Vihreiden suorasta demokratiasta tuli demokratian irvikuva

Vuoden 2004 kunnallisvaalien jälkeen vihreät julkaisivat demokratiaohjelman, jossa he esittelivät mm. ajatuksiansa suorasta demokratiasta. Niihin sisältyi esimerkiksi kunnallisten kansanäänestysten järjestäminen aina, kun kuntalaiset keräävät tarvittavan määrän nimiä aloitetta varten, mutta ehdotuksesta puuttui äänestyksen tuloksen sitovuus. Lisäksi he puhuivat ohjelmassaan valtiollisista neuvoa-antavista kansanäänestyksistä, joista tulisi tehdä sitovia ja kansalaisille tulisi antaa mahdollisuus tehdä aloitteita tälläisten äänestysten järjestämisestä. Ohjelma oli siis kunnallisdemokraattisesti vajavainen eli käytännössä siitä puuttui se suoran demokratian tärkein ajatus. Päätöksenteko on tuotava mahdollisimman lähelle kansalaisia.

Nyt kuusi vuotta ja neljä kuukautta myöhemmin vihreät muistivat taas ajamansa suoran demokratian. Muutama vihreä ”nuorta aktivistia” julkaisi tänään Kansan valta -nimisen pamfletin, joka ”siirtää ajatuksen maailmalla käytetystä suorasta demokratiasta Suomeen.”. Pamfletin kirjoittajat ovat kovin huolissaan siitä, että maahanmuuttokriittinen Muutos 2011 -puolue on lähtenyt ajamaan suoraa demokratiaa. Huolta on myöskin herättänyt se, että suoran demokratian edelläkävijämaassa Sveitsissä suoraa demokratiaa ollaan ajettu viime vuosina vahvasti maahanmuuttokriittisten puolueiden suunnasta. Sveitsissä kansa esimerkiksi äänesti vuonna 2009 ettei maahan saa enää rakentaa uusia minareettejä. Hui kauhea, väärin äänestetty.

Toisaalta taas pamfletissa ollaan hyvin riemuissaan perustuslain muutoksesta, minkä toteutuessa 50 000 kansalaista voisi tehdä aloitteen kansanäänestyksen järjestämisestä ja tämä aloite otettaisiin eduskunnan käsittelyyn, mutta äänestystä ei olisi pakko järjestää eikä sen tulosta kunnioittaa. Ja juuri tämä kyseinen uudistus on demokratian irvikuva. Kansanäänestys mikä ei sido eduskuntaa mihinkään tarkoittaa sitä, että jos tulos on valtaapitävien mielestä oikea, se voidaan toteuttaa demokratian viittaan puettuna, mutta jos tulos on väärä, se voidaan sivuuttaa täysin ja haudata vähin äänin. Samoin pamfletti riemuitsee EU:n kansalaisaloitteesta, joka on aivan samanlaista demokratian viittaan puettua ihmisten kusetusta, koska äänestykset eivät sido päättäjiä mihinkään! Jos sitovuutta ei ole, niin menetelmistä muodostuu ainoastaan tapa lisätä vallassa olevien valtaa entisestään.

Vihreiden suoran demokratian ajatuksen voidaan siis päätellä epäonnistuneen totaalisesti. Jo aluksi se oli vajavainen kunnallisten äänestysten sitomattomuuden takia ja nyt myös kansallisten äänestysten sitovuus on kuopattu. Tämä näyttää sopivan vihreille oikein hyvin! Vihreät tekevät tosiaan pesäeron myös väärän ja oikean suoran demokratian välille. Punavihreä suora demokratia hyvä, oikeistolainen suora demokratia paha. Useille vihreille sitovat kansanäänestykset näyttäisivätkin sopivan vain silloin, kun kansalaisten mielipiteet ovat yhteneviä heidän omien mielipiteidensä kanssa, mutta silloin äänestyksiä ei sovi järjestää, kun kansa ajattelee väärin.

Kansan valta -pamfletin kirjoittajat ovat aktivisteja, poliitikkoja ja tutkijoita: Tuija Brax, Rolf Büchi, Saara Ilvessalo, Henrik Jaakkola, Kaisa Leka (sarjakuvat), Rosa Meriläinen ja Matti Niemi.

Suoran demokratian lyhyt oppimäärä

Kirjoitin vähän aikaa sitten lyhyen katsauksen suoran demokratian historiasta. Pyrin kyseisellä kirjoituksella valoittamaan hieman miksi suora demokratia päätettiin valita Sveitsin päätöksentekomalliksi edustuksellisen demokratian sijasta ja miksi muut Euroopan maat päätyivät edustukselliseen demokratiaan. Kannattaa ehdottomasti lukaista tuo kirjoitus ensin, jos sitä ei ole vielä lukenut ja sitten jatkaa tällä kirjoituksella.

Suora demokratia toimii siten, että eduskunnan on järjestettävä sitova kansanäänestys kaikista merkittävistä kansaa koskettavista asioista. Lisäksi kansalla on aloite-oikeus sitovien kansanäänestysten järjestämisestä. Jotta aloite menisi läpi ja kansanäänestys järjestetään, täytyy äänestettävän asian olla perustuslain mukainen ja sitä varten pitää kerätä tietty määrä nimiä. Muutos 2011 on ehdottanut tarvittavan tavallisesta laista 35 000 ja perustuslain muuttamiseksi tai kansainvälisestä sopimuksesta 43 000 nimeä. Lisäksi suoralla demokratialla voidaan valita avainasemissa olevat virkamiehet, kuten ministerit.

Sen lisäksi sitovia kansanäänestyksiä järjestetään kunnallistasolla kaikista sellaisista asioista, joita varten kerätään 5%:tin verran äänioikeutettujen kuntalaisten nimiä, sekä niistä asioista jotka ovat kunnallisella tasolla merkittäviä. Nämä kuntatasolla järjestettävät kansanäänestykset ovat myöskin yksi suoran demokratian tärkeimmistä ominaisuuksista, eli päätösvallan tuominen mahdollisimman lähelle sitä, ketä kyseinen päätös koskettaa. Kuntatason äänestys ei voi olla Suomen lakien vastainen.

Suora demokratia on ylivoimainen päätöksentekomalli

Pelkkään edustukselliseen demokratiaan verrattuna suora demokratia on absoluuttisen ylivoimainen keino toteuttaa demokratiaa. Ensinnäkin suora demokratia toimii edustuksellisen demokratian vahtikoirana. Tämä tarkoittaa sitä, että eduskunnan on pysyttävä ajan tasalla tärkeistä asioista ja toteutettava päätöksentekoa kansan tuntojen mukaan, koska muuten jos eduskunta ei näin tee niin sen hallintokausi jää hyvin hyvin lyhyeksi suoran demokratian hajoittaessa epäpätevän eduskunnan.

Toiseksikin suora demokratia on ylivertainen juuri nykyaikana, koska suora demokratia noudattaa täsmällisesti kansan tahtoa alati muuttuvassa yhteiskunnassa. Nykyaikana yhteiskunta saattaa 10 vuodessa muuttua enemmän, kuin edellisen 100 vuoden aikana. Pelkkä edustuksellinen demokratia on täysin vanhentunut päätöksentekomalli, koska päättäjät eivät näytä muuttavan vanhentuneita ajatusmallejaan edes monien kymmenien vuosien aikana, kun taas yhteiskunta on voinut tänä aikana käydä läpi suuriakin mullistuksia. Päättäjät ovat vieraantuneet kansasta. Suora demokratia tuo demokratian nykyaikaan.

Kolmanneksi suora demokratia on korruptoimatonta. Viittä miljoonaa kansalaista on mahdoton lahjoa. Nyky-Suomessa asiat päätetään kabineteissa suljettujen ovien takana ja tämän jälkeen ne esitellään edustusryhmille jotka käytännössä pakotetaan äänestämään jo valmiiksi päätetyn asian puolesta ryhmäkurin voimin, tosin jotkut rohkeat uskaltavat jopa jättää kokonaan äänestämättä. Suora demokratia palauttaa vallan sille kenelle se kuuluu, eli kansalle. Eduskunta on kansan palveluksessa ja sen pitää totella kansan tahtoa, eikä päinvastoin niin kuin nyt. Eduskunta on Suomen kansalaisten edunvalvontakoneisto, ei hallintokoneisto.

Suoran demokratian saaminen Suomeen on siis hyvin ajankohtaista nopeasti muuttuvan yhteiskunnan ja kansalaisista vieraantuneiden korruptoituneiden päättäjien takia. Se on tärkeää myös siksi, että pian päätöksentekokoneiston uudistus ei ole poliittisin keinoin enää mahdollista tai se on hyvin vaikeata. Suomea viedään kovaa vauhtia kohti EU:n liittovaltiota ja pois päin itsenäisestä kansakunnasta, joka tekee päätöksensä itse.

Haluatteko te, että teidän lapsenne elävät liittovaltio-Suomessa, jonka kansalla ei ole juuri omaa sanaa sanottavana omista asioistaan, vai että he elävät itsenäisessä maassa, jossa kansalla on kaikki valta? Päätöksenteon aika on nyt.

Suoran demokratian lyhyt historia

En ole historiantutkija, joten en osaa tarkalleen sanoa miksi ja miten Sveitsissä päädyttiin toteuttamaan vuonna 1848 suoraa demokratiaa, mutta yritän verkosta löytyvän tiedon avulla käydä läpi tuota ajankohtaa edeltävää historiaa ja esittää omia spekulaatioitani asiasta.

Sveitsin nykyinen itsenäisyys alkoi vuonna 1815 Wienin kongressin palautettua sille itsenäisyyden Napoleonin kukistumisen jälkeen. Tätä ennen Sveitsi oli Ranskan vasallivaltio, jonka Ranska oli vallannut Itävallalta. Itävalta oli valloittanut Sveitsin Ranskan vallankumouksen sotien yhteydessä ja tätä ennen Sveitsi oli ollut itsenäinen Saksan keisarikunnasta vuodesta 1648 asti. Valaisin, Neuchâtelin ja Geneven kantonit liittyivät Sveitsiin vuonna 1815 jolloin Sveitsin nykyiset rajat määrittyivät.

Vuonna 1847 Sveitsissä käytiin sisällissota, joka kuitenkin kesti vain kuukauden ja kuolonuhrit jäivät alle sataan. Vuonna 1848 Sveitsi sääti uuden perustuslain ottaen käyttöön suoran demokratian ja siirsi puolustuksen, kaupan ja lakiasiat valtioliitolle, jättäen muut asiat kantonien omaan päätäntävaltaan.

Sveitsin Kantonit olivat vuoteen 1848 asti itsenäisiä valtioita, joilla oli oma rahansa ja armeijansa. Jokaisella kantonilla on edelleen oma perustuslaki, lainsäädäntö, hallitus ja oikeusistuimet. Kantoni vastaa siis kutakuinkin Suomen maakuntaa, jolla olisi osa Ahvenanmaan itsehallinto-oikeuksista.

Miksi Sveitsi päätyi suoraan demokratiaan, mutta muut Euroopan maat päätyivät edustukselliseen demokratiaan? Ilmeisesti Sveitsin alue oli ollut jo kauan suhteellisen yhtenäinen, koska viimeinen käyty sisällissota oli lyhyt ja suhteellisen veretön, sekä puolustus, kauppa ja lakiasiaoiden hoito yhdistettiin ongelmitta. Sveitsi näytti jo kauan ennen suoran demokratian käyttöönottoa olevan jonkinasteinen alkeellinen demokratia, valaliitto valtioiden kesken.

Mitä eroa on Saksalla ja Sveitsillä? Saksa on osavaltioista koostuva liittotasavalta, joilla on laajat itsemääräämisoikeudet. Jokaisella osavaltiolla on oma lainsäädäntö, perustuslaki ja parlamentti. Kuulostaapa hyvin paljon Sveitsin kantoni- ja Suomen (ahvenanmaalaistetulta)maakuntasysteemiltä! Mutta huomaako kukaan mikä puuttuu? Aivan, suora demokratia. Saksa myöskin julistettiin tasavallaksi vasta vuonna 1918.

Ranska oli ollut pitkälti kuningaskunta ennen vuotta 1848, Saksa oli pitkälti ollut keisarikunta ennen 1918 ja Englanti on edelleen kuningaskunta, mutta valta siellä on ollut parlamentilla sitten vuoden 1689. Mielestäni nämä seikat selittävät aika hyvin sen, miksi Sveitsi otti käyttöön suoran demokratian kun muut valtiot ottivat käyttöön edustuksellisen demokratian.

Sveitsin alue oli jo valmiiksi yhtenäinen liittovaltio -tyyppinen järjestelmä. Muilla valtioilla oli ollut pitkälti jonkinlainen yksinvaltias, keisari tai kuningas. Näiden maiden kansoille edustuksellinen demokratia oli jännittävä askel uuteen ja tuntemattomaan. Sveitsille se ei olisi tuonut mitään uutta, mutta se olisi kaventanut kantoneiden itsemääräämisoikeutta. Suora demokratia oli siis ainut edistyksen tarjoava tie.

Suora demokratia ratkaisisi monta huolenaihetta

Kansalaisille on annettava vaihtoehto, jossa he saavat osallistua päätöksentekoon niin kutsutun suoran demokratian keinoin. Suoran demokratian periaate on Euroopan valtioista käytössä Sveitsissä. Suora demokratia tarkoittaa sitä, että kansalaiset pääsisivät itse ratkaisemaan heitä itseään koskevia päätöksiä. Suoran demokratian keskeisiä vaikutustapoja ovat mm. kansalaisaloite ja kansanäänestys. Kansalaisaloitteen voi tehdä määrätty määrä kansalaisia, ja se etenee kansanäänestykseen, jos erikseen sovittava määrä kansalaisia kannattaa sitä. Suorassa demokratiassa kansanäänestyksen tulos on aina sitova.

Nykyinen kuntalakimme tuntee kunnallisen neuvoa-antavan kansanäänestyksen. Aloitteen kansanäänestyksen järjestämisestä voi tehdä vähintään 5 % äänioikeutetuista kunnan asukkaista. Hämeenlinnan nykyisessä suurkunnassa tämä tarkoittaa noin 2800 henkilöä, Hattulassa noin 380 henkilöä. Nykyinen laki ei myöskään sido kunnanvaltuustoa järjestämään kansanäänestystä, eikä sitoutumaan äänestyksen tulokseen. Tällä hetkellä keräämme allekirjoituksia kansanäänestystä varten Lammin vastaanottokeskuksesta. Perustuslain mukaan vastaanottokeskus on nimenomaan sellainen kohde, josta kansanäänestys olisi pitänyt järjestää. Perustuslaissa sanotaan, että kansanvaltaan kuuluu yksilön oikeus osallistua ja vaikuttaa yhteiskunnan ja elinympäristönsä kehittämiseen ja julkisen vallan tehtävä on edistää näitä yksilön osallistumis- ja vaikutusmahdollisuuksia. Jos vastaanottokeskuksen lailla radikaalisti lähielinympäristönsä ilmapiiriin ja väestörakenteeseen vaikuttava asia ei ole tällainen, en sitten tiedä mikä on. Hämeenlinnassa kansanäänestyksiä voitaisiin lisäksi järjestää esimerkiksi moottoritien kattamisesta, moottoriradan käytöstä, Ahveniston maauimalasta, Poltinahon poliisitalosta, Vuorentaan vanhainkodin sulkemisesta tai Ahveniston kalastuskiellosta. Hämeenlinnan kunta voisikin näyttää mallia muille Suomen kunnille ja sitoutua ensimmäisenä kunnallisten kansanäänestystensä toimittamiseen ja tuloksiin huolimatta siitä, mitä ne ovat.

Valtakunnallisella tasolla äänestettävät asiat voisivat olla vaikka pakkoruotsin poistaminen, ydinvoiman lisärakentaminen, maahanmuuttopolitiikka, YLEn mediamaksu, Suomen mahdollinen liittyminen Natoon, seksuaalivähemmistöjen adoptio-oikeus, sukupuolineutraali avioliittolaki, tupakoinnin rajoitukset, siviili- ja varusmiespalveluksen pituus, siirtyminen palkka-armeijaan, EU:n perustuslaki, mietojen huumeiden salliminen, pienlainatoiminnan korkokatto, päihdeäitien pakkohoito, koiravero, prostituution laillistaminen, kansalaisen oikeus omistaa ase, 16-vuotiaiden oikeus äänestää, työ- ja pääomatulojen verottamisen yhtenäistäminen, perintöveron poistaminen, viinien tuominen ruokakauppoihin, ulkomaalaisten oikeus ostaa maata Suomesta, kauppojen sunnuntaiaukiolo, tulisiko kasvot peittävä vaatetus kieltää yleisillä paikoilla, työstä ja opiskelusta kieltäytyvän henkilön oikeus sosiaaliturvaan, ulkomaalaisten ilmainen koulutus Suomen korkeakouluissa, uskonnonopetuksen poistaminen koulusta, internetjakelun laillistaminen, EU-jäsenyyden jatkaminen, lex Nokia, tulisiko Suomen siirtyä tuulivoiman takuuhintajärjestelmään, pitäisikö Suomen vetäytyä Euroopan ulkopuolisista rauhanturvaoperaatioista, kansalaispalkka, kehitysapujärjestelmän tulevaisuus, kiintiöpakolaisten määrä, turvapaikanhakijoiden vastaanoton ehdot, turvapaikanhakijoiden työvelvoite sosiaaliturvaa vastaan, eläinten oikeudet, turkistarhaus tai koulujen kasvisruokapäivät. Lista on pitkä, koska mahdollisuuksia on paljon.

Suora demokratia ei ole mikään ihmelääke, joka hetkessä korjaa kaikki epäkohdat, mutta edustuksellisen demokratian jatkona se on erittäin hyvä työkalu, jonka avulla saadaan varmasti kansalaistemme näköisiä päätöksiä. Erittäin hyvin suora demokratia toimisi nimenomaan kunnallisella tasolla, siksi onkin harmillista että kunnan käsitettä pyritään jatkuvasti hämärtämään muun muassa kuntayhdistymisillä. Pahimmillaan pieni kunta ja sen kuntalaiset saattavat näin menettää totaalisesti perustus- ja kuntalain määräämän oikeuden päättää oman elinympäristönsä kehittämisestä.