Kun demokratia kuoli

En tiedä tarkalleen ottaen milloin ja miten se tapahtui, koska olen seurannut maamme poliittista kulttuuria vasta muutaman vuoden ajan. Jotkut sanoivat, että se kuoli jo 70-luvulla, joidenkin mielestä se tapahtui vuonna 1994 kun Suomi päätti liittyä Euroopan Unioniin. Se mikä on varmaa on, että se on kuollut tai ainakaan mitään elonmerkkejä se ei enää näytä. Viimeisimmät vaalit vahvistavat havainnon ja todennäköisesti tänä vaalikautena hyväksyttävä perustuslain uudistus on viimeinen naula sen arkkuun. Kun Suomesta tulee EU-osavaltio, niin ei meillä ole enää mitään valtaa päättää omista asioistamme.

Suomessa ei ole demokratiaa. Demokratia tarkoittaa kansan valtaa. Edustuksellisessa demokratiassa tämä tarkoittaa sitä, että kansa valitsee edustajansa ja edustajat toimisivat kansan antaman mandaatin voimalla maansa hyväksi vaalilupaustensa mukaisesti. Näin teoriassa. Suomessa edustuksellinen demokratia toimii siihen asti, kun äänet on laskettu. Tämän jälkeen edustajien mielipiteillä ja kannoilla ei ole merkitystä, vaikka kansa on nimen omaan valinnut edustajansa näiden takia. Tällöin vallan ottaa puolueiden puheenjohtajat ja varsinkin pääministerin puolueen johto.

Eivät äänestäjät äänestä ehdokkaita sen takia, että he toimisivat vaalilupaustensa vastaisesti. Takin kääntäminen ei ole mitään vastuun ottamista, vaan se on valehtelua, petosta. Jos jokaisen edustajan selkäranka vääntyy aina oman puolueen tai suurimman puolueen johdon vaatimuksiin, niin yhtä lailla voisimme valita edustajamme täysin arvalla. Esimerkiksi edustajistamme 135 vastasi vaalikoneisiin, että Suomen ei kuulu jatkossa tukea ahdinkoon joutuneita EU-maita, mutta Portugalin äänestyksen tulos oli lähes tarkalleen päinvastainen: jaa-ääniä kertyi 137.

Nyt hyvin moni onkin totaalisen pettynyt demokratiamme toimintaan tai toimimattomuuteen. Suomalainen demokratia näyttäisi olevan teatteria ja eduskuntatalo on sen päänäyttämö. Neljä vuotta jaksoimme odottaa, että pääsisimme vaikuttamaan maamme suuntaan, mutta mitään ratkaisevaa ei tapahtunutkaan. Sama vanha politiikka jatkaa nyt siis kulkuaan, jaksaako kansa odottaa taas neljää vuotta? Neljään vuoteen meillä ei ole mitään mahdollisuutta vaikuttaa mihinkään. Neljän vuoden ajan valta ei ole kansalla, vaan suurimman puolueen johdolla. Neljän vuoden päästä meillä on taas muutama viikko, ehkä kuukausi aikaa leikkiä että me voimme vaikuttaa. Savua ja peilejä.

Miten kansa voi vaikuttaa maamme asioihin seuraavan neljän vuoden aikana? Ei mitenkään. Miten kansa voi saada ääntänsä kuuluviin seuraavan neljän vuoden aikana? Ei mitenkään. Miten kansa voi vaikuttaa seuraavissa vaaleissa? Ei mitenkään. Vaalilupaukset eivät sido mihinkään, takkinsa voi kääntää samana päivänä, kun äänestyspaikkojen ovet sulkeutuvat, eikä kukaan voi tehdä tälle mitään, eikä seuraamuksia ole. Ainakaan siis seuraavaan neljään vuoteen. Neljä vuotta on pitkä aika äänestäjän kuluttajan suojan toteutumiseen. Aivan liian pitkä aika ja lopulta mitään todellisia vaikutusmahdollisuuksia ei edes ole. Kuka kehtaa kutsua tätä demokratiaksi?

Älyllisen epärehellisyyden akrobatiaa

Perussuomalaiset julkaisivat noin viikko sitten julkilausuman rasismia, syrjintää ja väkivaltaa vastaan. Oli täysin odotettavissa heti kun luin julkilausuman, ettei yksikään suvaitseva taho tulisi allekirjoittamaan Perussuomalaisten tekstiä, koska persut vastustivat julkilausumassa kaikkea syrjintää. Suvaitsevat tahot taas eivät vastusta kaikkea syrjintää, vaan ne jopa edistävät sitä silloin kun kyse on heidän lemmikkivähemmistöistään.

Noh. Muutama päivä siinä meni, kun suvikset heräilivät ymmärtämään mistä tekstissä on kyse. Tästä seurasikin sitten blogistia kovin huvittavia aivopieruja, jossa mm. erilaisten suvaitsevaisten tahojen puolesta kummasteltiin seuraavaa.

Nils Torvalds (RKP),varapuheenjohtaja

Vaatimus siitä, että kaikkia pitää kohdella samalla tavalla, on vähän ongelmallinen, sillä silloin meidän sosiaalipolitiikkamme menee kokonaan uusiksi. Niin kauan kuin Suomi on ollut sivistysvaltio, me olemme harrastaneet mittavastikin positiivista diskriminaatiota.

Vanha sanonta, että jokaisella on oikeus asua sillan alla, on siinä mielessä hyvin symmetrinen, mutta se ei vastaa siihen todelliseen elämänhaasteeseen, mitä meidän eteemme kuitenkin tulee.

Eva Lindberg, Pakolaisneuvonta ry,
toiminnanjohtaja

Hyvä, että he ovat alkaneet keskuudessaan keskustella näistä syrjintäasioista, koska ne ovat vakavia asioita ja niitä esiintyy. Ihan sama kohtelu kauttaaltaan kaikille ei ole kuitenkaan yhdenvertaisuutta. Aina pitää osata arvioida myös tiettyjä taustatekijöitä ja nämä perusaspektit puuttuvat tästä, mutta oikein hyvä avaus tälle keskustelulle.

Vaatimus kaikkien samanlaisesta kohtelusta on siis ongelmallinen tai ihan sama kohtelu kauttaaltaan kaikille ei kuitenkaan ole yhdenvertaisuutta. Näin siis niiden suusta, jotka suitsuttavat omaa suvaitsevaisuuttaan ja vaativat tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden perään.

Monet suvaitsevat tahot ovat myöskin niputtaneet yhteen työttömät, vanhukset, köyhät, sotaveteraanit, vammaiset, ulkomaalaiset tai vaikkapa suomenruotsalaiset ja kertovat julkilausuman asettavan nämä kyseiset ryhmät vähempiarvoiseen asemaan, vähän niin kuin natsitkin tekivät. On hyvin vaikeata edes kuvitella, miten tälläiseen johtopäätökseen on päästy. Se vaatii kyllä semmoista älyllisen epärehellisyyden akrobatiaa, että blogisti itse ei siihen kykene.

Katsotaanpa nyt sitten. Perussuomalaisten julkilausumasta.

Tuomitsemme mihin tahansa etniseen, uskonnolliseen, kulttuuriseen, aatteelliseen, kielelliseen tai poliittiseen ryhmään kohdistuvan yleistävän tai valheellisen mustamaalauksen ja demonisoinnin riippumatta siitä, edustaako ryhmä enemmistöä vai vähemmistöä.

Tuomitsemme yhtäläisesti kaikki hyökkäykset ihmisen fyysistä koskemattomuutta vastaan riippumatta siitä, mitä etnistä tai muuta ryhmää uhri ja tekijä edustavat, ja riippumatta siitä, onko teon takana rasistisia motiiveja, muita motiiveja, vai ei lainkaan motiivia.

Tuomitsemme kaiken etniseen taustaan, kieleen, kulttuuriin, uskontoon tai vastaavaan seikkaan perustuvan syrjinnän tai suosimisen työmarkkinoilla, koulutuksessa ja muissa yhteyksissä.

Kyse on siis etnisestä taustasta, kielestä, kulttuurista, uskonnosta tai vastaavasta seikasta johtuvan syrjinnän tuomitsemisesta. Ensinnäkään missään ei siis vedetä yhtäläisyysviivoja esimerkiksi ihmisen luonnollisen ikääntymisprosessin kanssa, jonka jokainen ihminen tulee läpikäymään täysin riippumatta siitä, onko hän muslimi, ruotsinkielinen tai poliitikko.

Sotaveteraanit ja vammaiset taas menevät kategoriaan, joissa ihmisryhmällä on jokin normaalia ruumiintoimintaa vaikeuttava vamma, synnynnäinen tai ulkoa-aiheutettu. Toistetaanpa siis, ihminen voi olla sotaveteraani tai vammainen täysin riippumatta siitä, onko hän muslimi, ruotsinkielinen tai poliitikko. Suvaitsevaiset tahot vetävät nyt siis yhtäläisyysmerkkejä sen kanssa, että ulkomaalainen, kuten vaikkapa somali olisi rinnastettavissa vammaiseen, vanhukseen tai lapseen. Tämä kertoo mielestäni enemmän suvaitsevaisten ajatuksenjuoksusta, kuin perussuomalaisten.

Sitten viimeiseksi otetaan nämä yhteiskunnan vähäosaiset, köyhät, sekä rikkaat. Kaikki nämä ovat sellaisia asioita, mitkä eivät ole ominaisuuksia. Ne ovat taloudellisia tiloja, johon taas jälleen kerran kuka tahansa voi joutua, tai päästä täysin riippumatta siitä, onko hän muslimi, ruotsinkielinen tai poliitikko. Tässäkään tapauksessa siis kyse ei ole etniseen taustaan, kieleen, poliittiseen mielipiteeseen, uskontoon, kulttuuriin tai vastaavaan rinnastettavista seikoista.

Viimeiseksi otetaan sitten esille se asia, että perussuomalaisten julkilausumaa on kritisoitu myöskin siitä, ettei se ole yhtenäinen YK:n ihmisoikeusjulistuksen kanssa, minkä persut ovat muuten allekirjoittaneet jo viime vuosikymmenellä ja että RKP:n kyhäämä erityisoikeuksia vaativa rasismia vastustava julkilausuma olisi parempi, jolloin persujen julkilausumaa ei siis ole tarvetta allekirjoittaa. Miksi kenenkään oli siis tarve allekirjoittaa RKP:n julkilausuma, kun kerran YK:n paljon parempi ihmisoikeusjulistus oli jo kaikilta allekirjoitettu?

Tässä muuten vielä ote siitä YK:n ihmisoikeusjulistuksesta, joka siis ei ole yhtenäinen persujen julistuksen kanssa.

2 artikla.

1. Jokainen sopimusvaltio sitoutuu kunnioittamaan ja takaamaan jokaiselle alueellaan olevalle ja oikeuspiiriinsä kuuluvalle yksilölle tässä yleissopimuksessa tunnustetut oikeudet ilman minkäänlaista rotuun, ihonväriin, sukupuoleen, kieleen, uskontoon, poliittiseen tai muuhun mielipiteeseen, kansalliseen tai yhteiskunnalliseen alkuperään, omaisuuteen, syntyperään tai muuhun asemaan perustuvaa syrjintää.

Katsos vaan. Kyllähän se nyt vaan näyttäisi siltä, että hyvin nuo sopivat yhteen.