksivät. Veteraanit olivat murhaajia, nykysotilas ei pysty mihinkään, ylipainoisia huonokuntoisia kaikki ja muutenkin asehulluja fanaatikkoja.
Mihin Suomi on menossa, kun ei ole Kiveä, Mannerheimiä, eikä Ehrnroothia? Minä kyllä luotan kansaani ja suomalaiseen sotilaaseen, mutta en luota pätkääkään valtioni päämiehiin, eikä päämiehetkään luota meihin. Rahvasta ollaan, juntteja, rasisteja, peräkammarin perunaneniä. Viisaita isänmaallisia kansaansa uskovia miehiä ja naisia tarvitaan juuri nyt. Nykypäättäjistä ei tähän tehtävään ole. Jos nyt jouduttaisiin talvisotaan, itsenäisyyttä tuskin säilytettäisiin. Tuskin valtion päämiehet näin haluaisivatkaan, unelmahan se heille olisi päästä osaksi suurta ja mahtavaa Neuvos.. Venäjää. Ja kuka näitä nykyisiä päämiehiä edes haluaisi puolustaa? Minua ei ainakaan paljon motivoi lähteä rintamalle kuolemaan sen takia, että joku minua ja kansaani koko elämänsä haukkunut poliittinen broileri saisi pitää jalkansa karhuntaljalla takkatulen ääressä kaviaaria syöden. Perkele.
Lopetan kirjoitukseni Adolf Ehrnroothin sanoihin, ”Suomi on hyvä maa. Se on paras meille suomalaisille. Se on puolustamisen arvoinen maa ja sen ainoa puolustaja on Suomen oma kansa.”
Kunnia heille, jotka sen ansaitsevat.
Johdonmukaisten johtopäätösten sarja 